Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
äiti tappoi autistisen pojan pattijoella
Kommentit (244)
Vierailija kirjoitti:
204 jatkaa vielä, että jumankekka teitä ketkä olette täällä kovaan ääneen huutelemassa ja moittimassa ko. äitiä puolustelevie viestejä, hävetkää!! Teillä ei ole MITÄÄN HAJUA millaista se arki on, kuten edellisessä viestissä sanoin. Se on TODELLA HELVETIN RASKASTA! Sitä ette voi edes kuvitella, ellei teillä satu olemaan autistista lasta. Enkä nyt puhu mistään aspergereista, vaan kunnon autistisista.
Törkeää, että isä on lähtenyt lompsimaan ja jättänyt kaiken vastuun lapsen hoidosta yksin äidille. Sitten kehtaa vaatia korvauksia. Eri asia olisi, jos isä olisi ollut omaishoitaja ja äiti olisi tappanut lapsen. Sitten isä voisi korvauksia pyytää. Tuo on suorastaan hävytöntä isältä, toivottavasti mokoma paskakasa saa vielä ansionsa mukaan.
Ikään kuin isän syytä kaikki? Voi hyvä jumala...
Tällaista kieroutta feministinen aivopesu saa aikaan. Nainen hyvä, mies paha.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiä tietyllä tavalma, mikä tuohon pisteeseen on äidin ajanut.
Meillä on autistinen, 11-vuotias tyttö. Olen hänen omaishoitajansa. Tytöllä on käyttäytymishäiriöitä ja hän on päivittäin hyvin aggressiivinen, lyö ja potkii. Kovaa. Hajottaa tavaroita. Lisäksi hänellä on taipumusta karkailla, mikä sekin on uuvuttavaa. Pienet, arkiset asiat, esim. vaatteiden pukeminen ei suju ilman itkua, huutoa ja lyömistä. Tätä joka päivä siis. Monta kertaa päivässä. Tyttöön ei oikein saa sellaista kontaktia, että hänen kanssaan voisi normaalisti ihan vain jutella. Eikä hänen ymmärryksensäkään ole sillä tasolla.
Ulkona/kaupassa/missä tahansa julkisissa paikoissa tytöllä on oltava valjaat, ettei karkaa ja juokse esim. auton alle. Minkäänlaista vaaran tajua hänellä ei ole. Julkisilla paikoilla saan paheksuvia katseita, kun tyttö on valjaissa. Hänestä ei ulospäin näe, että hän olisi jollakin tapaa erityinen. Nätti tyttö.
Myös hygieniasta huolehtiminen on erittäin raskasta. Minä saan edelleen pyyhkiä pyllyn, hiuksien harjaaminen on sellaista, että joka kerta saan nyrkistä. Viimeksi silmälasini meni rikki.
Laitoshoitoon en tyttöä halua. Lapseni on minulle kaikista huolimatta rakas ja sellainen laitoselämä ei ole sitä, mitä lapselleni toivon. Ymmärrän siis tuota äitiä, vaikka itse en samoin tekisikään.
Te, kenellä ei ole autistista lasta, älkää tuomitko. Teillä ei ole hajuakaan, mitä on arki autistisen lapsen kanssa. Hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta, koko ajan lasta on valvottava. Ja huomioikaa se, että tätä todella raskasta arkea jatkuu päivästä toiseen, vuorokauden ympäri (meillä ei myöskään nukuta), vuodesta toiseen. Tervetuloa meille kokeilemaan, miltä ko. naisen kengissä tuntuu elää.
Sinulla on ilmeisesti erilainen autisti-lapsi, kuin tuolla murhaaja-äidillä Oli. Niin kuin on todettu täälläkin, että autisti-lapset ovat erilaisia, eri tasoisia. Vaikeita, keskivaikeita ja helppoja. Tämä surmattu poika kävi mm. töissä, häntä siis ei tarvinnut vahtia 24/7. Äiti siis saattoi niinä hetkinä juoda kahvinsa suht rauhassa, kun poika oli töissä. Ei voi verratakaan sinun ja hänen osaa toisiinsa.
Sinä saat ihan vapaasti ymmärtää ja kompata tuota äitiä, mutta älä vaadi sitä meiltä kaikilta. Murhaa ei vaan pysty ymmärtämään, saati oman sairaan lapsensa murhaa.
Missä tuossa KOMPATTIIN äitiä? Ymmärtäminen ei hitto vie ole sama asia kuin hyväksyminen, koeta nyt takoa se paksuun kalloosi.
Missä muuten kerrotaan, että poika kävi normaalisti töissä? Ei missään tuetussa duunissa?
Tuossa ap:n linkkaamassa jutussa ei ainakaan mainita.
