Äsytyävät aikuisopiskelijat! Arghhh

Vierailija kirjoitti:

Voi laps' parka, kun ei vielä ole elämänkokemusta eikä työelämän kokemustakaan, niin pitää tulla tänne nillittämään. Jos fiksu olisit, niin kuuntelisit tarkkaan, mitä nämä todennäköisesti kaksi kertaa vanhemmat ihmiset kertovat. Niistä voi olla sinullekin hyötyä, jos ei nyt heti, niin jonkin ajan päästä. Ja onko se nyt niin kamalaa, jos joku ei ole tottunut kynänkäyttäjä ja tekee virheitä. Etpä tuota näytä itsekään osaavan oikolukuohjelmaa käyttää. Äläkä syytä ennakoivaa tekstinsyöttöä, mikäli jollain älylaitteella kirjoitat. Tarkkaavaisuutta se vain vaatii, olipa sitten parikymppinen nuori kuten sinä, tai lähes seitsenkymppinen kuten minä.

Tässä malliesimerkki näistä tyypeistä. Tämän mielestä voi johonkin kirjalliseen työhön varmaan merkata lähteeksi "Reijan kokemukset Alepan kassalta vuodelta 1986". Kun Reijan kokemukset on niiiiin arvokkaita.

Minä opiskelin yliopistolla vuosikurssini nuorimpina ( 5 suoraan lukiosta ja loput ei), minusta se oli rikkaus, ihailin heidän itsevarmuutta ja no kokemusta elämästä, yhtään pätijää ei näkynyt vaikka oli osalla jo aiempi akateeminen tutkinto.

Vierailija kirjoitti:

Voi laps' parka, kun ei vielä ole elämänkokemusta eikä työelämän kokemustakaan, niin pitää tulla tänne nillittämään. Jos fiksu olisit, niin kuuntelisit tarkkaan, mitä nämä todennäköisesti kaksi kertaa vanhemmat ihmiset kertovat. Niistä voi olla sinullekin hyötyä, jos ei nyt heti, niin jonkin ajan päästä. Ja onko se nyt niin kamalaa, jos joku ei ole tottunut kynänkäyttäjä ja tekee virheitä. Etpä tuota näytä itsekään osaavan oikolukuohjelmaa käyttää. Äläkä syytä ennakoivaa tekstinsyöttöä, mikäli jollain älylaitteella kirjoitat. Tarkkaavaisuutta se vain vaatii, olipa sitten parikymppinen nuori kuten sinä, tai lähes seitsenkymppinen kuten minä.

Siinä vaiheessa kun huomaa ettei ole mitenkään hyödyksi nuoremmille, ja että aika ajoi jo itsen ohitse, aletaan alemmuudentunnossa istuskelemaan kuinka omaa ARVOKASTA ELÄMÄNKOKEMUSTA.

Kerro mulle mitä hyötyä mulle on kuulla jonkun ventovieraan keski-ikäisen kokemuksista? Luuletko että ihmiset tekee valintoja elämässään sen perusteella mitä joku aikuisopiskelija luennolla jaarittelee? Miten minua hyödyttää kuulla jonkun ei-läheisen asioita?

Joidenkin 18-19-vuotiaiden mielestä yhtään vanhemmilla ei olisi edes oikeutta olla koko ryhmässä.. kaikkien opiskelijoiden pitäisi olla kauniita, hoikkia ja trendikkäitä. Ja nuoria, tottakai. Yliopistossa ja Amk:ssa yksi tärkeä tehtävä on tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja oppia tekemään heidän kanssaan yhteistyötä, koska niin on myös tulevassa työelämässä. Turhat hölinät oppitunneilla ja luennoilla ovat turhia, hölisijän iästä riippumatta, mutta se paljon puhuttu elämänkokemus kyllä mielestäni kannattaakin jakaa jos liittyy tunnin aiheeseen. Se on vain lisää tietoa, ei kenenkään tarvitse ottaa siitä onkeensa jos ei halua. Toisten kokemuksen ja tiedon vähättely ei ole kovin hedelmällistä mutta siinähän hakkaavat päätä seinään, oma valintahan se on.

Itse olen 30v, ja hiljainen tunneilla, keskityn opetukseen. Mutta myös omassa opiskeluryhmässni on ollut aikuisopiskelijoita jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja koittaneet näin olla hyödyksi nuoremmille ja kokemattomammmille, ja olen kuunnellut tarkkaan mitä he puhuvat. Myöhemmin työelämässä olen huomannut monessa kohtaa että jutut pituvät ihan paikkansa.

