Kokemuksia valaistumisesta?
Tai tietoisuuden tason muutoksista? Muutokset voivat kestää lyhyimmillään vain sekunteja mutta olla pysyviäkin ääritapauksissa. Varmaan monet uskoontulemisen kokemukset liittyvät tähän ilmiöön? Mutta myös meditaatiolla, joogalla, seksillä tai jopa äärimmäisen rasittavalla fyysisellä suorituksella voi saavuttaa näitä "tiloja" tietoisesti. Usein kyseessä myös vakava sairastuminen tai pitkäaikainen ahdistus/masennus/addiktio joka johtaa valaistumiseen joillakin henkilöillä. Näissä tapauksissa muutos on yleensä pysyvä. Tulee mieleen esim. alkoholistien uskoon tulemiset ja raitistumiset. Valaistuneessa tilassa ihminen voi kokea sulautumisen ympäristöön, erityisesti ympäröivään luontoon ja egon murenemisen kokonaan. Joillakin ihmisillä on todella rajuja kokemuksia tällaisesta. Henkilöillä ei useimmiten mitään aiempaa kiinnostusta tämän tyyppisiin asioihin eli kokemus tulee ihan puun takaa todellakin eikä näistä varmaan viitsi puhua koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.
Luen Steve Taylorin kirjaa Out of the Darkness, jossa on erilaisia tosielämän tarinoita tästä ilmiöstä. Kirjan tapauksessa henkilöt hyvin tavanomaisia (ei siis mitään intialaisia guruja todellakaan), esim. useita perheenäitejä joilla rankkoja kokemuksia ennen "valaistumista". Jännä että tätäkään kirjaa ei ole suomen kielellä lainkaan saatavissa. Aiheesta ei juurikaan huomaa keskustelua julkisuudessa, mitä nyt sen verran että jotain mindfullnesia pidetään esillä tapana rentoutua.
Kommentit (156)
No, sitä muuttaa maailmankuvansa yks kaks kuin salamaniskusta, ja vain nauraa ja toteaa että "Niinhän se olikin. Miten minä unohdin?" Sitten ei pysty ottamaan tätä maailmaa enää niin tosissaan kuin ennen.
Se on se eka kerta kun heräät yleensä se "punainen pilleri" jolloin tajuat että maailma on niin kamala paikka ettei mitään ylärajaa, jolloin omaksut jonkun huippu vakavan ja synkän maailmankuvan.
Niinhän Buddhallekkin kävi, kun se poistui palatsistaan ekaa kertaa, ja tajusi että maailmassa on köyhiäkin ihmisiä, joka oli tosi kamalaa.
Kuten yhdellä kirjoittajista, minullakin oli psykoosi vuosia sitten, jota noin puoli vuotta ennen aloin tuntemaan jotain outoa muutosta itsessäni. En osannut kuvailla tätä muutosta. Ainut asia minkä siitä osasin sanoa oli, että se tuntui jotenkin "oikealta". Paranin psykoosista ainakin lähes täydellisesti(?), mutta se muutti kyllä suhtautumistani maailmaan ja itseeni, huolettomampaan suuntaan. Melkein heti, suljetulta osastolta kotiin päästyäni, luin erään läsnäoloa ja tietoista hengittämistä käsittelevän kirjan (ihan vaan koska rentoutumisen harjoittelu kiinnosti). Kirjassa sivuttiinkin jonkin verran myös valaistumista. Kirja auttoi jonkin verran minua ymmärtämään ennen psykoosia kokemiani tuntemuksia muutoksesta. Tämän vaiheen jälkeen sain jossain vaiheessa ensimmäisen "valaistumiskokemukseni" ja aloin lukea enemmän aiheesta. Kokemuksia on tullut useampia vuosien saatossa ja enenevissä määrin nykyään. Jos nyt jotenkin pitäisi kokemuksia kuvailla, niin niissä irtautuu täysin ajattelusta/"itsestään" ja tavallaan katselee tätä hetkeä jotenkin ulkopuolelta (tai sisäpuolelta. Tavallaan tuntuu ettei ulko-/sisäpuolia enää ole). Tavallaan tuntuu ettei sen hetken ulkopuolella olisi mitään. Silti tunnen, ettei mikään kuvaus voi tarkasti kertoa sen kokemuksen sisällöstä mitään merkityksen arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Valaistumisesta ja itsetuntemuksesta kiinnostuneille
Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetuksia-kirja
on ehdoton valinta luettavaksi.Kirja on timanttinen helmi henkisten kirjojen joukossa.
Kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Lisää kokemuksia kellään?.
”Valaistuminen” ei ole kokemus, ei ole tapahtuma. Se olet sinä.
Se oli hieno syyskuun päivä 90-luvun puolessavälissä, kun tajusin että Jumalaa eikä jumalia ole olemassa ja uskonnot on huijausta.
Käyttäkää pilveä ja sieniä. Toimii.
On. Pystyin näkemään että Jumala aukaisi minulle oven ja sen että apinat muukalaisilla haluavat tappáa minut ja perheeni alusta loppuun. Kuin tiesin valaistumisesta enemmän kuin tappajatmť niin minut huumattiin.
Valon tuoja on Lucifer nimeltään.
Mulle kävi niin, että sairastuin vakavasti vuosi sitten. Puoli vuotta meni sairastaessa mutta selvisin. Sitä seurannut tyhjyyden tunne ja masennus ajoi mut henkisesti melko surkeaan jamaan.
Kun painelin kaikkein syvimmissä vesissä, päädyin sattuman kautta teosofiaa käsittelevän fb-ryhmän sivulle. En kokenut mitään välitöntä ahaa elämystä, mutta joku mielenkiinto asiaan heräsi. Lopulta päädyin linkin kautta kuuntelemaan valotietä youtubesta.
Sen jälkeen muutos onkin ollut jatkuvaa. Kaikki entiset arvot moraalikäsitykset menettivät merkityksensä. Tää oli alkuun ja on ajoittain yhä tosi pakahduttavaa ja melkein pelottavaa. Mun siihen astisen elämäni tärkein työkalu ja itsesuojelukeino, on ollut kyynisyys. Siitä luopuminen on asettanut mut hyvin haavoittuvaan tilaan. Mutta oon päättänyt olla pelkäämättä ja se on kyllä muuttanut aivan kaiken.
Mulle on tapahtunut nyt niin hämmentäviä ja hörhöjä asioita, etten missään tapauksessa kehtaisi kasvotusten kertoa niistä kenellekään.
En ole siis menettänyt todellisuudentajuani tai ole psykoosissa. Mä olen vaan muuttunut.
Lisää kokemuksia valaistumisesta onko kellään?
Kertokaa olkaa hyvä.
Up.