Sivistyssana, jota kaikki käyttävät, mutta sinä et tiedä, mitä se tarkoittaa tai osaa käyttää sitä oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tarkoittaa opportunisti?

Kauniiden ja rohkeiden Brookea. Sen siitä sarjasta muistan, että kovasti häntä kuvailtiin tuolla sanalla. Stephanie etunenässä. :D

Minäkin muistan juuri tuosta samasta yhteydestä tuon sanan.

Aikaahan siitä on joku neljännesvuosisata tosin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Representaatio/representoida.

Eivät nyt ihan arkipäiväisiä sanoja ole, mutta itse kuulen niitä omissa opinnoissasi suhteellisen usein. Googletettu on moneen kertaan, mutta tosiaan juuri sen verran vieraiksi ovat jääneet, etten itse osaisi lauseeseen laittaa. Siitähän on kai olemassa joku tieteellinen (tai "tieteellinen") analyysi, kuinka monta kertaa ihmisen on kuultava uusi sana ennen kuin voi käyttää sitä. Ehken ole vielä siinä vaiheessa, ei auta kuin odotella... :D

Representaatio tarkoittaa jonkun asian esittämistä uudelleen, ei alkuperäisenä. Representaatio on aina jollain lailla puolueellinen tai vajavainen esitys oikeaan verrattuna, esimerkiksi tietty näkökulma johonkin ajankohtaiseen aiheeseen. Jos esittelet kaverillesi uutta polkupyörääsi, kyseessä on presentaatio. Jos kerrot kaverillesi uudesta polkupyörästäsi piirtämällä siitä kuvan, piirros on representaatio. 

Re uudelleen.

Onko presentaatio sitten se että tuot fillarisi konkreettisesti ystäväsi nenän eteen.

Presentaatio verrattuna representaatioon tarkoittaa juuri sitä että tuodaan pyörä konkreettisesti näytille. Arkikielessä presentaatiota tai presentoimista käytetään useimmiten tilanteista, joissa esitellään pyörävalmistajan uusin mallisto puhein, kuvin ja videoin. Representaatiota käytetään arkikielessä kuvaamaan esim. mediaesityksiä.

Mulla kans holistinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee aina empatia ja sympatia sekaisin. :(

Mun psykologian opettaja selitti eton joskus nii,et jos joku on avannossa,sympatia on sitä että toinen hyppää myös sinne avantoon,ja empatia sitä että yrittää saada ongittua sen avannossa olijan pois avannosta.Eli sympatia on tunnetilaan mukaan menemistä ja empatia tunnetilan ymmärtämistä.

Ihan totta? Eikö toisinpäin? Sympatia on tavallaan myötätuntoa, ja empatia sitä, että samaistuu toiseen ja sitä kautta ymmärtää.

Se että joku samaistuu toiseen, luo minulle mieli kuvan vain jostain matkija apinasta ja copycat imitoijasta.

Empatia on minun mielestäni sitä että, ajattelee mitä jos omalle kohdalle kävisi, ja miltä itsestä tuntuisi.

Tavallaan itsekästä, mutta toisaalta ei.

Sana kulttuuri on oikeasti raiskattu.sehän tarkoittaa maanviljelyä ja hengen ja sivistyksen viljelyä. Voidaanko oikeasti puhua esim.lentopallokulttuurista

Vierailija kirjoitti:

Feminismi. Jokainen palstamammakin huutaa olevansa feministi, mutta mitään yksiselitteistä kuvausta mouhoamiselle ei löydy. Jokainen feministi kuvittelee edustavansa sitä oikeaa feminismiä ja siihen se viimeinenkin uskottavuus tästä liikkeestä tyssää.

Tiedätkö mikä sinun uskottavuuttasi nakertaa?

Aina, kaikki, ikinä, milloinkaan, koskaan,  jokainen.

Eli kukaan ei voi edustaa oikeaa feminismiä?

Vai voiko?

Vaatiko oikeanlaista feminismiä edustava hlö, uskottavuudelleen siis sen että kuvittelee edustavansa vääränlaista feminismiä?

Eihän siinä ole mitään järkeä.

Uskottavaa olisi jos ihminen ei itsekään uskoisi asiaansa. Heh!

Mulla tulee holistisesta mieleen vaan se Fingerporin holistinen ambulanssi -sarjis, jossa hoitaja pyytää suurempaa korvakynttilää...

Itselleni hämäriä ovat diskurssi ja substanssi. Ja noita hoetaan joka paikassa koko ajan, enkä muista vaikka aina selvitän ne uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kans holistinen

Kokonaisvaltainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee aina empatia ja sympatia sekaisin. :(

Mun psykologian opettaja selitti eton joskus nii,et jos joku on avannossa,sympatia on sitä että toinen hyppää myös sinne avantoon,ja empatia sitä että yrittää saada ongittua sen avannossa olijan pois avannosta.Eli sympatia on tunnetilaan mukaan menemistä ja empatia tunnetilan ymmärtämistä.

Muuten hyvä, mutta kannataako tulla selittämään asiaa, josta ei muista kummin päin se menee? :D

Kyllä se ihan noin päin menee, eli kannattaako tulla vänkäämään? :D

Vierailija kirjoitti:

Ironia ja sarkasmi menee aina sekaisin, kumpi tarkoitti mitäkin. Uskon että käytän niitä välillä ristiin.

