Ei-komeat miehet: tottuuko naisettomuuteen pidemmällä ajalla?

hanska kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Miten helvetissä joillekin miehille naisettomuus on jopa itsemurhan paikka?! :D

Niin kauan kuin aattelee, että oma onnellisuus riippuu toisesta henkilöstä, ei sitä kumppania heru. Epätoivo on suurimmalle osalle major turn off, koska kuka helvetti haluaa tollasen ripustautuvan kumppanin itselleen.

Eipä siinä auta vaikka millainen olisi jos ei vain omat geenit mene kaupaksi naisille

Olen aika varma, että oma asenteesi on paljon suurempi haitta kuin ulkonäkösi on koskaan ollut. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa katkeriin miehiin?

Siksi koska katkeran miehen luonteessa on muutakin kuin katkeruus? Ja se katkeruus varmaan häviäisi jos olisi välillä seuraa? Miksi katkerissa miehissä nähdään vain se katkeruus, jota he tuskin elävässä elämässä näyttävät?

Valitettavasti useimmilla katkerilla miehillä ei ole sitä vertaa itsetietoisuutta, että he ymmärtäisivät sen katkeruuden paistavan heistä kilometrin päähän. Myös tarvitsevuutta on todella vaikea kätkeä etenkin naisilta, jotka joutuvat aina deittaillessaan seulomaan pois epäilyttäviä ja epäaitoja miehiä.

Mistä sinä tiedät tämän? Oletko varma että nuo eivät ole vain naisten hamsterointiselityksiä, jolla yritetään kääntää todellinen kiinnostumattomuuden syy joksikin jalommaksi?

Mitä jos Leonardo DiCaprio olisi 'tarvitseva' suomalaista tavisnaista kohtaan? Saisiko hän pakit?

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vielä pari syytä sille miksi naisettomuus ei tunnu niin pahalta enää kolmekymppisenä, vaikka siellä ehkä lapsettomuus on sitten eräänlainen murhe, jos on.

Kolmekymppisenä kaikilla alkaa olla se eka suhde takana ja alkaa tavallaan uusi kierros. Nyt olet nähnyt ketkä kaikki voivat saada parisuhteen ja alat sisäistää, että ongelma ei voi olla siinä mikä olet mies, vaan puhtaasti naismaustasi ja sosiaalisista taidoistasi, jotka ovat tod. näk. kumpikin hieman vääristyneet yksin ollessasi.

Toinen, nyt huomaat että eronneet miehet eivät varsinaisesti ole keränneet parisuhteissaan mitään kauhean mittavaa henkistä pääomaa, vaan ovat tavallaan palanneet nollapisteeseen. Ja tässä tulee se tärkein oivallus. Parisuhde ei takaa mitään, parisuhde ei nosta mihinkään. Sieltä tullaan tyhjätaskuna takaisin.

20:senä naisen saamisessa on muutamia tiedostamattomia asioita, joita naisen kautta hakee, ja yksi tärkeimmistä on toisten miesten arvostus. Kun saat kauniin naisen, nouset miesten arvohierarkiassa ylöspäin, ja tämä on yksi erittäin tärkeä puoli miksi miehet ovat niin epätoivoisia naisen saamisessa ja poikuudesta eroon pääsemisessä, he haluavat, että muut miehet arvostavat heitä.

Mutta kun 30:senä se peli on jo käyty, ja nyt todellakin on nähty kaikki ne miehet, ketkä voi naisen saada, mikä sisältää sellaisen kirjon erilaisia ja erinäköisiä miehiä, että et voi enää millään ajatella, että minä olen huonompi kuin kaikki nuo. Eikä muutkaan voi niin ajatella, ja itseasiassa kaikki uudet ihmistuttavuutesi olettavat, että sinulla on tai on ollut parisuhde, koska et ole mitenkään erilainen kuin seuraava mies.

Nyt parisuhde ei sitten enää vaikutakaan niin houkuttelevalta kuin ennen. Naiset ovat 30:senä jo ties kuinka monella kierroksella, ja tiedät ettet varsinaisesti ole mikään palkinto itsekään, joten mikä tahansa suhde sinua odottaisikaan, tuskin olisi se ihana ja ikuinen vuosisadan rakkaustarina. Nyt tiedät että hyvin harva on onnistunut sellaisen saamaan, ja nekin jotka ehkä ovat... ovat ehkä yhdessä vain muista syistä.

On paljon parempi löysätä kireää pipoa ja alkaa nauttimaan elämästä. Priorisoida naiset lokeroon "tulee jos tulee", "menee jos menee" ja ottaa koko asia rennosti ja kevyesti. Todennäköisesti tämän jälkeen seurustelut ja naisten kanssa olemiset muuttuvat paljon helpommiksi ja pian huomaatkin pohtivasi enemmän sitoutumiskammoasi kuin parisuhteen löytämistä.