Minä opiskelin AMK:ssa 38-42-vuotiaana ja olin kurssini fiksuin. Minä olin se, joka bongasi opettajan tekemät virheet (ja useimmat opettajat suhtautuivat tähän hyvin, vain yksi ongelmatapaus otti aina itseensä) ja muutenkin kärryillä aina silloin kun toisilta oli mennyt asia yli hilseen. Lähdeviitteiden teko meille opetettiin, mutta moni näistä nuorista ylioppilaista ei osannut kirjoittaa asiallista suomen kieltä. Ryhmätöihinkin vaan pokkana laittoivat suoraan copy+paste jotain netistä löytämäänsä ilman että olisivat mitenkään prosessoineet asiaa omassa päässään.

Vaikka olinkin muita fiksumpi ja menestyin heitä paremmin opinnoissa, niin ne nuoret kuitenkin pääsivät kesätöihin ja valmistumisen jälkeen vakituisiin työpaikkoihin. Se kaikkein tyhminkin, jolle Excel ei mennyt millään jakeluun, neuvottelee nykyisin asuntolainoista asiakkaiden kanssa. Minä olen edelleen työttömänä.

Jos ne aikuisopiskelijat ärsyttävät teitä, niin voitte lohduttaa itseänne sillä ajatuksella, etteivät he kuitenkaan töihin pääse.

Joo. Muistan kun amikseen meidän ryhmään tuli sellainen yli 30v akka joka ei koskaan viitannut vaan huuteli vastauksia ja omia mielipiteitä joka välissä. Ryhmätöissä otti aina johtajan roolin ja hän päätti kaikesta. Katseli muita pitkin nenänvartta ja oli aina tärkeilemässä. Oikeasti todella rasittavaa.

Minä olen aikuisopiskelija ja välillä kerron omia kokemuksiani. Opiskelen sosiaalialaa ja tällä hetkellä olen päihdetyön kurssilla. Olen ollut alalla töissä joten minusta on ihan luonnollista, että saatan toisinaan mainita jotain aiheeseen liittyvää mistä minulla on kokemusta. En tajunnut, että joku tästäkin suuttuu. Lisäksi tykkään kysellä paljon. Olenko nyt sitten rasittava?

Itse olen 30-vuotias yliopisto-opiskelija ja teen ryhmätöitä 19-22 -vuotiaiden kanssa. Mitään ei voi koskaan sopia aamupäiväksi, kun "ei jaaaaaksa herätä". Mitään ei myöskään saada aikaseksi, vaan yhden sivun yhdessä tuotettuun tekstiin tarvitaan kolme kahden tunnin palaveria ja ainakin 40 viestiä, joissa yritetään yhteensovittaa iltapäivän aikoja. Tuo tehottomuus kertoo juuri siitä, ettei ole kokemusta työelämästä, jossa tuollaista sluibailua ei katsota.

En nyt leimaa kaikkia kaksikymppisiä, vaan ne, joista itselläni on kokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Joo. Muistan kun amikseen meidän ryhmään tuli sellainen yli 30v akka joka ei koskaan viitannut vaan huuteli vastauksia ja omia mielipiteitä joka välissä. Ryhmätöissä otti aina johtajan roolin ja hän päätti kaikesta. Katseli muita pitkin nenänvartta ja oli aina tärkeilemässä. Oikeasti todella rasittavaa.

Olet kohdannut tyypillisen palstamamman silmästä silmäänXD

Olen itse amk:ssa opettamassa sivutoimisesti. Aikuis- ja perusopiskelijoissa on... jonkin verran eroja. Yllättäen aikuiset ovat niitä, joita on vaikeampi pitää kännykästä erossa. Ja sitten nämä kännykkää räpläävät ihmettelevät harjoitustöistä, että mitä piti tehdäkään. Poissaolojen karsiminen aikuisilla on ongelma, kun näitä oman alani juttuja ei pelkästään lukemalla opi, vaan asioita pitää harjoitella.

Käyttäjä2780 kirjoitti:

Joidenkin 18-19-vuotiaiden mielestä yhtään vanhemmilla ei olisi edes oikeutta olla koko ryhmässä.. kaikkien opiskelijoiden pitäisi olla kauniita, hoikkia ja trendikkäitä. Ja nuoria, tottakai. Yliopistossa ja Amk:ssa yksi tärkeä tehtävä on tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja oppia tekemään heidän kanssaan yhteistyötä, koska niin on myös tulevassa työelämässä. Turhat hölinät oppitunneilla ja luennoilla ovat turhia, hölisijän iästä riippumatta, mutta se paljon puhuttu elämänkokemus kyllä mielestäni kannattaakin jakaa jos liittyy tunnin aiheeseen. Se on vain lisää tietoa, ei kenenkään tarvitse ottaa siitä onkeensa jos ei halua. Toisten kokemuksen ja tiedon vähättely ei ole kovin hedelmällistä mutta siinähän hakkaavat päätä seinään, oma valintahan se on.

