Miksi äidit kasvattavat pojistaan naissuhteissa pärjäämättömiä kilttimiehiä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä vaiheessa kiltti mies on haluttava, kun on selvä että mies on kiltti ihan aidosti omasta tahdostaan, eikä siksi ettei pysty olemaan jännä, paha, dominoiva tai muuta mitä ehkä oikeasti haluaisi olla.

Mutta tämä asiahan ei selviä kuin tutustumalla paremmin ihmiseen ja se ei tule toteutumaan kilttimiehen kohdalla oikein koskaan.

Siis kilttimiehet eivät koskaan tutustu uusiin ihmisiin? Mistä tämä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ongelma on se että on niin paljon eroperheitä ja pojat jäävät pelkkien äitien kasvatettavaksi. Isän tapaamisviikonloput ei riitä.. Äiti ei tahallaan kasvata pojastaan kilttimiestä vaan puuttuva isä johtaa tuohon... äidin ja pojan suhde vääristyy kun perheessä ei ole (omaa) isää tasapainottamassa dynamiikkaa. 

No eihän sitä ole perheessä, kun on erottu. Olen sitä mieltä, että monet isät ottaisi lapsensa useamminkin luokseen, jos se vaan äitille kävisi. Lisäksi isyyttä ei yhteiskunta tue yhtä hyvin niinkun äitiyttä.

Voi kuule, oma isäni on tällainen "yhteiskunta aina alistaa isiä plaaplaa" tyyppinen henkilö, joka todellisuudessa on raivohullu juoppo joka haukkunut lapsiaan alusta asti. Valitettavasti vanhempani eivät ole eronneet, joten joudun tätä miesasiamiestä vieläkin tapaamaan.

Ja itse kannatan ehdottomasti isien oikeuksia tasavertaisina äitien kanssa, mutta pelkkä biologinen isyys ei kenestäkään hyvää vanhempaa tee. Jos lapsesi vihaavat sinua, niin kannattaisi katsoa peiliin.

Ja oma mieheni on hyvä isä lapsillemme, lempeä, huolehtiva ja raitis.

Kun isäsi on raivohullu juoppo, niin muutkin on? Jos sulla on iso pää, ni kannattaa ostaa isompi pipo, ni ei ahdista niin paljoa.

Todellisuudessa aika harvoin äiti kieltää isää tapaamasta lapsiaan. Ainakaan huvikseen.

Se on legenda mikä elää vahvasti, mutta yhtäkään naista en ole vielä tavannut kuka olisi kieltänyt lasten tapaamisen isältään, ainakaan aiheetta.

Kyllä kuule äiti lepoa ja virkistys-aikaa kaipaa siinä missä kuka tahansa toinenkin ihminen.

Ollapa se isä lapsilla kuka hakisi edes jokatoinen viikonloppu lapsiaan mukisematta ja hoitaisi kunnialla. Myöskään tapailut eivät katkeaisi tai päättyisi kuukausien tai vuosien ajaksi kun isäihminen löytää uuden naisen eikä siihen suhteen alkuhuumaan ne lapset mahdu. Kun pitäisi tajuta, että ne lapset on osa elämää aina, ihan aina. Ei se äitikään yleensä valitse, että noniin, nyt on vaikeeta tai nyt olen uuden miehen kanssa niin juu, etpäs tuokaan lapsia takaisin puoleen vuoteen.

Todellisuudessa taitaa olla melko vähän niitä tilanteita joissa isä aktiivisesti ja omasta halustaan haluaa tavata lapsiaan, mutta siitä huolimatta, että on hyvä isä ja kunnollinen ihminen, ei äiti lapsia anna tavata eikä oma aika kelpaa lainkaan!

Valitettavasti ne on usein näitä joissa suunnilleen pakotat, että lapsiaan tapaa eikä homma maistu. Joskus jopa uusi nainen kuvioissa aiheuttaa esittämisen tarvetta ja ollaan niin kun aina haettas lapsia ja kun se ei sitten ihan tuosta vaan sovi kahden vuoden tauon jälkeen niin nostetaan meteli missä uusi nainen tukee poloista, kunnollista miestä saamaan oikeuksia lapsiinsa.

Sitten on näitä ketkä kyselee ja utelee lasten kuulumisia ja ikävöi, mutta syystä tai toisesta eivät saa aikaiseksi hakea lapsiaan ja olla osana heidän elämää. Tapaamissopimuksen tekeminen ei maistu, mutta kuinka ollakaan kun et vastaa niihin viesteihin niin heti tulee käräjiltä kirje, että äiti ei ole antanut lapsia tavata! Yhden yhtä kertaa ei ole isä ollut tulossa hakemaan edes lapsia ja unohtaa ettei äidin tarvitse sen lisäksi, että hän huolehtii lapsista aina yksin, vielä kirjoitella kivoja kirjeitä ja soitella kuinka lapsilla menee. On vaan kiva pitää talutushihnassa sitä entistä kumppania ja udella hänen elämästään eikä tarkoituksena ole tavata lapsia missään yhteydessä. Sitten jos saa tavattua pienen aikaa niin viime tipassa perutaan kun on niiin väsy. Ei haittaa, vaikka äiti olisi ostanut liput konserttiin ja järjestänyt itselleen menoa, sitten oletetaan, että se korvausmahdollisuus eli hakea lapset seuraavalla viikolla olisi jotenkin äitiä velvoittavaa. Ei ymmärretä, että jos äiti lapsineen on varannut omalle viikonlopulleen loman jonnekin niin kauniisti kun tästä sanoo ja joutuu kieltämään ettei onnistu lapsia hakea niin taas juostaan käräjille. Ja asianajaja-naiset itkee miesten kanssa kuinka kamalia ne jotkut naiset on.