Joka tapauksessa tässä on todettu useamman autismikirjolaisen äidin suulla, että tuon pojan äidin ahdistuksella VOI olla syitä, joiden takia meidän muun yhteiskunnan on syytä katsoa peiliin.
Laitospaikkoja ei ole saatavilla kuin hyvin voimakkaasti kehitysvammaisille, joten jos tuo poika on ollut lievemmin autistinen, hän ei sellaiseen olisi päässyt. Muutkin tukitoimet ovat selvästikin olleet riittämättömiä, kun åiti on noin kauheaan tekoon päätynyt.
SIITÄ tässä on kyse, että etsitään kaikkia mahdollisia myötävaikuttaneita syitä, että tuollaista ei tapahtuisi koskaan toiste.
Totta kai äiti kantaa rikosoikeudellisen vastuun, mutta moraalinen vastuu on laajempi asia.
Ohis
Jos nyt yleisellä tasolla tarkastellaan asiaa niin äidit tappaa lapsensa ajatellen sairaassa mielessään tekevänsä lapselle palveluksen, ja miehet tappaa lapsensa ajatellen sairaassa mielessään kostavansa vaimolleen. Ehkä tästä johtui ero suhtautumisessa naisten ja miesten lapsenmurhiin. Noin kärjistäen, kaikenlaista tallaajaa löytyy toki molemmista ryhmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiä tietyllä tavalma, mikä tuohon pisteeseen on äidin ajanut.
Meillä on autistinen, 11-vuotias tyttö. Olen hänen omaishoitajansa. Tytöllä on käyttäytymishäiriöitä ja hän on päivittäin hyvin aggressiivinen, lyö ja potkii. Kovaa. Hajottaa tavaroita. Lisäksi hänellä on taipumusta karkailla, mikä sekin on uuvuttavaa. Pienet, arkiset asiat, esim. vaatteiden pukeminen ei suju ilman itkua, huutoa ja lyömistä. Tätä joka päivä siis. Monta kertaa päivässä. Tyttöön ei oikein saa sellaista kontaktia, että hänen kanssaan voisi normaalisti ihan vain jutella. Eikä hänen ymmärryksensäkään ole sillä tasolla.
Ulkona/kaupassa/missä tahansa julkisissa paikoissa tytöllä on oltava valjaat, ettei karkaa ja juokse esim. auton alle. Minkäänlaista vaaran tajua hänellä ei ole. Julkisilla paikoilla saan paheksuvia katseita, kun tyttö on valjaissa. Hänestä ei ulospäin näe, että hän olisi jollakin tapaa erityinen. Nätti tyttö.
Myös hygieniasta huolehtiminen on erittäin raskasta. Minä saan edelleen pyyhkiä pyllyn, hiuksien harjaaminen on sellaista, että joka kerta saan nyrkistä. Viimeksi silmälasini meni rikki.
Laitoshoitoon en tyttöä halua. Lapseni on minulle kaikista huolimatta rakas ja sellainen laitoselämä ei ole sitä, mitä lapselleni toivon. Ymmärrän siis tuota äitiä, vaikka itse en samoin tekisikään.
Te, kenellä ei ole autistista lasta, älkää tuomitko. Teillä ei ole hajuakaan, mitä on arki autistisen lapsen kanssa. Hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta, koko ajan lasta on valvottava. Ja huomioikaa se, että tätä todella raskasta arkea jatkuu päivästä toiseen, vuorokauden ympäri (meillä ei myöskään nukuta), vuodesta toiseen. Tervetuloa meille kokeilemaan, miltä ko. naisen kengissä tuntuu elää.
Sinulla on ilmeisesti erilainen autisti-lapsi, kuin tuolla murhaaja-äidillä Oli. Niin kuin on todettu täälläkin, että autisti-lapset ovat erilaisia, eri tasoisia. Vaikeita, keskivaikeita ja helppoja. Tämä surmattu poika kävi mm. töissä, häntä siis ei tarvinnut vahtia 24/7. Äiti siis saattoi niinä hetkinä juoda kahvinsa suht rauhassa, kun poika oli töissä. Ei voi verratakaan sinun ja hänen osaa toisiinsa.
Sinä saat ihan vapaasti ymmärtää ja kompata tuota äitiä, mutta älä vaadi sitä meiltä kaikilta. Murhaa ei vaan pysty ymmärtämään, saati oman sairaan lapsensa murhaa.
Missä tuossa KOMPATTIIN äitiä? Ymmärtäminen ei hitto vie ole sama asia kuin hyväksyminen, koeta nyt takoa se paksuun kalloosi.
Missä muuten kerrotaan, että poika kävi normaalisti töissä? Ei missään tuetussa duunissa?
Tuossa ap:n linkkaamassa jutussa ei ainakaan mainita.