Itse olen 30v, ja hiljainen tunneilla, keskityn opetukseen. Mutta myös omassa opiskeluryhmässni on ollut aikuisopiskelijoita jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja koittaneet näin olla hyödyksi nuoremmille ja kokemattomammmille, ja olen kuunnellut tarkkaan mitä he puhuvat. Myöhemmin työelämässä olen huomannut monessa kohtaa että jutut pituvät ihan paikkansa.

No toi nyt on toinen ääripää, jotkut 19v. pissikset. Ne nyt ei ollut kuitenkaan ap:n pointti.

Tää koko ketju todistaa juuri mitä ap sanoi:

(Joidenkin) Vanhempien opiskelijoiden on näemmä vain PAKKO päästä pätemään joka asiassa paremmuudestaan ja "kokemuksestaan", oli se käsiteltävän asian kannalta relevanttia tai ei.

Suosittelen lukemaan teoriaa yleistämisestä. Olen ollut nuoriso-opiskelija ja olen ollut aikuisopiskelija. Olen opiskellut lukiossa, ammattikorkeakoulussa ja yliopistossa. Olen opiskellut eri aloja. Olen ollut myös töissä. Persoonani ja tapani työskennellä tai opiskella ei ole pahemmin muuttunut missään vaiheessa.

Luuletko itse ap, että nyt kun olet 27-vuotias, olet täysin erilainen kuin jos 41-vuotiaana aloittaessasi taas opiskelun? Silloin oletkin yhtäkkiä sietämätön ja nyt et sitä ole? Nuoret voivat aivan yhtä lailla olla ärsyttäviä kuin vanhemmatkin. Jos persoona on tietynlainen, se on tietynlainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tuttua! Totta kai on hyvä, että keskustellaan luennoilla, mutta jos joka asiasta pitää päteä, niin se vie vaan turhaa aikaa.

Sitten on myös heitä, joilla on pieni lapsi. Joko tämä lapsi otetaan mukaan häiritsemään kun tehdään ryhmätyötä, tai sitten henkilö vetoaa siihen lapseen koko ajan kun ei nyt taaskaan ole kerennyt hoitaa omaa osuuttaan työstä tai ei pääsekään paikalle. 

Meillä on pari joilla on pieni lapsi. Kerran oli lapsi mukana lyhyellä tapaamisella, katseli puhelinta sen aikaa. Joskus luennoilla on ollut lapsia, ovat yleensä myös katselleet jotain kuulokeilla tai piirtäneet. Tämä oli ihan ok.
Jos lapsi olisi aina mukana ja hommat tekemättä, olisi asia tietenkin eri. Noloa vedota lapsiin, ei kai töissäkään voi sit sanoa "en kerinnyt kun lapset!!". Lapsen sairastuminen on tietenkin eri asia.
Ap

Tähän ihan vain sen verran, että kyllä tosiaankin sanon töissä, jos minun pitää vielä työpäivän jälkeen tehdä jotain töihin liittyvää, jota ei ole valmiiksi ajoissa sovittu.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2780 kirjoitti:

Joidenkin 18-19-vuotiaiden mielestä yhtään vanhemmilla ei olisi edes oikeutta olla koko ryhmässä.. kaikkien opiskelijoiden pitäisi olla kauniita, hoikkia ja trendikkäitä. Ja nuoria, tottakai. Yliopistossa ja Amk:ssa yksi tärkeä tehtävä on tulla toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja oppia tekemään heidän kanssaan yhteistyötä, koska niin on myös tulevassa työelämässä. Turhat hölinät oppitunneilla ja luennoilla ovat turhia, hölisijän iästä riippumatta, mutta se paljon puhuttu elämänkokemus kyllä mielestäni kannattaakin jakaa jos liittyy tunnin aiheeseen. Se on vain lisää tietoa, ei kenenkään tarvitse ottaa siitä onkeensa jos ei halua. Toisten kokemuksen ja tiedon vähättely ei ole kovin hedelmällistä mutta siinähän hakkaavat päätä seinään, oma valintahan se on.

Itse olen 30v, ja hiljainen tunneilla, keskityn opetukseen. Mutta myös omassa opiskeluryhmässni on ollut aikuisopiskelijoita jotka ovat jakaneet kokemuksiaan ja koittaneet näin olla hyödyksi nuoremmille ja kokemattomammmille, ja olen kuunnellut tarkkaan mitä he puhuvat. Myöhemmin työelämässä olen huomannut monessa kohtaa että jutut pituvät ihan paikkansa.

No toi nyt on toinen ääripää, jotkut 19v. pissikset. Ne nyt ei ollut kuitenkaan ap:n pointti.

Tää koko ketju todistaa juuri mitä ap sanoi:

(Joidenkin) Vanhempien opiskelijoiden on näemmä vain PAKKO päästä pätemään joka asiassa paremmuudestaan ja "kokemuksestaan", oli se käsiteltävän asian kannalta relevanttia tai ei.

