Ei-komeat miehet: tottuuko naisettomuuteen pidemmällä ajalla?
Oppiiko sen vain jossain vaiheessa hyväksymään ja ei vilkuile enää naisia? Minkä ikäisenä sen merkitys alkaa vähentymään?
Kommentit (104)
Vasta testosteronituotannon väheneminen keski-iässä auttaa :( Siihen asti on kärsittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vasta testosteronituotannon väheneminen keski-iässä auttaa :( Siihen asti on kärsittävä.
Eli vielä 30 vuotta? Taidan vaan tappaa sitten itseni
Neljänkympin paikkeilla sitä alkaa tajuamaan että naisista on oikeastaan enemmän harmia kuin iloa.
Tosin ilman naista en ole ollut. Voi tietysti olla että ymmärksysen lisääntyminen vaatii altistumista.
-M-
No et kai sä aio 20-vuotiaana heittää vielä kirvestä kaivoon? Mä tiedän varmaan kymmeniä rumia miehiä ja nainenhan noilla näyttää melkein kaikilla olevan. Kyllä se syy naisettomuuteen on jossain muualla kuin ulkonäössä.
Oletko aloittaja lähestynyt rumia naisia, jospa heidän joukostaan löytäisit itsellesi kumppanin?
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja lähestynyt rumia naisia, jospa heidän joukostaan löytäisit itsellesi kumppanin?
Omien sanojensa mukaan valomerkin jälkeen siinä toivossa että saisi pesää edes niiltä.
Onhan rumilla miehillä naisia,kun ne epävarmuudessaan lähtevät suhteeseen.Noh,ei siihen asiaan vanhempana suhtaudu samoin kuin kaksikymppisenä.
Vierailija kirjoitti:
Vasta testosteronituotannon väheneminen keski-iässä auttaa :( Siihen asti on kärsittävä.
Ei se edes riipu suoraan testosteronista,monen tekijän yhteistulos.
Vierailija kirjoitti:
Neljänkympin paikkeilla sitä alkaa tajuamaan että naisista on oikeastaan enemmän harmia kuin iloa.
Tosin ilman naista en ole ollut. Voi tietysti olla että ymmärksysen lisääntyminen vaatii altistumista.
-M-
Enemmän harmia kuin iloa,juuri tämä.Vain naisen logiikalla voi väittää että parisuhde on miehelle yhtä juhlaa.
Tässäkin näkyy nais ja miessinkun ero.
Mies on tilanteesta niin masentunut että miettii itsemurhaa, ei saa minkäänlaista seuraa.
Meanwhile naissinkku nauttii jatkuvasta seksistä itseään reilusti tasokkaampien miesten kanssa.
Afrikasta saat helposti hoikan ja hyvän naisen jos sinulla on talous ja elämänhallinta asiat reilassa ja osaat englantia.
Suomesta on naiset loppuneet. Katse ulkomaille!
Vierailija kirjoitti:
Oletko aloittaja lähestynyt rumia naisia, jospa heidän joukostaan löytäisit itsellesi kumppanin?
Yhtä rumaltahan Ap näyttää sen rumemmankin naisen silmissä ja naisethan on aina sitä mieltä että mielummin ilman kun tyytyä
Vierailija kirjoitti:
No et kai sä aio 20-vuotiaana heittää vielä kirvestä kaivoon? Mä tiedän varmaan kymmeniä rumia miehiä ja nainenhan noilla näyttää melkein kaikilla olevan. Kyllä se syy naisettomuuteen on jossain muualla kuin ulkonäössä.
Tiedät varmaan siksi niin monta koska naisten silmissä jo taviksen tasoiset miehet ovat "keskimääräistä rumempia" eli n. 80 % miehistä.
Ei mene kauaa niin masennut. Masennus vie seksuaaliset halut pois etkä koe edes ihastumista
Ahkeruus kovankin onnen voittaa. Ja rumakin mies voi olla kiva ja menestynyt, sillä lohkeaa.