Tää oli ihan huippuhyvä analyysi pariutumisesta!

Ja vaikka en olekaan eroamassa, niin ajatus yksinäisyydestä ei tunnu enää niin pelottavalta. Ymmärrän, ettei parisuhde tai sen olemattomuus ole sen kummempi elämänvalinta kuin vaikka jonkun harrastuksen aloittaminen. Ihmisiä tulee ja menee.

T. N26, parisuhteessa.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä miehenä ajattele samalla tavalla. Jos 30:senä alkaa uusi kierros, tai joillakin vaikka 40:senä, niin onhan se nyt eri asia olla silloin kokemusta naisen kanssa elämisestä, seksistä, lapsista jne. Kuin sitten olisi elänyt ilman noita. Varmaan sitten ihmisestä kiinni, mutta minun mielestä noista asioista kerää mittavaa henkistä pääomaa, jota voi hyödyntää myös tulevissa suhteissa. Elämästä voi nauttia yksin, mutta ehkä vielä enemmän kuitenkin kaksin.

Kaikella tavalla voi ajatella, ja kaikki tulee meidän pään sisältä. Käytännössä meillä on potentiaali rikkoa mitkä tahansa ajattelun rajat. Minä esitän naisettoman miehen ajattelumallin, joka ei johda itsensä kiikkuun vetämiseen.

Parisuhteisiin takertuvat yrittävät myydä parisuhdetta niille, joilla ei ehkä siihen ole sosiaalisia taitoja ja edellytyksiä. Ehkä se nostaa sinun onnellisuuden tunnettasi, kun tiedät että jollakin menee omien standardiesi mukaan huonommin.

Aina kun sanon parisuhteessa oleville ihmisille, että ei minua kiinnosta laittaa tikkua ristiin asian suhteen. Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elämän tilanteeseeni, niin alkaa erilaiset säälin osoitukset. Ja kysellään somessa, että mites sulla, onko jotain uutta kerrottavaa. 

Yksi asia on kuitenkin totuus. Olemme kaikki lopulta yksin ja se on vakaa tila. Parisuhde on aina epävakaa tila, se voi päättyä monella tavalla. Meidän tulee lähteä siitä, että mielenterveys pitää toimia sinkkuna ja vasta siitä rakennetaan ylöspäin. 

Toi on yksi tapa elää. Oma kantani on, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita. Yleensä ne toteutuvat parhaiten parisuhteessa. Sulla tuntuu tuo fyysinen puoli tippuvan merkityksettömäksi. Ikään kuin vain älyllisellä järkeilyllä olisi merkitystä. Mutta tapoja on monia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloittaja lähestynyt rumia naisia, jospa heidän joukostaan löytäisit itsellesi kumppanin?

Yhtä rumaltahan Ap näyttää sen rumemmankin naisen silmissä ja naisethan on aina sitä mieltä että mielummin ilman kun tyytyä

Höpönlöpön! Kauneus on katsojan silmässä, ja mies joka neiti A:n mielestä on ruma, voi hyvin olla neiti B:n mielestä tavallisen näköinen ja neiti C:n mielestä jopa viehättävä.

Naiset ovat täällä monesti sanoneet olevansa mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Huonoa parisuhdetta puolestaan hyvin harvoin määritellään puolison ulkonäön perusteella. Enemmän mä tällä palstalla olen törmännyt miehiin, jotka ovat sanoneet joutuvansa tyytymään vaatimattomamman näköisiin naisiin, kun eivät kaunotarta saa.

Tämän palstan ulkopuolelle en ulottaisi moniakaan täällä esiintyneitä väitteitä. Todellinen elämä näkyy vaikka siellä Prismassa viikonlopun ruokaostoksilla. Siellä sitä pyörii jos jonkinlaista ei-komeaa ja ei-kaunista puolisoidensa ja jälkikasvunsa kanssa ostoskärry elintarvikkeita kukkurallaan.

Vierailija kirjoitti:

Toi on yksi tapa elää. Oma kantani on, että ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, jolla on sekä fyysisiä että henkisiä tarpeita. Yleensä ne toteutuvat parhaiten parisuhteessa. Sulla tuntuu tuo fyysinen puoli tippuvan merkityksettömäksi. Ikään kuin vain älyllisellä järkeilyllä olisi merkitystä. Mutta tapoja on monia.

