Lue keskustelun säännöt.
Taas Hesarin sivuilla juttu alle 30v. naisesta, joka ei löydä miestä
Kommentit (612)
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kun jutun nainen, ja olen ollut aikuisiälläni sinkkuna vain noin vuoden ensimmäisen avoliittoni päätyttyä. Kosijoista ei ole ollut pulaa ikinä, olen vain hyvin valikoiva.
Mutta en näytäkään 35-vuotiaalta täti-ihmiseltä kuten tuo jutun nainen! Kun on hoikka, pitkähiuksinen, mutta ei muovinen tekokynsitukkaripsibimbo, vaan sopivasti meikkaava naapurintyttömäinen iloinen naisellinen nainen niin seuraa löytyy aika helposti. Ihan vakavasti otettavaa seuraakin siis, yhdenillanjuttuja en ole harrastanut sinkkunakaan.
Entäs jos on kuvailemasi kaltainen mutta seuraa ei löydy? Ei ylemmältä eikä alemmalta tasolta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko tähän lyhyttukkaisuuteen sanoa, että silloin kun itsellä oli hyvin lyhyet ja pörröiset punaiset, ja myöhemmin ruskeat hiukset, en saanut baareissa rauhaa. Ihan oikeasti joka minuutti tuli uusi mies juttelemaan. Kaduillakin tulivat miehet iskemään ja kehumaan ulkonäköä. Nyt olen kasvattanut takaisin pitkät, hyvin vaaleat luonnonblondini ja kukaan ei enää lähesty baarissa. Oikeasti ei kukaan, enkä ole lihonut. Ja olen ihan parikymppinen nainen.
Omasta kaveripiiristä voisin sanoa, että ne naiset jotka ovat draamakuningattaria ja moniongelmaisia, löytävät miehiä joka sormelle. Plussaa vielä jos käyttää paljastavia vaatteita ja harrastaa irtoseksiä. Ilman seurustelukumppania ovat jääneet ne hieman ujot, fiksut tytöt jotka pukeutuvat asiallisesti ja elämä täysin kunnossa, harrastetaan liikuntaa ja vähemmän päihteitä. En nyt siis tuomitse mitenkään, saa tehdä miten haluaa, mutta tämä kuvio vain ihmetyttää hieman.
Itse olen nykyisen lähes 30v poikaystäväni ensimmäinen tyttöystävä, eikä hän tiedä miksei ole seurustellut aikaisemmin. Ei ole lyhyt, työtön, ruma, lihava, huonokäytöksinen, vaan erittäin älykäs ja kouluttautunut, miehekäs ja osaa keskustella. Eli sellainen jonka luulisi olevan erittäin kuumaa tavaraa sinkkumarkkinoilla. Mutta pariutuminen on vain niin suureksi osaksi pelkkää sattumaa, ei vain sitä että löytää oikean ihmisen josta kiinnostuu ja joka kiinnostuu takaisin, vaan myös ihan tilanteiden sattumaa ja sitä, että kaikki menee oikein.
Sama juttu, lyhyttukkaisena perääni kuolattiin enemmän kuin nyt pitkätukkaisena. Pukeuduin myös välillä poikamaisesti ja silloinkin oli joku aina iskemässä: "näytät ihan pojalta". Tarinan opetus: makuja on monia. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kun jutun nainen, ja olen ollut aikuisiälläni sinkkuna vain noin vuoden ensimmäisen avoliittoni päätyttyä. Kosijoista ei ole ollut pulaa ikinä, olen vain hyvin valikoiva.
Mutta en näytäkään 35-vuotiaalta täti-ihmiseltä kuten tuo jutun nainen! Kun on hoikka, pitkähiuksinen, mutta ei muovinen tekokynsitukkaripsibimbo, vaan sopivasti meikkaava naapurintyttömäinen iloinen naisellinen nainen niin seuraa löytyy aika helposti. Ihan vakavasti otettavaa seuraakin siis, yhdenillanjuttuja en ole harrastanut sinkkunakaan.