Joka tapauksessa tässä on todettu useamman autismikirjolaisen äidin suulla, että tuon pojan äidin ahdistuksella VOI olla syitä, joiden takia meidän muun yhteiskunnan on syytä katsoa peiliin.
Laitospaikkoja ei ole saatavilla kuin hyvin voimakkaasti kehitysvammaisille, joten jos tuo poika on ollut lievemmin autistinen, hän ei sellaiseen olisi päässyt. Muutkin tukitoimet ovat selvästikin olleet riittämättömiä, kun åiti on noin kauheaan tekoon päätynyt.
SIITÄ tässä on kyse, että etsitään kaikkia mahdollisia myötävaikuttaneita syitä, että tuollaista ei tapahtuisi koskaan toiste.
Totta kai äiti kantaa rikosoikeudellisen vastuun, mutta moraalinen vastuu on laajempi asia.
Ohis
Autistisen lapsensa tappanut äiti on itse UHRI.
Nainen on uhri aina ja iänkaikkisesti, amen.
Feministiliitosta päivää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiä tietyllä tavalma, mikä tuohon pisteeseen on äidin ajanut.
Meillä on autistinen, 11-vuotias tyttö. Olen hänen omaishoitajansa. Tytöllä on käyttäytymishäiriöitä ja hän on päivittäin hyvin aggressiivinen, lyö ja potkii. Kovaa. Hajottaa tavaroita. Lisäksi hänellä on taipumusta karkailla, mikä sekin on uuvuttavaa. Pienet, arkiset asiat, esim. vaatteiden pukeminen ei suju ilman itkua, huutoa ja lyömistä. Tätä joka päivä siis. Monta kertaa päivässä. Tyttöön ei oikein saa sellaista kontaktia, että hänen kanssaan voisi normaalisti ihan vain jutella. Eikä hänen ymmärryksensäkään ole sillä tasolla.
Ulkona/kaupassa/missä tahansa julkisissa paikoissa tytöllä on oltava valjaat, ettei karkaa ja juokse esim. auton alle. Minkäänlaista vaaran tajua hänellä ei ole. Julkisilla paikoilla saan paheksuvia katseita, kun tyttö on valjaissa. Hänestä ei ulospäin näe, että hän olisi jollakin tapaa erityinen. Nätti tyttö.
Myös hygieniasta huolehtiminen on erittäin raskasta. Minä saan edelleen pyyhkiä pyllyn, hiuksien harjaaminen on sellaista, että joka kerta saan nyrkistä. Viimeksi silmälasini meni rikki.
Laitoshoitoon en tyttöä halua. Lapseni on minulle kaikista huolimatta rakas ja sellainen laitoselämä ei ole sitä, mitä lapselleni toivon. Ymmärrän siis tuota äitiä, vaikka itse en samoin tekisikään.
Te, kenellä ei ole autistista lasta, älkää tuomitko. Teillä ei ole hajuakaan, mitä on arki autistisen lapsen kanssa. Hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta, koko ajan lasta on valvottava. Ja huomioikaa se, että tätä todella raskasta arkea jatkuu päivästä toiseen, vuorokauden ympäri (meillä ei myöskään nukuta), vuodesta toiseen. Tervetuloa meille kokeilemaan, miltä ko. naisen kengissä tuntuu elää.
Sinulla on ilmeisesti erilainen autisti-lapsi, kuin tuolla murhaaja-äidillä Oli. Niin kuin on todettu täälläkin, että autisti-lapset ovat erilaisia, eri tasoisia. Vaikeita, keskivaikeita ja helppoja. Tämä surmattu poika kävi mm. töissä, häntä siis ei tarvinnut vahtia 24/7. Äiti siis saattoi niinä hetkinä juoda kahvinsa suht rauhassa, kun poika oli töissä. Ei voi verratakaan sinun ja hänen osaa toisiinsa.
Sinä saat ihan vapaasti ymmärtää ja kompata tuota äitiä, mutta älä vaadi sitä meiltä kaikilta. Murhaa ei vaan pysty ymmärtämään, saati oman sairaan lapsensa murhaa.
Missä tuossa KOMPATTIIN äitiä? Ymmärtäminen ei hitto vie ole sama asia kuin hyväksyminen, koeta nyt takoa se paksuun kalloosi.
Missä muuten kerrotaan, että poika kävi normaalisti töissä? Ei missään tuetussa duunissa?
Tuossa ap:n linkkaamassa jutussa ei ainakaan mainita.
Joka tapauksessa tässä on todettu useamman autismikirjolaisen äidin suulla, että tuon pojan äidin ahdistuksella VOI olla syitä, joiden takia meidän muun yhteiskunnan on syytä katsoa peiliin.