Toki, mikä toimii mulle, ei toimi välttämättä kaikille, en yritä tässä käännyttää ketään mihinkään. Vaan kun kysytään, että tottuuko naisettomuuteen joskus. Niin kyllä tottuu, mutta se on asenteesta kiinni, ja se kyllä vaatii älyllistä järkelyä myös, koska eläiminä meillä on lisääntymistarpeet, johon kaikki meidän pariutumisriitit ja pitkälti koko elämä pelkistyy. Mutta ainakin itselläni hormonitoiminta on antanut tilaa järkelylle kunnolla vasta nyt 30:senä.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Miten helvetissä joillekin miehille naisettomuus on jopa itsemurhan paikka?! :D

Niin kauan kuin aattelee, että oma onnellisuus riippuu toisesta henkilöstä, ei sitä kumppania heru. Epätoivo on suurimmalle osalle major turn off, koska kuka helvetti haluaa tollasen ripustautuvan kumppanin itselleen.

Eipä siinä auta vaikka millainen olisi jos ei vain omat geenit mene kaupaksi naisille

Olen aika varma, että oma asenteesi on paljon suurempi haitta kuin ulkonäkösi on koskaan ollut. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa katkeriin miehiin?

Siksi koska katkeran miehen luonteessa on muutakin kuin katkeruus? Ja se katkeruus varmaan häviäisi jos olisi välillä seuraa? Miksi katkerissa miehissä nähdään vain se katkeruus, jota he tuskin elävässä elämässä näyttävät?

Valitettavasti useimmilla katkerilla miehillä ei ole sitä vertaa itsetietoisuutta, että he ymmärtäisivät sen katkeruuden paistavan heistä kilometrin päähän. Myös tarvitsevuutta on todella vaikea kätkeä etenkin naisilta, jotka joutuvat aina deittaillessaan seulomaan pois epäilyttäviä ja epäaitoja miehiä.

Mistä sinä tiedät tämän? Oletko varma että nuo eivät ole vain naisten hamsterointiselityksiä, jolla yritetään kääntää todellinen kiinnostumattomuuden syy joksikin jalommaksi?

Mitä jos Leonardo DiCaprio olisi 'tarvitseva' suomalaista tavisnaista kohtaan? Saisiko hän pakit?

Tuota, tarvitsevuuden takia pakkien antaminen ei ole jaloa. Se että joku on tarvitseva (needy) on ikävimpiä asioita, joita neinen voi miehestä sanoa.

http://www.vauva.fi/keskustelu/2655032/mikset-vastaa-viesteihini-nain-t…

Mitä tuttavapiirissä yms täällä pikkupaikkakunnalla näkee (ja tietää) ihmisiä, niin hyvin harvoin on kukaan jäänyt yksin juuri ulkonäön takia. Jos ensin poissuljetaan maaseudunmiesten yleisimmät syyt: työnarkomania, ottanut liian lujaa itseensä eron ensimmäisestä parisuhteesta, äiteen kanssa saman katon alla, ujous ja arkuus niin jää jäljelle vielä sosiaalista lahjattomuutta, omituinen käytös, inhottava luonne, elämänhallinta retuperällä, vakavat mt-puolen ongelmat, kykenemättömyys huolehtia edes perushygieniastaan, lievä kehitysvamma, sairaalloisen tiivis suhde vanhempiin, käy jotenkin muuten vajailla pytyillä.

Omassa perhe / tuttavapiirissä on kolme miestä 25-45v yksin vuodesta toiseen. Kaikilla on elämänhallinta kunnossa, ovat ihan hyvännäköisiä, mukavia ja ystävällisiä. Normaali jutustelu sujuu kyllä, mutta naisten suhteen mennään ihan puihin. Baarissa sama kuvio on toistunut niin usein: menomatkalla haaveillaan pikkunousussa, että nyt haetaan se emäntä taloon. Baarissa istutaan tuppisuuna ja järkytyksissä, jos naisia eksyy (ts. saan sellaisia haalittua) seurueeseen. Normaalisti ihan supliikit kaverit on ihan kiveä ja mykkiä, vaikka tilanteeksi yrittää kuinka saada luotua rennon läpänheiton. Naiset poistuu ja sitten juodaan pää täyteen suureen suruun. Hetki ennen pilkkua muistetaan naiset uudestaan, mutta känni on jo liian iso ja naiset pakenee örisevää halailijaa. Kotimatkalla vuodatetaan hiljaa pikku itsesäälinkyyneltä, kun "kukaan ei minua huoli". Ja ei auta, vaikka viidesti selität kuvion auki ja lähes kädestä pitäen näytät, miten hoitaa homma himaan. En vieläkään ymmärrä, mikä ihmeen jarru noilla on päässään. Se on kuitenkin kymmenessä vuodessa tullut selväksi, että minun on turha leikkiä niille parittajaa. 