Miten onnistutkin vaikuttamaan arrogantilta bimbolta.
Kerron uskomattoman tarinan graduseminaarista: Seminaarin pitäjä oli nelikymppinen tohtorisnainen ja taisi olla proffakin. Seminaari-istunnot olivat alkutaipaleella, me opiskelijat istuimme pulpetteinemme ympyrässä ja tohtorimme siinä yhdessä päädyssä. Hän nousi seisomaan, pyörähteli muutaman kerran ja totesi: vaalea, pitkä, hoikka, koulutettu nainen saa elämässään lähes mitä haluaa. Hän siis kuvasi itseään. Olin todella ällikällä lyöty esityksen mauttomuudesta. En muista, mitä olimme keskustelemassa, kai se esitys jotenkin löyhästi liittyi istunnon kulkuun. Ja tämä nainen oli kyllä onnistunutkin monessa asiassa (hän itse selosti elämäänsä): Parikymppisenä naimisiin yliopistomiehen kanssa, lapsia nopeaan tahtiin, gradu muutamassa kuukaudessa (varmasti mies avusti, minun huomautus), eteneminen yliopistouralla jne. Epäselväksi tässä jäi, miten vaaleus, hoikkuus ja pituus olivat uraan yliopistolla vaikuttaneet. Ei vaikuttanut järin ansiokkaalta siltä osin. Hänen itsekehunsa oli myös epäempaattista, koska seminaarilaisissa ei tainnut olla monta hänen laistaan.
Juu, tyhmässä kohtaa sanottu, mutta oikeassahan hän silti oli.
Söpön näköinen nainen, mutta hiustyyli tosiaan mummoista mummoin. Varmaan maailmantuskaakin potee, on valinnut sitä edustavan lookin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kun jutun nainen, ja olen ollut aikuisiälläni sinkkuna vain noin vuoden ensimmäisen avoliittoni päätyttyä. Kosijoista ei ole ollut pulaa ikinä, olen vain hyvin valikoiva.
Mutta en näytäkään 35-vuotiaalta täti-ihmiseltä kuten tuo jutun nainen! Kun on hoikka, pitkähiuksinen, mutta ei muovinen tekokynsitukkaripsibimbo, vaan sopivasti meikkaava naapurintyttömäinen iloinen naisellinen nainen niin seuraa löytyy aika helposti. Ihan vakavasti otettavaa seuraakin siis, yhdenillanjuttuja en ole harrastanut sinkkunakaan.
Entäs jos on kuvailemasi kaltainen mutta seuraa ei löydy? Ei ylemmältä eikä alemmalta tasolta?
Joko luonteessa on joku suuri puute tai sitten ei ole ikinä poistunut kotiovesta ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämässään avo- tai avioliittoa." Eli niiden määrä, jotka eivät ole edes parisuhteessa, on vielä pienempi. Eli se niistä lassukoiden "20% miehistä hoitelee 80% naisista" -tilastoista. Kyllä täysin naisettomaksi (tai miehettömäksi) jääminen on edelleen marginaali-ilmiö.
Tuo tilasto on menneiden vuosikymmenien kaikuja. Tuossa on varmaan kuolleista henkilöistä otettu tiedot? Eli vielä pitää odottaa 50 vuotta, että saadaan tietää, kuinka monet eivät nykyään solmineet avo- tai avioliittoa.
En saa itse juttua enää auki, mutta eikös siellä todettu lähteeksi FINSEX tutkimus? FINSEX on puolestaan tehty viimeksi muistaakseni viime vuonna, sieltä voi varmaan tarkistaa miten tuohon lukuun on päädytty.
Vierailija kirjoitti:
Nainen ei halunnut seurustella, kuin häntä kiinnostavien miesten kanssa. Siis....
Mitä se tarkoittaa??