Laitospaikkoja ei ole saatavilla kuin hyvin voimakkaasti kehitysvammaisille, joten jos tuo poika on ollut lievemmin autistinen, hän ei sellaiseen olisi päässyt. Muutkin tukitoimet ovat selvästikin olleet riittämättömiä, kun åiti on noin kauheaan tekoon päätynyt.
SIITÄ tässä on kyse, että etsitään kaikkia mahdollisia myötävaikuttaneita syitä, että tuollaista ei tapahtuisi koskaan toiste.
Totta kai äiti kantaa rikosoikeudellisen vastuun, mutta moraalinen vastuu on laajempi asia.
Ohis
Autistisen lapsensa tappanut äiti on itse UHRI.
Nainen on uhri aina ja iänkaikkisesti, amen.
Kyllä uhri oli poika, mutta oltiinko me veronmaksajina ja vammaishuollon säästöt hiljaa sivusta hyväksyvinä osavastuullisia? Minusta ollaan.
Tuon sovinistisen ruikutuksesi jätän huomiotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Feministiliitosta päivää kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiä tietyllä tavalma, mikä tuohon pisteeseen on äidin ajanut.
Meillä on autistinen, 11-vuotias tyttö. Olen hänen omaishoitajansa. Tytöllä on käyttäytymishäiriöitä ja hän on päivittäin hyvin aggressiivinen, lyö ja potkii. Kovaa. Hajottaa tavaroita. Lisäksi hänellä on taipumusta karkailla, mikä sekin on uuvuttavaa. Pienet, arkiset asiat, esim. vaatteiden pukeminen ei suju ilman itkua, huutoa ja lyömistä. Tätä joka päivä siis. Monta kertaa päivässä. Tyttöön ei oikein saa sellaista kontaktia, että hänen kanssaan voisi normaalisti ihan vain jutella. Eikä hänen ymmärryksensäkään ole sillä tasolla.
Ulkona/kaupassa/missä tahansa julkisissa paikoissa tytöllä on oltava valjaat, ettei karkaa ja juokse esim. auton alle. Minkäänlaista vaaran tajua hänellä ei ole. Julkisilla paikoilla saan paheksuvia katseita, kun tyttö on valjaissa. Hänestä ei ulospäin näe, että hän olisi jollakin tapaa erityinen. Nätti tyttö.
Myös hygieniasta huolehtiminen on erittäin raskasta. Minä saan edelleen pyyhkiä pyllyn, hiuksien harjaaminen on sellaista, että joka kerta saan nyrkistä. Viimeksi silmälasini meni rikki.
Laitoshoitoon en tyttöä halua. Lapseni on minulle kaikista huolimatta rakas ja sellainen laitoselämä ei ole sitä, mitä lapselleni toivon. Ymmärrän siis tuota äitiä, vaikka itse en samoin tekisikään.
Te, kenellä ei ole autistista lasta, älkää tuomitko. Teillä ei ole hajuakaan, mitä on arki autistisen lapsen kanssa. Hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta, koko ajan lasta on valvottava. Ja huomioikaa se, että tätä todella raskasta arkea jatkuu päivästä toiseen, vuorokauden ympäri (meillä ei myöskään nukuta), vuodesta toiseen. Tervetuloa meille kokeilemaan, miltä ko. naisen kengissä tuntuu elää.
Sinulla on ilmeisesti erilainen autisti-lapsi, kuin tuolla murhaaja-äidillä Oli. Niin kuin on todettu täälläkin, että autisti-lapset ovat erilaisia, eri tasoisia. Vaikeita, keskivaikeita ja helppoja. Tämä surmattu poika kävi mm. töissä, häntä siis ei tarvinnut vahtia 24/7. Äiti siis saattoi niinä hetkinä juoda kahvinsa suht rauhassa, kun poika oli töissä. Ei voi verratakaan sinun ja hänen osaa toisiinsa.
Sinä saat ihan vapaasti ymmärtää ja kompata tuota äitiä, mutta älä vaadi sitä meiltä kaikilta. Murhaa ei vaan pysty ymmärtämään, saati oman sairaan lapsensa murhaa.
Missä tuossa KOMPATTIIN äitiä? Ymmärtäminen ei hitto vie ole sama asia kuin hyväksyminen, koeta nyt takoa se paksuun kalloosi.
Missä muuten kerrotaan, että poika kävi normaalisti töissä? Ei missään tuetussa duunissa?
Tuossa ap:n linkkaamassa jutussa ei ainakaan mainita.
Joka tapauksessa tässä on todettu useamman autismikirjolaisen äidin suulla, että tuon pojan äidin ahdistuksella VOI olla syitä, joiden takia meidän muun yhteiskunnan on syytä katsoa peiliin.