Sitten on pari vanhaapoikaa ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, asuvat edelleen viiskymppisinä siinä samassa peräkammarissa ja äiteemuori 85-v herättää syömään, auttaa sukat jalkaan ja passaa voikkuleivät valmiiksi eteen. Yksi näistä reipastui sen verran, että kävi hakemassa morsiamen thaikuista. Pidäpä siinä sitten vakavaa naamaa, kun käyt jumpassa tämän tuontivaimon kanssa (joka muuten on mukava ja normaali nainen) ja tämä noituu, kun mies ei uskalla alasti mukaan saunaan vaikka naimisissa ollaan oltu jo tovi. Morsian asuu koulun päädyssä rivitalossa ja isäntä viettää mieluummin aikansa äiskän lihasopan äärellä.

Tällä palstalla kukkiva kilttimiesjauhanta ja trollaaminen on toivottavasti vain pienen piirin juttu. Mutta näitä saakelin saamattomia aikamiespoikia on silti pitäjät väärällään. Mahtaa olla kaupungitkin, mutta niistä minulla ei ole tietoa. Myötätuntoa ei heru kuitenkaan yhdellekään sinkulle sukupuoleen katsomatta, joka ei itse saa laitettua mitään eforttia parisuhteen löytämisen eteen. Ei se saatana ole meille muillekaan tullut kuin illallinen manulle. Ja jokainen ottaa joskus ihmissuhteissa näpeilleen eikä se ole maailmanloppu.

Markkina-arvoteoria on täyttä paskaa. Kampaa naamasi, pese hampaat, käy pesulla ja ole kiltti ihmisille. 

Tavallaan hyväksyy, mutta tavallaan taas ei. Itse ainakin pystyn elämään sen faktan kanssa, että en naista saa. Toisaalta itselläni nyt näitä ongelmia on muidenkin asioiden kuin sen ulkonäön kanssa. Silloin teininä ja parinkympin tienoilla se otti aika koville kun naisilta tuli pääasiassa pelkkää paskaa niskaan vaikka muuten oli asiat kuin muillakin ikäisilläni, olin siis ihan kohtuullisen normaali, mutta vaan ruma. Iästä en osaa sen tarkemmin sanoa, mutta 20v jälkeen on tuntunut, että vuosi vuodelta asia häiritsee vaan vähemmän. En nykyäänkään kyllä vielä nauti siitä kun saa ikävää kommenttia ja naureskelua naisilta, mutta ei se enää haittaakaan ihan niin paljoa kun ei enää niin hingu niiden naisten perään samalla tavalla kuin silloin "nuorempana". Eikä sitä ikävää kohtelua enää tulekaan ihan niin paljoa kun ei yritä ketään. Silti sitä kuitenkin salaa elättelee toiveita naisesta, mutta se tunne ei enää ole sellainen "pakko saada nainen" vaan, että olisi ihan kiva jos joskus ehkä saisi. Edelleen odottelen vanhainkotiin pääsemistä ja niitä kymmeniä leskiä joille olen saalis, eihän tässä ole enää kuin sellainen 60 vuotta niin asia on ajankohtainen.

Terveisin Naispelko23

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuttavapiirissä yms täällä pikkupaikkakunnalla näkee (ja tietää) ihmisiä, niin hyvin harvoin on kukaan jäänyt yksin juuri ulkonäön takia. Jos ensin poissuljetaan maaseudunmiesten yleisimmät syyt: työnarkomania, ottanut liian lujaa itseensä eron ensimmäisestä parisuhteesta, äiteen kanssa saman katon alla, ujous ja arkuus niin jää jäljelle vielä sosiaalista lahjattomuutta, omituinen käytös, inhottava luonne, elämänhallinta retuperällä, vakavat mt-puolen ongelmat, kykenemättömyys huolehtia edes perushygieniastaan, lievä kehitysvamma, sairaalloisen tiivis suhde vanhempiin, käy jotenkin muuten vajailla pytyillä.

Omassa perhe / tuttavapiirissä on kolme miestä 25-45v yksin vuodesta toiseen. Kaikilla on elämänhallinta kunnossa, ovat ihan hyvännäköisiä, mukavia ja ystävällisiä. Normaali jutustelu sujuu kyllä, mutta naisten suhteen mennään ihan puihin. Baarissa sama kuvio on toistunut niin usein: menomatkalla haaveillaan pikkunousussa, että nyt haetaan se emäntä taloon. Baarissa istutaan tuppisuuna ja järkytyksissä, jos naisia eksyy (ts. saan sellaisia haalittua) seurueeseen. Normaalisti ihan supliikit kaverit on ihan kiveä ja mykkiä, vaikka tilanteeksi yrittää kuinka saada luotua rennon läpänheiton. Naiset poistuu ja sitten juodaan pää täyteen suureen suruun. Hetki ennen pilkkua muistetaan naiset uudestaan, mutta känni on jo liian iso ja naiset pakenee örisevää halailijaa. Kotimatkalla vuodatetaan hiljaa pikku itsesäälinkyyneltä, kun "kukaan ei minua huoli". Ja ei auta, vaikka viidesti selität kuvion auki ja lähes kädestä pitäen näytät, miten hoitaa homma himaan. En vieläkään ymmärrä, mikä ihmeen jarru noilla on päässään. Se on kuitenkin kymmenessä vuodessa tullut selväksi, että minun on turha leikkiä niille parittajaa. 