Se tarkoittaa sitä, että toisen seurassa on hyvä olla, einsihetkestä asti tuntuu, kuin toisen olisi tuntenut ikänsä. On helppo jutella ja voi olla sellainen kun on. Ei tarvitse jännittää, näytänkö tyhmältä ja sanoinko jotain typerää.
Hieno juttu, kun kumpikin on sinkku ja tuntee samalla tavalla. Huono juttu, jos toisesta ei tunnukaan siltä.
Noilla ominaisuuksilla ei ole tekemistä ulkonäön tai varallisuuden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ottaa huono, kun ilmankin pärjää?
Niinpä. Voi olla, että Sarita ei saa haluamansa kaltaista miestä, mutta mieluummin hän valitsee sinkkuuden kuin ei-toivotun kumppanin kanssa. Naisille se on ihan ok, miksi miehet valittavat sinkkuudestaan koko ajan?
Heti kun mies on vasten tahtoaan sinkku, sillä selitetään kouluammuskelua ymmärtävään sävyyn. Entä jos oppisitte miehetkin ihan vaan olemaan sinkkuja kuten naiset? Elämä voisi avautua.
Oppisitte olemaan sinkkuja? Mitä jos parisuhteeseen haluava mies on 30-vuotiaaksi ollut aina sinkku? Mitä opettelemista siinä enää on, kun haluaisi nimenomaan parisuhteen? Sama kuin sanoisi heterolle, että opettelisit nyt olemaan homo.
Se "oppisitte olemaan sinkkuja" tarkoittaa sitä, että lopetat sen ajattelun, että sinkkuus on vain välivaihe ennen parisuhdetta. Ajattele että sinkkuus on kivaa. Ajattele että sinkkuus on ihanaa ja vapauttavaa! Älä ajattele että sun tarvii väen väkisin "saada" parisuhde. Älä ajattele että sinkkuus on ihan hirveää ja häpeällistä. Jos joskus saat parisuhteen niin se voi olla kiva bonus, mutta sun ajatuksien ja elämän pitäisi pyöriä sen ympärillä miten saat elämästäsi kaiken irti ILMAN parisuhdetta sen sijaan että vellot itsesäälissä että miksi et ole parisuhteessa. Tee elämästäsi upea ilman parisuhdetta! Sitä ne miljoonat sinkkunaiset tekee: on tyytyväisiä elämäänsä sen sijaan että pakonomaisesti etsisivät miestä :) Jos pääset siitä "parisuhdepakko" -ajattelumallista eroon, niin saatat huomata kuinka elämässä avautuvat ihan uudet portit ja kuinka et tarvitse parisuhdetta mihinkään :)
Minä olen entinen ikisinkku ja juuri noin tuppasin ajattelemaan. Oli ihan kivaa sinkkuna ja nautin omasta ajasta ja vapaudesta. Lähipiiri oli lähinnä se, joka kauhisteli ja voivotteli mun miehen puutetta.
Etenkin eräs kaveri oli sen suhteen rasittava. Hänelle ei vaan mennyt kaaliin, että minulla on ihan hyvä olla sinkkuna ja olen hyväksynyt sen, että ujona ihmisenä en ehkä koskaan löydäkään ketään. Hänen puheistaan sai sen käsityksen, että pitää minua vajavaisena ja onnettomana, kun en ollut ikinä edes seurustellut. Hänelle ei varmaan olisikaan sinkkuus sopinut, mutta ihmiset ovat erilaisia. Toiset viihtyvät myös yksin.
Joo, löytyi se mies minullekin sen kummempia etsimättä ja murehtimatta. Nyt olen onnellinen hänen kanssaan, mutta olin onnellinen myös sinkkuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen saman ikäinen kun jutun nainen, ja olen ollut aikuisiälläni sinkkuna vain noin vuoden ensimmäisen avoliittoni päätyttyä. Kosijoista ei ole ollut pulaa ikinä, olen vain hyvin valikoiva.