Laitospaikkoja ei ole saatavilla kuin hyvin voimakkaasti kehitysvammaisille, joten jos tuo poika on ollut lievemmin autistinen, hän ei sellaiseen olisi päässyt. Muutkin tukitoimet ovat selvästikin olleet riittämättömiä, kun åiti on noin kauheaan tekoon päätynyt.
SIITÄ tässä on kyse, että etsitään kaikkia mahdollisia myötävaikuttaneita syitä, että tuollaista ei tapahtuisi koskaan toiste.
Totta kai äiti kantaa rikosoikeudellisen vastuun, mutta moraalinen vastuu on laajempi asia.
Ohis
Autistisen lapsensa tappanut äiti on itse UHRI.
Nainen on uhri aina ja iänkaikkisesti, amen.
Kyllä uhri oli poika, mutta oltiinko me veronmaksajina ja vammaishuollon säästöt hiljaa sivusta hyväksyvinä osavastuullisia? Minusta ollaan.
Tuon sovinistisen ruikutuksesi jätän huomiotta.
Kaada vain itsellesi ja tee kysymys: olisinko samaa mieltä, jos isä olisi tappanut autistisen lapsen? Hakisitko teolle ymmärrystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vammaistentalon läheisyydessä ja ihan onnellisilta he ainakin vaikuttaa kun näen heitä. Eli ei se vammaisuus ole joku automaatio surkealle elämälle ja parempi vaihtoehto on mukamas kuolla kuin elää vammaisena.
Kukaan ei ole sellaista väittänytkään.
Vaan että jos poika oli vahvasti as, hän ei olisi kyennyt itsenäiseen elämään. Mutta koska hönellä ei ole kehitysvammadiagnoosia, hän ei myöskään olisi koskaan päässyt vammaishuoltolaitokseen.
Jos äiti tosiaan on kuolemassa syöpään ja mies lätkinyt, hänellä oli varmasti järkyttävä huoli siitä, mitä tapahtuu pojalle, kun hän kuolee. Ei pääse laitokseen, ei pärjää yksin. Osaatko edes yhtään kuvitella?
Tietenkään murha ei saisi ikinä olla mikään vaihtoehto, mutta tässä nyt puhutaan siitä, olisiko yhteiskunnan pitänyt tarjota vaihtoehtoja. Olisi, muttei ilmeisesti ole tarjottu.
Sinä siis tiedät, että on myös pyydetty?
Justhan vanha mies tappoi omaishoitamansa vaimonsa ja itsensä ja kyllä kai tässäkin tapauksessa oli aistittavissa myötätuntoa miestä kohtaan. Kuten muissakin vastaavissa. Mieleen tulee esim. tapaus jossa mies tappoi itsensä, vaimonsa ja vammaisen lapsensa. Muistaakseni takavuosina oli tällainen tapaus. Sukupuolta enemmän merkitsee syy. Vaikeaa on tuntea myötätuntoa suomalaisisää kohtaan, joka poltti lapsensa elävältä koska vaimolla oli uusi mies ja vitutti juuri remontoitu talokin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
204 jatkaa vielä, että jumankekka teitä ketkä olette täällä kovaan ääneen huutelemassa ja moittimassa ko. äitiä puolustelevie viestejä, hävetkää!! Teillä ei ole MITÄÄN HAJUA millaista se arki on, kuten edellisessä viestissä sanoin. Se on TODELLA HELVETIN RASKASTA! Sitä ette voi edes kuvitella, ellei teillä satu olemaan autistista lasta. Enkä nyt puhu mistään aspergereista, vaan kunnon autistisista.
Törkeää, että isä on lähtenyt lompsimaan ja jättänyt kaiken vastuun lapsen hoidosta yksin äidille. Sitten kehtaa vaatia korvauksia. Eri asia olisi, jos isä olisi ollut omaishoitaja ja äiti olisi tappanut lapsen. Sitten isä voisi korvauksia pyytää. Tuo on suorastaan hävytöntä isältä, toivottavasti mokoma paskakasa saa vielä ansionsa mukaan.
Kamala olet. Et tiedä isästä yhtään mitään tai sen valinnoista. Toivottavasti itse saat ansiosi kukaan ja kaikki sua peukuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän äitiä tietyllä tavalma, mikä tuohon pisteeseen on äidin ajanut.
Meillä on autistinen, 11-vuotias tyttö. Olen hänen omaishoitajansa. Tytöllä on käyttäytymishäiriöitä ja hän on päivittäin hyvin aggressiivinen, lyö ja potkii. Kovaa. Hajottaa tavaroita. Lisäksi hänellä on taipumusta karkailla, mikä sekin on uuvuttavaa. Pienet, arkiset asiat, esim. vaatteiden pukeminen ei suju ilman itkua, huutoa ja lyömistä. Tätä joka päivä siis. Monta kertaa päivässä. Tyttöön ei oikein saa sellaista kontaktia, että hänen kanssaan voisi normaalisti ihan vain jutella. Eikä hänen ymmärryksensäkään ole sillä tasolla.