Kannattaisi hieman miettiä lähdekritiikin harjoittamista. Tänne voi ihan kuka tahansa kirjoittaa ihan mitä tahansa. Jos joku on kirjoittavinaan tänne vanhempana opiskelijana jotain, se ei todellakaan tarkoita, että tämä henkilö oikeasti olisi vanhempi opiskelija tai edes minkäänlainen opiskelija.

Ou jeah! Henkilö täyttää xx-vuotta ja TSÄDÄM --> koko persoona on yhtäkkiä muuttunut!

Yliopistolla olen törmännyt vain mukaviin aikuisopiskelijoihin. Keskustellaan jonkin verran vapaa-ajan juttuja luentojen ulkopuolella, mutta paljon myös ammattiin liittyvistä asioista. Verkottuu samalla ja vaihdetaan tietoja puolin ja toisin.

Oon 30v alanvaihtaja ja pakko välillä mainita ne lapset jos joku ehdottaa tapaamista illalla. En kerro juttuja luennoilla. Tunnen muutaman +40v. Opiskelijan ja he kysyvät vaan jos on epäselvää ja ovat olleet innoissaan opettelemassa whatsappit sun muut koska "töissähän näitä sit joutuu käyttämään"

Ai tää ilmiö olikin alasta riippumatonta :D Teknillisessä yliopistossa luennon aiheena bioreaktoreiden ongelmat käytössä, 40+ vuotias mies alkaa kertoa omakotitalonsa öljykattilasta ja kuinka mummolassa toimi taas vanha ja perinteinen lämmityssysteemi niin paljon eri tavalla ja minkäs tyylisiä kattiloita nykyään asennetaan taloihin jajaja.. Luennoitsijan oli pakko keskeyttää 10 min monologi sillä, että nyt on kyseessä mm. bioetanolin valmistus eikä talon lämmitys

Vierailija kirjoitti:

Itselläni oä opiskelijoista kokemusta hyvinn monen ikäsistä opiskelijoista ja siltä pohjalta sanoisin, että ärsyttävä opiskelija voi olla täysin riippumatta siitä, minkä ikäinen on. - Kärjistäen siinä, missä nuoremmat valittavat, etteivät jaksa, kun "taas" meni edellinen ilta bilettäessä ja juhliessa, kuinka työttömillä menee paremmi ja opintotuki on pieni kuin heillä jne

Vastaavasti  vanhemmat opiskelijat vetoavat siihen, että he kyllä tietävät vain koska ovat jo ni-in vanhoja, joten eivät halua tehdä mitään ellei ole pakko. - Ikäänkuin joku olisi heidät pakottanut opiskelemaan. Tai vaativat, että heidän tulee saada jokin kokonaisuus korvattua vain siksi että heillä on sitä "elämän kokemusta" erityisesti  he kertovat tietävänsä, kuinka asia "käytännössä aina toimii"  sen varjolla asiasta paljon paremmin kuin joku todellisuuden tajunsa kadottanut, mutta yleisesti alanasiantuntijana toimiva "puhdas teoreetikko", kuten oppiaineesta vastaava professori.  

Itse olen eri mieltä, ja "elämänkokemuksen" tai alaan liittyvän työkokemuksen tunnustamatta jättäminen on yksi suomalaisen korkeakoulujärjestelmän heikkoja lenkkejä.

Ulkomailla esimerkiksi maisteriohjelmiin haettaessa eli ole välttämättä niin tarkkaa, että mistä se kandi olikaan, kunhan on sinne päin. Samoin monessa maassa on erillisiä ohjelmia, joissa voi hakea tutkintojen "validointia" vahvan työkokemuksen perusteella.

Suomessa ei taas tälläistä ole, ja opinnot syynätään kurssin tarkkuudella, ja jo yhden maisterin tehneet joutuvat tekemään uudelleen kaiken maailman kirjastonkäyttökursseja yms. eli tuhlaavat valtion rahaa ja kaikkien aikaa. Olisi tärkeää, että Suomessakin alettaisiin tunnustamaan työkokemusta ja yritysten sisäisten koulutusten käypyyttä. 

Mitä tulee näihin luennoilla "huutelijoihin" - Luennoitsijan mielestä itseasiassa voi olla ihan virkistävää, että joku seuraa ja kommentoi. Suurin osa kun nököttää hiljaa takarivistä eikä osallistu. 

On silkkaa luennoitsijan epäpätevyyttä, jos ei osaa torpata tai keskeyttää noita asiaan kuulumattomia monologeja. Jotkut kiltisti vain sietävät, toiset sanovat heti, että nyt ei keskustella enää, on kiire saada varsinainen aihe kaluttua loppuun. Vaatii jämäkkyyttä.