Ugh! Olen puhunut!

Niin ja vielä: puhettakaan siitä mitä lapset tuntee kun ne odottaa reput pakattuina kolme tuntia isäänsä eikäs se tulekaan.

Tämä siis etenkin leikki-ikäisten ja koululaisten kanssa. Ei väliä, vaikka lapset olisi perunut jonkun menon kaverinsa kanssa kun on menossa isälleen, mutta jääkin yksin kun se kaverikin kerkisi jo pyytäö toista. Kuinka tolkuttoman monta kertaa lasten tarvitsee joutua isän takia tuollaisia kestämään? Lain mukaan onneksi ei tartte ja tuollainen riittää syyksi evätä oikeus tapaamisille. Siksi on hyvä monelle isälle pitää selvänä se, että jos ei omana viikonloppuna hae niin seuraava mahdollisuus on kahden viikon päästä tmv, riippuen sopimuksesta. Näin säilyy myös lapsilla edes joka toiset viikonloput siten varmoina ettei heidän tarvitse olla epävarmoina, odottaa ja pettyä vaan ovat vapaita suunnittelemaan omia juttuja.

Näin ne usein kuuluu menevän. Mutta itku uusille kumppaneille onnaivan eri tarina.

Ja voi kuinka se uppoaa niiiin moneen akkaan! Otetaan tissien väliin semmoinen mies ja autetaan haastamaan koko maailma oikeuteen kun poloista noin on kiusattu. Ei siinä lapsia ajatella isän puolelta.

Nostan hattua niille iseille ketkä hakevat säännöllisesti ja peruvat vain jos täytyy eli on pakko mennä töihin tai on 40 asteen kuumeessa. Silloinkin olisi toivottavaa, että lapsia haetaan isän luokse myös silloin kun äiti on 40 asteen kuumeessa.

Tämä pitäisi mennä siten, että jos tapaamissopimuksen tekee niin saa sakot jos ei sitä noudata ja jos ei tee sopimusta niin ei olenoikeuksiakaan vaatia ja syytellä.

Se auttaisi paljon lapsia!

Tuo sakotus-idea auttais isejä myös! Päätöksessä olisi valitusoikeus ja ihan aina jos äiti olisi terrorisoinut tapaamisen toteutumisen, se tulisi ilmi, jolloin isälläkin olisi näyttöä viedä se eteenpäin. Jos valituksen myötä todettais asian olevan äidin syytä ja tahallista toimintaa niin äiti maksaisi tuon sakkokorvauksen isälle. Summa vois olla tuntuva 200-300€.

Koko jutun voittaisi lapsi/lapset ennenpitkää kun tapaamiset alkaisi toimia.

Olen tätä jo vuosia pohtinut ehdottaa jonnekin sillä olen itse kamppaillut yksinhuoltajana ja äitinä juurikin isän kanssa kuka ei hae ja viestittelee. Jos en jaksa vuosia kestänyttä viestittelyä ja aina vastata niin olen saanut kamalia kirjeitä käräjiltä, mutta koskaan asia ei ole oikeuteen mennyt sillä isä on sen muka hyvää hyvyyttään sieltä poistanut käsittelystä. En ole päässyt asiassa näyttämään miten se oikeasti on ja kiusa jatkuuu.

Meidän lapset tyttöjä, joten yritän heitä kasvattaa, ettei tuo ole kunnioitettava miehen ja isän rooli eikä siten heidänkään tule sellaista mieheltä aikuisena hyväksyä. Eikä lasta kannata tehdä ellei ole ollut yhdessä ja asunut yhdessä ainakin 3 vuotta, jotta tietää mitä saa. Itse olin luottavainen kun mies vieläpä lupasi, että jos joskus tulisi ero niin hän voisi olla lähivanhempi jos haluan ja tarvitsee. Myös vuoroviikot oli toinen ajatus. Kaikki keskusteltiin kyllä, mutta mies ei niistä koskaan pitänyt kiinni.

Vielä tämän vuoden aikana vien oikeuteen nuo perättömät syytökset ja haen lähestymiskieltoa kun ei tilanne ole ajankaan kanssa helpottanut ja erosta jo 5 vuotta. Eli mahdollisuuden ole kyllä antanut ja kauan alkaa olemaan isä.