Mutta en näytäkään 35-vuotiaalta täti-ihmiseltä kuten tuo jutun nainen! Kun on hoikka, pitkähiuksinen, mutta ei muovinen tekokynsitukkaripsibimbo, vaan sopivasti meikkaava naapurintyttömäinen iloinen naisellinen nainen niin seuraa löytyy aika helposti. Ihan vakavasti otettavaa seuraakin siis, yhdenillanjuttuja en ole harrastanut sinkkunakaan.
Miten onnistutkin vaikuttamaan arrogantilta bimbolta.
Kerron uskomattoman tarinan graduseminaarista: Seminaarin pitäjä oli nelikymppinen tohtorisnainen ja taisi olla proffakin. Seminaari-istunnot olivat alkutaipaleella, me opiskelijat istuimme pulpetteinemme ympyrässä ja tohtorimme siinä yhdessä päädyssä. Hän nousi seisomaan, pyörähteli muutaman kerran ja totesi: vaalea, pitkä, hoikka, koulutettu nainen saa elämässään lähes mitä haluaa. Hän siis kuvasi itseään. Olin todella ällikällä lyöty esityksen mauttomuudesta. En muista, mitä olimme keskustelemassa, kai se esitys jotenkin löyhästi liittyi istunnon kulkuun. Ja tämä nainen oli kyllä onnistunutkin monessa asiassa (hän itse selosti elämäänsä): Parikymppisenä naimisiin yliopistomiehen kanssa, lapsia nopeaan tahtiin, gradu muutamassa kuukaudessa (varmasti mies avusti, minun huomautus), eteneminen yliopistouralla jne. Epäselväksi tässä jäi, miten vaaleus, hoikkuus ja pituus olivat uraan yliopistolla vaikuttaneet. Ei vaikuttanut järin ansiokkaalta siltä osin. Hänen itsekehunsa oli myös epäempaattista, koska seminaarilaisissa ei tainnut olla monta hänen laistaan.
Juu, tyhmässä kohtaa sanottu, mutta oikeassahan hän silti oli.
Ei minun mielestä ollut oikeassakaan. Nimim. vaalea pitkä hoikka akateeminen nainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ovatko nämä miehet ihan tosissaan, kun toivovat naiselle pitkiä hiuksia!? Ettekö te ymmärrä, että niistä menee lattiakaivo tukkoon ja kukas se joutuukaan sen tukkeutuneen lattiakaivon putsaamaan? Sieltä löytyy hiustukko, johon on tarttunut hoitoainejäämiä ja se muodostaa sellaisen suuren, viemäriliejuisen klöntin joka haisee aivan kauhealta. Tätäkö te tosissanne haluatte!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on pakko tähän lyhyttukkaisuuteen sanoa, että silloin kun itsellä oli hyvin lyhyet ja pörröiset punaiset, ja myöhemmin ruskeat hiukset, en saanut baareissa rauhaa. Ihan oikeasti joka minuutti tuli uusi mies juttelemaan. Kaduillakin tulivat miehet iskemään ja kehumaan ulkonäköä. Nyt olen kasvattanut takaisin pitkät, hyvin vaaleat luonnonblondini ja kukaan ei enää lähesty baarissa. Oikeasti ei kukaan, enkä ole lihonut. Ja olen ihan parikymppinen nainen.
Omasta kaveripiiristä voisin sanoa, että ne naiset jotka ovat draamakuningattaria ja moniongelmaisia, löytävät miehiä joka sormelle. Plussaa vielä jos käyttää paljastavia vaatteita ja harrastaa irtoseksiä. Ilman seurustelukumppania ovat jääneet ne hieman ujot, fiksut tytöt jotka pukeutuvat asiallisesti ja elämä täysin kunnossa, harrastetaan liikuntaa ja vähemmän päihteitä. En nyt siis tuomitse mitenkään, saa tehdä miten haluaa, mutta tämä kuvio vain ihmetyttää hieman.
