Lapseni isä hylkäsi lapsemme, miten selitän asian lapselle?
Miten tuon voi selittää pienelle lapselle, kun en itsekkään käsitä miten kukaan voi ikinä, mistään syystä hylätä oman lapsensa? Mitä vastailen lapsen isä kysymyksiin? Puhunko isästä kauniisti vai kerronko lapselle totuuden, ettei hän vain mahtunut isänsä elämään?
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot toki niinkuin asia on. Eli onnistuit vieraannuttamisessa.
Nimenomaan, sanot kuin asia on. Eli sanot sille minttu-petterille että "äiti kun oli ja on edelleenkin tällainen löyhä haarainen lortto joka levittää kenelle vain, ja iskä nyt vain sattui olemaan yksi jyystäri joka pääsi runttaamaan pohjaan asti ja sen seurauksena sinä, minttu-petteri sitten synnyit. Elämä on perseestä ja sitten sitä vain kuolee, joten hajoa siihen"
Miten se on, onko nyt hyvä mieli ja miten meni, noin niinkuin omasta mielestäsi ? Kannattaako se lorttoilu ?
Tuollaiset minttu-petterin kyssärit ovat niitä hetkiä kun menneisyys lyö päin näköä ja karma vaatii veronsa.
Mitä näiden ajatusoksennusten kirjoittajat saavat siitä, että näkevät tällaista tekstiä palstalla? Mikä siinä voi tyydyttää?
No voi voi voi, kun se taas osuu ikävästi totuuteen ja sehän se sitten pyrkii sattumaan. Ei ole nyt ollenkaan kiva että joku sanoo ääneen sen minkä kaikki jo tietää. Tulee kys. asia silleen "ei ollenkaan kivasti" mieleen vaikka kuinka yrittäisi pistää silmät kiinni, sormet korviin ja lällätellä ikävät tosiasiat pois.
Ja vastaus kymysykseen tyydytyksestä on : Juuri tuo reaktio, minkä lortoilla puskee pintaan kun näkevät tosiasiat kirjoitettuna. Kannattaisiko ehkä vähentää sitä lorttoilua, niin ei tulisi kovasti palautetta siitä.
Ole vaan onnellinen. Pahempi juttu on jos haluaisi viedä lapsen sinulta. Näitäkin tapauksia näkee. Mies alkaisi leikkiä kotia sinun lapsen ja jonkun uuden naikkosen kanssa. Sitten alkaisivat kiusata sinua ja alkaisi tippua lasu-ilmoituksia. Toistan: ole onnellinen.
uli itse kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrot toki niinkuin asia on. Eli onnistuit vieraannuttamisessa.
Nimenomaan, sanot kuin asia on. Eli sanot sille minttu-petterille että "äiti kun oli ja on edelleenkin tällainen löyhä haarainen lortto joka levittää kenelle vain, ja iskä nyt vain sattui olemaan yksi jyystäri joka pääsi runttaamaan pohjaan asti ja sen seurauksena sinä, minttu-petteri sitten synnyit. Elämä on perseestä ja sitten sitä vain kuolee, joten hajoa siihen"
Miten se on, onko nyt hyvä mieli ja miten meni, noin niinkuin omasta mielestäsi ? Kannattaako se lorttoilu ?
Tuollaiset minttu-petterin kyssärit ovat niitä hetkiä kun menneisyys lyö päin näköä ja karma vaatii veronsa.
Mitä näiden ajatusoksennusten kirjoittajat saavat siitä, että näkevät tällaista tekstiä palstalla? Mikä siinä voi tyydyttää?
No voi voi voi, kun se taas osuu ikävästi totuuteen ja sehän se sitten pyrkii sattumaan. Ei ole nyt ollenkaan kiva että joku sanoo ääneen sen minkä kaikki jo tietää. Tulee kys. asia silleen "ei ollenkaan kivasti" mieleen vaikka kuinka yrittäisi pistää silmät kiinni, sormet korviin ja lällätellä ikävät tosiasiat pois.
Ja vastaus kymysykseen tyydytyksestä on : Juuri tuo reaktio, minkä lortoilla puskee pintaan kun näkevät tosiasiat kirjoitettuna. Kannattaisiko ehkä vähentää sitä lorttoilua, niin ei tulisi kovasti palautetta siitä.
No nyt varmaan jo ihan lensi. Se lienee ainoa tapa sulle saada.
Vierailija kirjoitti:
Mä selitin omalleni (isä hylkäsi alle 2 vuotiaana eikä ole sen jälkeen nähnyt) todellakin mustamaalaten. Tiedän ettei tule ikinä näkemään, poika täyttää pian 16. Jossain vaiheessa kysyi miksei isänsä näe häntä, tais olla jotain 9-10v. Kerroin miten asia on, isä on idiootti kun ei ole halunnut nähdä, lapsi totesi ertä niin on eikä ole sen koommin kysellyt.
Riippuu niin lapsen iästä
Just näin sitä tilannetta EI hoideta!
"Isäsi hylkäsi sinut, koska olet tuollainen ei-toivottu äpärä, jota kukaan ei rakasta".
Maksaako elareita? Laitat maksamaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten tuon voi selittää pienelle lapselle, kun en itsekkään käsitä miten kukaan voi ikinä, mistään syystä hylätä oman lapsensa? Mitä vastailen lapsen isä kysymyksiin? Puhunko isästä kauniisti vai kerronko lapselle totuuden, ettei hän vain mahtunut isänsä elämään?
Hankitko sen miehen tietämättä? Siinä tapauksessa en ihmettele ettei mahdu elämään...