Voi hyvänen aika, aloittaja on vasta 20-vuotias! Hirveän nuori. Yksikään hyvä parisuhde ei perustu vain ulkonäköön, kyllä ne muut asiat ratkaisevat. Rakastuneelle se toinen näyttää maailman ihanimmalle ihmiselle oli ulkonäkö mitä tahansa. Tuossa iässä kannattaa pitää huolta ystävyyssuhteista, kavereiden tyttö- ja poikakavereiden kavereista moni löytää itselleen kumppanin.
Ennen kuin joku alkaa inistä lompakon paksuudesta, niin ei, kyllä se on se luonne mikä ratkaisee.
Voi ap, olet hirveän nuori ja ulkonäkösikin muuttuu ajan kanssa. Ei tuon ikäisenä ole monikaan vielä löytänyt naista itselleen. Ja avain kysymys lienee se, millainen olet ihmisenä? Oletko ystävällinen, kunnioittava, empaattinen? Nämä ovat paljon tärkeämpiä kysymyksiä kuin ulkonäkö. Varsinkin 3kympin lähestyessä naiset alkavat kääntää katseensa sellaisiin miehiin, jotka voisivat olla hyviä isiä lapsille. Eli hanki mieleisiä harrastuksia (ei tarvitse olla liikuntaa, kunhan pidät ko. tekemisestä), mene töihin ja ole hyvä ihminen. Varmasti löytyy vaimo kainaloon.
Kokemukseni pohjalta voisin todeta, että stereotyyppisesti se menee suunnilleen seuraavasti.
Kolmekymppisenä useimmilla alkaa itsenäistyminen, ei enää kaikki eteentuleva mene ikäryhmän sisäisen vertailun kautta. Parikymppisenä ei usein itse edes huomaa, miten vertaisryhmiin sidottua oma ajattelu on.
Neljäkymppisenä alkaa eräänlainen itseriittoisuuden aika, löytää itsestään uusia puolia ja oppii nauttimaan vaikkapa hiljaisuudesta ja omasta tilasta. Kumppanuuden ja seksin tarve ei sinänsä katoa mihinkään, oma suhtautuminen niihin vain muuttuu usein rennommaksi. Asiat ikään kuin pystyy näkemään myös etäämmltä, perspektiivi laajenee. Toisaalta myös kyky jakaa ja myötäelää asioita muiden kanssa vähenee, samassa suhteessa kuin tarve niille.
Kuulemma viisikymppisenä sitten tulee taas vastareaktio näille, ja säikähdys elämän rajallisuudesta. Sitä ilmeisesti kääntyy taas ulospäin. No, sitä odotellessa!
Itselläni loppui kontaktit siinä kolmekymppisenä. Kannattaa kyllä rimpuilla asian kanssa nyt, vaikka turhauttaisikin, jos asia vaivaa. Kuitenkin kumppanina olet todennäköisemmin kiinnostavampi parikymppisenä, kuin vanhempana. Mutta oma olo kyllä helpottuu ja rauhoittuu aikanaan, huoli pois.
Vierailija kirjoitti:
Tässäkin näkyy nais ja miessinkun ero.
Mies on tilanteesta niin masentunut että miettii itsemurhaa, ei saa minkäänlaista seuraa.
Meanwhile naissinkku nauttii jatkuvasta seksistä itseään reilusti tasokkaampien miesten kanssa.
Selitäpä tämä nyt kerrankin. Miten mies voi olla naista tasokkaampi, jos hän kerran on sen naisen kanssa? Silloin tuo mies on tasan ja tarkalleen naisen tasoinen. Jos olisi parempi, saisi paremman naisen. Ei se mies itse eikä muut miehet määrittele miehen tasoa. Vaan naiset.
Tunnen yhden kohta eläkeiässä olevan, eikä näytä helpottavan ajan kanssa.