Sitten on pari vanhaapoikaa ihan sanan varsinaisessa merkityksessä, asuvat edelleen viiskymppisinä siinä samassa peräkammarissa ja äiteemuori 85-v herättää syömään, auttaa sukat jalkaan ja passaa voikkuleivät valmiiksi eteen. Yksi näistä reipastui sen verran, että kävi hakemassa morsiamen thaikuista. Pidäpä siinä sitten vakavaa naamaa, kun käyt jumpassa tämän tuontivaimon kanssa (joka muuten on mukava ja normaali nainen) ja tämä noituu, kun mies ei uskalla alasti mukaan saunaan vaikka naimisissa ollaan oltu jo tovi. Morsian asuu koulun päädyssä rivitalossa ja isäntä viettää mieluummin aikansa äiskän lihasopan äärellä.

Tällä palstalla kukkiva kilttimiesjauhanta ja trollaaminen on toivottavasti vain pienen piirin juttu. Mutta näitä saakelin saamattomia aikamiespoikia on silti pitäjät väärällään. Mahtaa olla kaupungitkin, mutta niistä minulla ei ole tietoa. Myötätuntoa ei heru kuitenkaan yhdellekään sinkulle sukupuoleen katsomatta, joka ei itse saa laitettua mitään eforttia parisuhteen löytämisen eteen. Ei se saatana ole meille muillekaan tullut kuin illallinen manulle. Ja jokainen ottaa joskus ihmissuhteissa näpeilleen eikä se ole maailmanloppu.

Markkina-arvoteoria on täyttä paskaa. Kampaa naamasi, pese hampaat, käy pesulla ja ole kiltti ihmisille. 

Hyvä kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkyy nais ja miessinkun ero.

Mies on tilanteesta niin masentunut että miettii itsemurhaa, ei saa minkäänlaista seuraa.

Meanwhile naissinkku nauttii jatkuvasta seksistä itseään reilusti tasokkaampien miesten kanssa.

Selitäpä tämä nyt kerrankin. Miten mies voi olla naista tasokkaampi, jos hän kerran on sen naisen kanssa? Silloin tuo mies on tasan ja tarkalleen naisen tasoinen. Jos olisi parempi, saisi paremman naisen. Ei se mies itse eikä muut miehet määrittele miehen tasoa. Vaan naiset.

Koska miehet nussii vaikka sikoja mutta parituu vain tasoistensa kanssa.

Jos mies nusii sikaa, se mies on sian tasoinen.

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Miten helvetissä joillekin miehille naisettomuus on jopa itsemurhan paikka?! :D

Niin kauan kuin aattelee, että oma onnellisuus riippuu toisesta henkilöstä, ei sitä kumppania heru. Epätoivo on suurimmalle osalle major turn off, koska kuka helvetti haluaa tollasen ripustautuvan kumppanin itselleen.

Eipä siinä auta vaikka millainen olisi jos ei vain omat geenit mene kaupaksi naisille

Olen aika varma, että oma asenteesi on paljon suurempi haitta kuin ulkonäkösi on koskaan ollut. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa katkeriin miehiin?

Kukaan ei synny katkerana. Katkeruus tulee eletystä elämästä ja vastoinkäymisistä. Toiset kykenevät käsittelemään nuo vastoinkäymiset, kun taas toiset heikompina löytävät katkeruuden puolustusmekanismikseen. En silti käsitä miten voi jollekin olla toisen ihmisen heikkous ja siitä seuraavat ongelmat millään tavalla naurun tai ihmetyksen paikka?

Minä en käsitä, miksi minun pitäisi kohdella mukavasti vihamielistä ihmistä? Totta kai annan samalla mitalla takaisin. Kaikilla on vastoinkäymisensä elämässä. Kaikki ovat mukavia siihen asti kun elämä on helppoa. Vasta kun tulee vaikeuksia, nähdään kuka on luonteeltaan ilkeä ihminen.

En näe mitään syytä antaa jonkun kohdella minua huonosti rankaisematta, vaikka hänellä olisi ollut miten vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Voin kertoa mistä se onni ei löydy: yksinäisyydestä. Tutkimustenkin mukaan yksinäinen sairastaa enemmän ja kuolee aikaisemmin. Kaverit ovat tietenkin kiva, mutta tietyn ikäpyykin jälkeen kavereilla on perheet ja omat menot. Tässä vaiheessa sinkku huomaakin olevansa täysin yksin. Ei parisuhde mikään ihmepilleri ole, mutta kyllä se pohjattoman yksinolon voittaa.