Ulkona/kaupassa/missä tahansa julkisissa paikoissa tytöllä on oltava valjaat, ettei karkaa ja juokse esim. auton alle. Minkäänlaista vaaran tajua hänellä ei ole. Julkisilla paikoilla saan paheksuvia katseita, kun tyttö on valjaissa. Hänestä ei ulospäin näe, että hän olisi jollakin tapaa erityinen. Nätti tyttö.
Myös hygieniasta huolehtiminen on erittäin raskasta. Minä saan edelleen pyyhkiä pyllyn, hiuksien harjaaminen on sellaista, että joka kerta saan nyrkistä. Viimeksi silmälasini meni rikki.
Laitoshoitoon en tyttöä halua. Lapseni on minulle kaikista huolimatta rakas ja sellainen laitoselämä ei ole sitä, mitä lapselleni toivon. Ymmärrän siis tuota äitiä, vaikka itse en samoin tekisikään.
Te, kenellä ei ole autistista lasta, älkää tuomitko. Teillä ei ole hajuakaan, mitä on arki autistisen lapsen kanssa. Hetkeksikään ei voi jättää vahtimatta, koko ajan lasta on valvottava. Ja huomioikaa se, että tätä todella raskasta arkea jatkuu päivästä toiseen, vuorokauden ympäri (meillä ei myöskään nukuta), vuodesta toiseen. Tervetuloa meille kokeilemaan, miltä ko. naisen kengissä tuntuu elää.
Sinulla on ilmeisesti erilainen autisti-lapsi, kuin tuolla murhaaja-äidillä Oli. Niin kuin on todettu täälläkin, että autisti-lapset ovat erilaisia, eri tasoisia. Vaikeita, keskivaikeita ja helppoja. Tämä surmattu poika kävi mm. töissä, häntä siis ei tarvinnut vahtia 24/7. Äiti siis saattoi niinä hetkinä juoda kahvinsa suht rauhassa, kun poika oli töissä. Ei voi verratakaan sinun ja hänen osaa toisiinsa.
Sinä saat ihan vapaasti ymmärtää ja kompata tuota äitiä, mutta älä vaadi sitä meiltä kaikilta. Murhaa ei vaan pysty ymmärtämään, saati oman sairaan lapsensa murhaa.
Missä tuossa KOMPATTIIN äitiä? Ymmärtäminen ei hitto vie ole sama asia kuin hyväksyminen, koeta nyt takoa se paksuun kalloosi.
Missä muuten kerrotaan, että poika kävi normaalisti töissä? Ei missään tuetussa duunissa?
Tuossa ap:n linkkaamassa jutussa ei ainakaan mainita.
Joka tapauksessa tässä on todettu useamman autismikirjolaisen äidin suulla, että tuon pojan äidin ahdistuksella VOI olla syitä, joiden takia meidän muun yhteiskunnan on syytä katsoa peiliin.
Laitospaikkoja ei ole saatavilla kuin hyvin voimakkaasti kehitysvammaisille, joten jos tuo poika on ollut lievemmin autistinen, hän ei sellaiseen olisi päässyt. Muutkin tukitoimet ovat selvästikin olleet riittämättömiä, kun åiti on noin kauheaan tekoon päätynyt.
SIITÄ tässä on kyse, että etsitään kaikkia mahdollisia myötävaikuttaneita syitä, että tuollaista ei tapahtuisi koskaan toiste.
Totta kai äiti kantaa rikosoikeudellisen vastuun, mutta moraalinen vastuu on laajempi asia.
Ohis
Musta se, et nimenomaan kieltää toisia tuomitsemasta tuollaisen teon, on juuri sitä komppaamista pahimmasta päästä. Jos ei tuomita, silloinhan se tarkoittaa sitä hyväksymistä. Ällöttävää, et jotkut äidit vetää tähän omat nyyhkytarinat ottamatta lainkaan huomioon, etteivät tiedä pätkääkään tästä tapauksesta. Eivät varmasti usko, vaikka oikeus selvittäisi mitä tahansa kamaluutta tuosta äidistä.
Jos Vilja Eerika olis ollu autisti ni olisko se oikeesti muuttanut suhtautumisen? Sit olis ymmärretty kans?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jollain tasolla mä ymmärrän kuvion.
Onko äiti ollut vastuussa pojasta yksin, hän on sairastunut ja kokenut ettei kykene enää huolehtimaan eikä ketään muutakaan ole? Eihän tuo terve ajattelutapa ole.
