Ei-komeat miehet: tottuuko naisettomuuteen pidemmällä ajalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkyy nais ja miessinkun ero.

Mies on tilanteesta niin masentunut että miettii itsemurhaa, ei saa minkäänlaista seuraa.

Meanwhile naissinkku nauttii jatkuvasta seksistä itseään reilusti tasokkaampien miesten kanssa.

Ei seksistä kun elämästä ja vapaudesta. Usko jo, ei se seksi ole naissinkulle ykkösvalituksen aihe.

Naisten ei tarvitse valittaa seksistä koska sitä riittää yllinkyllin. Jos naisille seksin saaminen olisi yhtä työlästä mitä miehille niin sitten tekin valittaisitte.

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Miten helvetissä joillekin miehille naisettomuus on jopa itsemurhan paikka?! :D

Niin kauan kuin aattelee, että oma onnellisuus riippuu toisesta henkilöstä, ei sitä kumppania heru. Epätoivo on suurimmalle osalle major turn off, koska kuka helvetti haluaa tollasen ripustautuvan kumppanin itselleen.

Eipä siinä auta vaikka millainen olisi jos ei vain omat geenit mene kaupaksi naisille

Olen aika varma, että oma asenteesi on paljon suurempi haitta kuin ulkonäkösi on koskaan ollut. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa katkeriin miehiin?

Kukaan ei synny katkerana. Katkeruus tulee eletystä elämästä ja vastoinkäymisistä. Toiset kykenevät käsittelemään nuo vastoinkäymiset, kun taas toiset heikompina löytävät katkeruuden puolustusmekanismikseen. En silti käsitä miten voi jollekin olla toisen ihmisen heikkous ja siitä seuraavat ongelmat millään tavalla naurun tai ihmetyksen paikka?

Vierailija kirjoitti:

Tulee niin paha mieli näitä lukiessa. Olen kaunis nainen, hoikka ja naimisissa. Ja itse rakastuin 7 v vanhempaan ja kaljuun mieheen, ruma hän ei ole, tukka vaan puuttuu. Mä en oikeastaan voi sanoa, että olisin nähny rumia ihmisiä. Mikä on ruma mies? miksi te naiset olette noin ilkeitä. Oletteko itse missejä kaikki? Kait se ihmisen luonnekin vaikuttaa.

Usea nainen on ilkeä, koska voi olla. Heikompi aines potkitaan ojaan ja kävellään kohti seuraavaa seikkailua, vailla empatian häivähdystäkään. Maailma on epäonnistujille rankka paikka.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Ei naisettomuudella ja ulkonäöllä tarvitse olla paljonkaan tekemistä. Mutta siihen kyllä tottuu 30 ikävuoden jälkeen, mutta myös asennemuutos tarvitaan. Pitää ymmärtää, että etteivät naiset ole sen kummempia ihmisinä kuin miehetkään ja parinvalinnassa heille nyt vaan on jaettu paremmat kortit, joten he myös niitä käyttävät.

Toinen asia. Onni ei löydy parisuhteesta. Onni ei itseasiassa löydy yhtään mistään, eikä varsinkaan kestä pidempää aikaa. Meidät "suunniteltu" sellaisiksi, että totumme kaikkeen ja kyllästymme helposti. Elämän ei varsinaisesti kuulukaan olla onnellista, vaan pelkästään tavoitteellista.

Pyri nauttimaan harrastuksista ja omista kiinnostuksista. Muista, että naiset ovat primitiivinen tarve, harrastukset intellektuaalinen tarve. Eli harrastukset ovat sitä mitä sinä oikeasti haluat ja naiset ovat se mitä sinun kehosi haluaa.

Voin kertoa mistä se onni ei löydy: yksinäisyydestä. Tutkimustenkin mukaan yksinäinen sairastaa enemmän ja kuolee aikaisemmin. Kaverit ovat tietenkin kiva, mutta tietyn ikäpyykin jälkeen kavereilla on perheet ja omat menot. Tässä vaiheessa sinkku huomaakin olevansa täysin yksin. Ei parisuhde mikään ihmepilleri ole, mutta kyllä se pohjattoman yksinolon voittaa.

Ei se, ettei ole komea, ole mikään syy jäädä ilman naista. Katsele ympärillesi: ihan kaiken näköisiä miehä on parisuhteessa, ei vain komistuksia. Osuus suomalaisista, jotka eivät koskaan asu romanttisen kumppanin kanssa, taitaa olla alle kymmenen prosenttia.