Näissä tutkimuksissa lyödään yhteen eronneet, ikiyksinäiset ja yksin iloisesti vapaaehtoisesti elävät.

Onko siis tutkimus reilu? Ei!

Vierailija kirjoitti:

hanska kirjoitti:

Ei se, ettei ole komea, ole mikään syy jäädä ilman naista. Katsele ympärillesi: ihan kaiken näköisiä miehä on parisuhteessa, ei vain komistuksia. Osuus suomalaisista, jotka eivät koskaan asu romanttisen kumppanin kanssa, taitaa olla alle kymmenen prosenttia.

Täydellinen itsevarmuuden puute ja tarvitsevuus kyllä on syy, jonka takia joku voi jäädä naisetta, mutta siihen pystyy onneksi psyologisella työllä vaikuttamaan.

Aamen! Todella kummallinen käsitys muutenkin että vain komeat miehet pääsevät koskaan kättelyä lähempään kontaktiin naisen kanssa kun ihan Prisma-testillä selviää asia todellinen laita.

Vaikka komeat miehet ainoastaan viehättävät naisia oikeasti voivat he tietty tyytyä tavikseen. Mutta rumat miehet ovat ihan toinen asia mitä Ap varmaan alunperin tarkoittikin

AP, mene aasian maihin. Siellä on mukavia, tottelevaisia, neitseellisiä ja hymyileviä nuoria neitoja. Jos sinulla ei ole rahaa, ota aasianreissu tavoitteeksesi ja ala säästämään. Vaikka et mitään pysyvää löytäisikään, tulet varmasti olemaan tyytyväisempi verrattuna siihen että tuhlaisit aikaasi länsimaisiin naisiin, jotka ovat jännämiesten ja maahanmuutajien puhkikäyttämiä.

Vierailija kirjoitti:

AP, mene aasian maihin. Siellä on mukavia, tottelevaisia, neitseellisiä ja hymyileviä nuoria neitoja. Jos sinulla ei ole rahaa, ota aasianreissu tavoitteeksesi ja ala säästämään. Vaikka et mitään pysyvää löytäisikään, tulet varmasti olemaan tyytyväisempi verrattuna siihen että tuhlaisit aikaasi länsimaisiin naisiin, jotka ovat jännämiesten ja maahanmuutajien puhkikäyttämiä.

Kyllä naiset ovat ihan samanlaisia kaikkialla. Ero on vain varallisuudessa. Joku rikkaan perheen thaikku ei vilkaisekaan suomalaista turistipossua, se on varma se!

N 44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloittaja lähestynyt rumia naisia, jospa heidän joukostaan löytäisit itsellesi kumppanin?

Yhtä rumaltahan Ap näyttää sen rumemmankin naisen silmissä ja naisethan on aina sitä mieltä että mielummin ilman kun tyytyä

Höpönlöpön! Kauneus on katsojan silmässä, ja mies joka neiti A:n mielestä on ruma, voi hyvin olla neiti B:n mielestä tavallisen näköinen ja neiti C:n mielestä jopa viehättävä.

Naiset ovat täällä monesti sanoneet olevansa mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Huonoa parisuhdetta puolestaan hyvin harvoin määritellään puolison ulkonäön perusteella. Enemmän mä tällä palstalla olen törmännyt miehiin, jotka ovat sanoneet joutuvansa tyytymään vaatimattomamman näköisiin naisiin, kun eivät kaunotarta saa.

Tämän palstan ulkopuolelle en ulottaisi moniakaan täällä esiintyneitä väitteitä. Todellinen elämä näkyy vaikka siellä Prismassa viikonlopun ruokaostoksilla. Siellä sitä pyörii jos jonkinlaista ei-komeaa ja ei-kaunista puolisoidensa ja jälkikasvunsa kanssa ostoskärry elintarvikkeita kukkurallaan.

Kyllä on olemassa ihan objektiivista rumuutta mikä ei riipu katsojasta. Esitäppä minulle kuinka moni nainen pitäisi esimerkiksi kaljuuntuvaa, ylipainoista tai lyhyttä miestä seksikkäänä? Tuskin kukaan oikeasti. Ja ei voi verrata esim. 40 vuotiaisiin tuota Prisma-esimerkkiä sillä kaikki yleensä ovat näyttäneet nuorempana paremmilta ja silloin ne parinvalinnat pääosin tehdään

Vierailija kirjoitti:

N 44 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko aloittaja lähestynyt rumia naisia, jospa heidän joukostaan löytäisit itsellesi kumppanin?

