Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia valaistumisesta?
31.01.2017 |
Tai tietoisuuden tason muutoksista? Muutokset voivat kestää lyhyimmillään vain sekunteja mutta olla pysyviäkin ääritapauksissa. Varmaan monet uskoontulemisen kokemukset liittyvät tähän ilmiöön? Mutta myös meditaatiolla, joogalla, seksillä tai jopa äärimmäisen rasittavalla fyysisellä suorituksella voi saavuttaa näitä "tiloja" tietoisesti. Usein kyseessä myös vakava sairastuminen tai pitkäaikainen ahdistus/masennus/addiktio joka johtaa valaistumiseen joillakin henkilöillä. Näissä tapauksissa muutos on yleensä pysyvä. Tulee mieleen esim. alkoholistien uskoon tulemiset ja raitistumiset. Valaistuneessa tilassa ihminen voi kokea sulautumisen ympäristöön, erityisesti ympäröivään luontoon ja egon murenemisen kokonaan. Joillakin ihmisillä on todella rajuja kokemuksia tällaisesta. Henkilöillä ei useimmiten mitään aiempaa kiinnostusta tämän tyyppisiin asioihin eli kokemus tulee ihan puun takaa todellakin eikä näistä varmaan viitsi puhua koska kukaan ei kuitenkaan ymmärrä.
Luen Steve Taylorin kirjaa Out of the Darkness, jossa on erilaisia tosielämän tarinoita tästä ilmiöstä. Kirjan tapauksessa henkilöt hyvin tavanomaisia (ei siis mitään intialaisia guruja todellakaan), esim. useita perheenäitejä joilla rankkoja kokemuksia ennen "valaistumista". Jännä että tätäkään kirjaa ei ole suomen kielellä lainkaan saatavissa. Aiheesta ei juurikaan huomaa keskustelua julkisuudessa, mitä nyt sen verran että jotain mindfullnesia pidetään esillä tapana rentoutua.
Kommentit (156)
Lisää kokemuksia ko aiheesta kellään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valaistumisesta ja itsetuntemuksesta kiinnostuneille
Arthur Osborne: Ramana Maharshin opetuksia-kirja
on ehdoton valinta luettavaksi.
Kirja on timanttinen helmi henkisten kirjojen joukossa.
Olen elänyt tietoisena todellisesta olemuksestani kymmenisen vuotta. Minulle valaistuminen tarkoitti juuri sitä, että oivalsin etten ole erillinen kuolevainen taistelemassa olemassaolostani paljolti vihamielisessä maailmassa, vaan se ihmishahmo on vain yksi rooleista, joka Minä, Energia, Elämä, Tietoisuus ja Kaikki-mikä-on, otan. Se ei ole uskomus, se on kokemus.
Minun tieni siihen oli pitkä ja alkoi vahvalla uskonnollisella kutsumuksella jo lapsena. Huolimatta siitä että olin agnostikkoperheen lapsi, hakeuduin helluntaiseurakuntaan ja minut kastettiin. Koin perinteisen fundamentalistiuskovaisuuden vaiheen ja myöhemmin siitä luopumisen. Sitten liberaalin luterilaisuuden ja teologiasta ja filosofiasta älyllisen kiinnostuneisuuden. Lopulta sekin hävisi ja olin pitkään agnostikko joka en pitänyt mitenkään järkevänä ajatella muuta, kuin että mitään Jumalaa ei ole tai jos onkin, niin se ei selvästikään ole ihmisistä mitenkään kiinnostunut joten minun kannaltani se on sama kuin jos häntä ei olisi.
Palasin henkisyyden pariin vähän erilaisia teitä. Vaikka olin varma, että uskonnot ei enää vetoa, Vetovoiman laki, tietyt okkultistiset ja maagiset opit sekä transsendentaalinen meditaatio alkoivat kiinnostaa. Osa minua uskoi niihin, osa piti koko touhua tylsistyneen hyvinvoivan länsimaisen larppauksena vailla todellista uskoa, ja osa halveksi moista humpuukia. Mutta silti onnistuin sinnikkäällä työllä edistymään kaikessa mitä yritin, ja saamaan uskoa lisääviä kokemuksia. Senkin tien kanssa vaan kävi niin, että totesin, että vaikka pystyn saavuttamaan asioita joihin en olisi uskonut, tietämään asioita joita ei pitäisi olla mahdollista tietää, niin silti jotain puuttuu. Tyhjyys ja jano ja nälkä oli edelleen, vaikka aineellisesti kaikki oli niin hyvin kuin vain voi.