Täydellinen itsevarmuuden puute ja tarvitsevuus kyllä on syy, jonka takia joku voi jäädä naisetta, mutta siihen pystyy onneksi psyologisella työllä vaikuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

No et kai sä aio 20-vuotiaana heittää vielä kirvestä kaivoon? Mä tiedän varmaan kymmeniä rumia miehiä ja nainenhan noilla näyttää melkein kaikilla olevan. Kyllä se syy naisettomuuteen on jossain muualla kuin ulkonäössä.

Useimmilla ei ole edes kymmeniä tuttuja miehiä, mutta sinä tiedät kymmeniä rumia? Oikeasti rumia on jotain yksi sadasta. Eli sinulla on varmaan tuhansia seurustelevia ja tuttuja miehiä? Miksi?

Eivätkö komeat ja naisettomat saa kommentoida? Ainakin minä olen aina ollut tyytyväinen ilman naista, mutta ilman seksiä on vaikeaa. En osaa sitäkään hankkia, ei se naamasta kiinni ole.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin näkyy nais ja miessinkun ero.

Mies on tilanteesta niin masentunut että miettii itsemurhaa, ei saa minkäänlaista seuraa.

Meanwhile naissinkku nauttii jatkuvasta seksistä itseään reilusti tasokkaampien miesten kanssa.

En oikein tajua. Jos nainen on sinkku, hänellä ei välttämättä ole seksiä. Aika moni nainen harrastaa seksiä vain suhteessa.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Ei naisettomuudella ja ulkonäöllä tarvitse olla paljonkaan tekemistä. Mutta siihen kyllä tottuu 30 ikävuoden jälkeen, mutta myös asennemuutos tarvitaan. Pitää ymmärtää, että etteivät naiset ole sen kummempia ihmisinä kuin miehetkään ja parinvalinnassa heille nyt vaan on jaettu paremmat kortit, joten he myös niitä käyttävät.

Toinen asia. Onni ei löydy parisuhteesta. Onni ei itseasiassa löydy yhtään mistään, eikä varsinkaan kestä pidempää aikaa. Meidät "suunniteltu" sellaisiksi, että totumme kaikkeen ja kyllästymme helposti. Elämän ei varsinaisesti kuulukaan olla onnellista, vaan pelkästään tavoitteellista.

Pyri nauttimaan harrastuksista ja omista kiinnostuksista. Muista, että naiset ovat primitiivinen tarve, harrastukset intellektuaalinen tarve. Eli harrastukset ovat sitä mitä sinä oikeasti haluat ja naiset ovat se mitä sinun kehosi haluaa.

Kyllä itsellä ainakin onni löytyi parisuhteesta. Olin paljon onnettomampi sitä ennen. Vaikka tiettyä kyllästymistä on tullutkin, niin minut tekee onnelliseksi juuri parisuhde.

Tietenki, jos sitä ei ole, niin sitten onni pitää etsiä sieltä mistä ikinä pystyy. Kuten harrastuksista, ja kavereista.

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Miten helvetissä joillekin miehille naisettomuus on jopa itsemurhan paikka?! :D

Niin kauan kuin aattelee, että oma onnellisuus riippuu toisesta henkilöstä, ei sitä kumppania heru. Epätoivo on suurimmalle osalle major turn off, koska kuka helvetti haluaa tollasen ripustautuvan kumppanin itselleen.

Eipä siinä auta vaikka millainen olisi jos ei vain omat geenit mene kaupaksi naisille

Olen aika varma, että oma asenteesi on paljon suurempi haitta kuin ulkonäkösi on koskaan ollut. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa katkeriin miehiin?

Siksi koska katkeran miehen luonteessa on muutakin kuin katkeruus? Ja se katkeruus varmaan häviäisi jos olisi välillä seuraa? Miksi katkerissa miehissä nähdään vain se katkeruus, jota he tuskin elävässä elämässä näyttävät?

hanska kirjoitti:

Ei se, ettei ole komea, ole mikään syy jäädä ilman naista. Katsele ympärillesi: ihan kaiken näköisiä miehä on parisuhteessa, ei vain komistuksia. Osuus suomalaisista, jotka eivät koskaan asu romanttisen kumppanin kanssa, taitaa olla alle kymmenen prosenttia.

Täydellinen itsevarmuuden puute ja tarvitsevuus kyllä on syy, jonka takia joku voi jäädä naisetta, mutta siihen pystyy onneksi psyologisella työllä vaikuttamaan.