Yhtä rumaltahan Ap näyttää sen rumemmankin naisen silmissä ja naisethan on aina sitä mieltä että mielummin ilman kun tyytyä

Höpönlöpön! Kauneus on katsojan silmässä, ja mies joka neiti A:n mielestä on ruma, voi hyvin olla neiti B:n mielestä tavallisen näköinen ja neiti C:n mielestä jopa viehättävä.

Naiset ovat täällä monesti sanoneet olevansa mieluummin yksin kuin huonossa parisuhteessa. Huonoa parisuhdetta puolestaan hyvin harvoin määritellään puolison ulkonäön perusteella. Enemmän mä tällä palstalla olen törmännyt miehiin, jotka ovat sanoneet joutuvansa tyytymään vaatimattomamman näköisiin naisiin, kun eivät kaunotarta saa.

Tämän palstan ulkopuolelle en ulottaisi moniakaan täällä esiintyneitä väitteitä. Todellinen elämä näkyy vaikka siellä Prismassa viikonlopun ruokaostoksilla. Siellä sitä pyörii jos jonkinlaista ei-komeaa ja ei-kaunista puolisoidensa ja jälkikasvunsa kanssa ostoskärry elintarvikkeita kukkurallaan.

Kyllä on olemassa ihan objektiivista rumuutta mikä ei riipu katsojasta. Esitäppä minulle kuinka moni nainen pitäisi esimerkiksi kaljuuntuvaa, ylipainoista tai lyhyttä miestä seksikkäänä? Tuskin kukaan oikeasti. Ja ei voi verrata esim. 40 vuotiaisiin tuota Prisma-esimerkkiä sillä kaikki yleensä ovat näyttäneet nuorempana paremmilta ja silloin ne parinvalinnat pääosin tehdään

Mitä järkeä tuossa on? Valitsijatkin ovat näyttänet paremmilta.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vielä pari syytä sille miksi naisettomuus ei tunnu niin pahalta enää kolmekymppisenä, vaikka siellä ehkä lapsettomuus on sitten eräänlainen murhe, jos on.

Kolmekymppisenä kaikilla alkaa olla se eka suhde takana ja alkaa tavallaan uusi kierros. Nyt olet nähnyt ketkä kaikki voivat saada parisuhteen ja alat sisäistää, että ongelma ei voi olla siinä mikä olet mies, vaan puhtaasti naismaustasi ja sosiaalisista taidoistasi, jotka ovat tod. näk. kumpikin hieman vääristyneet yksin ollessasi.

Toinen, nyt huomaat että eronneet miehet eivät varsinaisesti ole keränneet parisuhteissaan mitään kauhean mittavaa henkistä pääomaa, vaan ovat tavallaan palanneet nollapisteeseen. Ja tässä tulee se tärkein oivallus. Parisuhde ei takaa mitään, parisuhde ei nosta mihinkään. Sieltä tullaan tyhjätaskuna takaisin.

20:senä naisen saamisessa on muutamia tiedostamattomia asioita, joita naisen kautta hakee, ja yksi tärkeimmistä on toisten miesten arvostus. Kun saat kauniin naisen, nouset miesten arvohierarkiassa ylöspäin, ja tämä on yksi erittäin tärkeä puoli miksi miehet ovat niin epätoivoisia naisen saamisessa ja poikuudesta eroon pääsemisessä, he haluavat, että muut miehet arvostavat heitä.

Mutta kun 30:senä se peli on jo käyty, ja nyt todellakin on nähty kaikki ne miehet, ketkä voi naisen saada, mikä sisältää sellaisen kirjon erilaisia ja erinäköisiä miehiä, että et voi enää millään ajatella, että minä olen huonompi kuin kaikki nuo. Eikä muutkaan voi niin ajatella, ja itseasiassa kaikki uudet ihmistuttavuutesi olettavat, että sinulla on tai on ollut parisuhde, koska et ole mitenkään erilainen kuin seuraava mies.

Nyt parisuhde ei sitten enää vaikutakaan niin houkuttelevalta kuin ennen. Naiset ovat 30:senä jo ties kuinka monella kierroksella, ja tiedät ettet varsinaisesti ole mikään palkinto itsekään, joten mikä tahansa suhde sinua odottaisikaan, tuskin olisi se ihana ja ikuinen vuosisadan rakkaustarina. Nyt tiedät että hyvin harva on onnistunut sellaisen saamaan, ja nekin jotka ehkä ovat... ovat ehkä yhdessä vain muista syistä.

On paljon parempi löysätä kireää pipoa ja alkaa nauttimaan elämästä. Priorisoida naiset lokeroon "tulee jos tulee", "menee jos menee" ja ottaa koko asia rennosti ja kevyesti. Todennäköisesti tämän jälkeen seurustelut ja naisten kanssa olemiset muuttuvat paljon helpommiksi ja pian huomaatkin pohtivasi enemmän sitoutumiskammoasi kuin parisuhteen löytämistä.