Itse olen nykyisen lähes 30v poikaystäväni ensimmäinen tyttöystävä, eikä hän tiedä miksei ole seurustellut aikaisemmin. Ei ole lyhyt, työtön, ruma, lihava, huonokäytöksinen, vaan erittäin älykäs ja kouluttautunut, miehekäs ja osaa keskustella. Eli sellainen jonka luulisi olevan erittäin kuumaa tavaraa sinkkumarkkinoilla. Mutta pariutuminen on vain niin suureksi osaksi pelkkää sattumaa, ei vain sitä että löytää oikean ihmisen josta kiinnostuu ja joka kiinnostuu takaisin, vaan myös ihan tilanteiden sattumaa ja sitä, että kaikki menee oikein.
Sama juttu, lyhyttukkaisena perääni kuolattiin enemmän kuin nyt pitkätukkaisena. Pukeuduin myös välillä poikamaisesti ja silloinkin oli joku aina iskemässä: "näytät ihan pojalta". Tarinan opetus: makuja on monia. :)
Sama kokemus. Vaaleana lyhythiuksisena oli vientiä. Nyt vaaleana pitkätukkana ei ole, samoin kuin ei ollut tummana pitkätukkana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämässään avo- tai avioliittoa." Eli niiden määrä, jotka eivät ole edes parisuhteessa, on vielä pienempi. Eli se niistä lassukoiden "20% miehistä hoitelee 80% naisista" -tilastoista. Kyllä täysin naisettomaksi (tai miehettömäksi) jääminen on edelleen marginaali-ilmiö.
Pareton jakauma, eli 80/20, koskee ihmissuhteissa irtoseksiä. Ainoa mikä estää sen liitoissa on tuhansien vuosien perinne monogamiasta. Polygaamisissa kulttuureissa tuo 80/20 voi pitää paikkansa myös liitoissa, eiks musseille sallita neljä vaimoa per mies.
Minä tunnistin paljon Sarin haastattelusta. Olin sinkku nelikymppiseksi asti, enkä ihan tiedä, mistä se johtui.
Olin laiha pitkätukkainen blondi ja käytin minihameita, kysyttiin jopa useasti malliksi ihan kadulla, eli ulkonäössä ei ollut varmaankaan miesten mielestä vikaa.
Olen kuitenkin erittäin ujo. Minun täytyy saada tutustua mieheen paremmin, ennenkuin vapaudun eli en ole karsimaattinen ulospäonsuuntautunut persoona. Myöskään seksiä en halunnut ns vieraiden kanssa vaan olisi pitänyt tuntea paremmin.
Pääsin usein treffeille kyllä, mutta ne eivät IKINÄ johtaneet mihinkään jatkoon. Koin miesten haluavan vain helppoa seksiä ja koska sitä ei ollut, niin siirtyivät helpompiin naisiin.
Kysyin joiltain, että mikä oli vikana ja vastaus oli, että eivät tunteneet kanssani olevan kemiaa. Eli seksinsaannin vaikeus kai oli syynä.
Lopulta nelikymppisenä tutustuin samanikäisern eronneeseen mieheen, joka jaksoi piirittää eikä lannistunut ujoudestani. Seurusteltiin monta kk ja tutustuttiin ennen kuin oli seksiä. Hän kai jo tiesi, mitä halusi ja oli saanut sen verran paljon seksiä siihen ikään mennessä, että se ei ollut maailman tärkein juttu ja jaksoi odottaa. Nyt naimisissa hänen kanssaan. Olen miettinyt, että mikä tässä erosi aikaisempiin tapailuihin, niin se oli se, että mies jaksoi tutustua vanhanaikaisesti ja hitaasti.