Aamen! Todella kummallinen käsitys muutenkin että vain komeat miehet pääsevät koskaan kättelyä lähempään kontaktiin naisen kanssa kun ihan Prisma-testillä selviää asia todellinen laita.

Suomessa on enemmän ei-komeita kun oikeasti komeita. Ei-komeita on varmasti eniten parisuhteissa.

Mä oon ollu hotellissa yli 10 vuotta töissä ja tapaan uusia ihmisiä päivittäin. Paljon suomalaisia ja ulkomaalaisia ja viikonloppuisin tosi paljon pariskuntia. Ei minun mielestä suurinta osaa parisuhteessa olevista asiakasmiehistä voi sanoa ainakaan erittäin komeiksi. Harvemmin näkee sellaisia tosi hyvännäköisiä miehiä. Tämä on tosin mun mieleipide ja mies olen, joten en nyt ehkä osaa arvioida sitä "komeutta" naisnäkökulmasta oikein. En minä itseänikään minään kovin komeana pidä. m35

Uskallan vastata vaikka olen pitkä ja komea naiseton. Nuoruudessa solmitun avioliiton ja eron jälkeen en ole naisten takia tehnyt aloitteita. Siinä 40 iässä huomaa että naisen tuoma lisäarvo omaan elämään on aika marginaalinen suhteessa vaadittavaan panostukseen ajan ja rahan suhteen. Lisäksi harva nainen tuskin täyttäisi kriteereitäni joten en viitsi edes käyttää aikaani etsimiseen. En harrasta yhden yön naisia. En kyllä kieltäydykään hauskasta naisseurasta jos joku sitä tarjoaa. Mutta en kaipaa elämääni organisoijaa. Vaativia ulkomaan projektitöitä tekenevänä osaan pitää elämäni ja kotini järjestyksessä. Vapaa-aika täyttyy vanhempien ja sisarusten, ystävien, harrastusten, matkailun, opiskelun ja järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan parissa. Ja näillä eväillä on ajatellut mennä seuraavat 40 vuotta tästä eteenpäin. Haaveilen muutosta jonnekin luonnonkauniiseen maahan.

Vielä pari syytä sille miksi naisettomuus ei tunnu niin pahalta enää kolmekymppisenä, vaikka siellä ehkä lapsettomuus on sitten eräänlainen murhe, jos on.

Kolmekymppisenä kaikilla alkaa olla se eka suhde takana ja alkaa tavallaan uusi kierros. Nyt olet nähnyt ketkä kaikki voivat saada parisuhteen ja alat sisäistää, että ongelma ei voi olla siinä mikä olet mies, vaan puhtaasti naismaustasi ja sosiaalisista taidoistasi, jotka ovat tod. näk. kumpikin hieman vääristyneet yksin ollessasi.

Toinen, nyt huomaat että eronneet miehet eivät varsinaisesti ole keränneet parisuhteissaan mitään kauhean mittavaa henkistä pääomaa, vaan ovat tavallaan palanneet nollapisteeseen. Ja tässä tulee se tärkein oivallus. Parisuhde ei takaa mitään, parisuhde ei nosta mihinkään. Sieltä tullaan tyhjätaskuna takaisin.

20:senä naisen saamisessa on muutamia tiedostamattomia asioita, joita naisen kautta hakee, ja yksi tärkeimmistä on toisten miesten arvostus. Kun saat kauniin naisen, nouset miesten arvohierarkiassa ylöspäin, ja tämä on yksi erittäin tärkeä puoli miksi miehet ovat niin epätoivoisia naisen saamisessa ja poikuudesta eroon pääsemisessä, he haluavat, että muut miehet arvostavat heitä.

Mutta kun 30:senä se peli on jo käyty, ja nyt todellakin on nähty kaikki ne miehet, ketkä voi naisen saada, mikä sisältää sellaisen kirjon erilaisia ja erinäköisiä miehiä, että et voi enää millään ajatella, että minä olen huonompi kuin kaikki nuo. Eikä muutkaan voi niin ajatella, ja itseasiassa kaikki uudet ihmistuttavuutesi olettavat, että sinulla on tai on ollut parisuhde, koska et ole mitenkään erilainen kuin seuraava mies.

Nyt parisuhde ei sitten enää vaikutakaan niin houkuttelevalta kuin ennen. Naiset ovat 30:senä jo ties kuinka monella kierroksella, ja tiedät ettet varsinaisesti ole mikään palkinto itsekään, joten mikä tahansa suhde sinua odottaisikaan, tuskin olisi se ihana ja ikuinen vuosisadan rakkaustarina. Nyt tiedät että hyvin harva on onnistunut sellaisen saamaan, ja nekin jotka ehkä ovat... ovat ehkä yhdessä vain muista syistä.