Oijoijoi. Tällaisten kommenttien kohdalla pitää hälytyskellojen kalkattaa. Taas selitellään ja haetaan ymmärrystä törkeään tekoon ja vain, koska tekijä on nainen. Miesten kohdalla ei menisi läpi.
Järkyttävä oli teko, mutta järkyttävää on myös tämä sukupuolittunut suhtautuminen väkivaltaan. Nainen on lähtökotaisesti hyvä ja viaton, joka sortuu julmuuksiinkin vain olosuhteiden uhrina.
Mies taas on jo syntyessään sika, jonka väkivalta- ja raiskausvietti vain odottaa toteutumistaan.
Hyi stana mitä seksismiä.
On se kumma kuinka joillakin on aina tarve ympätä oma miesasiamies -agendansa jokaisen jutun yhteyteen. Miehiä kohdellaan epäreilusti. Yhyy...
Vierailija kirjoitti:
Justhan vanha mies tappoi omaishoitamansa vaimonsa ja itsensä ja kyllä kai tässäkin tapauksessa oli aistittavissa myötätuntoa miestä kohtaan. Kuten muissakin vastaavissa. Mieleen tulee esim. tapaus jossa mies tappoi itsensä, vaimonsa ja vammaisen lapsensa. Muistaakseni takavuosina oli tällainen tapaus. Sukupuolta enemmän merkitsee syy. Vaikeaa on tuntea myötätuntoa suomalaisisää kohtaan, joka poltti lapsensa elävältä koska vaimolla oli uusi mies ja vitutti juuri remontoitu talokin.
Mistä tiedät syyn tässä tapauksessa? Kukaanhan ei tiedä. Kaikki on spekulaatiota. Mut silti ymmärtäjä-äidit pyytävät olematta tuomitsematta ja olettavat et teko on tehty rakkaudesta. Ikään kuin se olisi se ensimmäinen selittävä vaihtoehto, eihän äidit nyt muusta syystä tapa lapsiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Justhan vanha mies tappoi omaishoitamansa vaimonsa ja itsensä ja kyllä kai tässäkin tapauksessa oli aistittavissa myötätuntoa miestä kohtaan. Kuten muissakin vastaavissa. Mieleen tulee esim. tapaus jossa mies tappoi itsensä, vaimonsa ja vammaisen lapsensa. Muistaakseni takavuosina oli tällainen tapaus. Sukupuolta enemmän merkitsee syy. Vaikeaa on tuntea myötätuntoa suomalaisisää kohtaan, joka poltti lapsensa elävältä koska vaimolla oli uusi mies ja vitutti juuri remontoitu talokin.
Mistä tiedät syyn tässä tapauksessa? Kukaanhan ei tiedä. Kaikki on spekulaatiota. Mut silti ymmärtäjä-äidit pyytävät olematta tuomitsematta ja olettavat et teko on tehty rakkaudesta. Ikään kuin se olisi se ensimmäinen selittävä vaihtoehto, eihän äidit nyt muusta syystä tapa lapsiaan.
No jos äidillä itsellään on syöpä ja lapsen kyllä periaatteessa voisi jättää muiden vastuulle kokonaan vaikka heti, niin tottakai ensimmäinen ajatus on se että siinä on masentunut tehny sairastuneessa mielessään omasta mielestään palvelusta lapselleen. Jos sen sijaan kyseessä olisi tilanne jossa olisi vaikkapa juuri erottu ja mies olisi ottanut pojan uuden akkansa luo asumaan tai jotain niin tilanne olisi ihan eri. Pyyhi nyt oikeesti vaahto suustasi ja yritä edes nähdä sukupuolen yli mitä muuta tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Olisi äiti laittanut pojan tukiasuntoon jos niin raskasta on että pitää hukuttaa oma lapsi. [/quote/]
"olisi laittanut tukiasuntoon" ... hmm. vähän epäilen, että niistä tukiasuntopaikoistakin saa tapella aika lailla ja vääntää oman aikansa byrokratian rattaissa. Mutta hyvä se on huudella puskista jotain tällaista. Tosiasiassa vammaisten lasten vanhemmmat joutuvat taistelemaan kovasti lastensa elämän puolesta ja sen järjestämisestä. Muut suhtaututuvat joko karsastaen tai välinpitämättömästi. Mutta näin jälkikäteen on helppo huudella.
Autistisen pojan äitinä voin sanoa, että arki on TODELLA raskasta! Ja ymmärrän, että tulee raivottua tai huudettua. Mutta tappaminen on aivan eri asia. Ei voi puolustella millään.