Jutun Erkillekin suosittelisin oman ikäisiä tai jopa hivenen vanhempia naisia, 45-v kokematon mies ei ole kuumaa valuuttaa naisten keskuudessa. Yleensäkin ihmiset pariituvat oman ikäluokkansa puitteissa. Ehkä joku vauvakuumeinen voi hänet huijata isäksi - tai ihan sovitusti toteuttaa yhteisen lapsitoiveen ilman parisuhdetta, jolloin saa biologisen lapsensa, mutta ei kyllä saa siis suhdetta nuoren naisen kanssa. Hän voisi myös miettiä mahdollisuutta lähteä uusperheeseen. Eli Erkin pitäisi miettiä, että kumpi on tärkeämpää nainen vai lapsi ja että täytyykö ne haaveet toteuttaa välttämättä yhden ja saman naisen kanssa. - Lapsi vauvakuumeisen kolmikymppisen kanssa ilman suhdetta ja suhde 40-50- v naisen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko nämä miehet ihan tosissaan, kun toivovat naiselle pitkiä hiuksia!? Ettekö te ymmärrä, että niistä menee lattiakaivo tukkoon ja kukas se joutuukaan sen tukkeutuneen lattiakaivon putsaamaan? Sieltä löytyy hiustukko, johon on tarttunut hoitoainejäämiä ja se muodostaa sellaisen suuren, viemäriliejuisen klöntin joka haisee aivan kauhealta. Tätäkö te tosissanne haluatte!?
Siis tää on niin totta! Samoin matosta lähtee kilo irtohiuksia joka imurointikerralla. Minä ja mies ollaan molemmat pitkähiuksisia, niin ongelma on kahta kauheampi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihava ja lyhythiuksinen nainen ei saa seurustelusuhteeseen miestä, josta moni muukin nainen on kiinnostunut. Shokkiuutinen!
Mistä päättelet, että kyseinen nainen on lihava? Näkyvissä on vain miellyttävät kasvot ja huivin+takin peittämää ylävartaloa.
Kasvoista ja kaulasta näkee aivan selvästi että läskihän se siinä.
Onneksi maailma on muuttunut sellaiseksi, ettei sinkkuus ole mikään iso juttu ja päivittelyn aihe. Tiedän todella useita ns. ikisinkkuja miehiä ja naisia. He ovat pärjänneet hienosti elämässään ja varmasti kumppanikin olisi löytynyt, mutta ilmeisesti heitä ei edes oikein kiinnosta pariutua. Elämä pitäisi voida elää omien arvojen ja mieltymysten mukaan.
Toisaalta sitten jos haluaa kumppanin ja lapsiakin, pitäisi sellaiset sitten saada. Usein kumppanin löytyminen edellyttää vanhoista ympyröistä irrottautumista. Tiedän monia pareja, jotka ovat muodostuneet silloin, kun ainakin toinen parisuhteen osapuolista on tehnyt elämässään jotain tavanomaisesta elämänkulustaan poikkeavaa.
En usko, että tuo nainen vaatii liikoja. Hänellä on vain tyypillinen sitoutumispelkoisen ongelma, että menettää kaiken kiinnostuksen henkilöön, joka on häneen ihastunut. Tuo nainen seurustelisi ennen kesää, jos olisi joku lääke, jota voisi tuohon ongelmaan ottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep eli taas nirsoudesta kyse. Pointsit rehellisyydestä. Ulkonäön puolesta kelpaisi ainakin mulle
Miehetkin on varmaan sitten nirsoja, kun nainenhan totesi että kiinnostus ei ole ollut molemminpuoleista.
Enkä jaksaisi lukea enää harhaista höpinää siitä kuinka hän haluaa rikkaan ja komean, kun mikään itse jutussa ei siihen viittaa.
"Kemppainen on 27-vuotias, eikä ole koskaan seurustellut. Miksi niin on käynyt? Kai siksi, että hän on ollut kiinnostunut miehistä, jotka eivät ole kiinnostuneet hänestä.
Ja toisaalta hän ei ole ollut kiinnostunut niistä miehistä, jotka ovat olleet hänestä."
Ei mainitakaan rikkaasta ja komeasta, mutta jokin kohtaanto-ongelma on. Hän kertoo kiinnostuvansa eri miehistä kuin ketkä hänestä ovat kiinnostuneet.