VMP potenssiin 10

Vierailija kirjoitti:

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vielä pari syytä sille miksi naisettomuus ei tunnu niin pahalta enää kolmekymppisenä, vaikka siellä ehkä lapsettomuus on sitten eräänlainen murhe, jos on.

Kolmekymppisenä kaikilla alkaa olla se eka suhde takana ja alkaa tavallaan uusi kierros. Nyt olet nähnyt ketkä kaikki voivat saada parisuhteen ja alat sisäistää, että ongelma ei voi olla siinä mikä olet mies, vaan puhtaasti naismaustasi ja sosiaalisista taidoistasi, jotka ovat tod. näk. kumpikin hieman vääristyneet yksin ollessasi.

Toinen, nyt huomaat että eronneet miehet eivät varsinaisesti ole keränneet parisuhteissaan mitään kauhean mittavaa henkistä pääomaa, vaan ovat tavallaan palanneet nollapisteeseen. Ja tässä tulee se tärkein oivallus. Parisuhde ei takaa mitään, parisuhde ei nosta mihinkään. Sieltä tullaan tyhjätaskuna takaisin.

20:senä naisen saamisessa on muutamia tiedostamattomia asioita, joita naisen kautta hakee, ja yksi tärkeimmistä on toisten miesten arvostus. Kun saat kauniin naisen, nouset miesten arvohierarkiassa ylöspäin, ja tämä on yksi erittäin tärkeä puoli miksi miehet ovat niin epätoivoisia naisen saamisessa ja poikuudesta eroon pääsemisessä, he haluavat, että muut miehet arvostavat heitä.

Mutta kun 30:senä se peli on jo käyty, ja nyt todellakin on nähty kaikki ne miehet, ketkä voi naisen saada, mikä sisältää sellaisen kirjon erilaisia ja erinäköisiä miehiä, että et voi enää millään ajatella, että minä olen huonompi kuin kaikki nuo. Eikä muutkaan voi niin ajatella, ja itseasiassa kaikki uudet ihmistuttavuutesi olettavat, että sinulla on tai on ollut parisuhde, koska et ole mitenkään erilainen kuin seuraava mies.

Nyt parisuhde ei sitten enää vaikutakaan niin houkuttelevalta kuin ennen. Naiset ovat 30:senä jo ties kuinka monella kierroksella, ja tiedät ettet varsinaisesti ole mikään palkinto itsekään, joten mikä tahansa suhde sinua odottaisikaan, tuskin olisi se ihana ja ikuinen vuosisadan rakkaustarina. Nyt tiedät että hyvin harva on onnistunut sellaisen saamaan, ja nekin jotka ehkä ovat... ovat ehkä yhdessä vain muista syistä.

On paljon parempi löysätä kireää pipoa ja alkaa nauttimaan elämästä. Priorisoida naiset lokeroon "tulee jos tulee", "menee jos menee" ja ottaa koko asia rennosti ja kevyesti. Todennäköisesti tämän jälkeen seurustelut ja naisten kanssa olemiset muuttuvat paljon helpommiksi ja pian huomaatkin pohtivasi enemmän sitoutumiskammoasi kuin parisuhteen löytämistä.

Tää oli ihan huippuhyvä analyysi pariutumisesta!

Ja vaikka en olekaan eroamassa, niin ajatus yksinäisyydestä ei tunnu enää niin pelottavalta. Ymmärrän, ettei parisuhde tai sen olemattomuus ole sen kummempi elämänvalinta kuin vaikka jonkun harrastuksen aloittaminen. Ihmisiä tulee ja menee.

T. N26, parisuhteessa.

Vai ihmisiä tulee ja menee?

Etkö ymmärrä, että minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.

Vierailija kirjoitti:

Kunpa ihmiset unohtaisivat tuon älyttömän tasovertailun, ei se ole niin suoraviivaista. Eihän kaikki halua edes samanlaista taloa tai autoa vaikka ilmaiseksi saisivat. Ihmissuhteet ovat paljon monimutkaisempia.

Itse tiedän yhden miehen, iältään hän on lähempänä neljääkymmentä. Mies on vieläkin jumalaisen komea, mutta poikamiehen päivät vain jatkuvat. Ravintolastakaan hän ei oikein saa ketään mukaansa. Miksi? Mies on selvinpäin ihan normaalin mukava, mutta humalassa hän on väkivaltainen ja hän juo usein ja paljon.

En siis sano, että kaikki miehet juovat liikaa, kun kohta tuohon tartutaan. Pelkkä ulkonäkö ei riitä parisuhteeseen.

Lähes 40, juo usein ja paljon ja on komea. Jokin ei tuossa nyt täsmää.