Päädyin tutkimaan meditaatiossa todellisuuden ja oman itseni tietoisuutena syvintä olemusta. Mikä on TOTTA kaiken aistien näyttämän kuvaston takana? Mikä tai kuka minä olen, kuka on se hiljainen tietoisuu joka tiedostaa jokaisen pohtivan ajatuksen joka mielessä kulkee? Koin "Hengen pimeän yön" jossa koko kokemusmaailmani ja mielenterveyteni perusteet olivat kovilla. Ja lopulta koin myös sen mitä olin etsinyt, ei-duaalisen kokemuksen Ykseydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä niin väärä sivusto. Täällä ollaan kaukana valaistumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi! Olisi mukava jutella muualla esim s.posti jonkun toisen sipalin kanssa. Itse sain superajatuksen ja koin aineettoman tilan, uusi ulottovuus. Mikään ei ole ollut entisensä sen jälkeen.
Tuo ei ole valaistuminen vaan tietoisuudeksi muuttuminen ja kvanttikenttäkokemus. Joe Dispenza kirjoittaa tästä kirjassaan yliluonnolliseksi. Kvanttikentästä voi opetella ”vetämään” tapahtumia puoleensa.
Valaistuminen on sama asia, ilmiön henkinen nimi.
Ymmärrys avaituu, valaistuu.
Elämää 3. 4. ja 5. ulottuvuudessa, taiteillen tasolta toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanotte, että asiasta ei puhuta Suomessa, mutta näiden jakaminen ei tunne maiden rajoja. Kyllä näistä puhutaan ja kokemuksista kerrotaana. Yhteisöjä löytyy ja samanhenkisiä.
Mitään valtavirtaa aihe ei (vielä) ole, mutta nyt kiihtyvässä määrin asioita tulee ilmi. Mm. kvanttiteoria.
Asioita etsivä ja seuraava näkee sen valtavan muutoksen, mitä on viimeisen 10 vuoden aikana tapahtunut.
Googlatkaa Jane Roberts, Dolores Cannon, Bashar by Daryl Anka, Micheila Sheldan, Elizabeth April mm. Vertailkaa viestejä ja kuvauksia, yhtymäkohtia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi hyvää päivää. Jokainen erikoinen kokemus luokitellaan valaistumiseksi. Tässäpä ohje: olet valaistunut kun tajuat että sinua ei ole.
Nuo sipulin kuorimiset ovat normaalia henkistä kehittymistä.
Pohjimmiltaan noin. Kun voi yhtä hyvin sanoa "minua ei ole" ja "minä olen kaikki mitä on", ja kokea molemmat totena, on perillä.
Kun ei enää vedä jotain tietoisuuden kvanttikentästä vaan tajuaa olevansa paitsi se kenttä, myös "tyhjyys" sen takana. Brahman ja Para-Brahman, sanoisivat hindut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valaistuminen on kyllä jotain muuta - sen tajuaminen että koko maailma on projektio ja sinua ja minua ei ole olemassakaan. On vain yksi oleva ”olento” tai tietoisuus ja näkökulmasta riippuen se voi olla sinä, minä tai me.
Nuo kokemukset mistä puhutte ovat satori-kokemuksia (googlatkaa satori).
Oikea valistuminen on vähän järkyttävää eikä aina mitään fantastista.
Mikä siinä järkyttää sitten?.
Se on ihmismielelle usein hyvin järkyttävää alkuun. Voi tuntua että sekoaa, ei kestä, hajoaa kokonaan psyykkisesti. Kyse on siitä, että siihen asti on kokenut koko minuutensa sillä tavalla kuin ihmiset sen yleensä kokevat, kehon ja mielen ominaisuuksien ja rajojen kautta. Että minä olen tämä ruumis ja mieli, elän tässä ajassa ja paikassa, teen näitä asioita. Ne, joille valaistumiskokemus tulee äkillisesti eikä asteittain ja monien satori-kokemusten kautta, järkyttyvät usein mielen pohjia myöten siitä mihin kokemukseen joutuvat. Ja se onkin tavallaan kuolema, mutta sitä seuraa välitön ylösnousemus.