Jos kyse olisi kerrasta tai kahdesta, voitaisiin sanoa, että kemiat eivät ole kohdanneet. Mutta jos 27-vuotias nainen ei ole koskaan seurustellut, niin hän on luultavasti kiinnostunut vain miehistä, joista moni muukin nainen on kiinnostunut. Hänen tilanteessaan olevaa miestä haukuttaisiin nirsoksi lassukaksi, koska mies sanoisi rehellisesti mitä etsii. Nainen joutuu sosiaalisen paineen takia jättämään sen sanomatta, vaikka jokainen mies ymmärtää, että kyllä tuolle naiselle tavallisia miehiä olisi tarjolla. Vaan kun ei tavallinen kelpaa.
Eikos olekin jännä juttu? *sarkasmi*
Itse olen 29 ja en ole löytänyt kunnollista seurustelusuhdetta, koska sairastan skitsofreniaa sekä masennusta.
Käytän sopivia lääkkeitä tunnollisesti sekä käyn terapiassa - haluaisin psykoterapiaan, jossa tutkitaan kunnolla kaikki mielen ongelmat ja lukot vaan se on aivan liian kallista.
Olen nätti, huoliteltu ja hoikahko. En silti kelpaa miehille mt-sairauksieni vuoksi. :D
Onhan tämä vähän kuin "kiltimässä", natsi-saksalaisessa ajassa eläisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Joka kymmenes suomalainen ei solmi elämässään avo- tai avioliittoa." Eli niiden määrä, jotka eivät ole edes parisuhteessa, on vielä pienempi. Eli se niistä lassukoiden "20% miehistä hoitelee 80% naisista" -tilastoista. Kyllä täysin naisettomaksi (tai miehettömäksi) jääminen on edelleen marginaali-ilmiö.
Tuo tilasto on menneiden vuosikymmenien kaikuja. Tuossa on varmaan kuolleista henkilöistä otettu tiedot? Eli vielä pitää odottaa 50 vuotta, että saadaan tietää, kuinka monet eivät nykyään solmineet avo- tai avioliittoa.
En saa itse juttua enää auki, mutta eikös siellä todettu lähteeksi FINSEX tutkimus? FINSEX on puolestaan tehty viimeksi muistaakseni viime vuonna, sieltä voi varmaan tarkistaa miten tuohon lukuun on päädytty.
En löydä finsexistä tuota tietoa, mutta täällä Tilastokeskuksen tietoja kymmenen vuoden takaa:
http://www.vaestoliitto.fi/@Bin/3034930/parisuhdemuodot.gif
20-24 -vuotiaista nuorista miehistä yksineläjiä on jotain 36-37 % mutta kymmenen vuotta vanhemmista enää vähän toistakymmentä prosenttia. Sitten on joku ihmeellinen piikki, mutta siitä eteenpäin se onkin naisten yksineläminen joka koko ajan kasvaa.
Se "oppisitte olemaan sinkkuja" tarkoittaa sitä, että lopetat sen ajattelun, että sinkkuus on vain välivaihe ennen parisuhdetta. Ajattele että sinkkuus on kivaa. Ajattele että sinkkuus on ihanaa ja vapauttavaa! Älä ajattele että sun tarvii väen väkisin "saada" parisuhde. Älä ajattele että sinkkuus on ihan hirveää ja häpeällistä. Jos joskus saat parisuhteen niin se voi olla kiva bonus, mutta sun ajatuksien ja elämän pitäisi pyöriä sen ympärillä miten saat elämästäsi kaiken irti ILMAN parisuhdetta sen sijaan että vellot itsesäälissä että miksi et ole parisuhteessa. Tee elämästäsi upea ilman parisuhdetta! Sitä ne miljoonat sinkkunaiset tekee: on tyytyväisiä elämäänsä sen sijaan että pakonomaisesti etsisivät miestä :) Jos pääset siitä "parisuhdepakko" -ajattelumallista eroon, niin saatat huomata kuinka elämässä avautuvat ihan uudet portit ja kuinka et tarvitse parisuhdetta mihinkään :)