On paljon parempi löysätä kireää pipoa ja alkaa nauttimaan elämästä. Priorisoida naiset lokeroon "tulee jos tulee", "menee jos menee" ja ottaa koko asia rennosti ja kevyesti. Todennäköisesti tämän jälkeen seurustelut ja naisten kanssa olemiset muuttuvat paljon helpommiksi ja pian huomaatkin pohtivasi enemmän sitoutumiskammoasi kuin parisuhteen löytämistä.

Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anastasia kirjoitti:

Miten helvetissä joillekin miehille naisettomuus on jopa itsemurhan paikka?! :D

Niin kauan kuin aattelee, että oma onnellisuus riippuu toisesta henkilöstä, ei sitä kumppania heru. Epätoivo on suurimmalle osalle major turn off, koska kuka helvetti haluaa tollasen ripustautuvan kumppanin itselleen.

Eipä siinä auta vaikka millainen olisi jos ei vain omat geenit mene kaupaksi naisille

Olen aika varma, että oma asenteesi on paljon suurempi haitta kuin ulkonäkösi on koskaan ollut. Miksi kukaan tuhlaisi aikaansa katkeriin miehiin?

Siksi koska katkeran miehen luonteessa on muutakin kuin katkeruus? Ja se katkeruus varmaan häviäisi jos olisi välillä seuraa? Miksi katkerissa miehissä nähdään vain se katkeruus, jota he tuskin elävässä elämässä näyttävät?

Valitettavasti useimmilla katkerilla miehillä ei ole sitä vertaa itsetietoisuutta, että he ymmärtäisivät sen katkeruuden paistavan heistä kilometrin päähän. Myös tarvitsevuutta on todella vaikea kätkeä etenkin naisilta, jotka joutuvat aina deittaillessaan seulomaan pois epäilyttäviä ja epäaitoja miehiä.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vielä pari syytä sille miksi naisettomuus ei tunnu niin pahalta enää kolmekymppisenä, vaikka siellä ehkä lapsettomuus on sitten eräänlainen murhe, jos on.

Kolmekymppisenä kaikilla alkaa olla se eka suhde takana ja alkaa tavallaan uusi kierros. Nyt olet nähnyt ketkä kaikki voivat saada parisuhteen ja alat sisäistää, että ongelma ei voi olla siinä mikä olet mies, vaan puhtaasti naismaustasi ja sosiaalisista taidoistasi, jotka ovat tod. näk. kumpikin hieman vääristyneet yksin ollessasi.

Toinen, nyt huomaat että eronneet miehet eivät varsinaisesti ole keränneet parisuhteissaan mitään kauhean mittavaa henkistä pääomaa, vaan ovat tavallaan palanneet nollapisteeseen. Ja tässä tulee se tärkein oivallus. Parisuhde ei takaa mitään, parisuhde ei nosta mihinkään. Sieltä tullaan tyhjätaskuna takaisin.

20:senä naisen saamisessa on muutamia tiedostamattomia asioita, joita naisen kautta hakee, ja yksi tärkeimmistä on toisten miesten arvostus. Kun saat kauniin naisen, nouset miesten arvohierarkiassa ylöspäin, ja tämä on yksi erittäin tärkeä puoli miksi miehet ovat niin epätoivoisia naisen saamisessa ja poikuudesta eroon pääsemisessä, he haluavat, että muut miehet arvostavat heitä.

Mutta kun 30:senä se peli on jo käyty, ja nyt todellakin on nähty kaikki ne miehet, ketkä voi naisen saada, mikä sisältää sellaisen kirjon erilaisia ja erinäköisiä miehiä, että et voi enää millään ajatella, että minä olen huonompi kuin kaikki nuo. Eikä muutkaan voi niin ajatella, ja itseasiassa kaikki uudet ihmistuttavuutesi olettavat, että sinulla on tai on ollut parisuhde, koska et ole mitenkään erilainen kuin seuraava mies.

Nyt parisuhde ei sitten enää vaikutakaan niin houkuttelevalta kuin ennen. Naiset ovat 30:senä jo ties kuinka monella kierroksella, ja tiedät ettet varsinaisesti ole mikään palkinto itsekään, joten mikä tahansa suhde sinua odottaisikaan, tuskin olisi se ihana ja ikuinen vuosisadan rakkaustarina. Nyt tiedät että hyvin harva on onnistunut sellaisen saamaan, ja nekin jotka ehkä ovat... ovat ehkä yhdessä vain muista syistä.