Ei se noin mene. Kyllä moni isä on kiinnostunut näkemään lapsiaan vaikkei niitä ole suunniteltu. Aika anaalinen kokoomushenkinen ihminen saa olla jos suunnittelee lapsia kuin jotain työprojektia :D
Lapsethan ovat luonnollinen osa ihmisen elämää ja ihminen on eläin siinä missä mikä tahansa eliö on. Raamattuun uskovat ovat sitten oma osansa he ovat hulluja.
Väittäisin että vähemmistössä on ne jotka lapsen tekoa suunnittelevat. Lapsia vain syntyy jos hedelmöitys onnistuu.
Ootpas tyhmä. Mun mies ei jaksaisi nähdä omaa lastaan kuin max kerran kuussa (ex-naikkonen hankkiutui "vahingossa" raskaaksi), mutta näkee sitä vähän useammin koska ei halua maksaa yhtään enempää elareita. Toki rakastaa lasta, mutta myös kantaa kaunaa siitä, että ex-eukko teki tuollaisen tempun. Aikuinen vastuullinen ihminen huolehtii ehkäisystä ja lisääntyy kumppanin kanssa yhteisymmärryksessä eikä sikiä joka suuntaan.
Sun miehesi ei siis ole aikuinen, vastuullinen ihminen. No lycka till.
No jos on sovittu, että käytössä ehkäisypillerit ja tarvittaessa jälkiehkäisy ja abortti, mutta eukko ilmoittaakin että "ups oon unohdellut välillä ottaa pillereitä enkä oo jaksanut mitään jälkiehkäisyjä, niin ja muuten mä pidän tän lapsen halusit tai et" niin siinä ei voi paljon mies mitään tehdä. Kyllä se eukko on silloin vastuuton.
Se on todella vastuutonta naiselta päättää pitää vauva jos toinen ei halua,varsinkin jos vaihinko on käynyt. Epäkunnioittavaa,vastuutonta ja itsekästä toimintaa.
Mitä vastuutonta on siinä, ettei tahdo nähdä lasta, joka on saanut alkunsa naisen ''unohdettua'' ehkäisyn? Tai nainen väittänyt, että ehkäisy kunnossa, muttei olekkaan? Tai ehkäisystä huolimatta tultu raskaaksi.
Näissä tapauksissa ei mielestäni tarvitsisi isien maksaa elatusmaksuja, jos ''vahingon'' sattuessa nainen on kieltäytynyt abortista.
Eli jos lapsi on vahinko ja nainen ei suostu aborttiin vaan tahtoo_itse_pitää_lapsen, niin silloin isän ei tarvitse maksaa elatusmaksuja, koska ei sitä lasta halunnut vaan olisi toivonut aborttia.
Ja jos joku puhuu vastuusta, niin abortti on vastuullinen ratkaisu jos ehkäisy on ''pettänyt''. On täysin vastuutonta pakottaa rakastamaan lasta, jota ei ikinä halunnut ja vaatia elatusmaksuja siitä.
Jos olisin mies ja joku nainen tekisi yllämainitun minulle, maksaisin elatusmaksut, mutta tekisin heidän elämästään helvettiä sen jälkeen.
Siinä teille mietittävää, senkin valkoista roskaa olevat naiset. Luulette sitovanne miehen itseenne hommautumalla raskaaksi. Että pistää vihaksi näin toimivat sukupuoleni edustajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä selitin omalleni (isä hylkäsi alle 2 vuotiaana eikä ole sen jälkeen nähnyt) todellakin mustamaalaten. Tiedän ettei tule ikinä näkemään, poika täyttää pian 16. Jossain vaiheessa kysyi miksei isänsä näe häntä, tais olla jotain 9-10v. Kerroin miten asia on, isä on idiootti kun ei ole halunnut nähdä, lapsi totesi ertä niin on eikä ole sen koommin kysellyt.
Riippuu niin lapsen iästä
Just näin sitä tilannetta EI hoideta!
Ja miksi ihmeessä? Jos näin sain lapsen tuntemaan ettei hänessä ole vikaa, ei muista omaa isäänsä edes kun oli niin pieni. Jos ois pienikin mahdollisuus että isä haluais tavata, niin sitten olisin tietysti eri tavalla selittänyt lapselle. Sanoin miten asia on, kyllä 10v on jo tarpeeksi vanha kuulemaan että hänen isänsä on vain idiootti eikä ole mistään muusta kyse.
Mmmh... kunhan muistat, että sun tunteet tässä asiassa ovat 100% merkityksettömät koska lapsella on oikeus kasvaa terveeksi ja ehjäksi aikuiseksi. Hänelle et voi pettymystäsi purkaa.
Yksinhuoltajuus sinulle ellei jo ole.
Minä kerroin suoraan, että isällä on huono itsetunto, ja hän kaipaa pienen vauvan lailla huomiota. Hänellä ei ole aikaa normaaleille ihmissuhteille. Siksi isän tyttöystävät ovat aina erejä. Se että isä ei tapaa häntä on isän oma vika, ja hän on tyhmä, kun ei halua tavata niin mahtavaa tyyppiä, kuin poikansa. Kerroin myös siitä mitä tarkoittaa aikuisuus, vanhemmuus ja vastuunkanto.
"Kaikki olisi paljon helpompaa, jos lapseni ei olisi koskaan syntynytkään", sanoi perheellinen rakastajani, joka "kantoi vastuun" ja jäi huonoon suhteeseen lapsen takia. Kävi vähän sääliksi sitä lasta. Koittakaa nyt naiset tajuta, ettei ketään kannata pakottaa isäksi! Miksi te roikutte miehissä, jotka eivät halua perustaa perhettä kanssanne? Eikö olisi mukavempi etsiä mies joka haluaa?