Kertokaas ymmärtäjät, että missä kohtaa se arki tulee niin raskaaksi, että on "sallittua" tappaa oma lapsensa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
204 jatkaa vielä, että jumankekka teitä ketkä olette täällä kovaan ääneen huutelemassa ja moittimassa ko. äitiä puolustelevie viestejä, hävetkää!! Teillä ei ole MITÄÄN HAJUA millaista se arki on, kuten edellisessä viestissä sanoin. Se on TODELLA HELVETIN RASKASTA! Sitä ette voi edes kuvitella, ellei teillä satu olemaan autistista lasta. Enkä nyt puhu mistään aspergereista, vaan kunnon autistisista.
Törkeää, että isä on lähtenyt lompsimaan ja jättänyt kaiken vastuun lapsen hoidosta yksin äidille. Sitten kehtaa vaatia korvauksia. Eri asia olisi, jos isä olisi ollut omaishoitaja ja äiti olisi tappanut lapsen. Sitten isä voisi korvauksia pyytää. Tuo on suorastaan hävytöntä isältä, toivottavasti mokoma paskakasa saa vielä ansionsa mukaan.
Tottakai jokainen tajuaa, että vammaisen vanhemman elämä on raskasta, mutta se ei oikeuta millään tavalla murhaan. Siitähän tässä on kyse. Hakekaa mieluummin apua, kun alatte itse eliminoimaan lapsianne, Herra paratkoon. Sinä voit ja saat ymmärtää tuota murhaaja-äitiä, mutta älä pakota meitä muita ymmärtämään. Murhaa ei pidä, eikä ole pakko ymmärtää. Naapuri ja tuttuni hoiti vaikeasti vammaista lastaan kotona n. 70 vuotiaaksi. Nyt tyttö on laitoksessa. On iso perhe heilläkin, kaksi sairasta lasta, toinen down-poika kuoli auto-onnettomuudessa. Siinä perheessä huokui rakkaus ja kunnioitus näitä vammaisia kohtaan. Hattu nousi monta kertaa.
Down onkin vähän helpompi, kuin autistinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vammaistentalon läheisyydessä ja ihan onnellisilta he ainakin vaikuttaa kun näen heitä. Eli ei se vammaisuus ole joku automaatio surkealle elämälle ja parempi vaihtoehto on mukamas kuolla kuin elää vammaisena.
Kukaan ei ole sellaista väittänytkään.
Vaan että jos poika oli vahvasti as, hän ei olisi kyennyt itsenäiseen elämään. Mutta koska hönellä ei ole kehitysvammadiagnoosia, hän ei myöskään olisi koskaan päässyt vammaishuoltolaitokseen.
Jos äiti tosiaan on kuolemassa syöpään ja mies lätkinyt, hänellä oli varmasti järkyttävä huoli siitä, mitä tapahtuu pojalle, kun hän kuolee. Ei pääse laitokseen, ei pärjää yksin. Osaatko edes yhtään kuvitella?
Tietenkään murha ei saisi ikinä olla mikään vaihtoehto, mutta tässä nyt puhutaan siitä, olisiko yhteiskunnan pitänyt tarjota vaihtoehtoja. Olisi, muttei ilmeisesti ole tarjottu.
No ei se poika ilmeisesti ollut kovin vahvasti as, kun teidän murhaajan ymmärtäjien mielestä pojalle ei olisi annettu mitään tukea yhteiskunnalta, kun oli niin hyväkuntoinen ja lievästi ass??? Teidän mielestänne kuitenkin äiti murhasi pojan, koska hänellä ei olisi ollut mitään tulevaisuutta ilman häntä, kun oli niin "vahvasti as". Että otappa tuosta nyt selvä, mitä ajatte takaa...???
Mun maalaisjärki sanoo, että jos poika kerran kykeni työhön,niin olisi pystynyt hyvinkin asumaan, vaikka kotona, avustettuna tietenkin. Näinollen ei ollut mitään motiivia äidillä surmata poikaansa.
Alue: Aihe vapaa
Sinulla on ilmeisesti erilainen autisti-lapsi, kuin tuolla murhaaja-äidillä Oli. Niin kuin on todettu täälläkin, että autisti-lapset ovat erilaisia, eri tasoisia. Vaikeita, keskivaikeita ja helppoja. Tämä surmattu poika kävi mm. töissä, häntä siis ei tarvinnut vahtia 24/7. Äiti siis saattoi niinä hetkinä juoda kahvinsa suht rauhassa, kun poika oli töissä. Ei voi verratakaan sinun ja hänen osaa toisiinsa.
Sinä saat ihan vapaasti ymmärtää ja kompata tuota äitiä, mutta älä vaadi sitä meiltä kaikilta. Murhaa ei vaan pysty ymmärtämään, saati oman sairaan lapsensa murhaa.