On paljon parempi löysätä kireää pipoa ja alkaa nauttimaan elämästä. Priorisoida naiset lokeroon "tulee jos tulee", "menee jos menee" ja ottaa koko asia rennosti ja kevyesti. Todennäköisesti tämän jälkeen seurustelut ja naisten kanssa olemiset muuttuvat paljon helpommiksi ja pian huomaatkin pohtivasi enemmän sitoutumiskammoasi kuin parisuhteen löytämistä.

En kyllä miehenä ajattele samalla tavalla. Jos 30:senä alkaa uusi kierros, tai joillakin vaikka 40:senä, niin onhan se nyt eri asia olla silloin kokemusta naisen kanssa elämisestä, seksistä, lapsista jne. Kuin sitten olisi elänyt ilman noita. Varmaan sitten ihmisestä kiinni, mutta minun mielestä noista asioista kerää mittavaa henkistä pääomaa, jota voi hyödyntää myös tulevissa suhteissa. Elämästä voi nauttia yksin, mutta ehkä vielä enemmän kuitenkin kaksin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsellä ainakin onni löytyi parisuhteesta. Olin paljon onnettomampi sitä ennen. Vaikka tiettyä kyllästymistä on tullutkin, niin minut tekee onnelliseksi juuri parisuhde.

Tietenki, jos sitä ei ole, niin sitten onni pitää etsiä sieltä mistä ikinä pystyy. Kuten harrastuksista, ja kavereista.

Oli miten oli, mutta ei ole hyväksi sinulle, jos mielenterveytesi perustuu parisuhteelle.

MiäsHenkilö kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä itsellä ainakin onni löytyi parisuhteesta. Olin paljon onnettomampi sitä ennen. Vaikka tiettyä kyllästymistä on tullutkin, niin minut tekee onnelliseksi juuri parisuhde.

Tietenki, jos sitä ei ole, niin sitten onni pitää etsiä sieltä mistä ikinä pystyy. Kuten harrastuksista, ja kavereista.

Oli miten oli, mutta ei ole hyväksi sinulle, jos mielenterveytesi perustuu parisuhteelle.

En tiedä perustuuko mielenterveyteni varsinaisesti parisuhteelle, mutta on niitä kai huonompiakin onnellisuuden lähteitä kuin oma kumppani. Useammin kai yksinäisyys on mielenterveysongelmien aiheuttaja.

Vierailija kirjoitti:

En kyllä miehenä ajattele samalla tavalla. Jos 30:senä alkaa uusi kierros, tai joillakin vaikka 40:senä, niin onhan se nyt eri asia olla silloin kokemusta naisen kanssa elämisestä, seksistä, lapsista jne. Kuin sitten olisi elänyt ilman noita. Varmaan sitten ihmisestä kiinni, mutta minun mielestä noista asioista kerää mittavaa henkistä pääomaa, jota voi hyödyntää myös tulevissa suhteissa. Elämästä voi nauttia yksin, mutta ehkä vielä enemmän kuitenkin kaksin.

Kaikella tavalla voi ajatella, ja kaikki tulee meidän pään sisältä. Käytännössä meillä on potentiaali rikkoa mitkä tahansa ajattelun rajat. Minä esitän naisettoman miehen ajattelumallin, joka ei johda itsensä kiikkuun vetämiseen.

Parisuhteisiin takertuvat yrittävät myydä parisuhdetta niille, joilla ei ehkä siihen ole sosiaalisia taitoja ja edellytyksiä. Ehkä se nostaa sinun onnellisuuden tunnettasi, kun tiedät että jollakin menee omien standardiesi mukaan huonommin.

Aina kun sanon parisuhteessa oleville ihmisille, että ei minua kiinnosta laittaa tikkua ristiin asian suhteen. Olen täysin tyytyväinen nykyiseen elämän tilanteeseeni, niin alkaa erilaiset säälin osoitukset. Ja kysellään somessa, että mites sulla, onko jotain uutta kerrottavaa. 

Yksi asia on kuitenkin totuus. Olemme kaikki lopulta yksin ja se on vakaa tila. Parisuhde on aina epävakaa tila, se voi päättyä monella tavalla. Meidän tulee lähteä siitä, että mielenterveys pitää toimia sinkkuna ja vasta siitä rakennetaan ylöspäin. Sitten kun korttitalo hajoaa, ei käy niin, että lähtee nirri koko perheeltä, kun mies ei osaa käsitellä uutta tilannetta.