Joskus kun olin hyvin ahdistuneen ihmisen seurana, ajattelin hetken, että voisinpa näyttää sinulle maailman kuten se on minulle. Sitten tajusin, että se olisi hänelle silkkaa kauhua eikä sitä autuutta mitä minulle. Hän näkisi ajan ja paikan romahtavan, erillisen minuuden sulavan ykseyteen joka näyttäisi pelottavalta tyhjyydeltä, ja lopulta ei olisi enää mitään häntä joka näkisi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kaikki Amman kultissa valaistuneita? Valaistuuko ashramissa?
Ei. Amman ashramiin menevät muodikkaat mukahenkiset länsimaalaiset jotka leikkivät henkistä.
Todellinen valaistuminen ei tapahdu noin. Se on matka ITSEEN, eikö kenenkään gurun keinoilla siihen pääse.
Melko rankka tuomio. Kyllä sinne menee paljon myös ihan aitoja etsijöitä. Ja kyllä monet on kokeneet, että gurusta on ollut apua heidän tiellään Itseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jane Roberts, joka tuolla mainittiin, oli jännä tapaus. Hän ei siis itse kokenut valaistumista, mutta oli yhteydessä tietynlaiseen "henkiolentoon", elementaariseen tai planetaariseen henkeen, joka käytti itsestään nimeä Seth, ja tämä henkiolento sitten osasi valottaa henkisen todellisuuden olemusta Janelle.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli mielenkiintoinen kokemus.
Koin muuttuneen tietoisuuden tilan, jossa näin silmien edessä elämän kukkaa (pyhän geometrian kuvio) muistuttavan kuvion, jonka värit olivat vähän sähköisiä, mutta värisävyt ei meidän maailmasta. Ihmellistä on, että siihen aikaan en ollut nähnyt elämän kukan kuviota. Löysin sen myöhemmin netistä
Samalla koin kaikentietäväisyyden tilan. Eli tiesin kaiken maailmankaikkeudesta, kaiken menneen ja tulevan, kaikista pienimmät asiat suurimpiin, mitä ikinä ollut tai tulossa. Minulla ei ollut enää yhtään kysymystä.
Kokemus tuntui todellisemmalta kuin se todellisuus missä me normaalisti ollaan.
Ja sit... säikähdin! Ja tulin panikiissa ulos siitä mielentilasta. Koska kokemus oli niin vahva, en ole oikein uskallanut sen jälkeen kunnolla meditoida. Pelkäsin pitkään, että mitä jos se on joku alkava mielenterveysjuttu tai psykoosi :S Olen tarpeeksi kauan testannut ja todennut, ettei ole mielenterveysjuttu, kun ei ole toistunut (muuttuneita mielentiloja).
Olisiko se ollut joku välähdys valaistumistilasta?
Noita voi kokea ilman varsinaista valaistumistakin, kuten monet transendentaalisen meditaation harjoittajat joilla on halua ja taipumusta "tietoisuuden ulapoiden tähtiretkeilyyn" tietävät. Tuota kaikentietävyyden tilaa sanotaan universaaliksi mieleksi tai akaasiksi arkistoiksi.
Missäs tämmöisiä valaistuneita ihmisiä voisi oikein tavata? Ei ole koskaan kävellyt vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Missäs tämmöisiä valaistuneita ihmisiä voisi oikein tavata? Ei ole koskaan kävellyt vastaan.
Aloita meditoinnin opettelusta. Maailmankaikkaudella on myös jännä tapa asettaa juuri oikeita ihmisiä matkan varrellesi sitä myötä kun spirituaalisuutesi kasvaa. Facebookista löytyy paljon ainakin englanninkielisiä ryhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Missäs tämmöisiä valaistuneita ihmisiä voisi oikein tavata? Ei ole koskaan kävellyt vastaan.
Voi olla hyvin kävellytkin vastaan mutta ei heitä välttämättä sillä tavalla erota muista. Mä tunnen yhden ja ensi tapaamisella en ajatellut muuta että onpa mukava ihminen jonka lähellä on jotenkin tosi helppo olla oma itsensä, ja että hänellä on valtavan älykäs katse. Mutta kun en tiennyt valaistumisasiasta, ajattelin että hän nyt muuten vaan on miellyttävä persoona.
Alue: Aihe vapaa
Minä ajattelen sen olevan matka irti itsestä - luopuminen siitä pyhän käytettäväksi.
Amman ashrami sen sijaan on varakkaiden länsimaisten kaksinaismoralistinen höpöhöpöpaikka.