Näissä on paljon päällekkäisyyttä, mutta yksi ero on se, että ironia voi olla jonkin asian piirre tai ominaisuus mutta sarkasmi on aina ihmisen tekemä huomio. Toki ihmisten jutut voivat olla ironisia, mutta asiat yksin eivät oikein voi olla sarkastisia.

Ironia on vähän kuin kohtalon ivaa. Peter Atkins kuoli sydänsairauteen on ironista (en nyt ota kantaa asian todenperäisyyteen)

Sarkasmia on se, kun Jari Tervo sanoo "tietysti verhokauppiaasta tulee hyvä liikenneministeri".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ironia ja sarkasmi menee aina sekaisin, kumpi tarkoitti mitäkin. Uskon että käytän niitä välillä ristiin.

Oikeasti tarkkaa rajaa ei ole, käsitteet ovat osittain päällekkäisiä. Mielipide-erojakin esiintyy, miten nämä erotellaan.

Aivan. Ironia on hienovaraisesti peiteltyä vinoilua, eikä välttämättä pahantahtoista, jollekin tai jostakin todellisesta tai kuvitellusta. Sille on tyypillistä epäsuorat tai käänteiset ilmaukset tai viittaukset, kielikuvilla tai mielikuvilla leikittely ja kieron logiikan käyttö.

Sarkasmi on usein ylikorostetun kuivaa ja ytimekästä ilmaisua ja käyttävää ironiaa, joten sen voisi sanoa olevan ironian yksi tyylilaji. Jossain määrin sen puhtain ja erikoisin muoto.

Siinä missä ironiassa ei välttämättä sanoja säästellä ja kirjoittaja loistaa terävän kynänsä varressa, niin sarkasmissa lyhyempi, tylpempi, joskus jopa tyly ilmaisu korostuu.

Molempien takana on kuitenkin usein vinoilua, epäsuoria viittauksia, kielikuvia jne. ja aina jossain määrin vinoutunutta ja kieroa logiikkaa, jolla esitettävä asia pysyy yhdessä ja sen lukija tai kuulija voi oivaltaa mitä sen esittäjä oikeasti tarkoittaa.

Sympatiaa tuntee ihminen joka voi samaistua tilanteeseen ja nimenomaan aktiivisesti myötäelää (eli se avantovertaus oli ihan fiksu). Jos nuori aviomies kuolee, toinen nuori leski tuntee sympatiaa. Muut tuntevat empatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen tietäväni missä yhteyksissä ja miten subjektiivista ja objektiivista käytetään.

En kyllä vaan tajua MIKSI!

Subjekti (lat. subiectum, käännös kreikan sanasta hypokeimenon ’alla oleva’) voi tarkoittaa seuraavia asioita:

subjekti, kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekijää

subjekti, olio, josta väitetään (predikoidaan) jotakin

subjekti, filosofinen olio, jolla on subjektiivisia kokemuksia ja joka on suhteessa muihin entiteetteihin

Objekti (lat. obiectum ’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) voi tarkoittaa seuraavia asioita:

objekti, kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmoittaa tekemisen kohteen

objekti, filosofinen olio, joka tuottaa subjektin tunnistamaa informaatiota

objekti eli olio, olio-ohjelmoinnin peruskäsite.

Mielikuva objektiivisesta tarkkailusta/ajattelusta jonkun ulkopuolelta objektiivin takaa tutkijana, hieman auttaa. Mutta miksei PirkkoPetteri Persvago voisi siis Objektiivin läpi tarkastella vaikka omaa peppureikäänsä, ja todeta että se on maailman napa?

Subjektiivinen eli tekijä, joka on suhteessa muihin ja josta predikoidaan jotain, on sitten kuplassaan oleva joku sisäinen.

Miksi.

Öö. En ymmärrä ihan kaikkea tuosta lainaamastasi (?), mutta itselleni subjekti ja objekti on tuttuja termejä jo ala-asteen äikäntunnilta. Olenkin tämän keskustelun perusteella yllättynyt siitä, ettei kaikille olekaan itsestään selvää objektiivisen ja subjektiivisen ajattelun ero. Yritän nyt kuitenkin selittää jotenkin.

Jos puhutaan subjektiivisesta/objektiivisesta ajattelusta, subjekti on käytännössä yksilö. Objektiivi taas on jotain suurempaa, kollektiivista ja mitattavissa olevaa. Objektiivinen ajattelu on puolueetonta ajattelua, subjektiivinen puolueellista. Tieteissä objektiivisuus on ihanne ja päämäärä, eli tutkijan täytyy viitata tieteenalansa aikaisempaan perintöön, eikä vetää johtopäätöksiä omasta hatustaan.

Ihminen ei voi toki koskaan olla kokonaisvaltaisen objektiivinen, koska subjektiiviset tunteet ym. vaikuttavat joka tapauksessa ajatteluun. Onko tämä juuri se, mikä häiritsee? Kyllähän huippututkija, jolla on laajat tiedot omasta alastaan, lähestyy myös esim. tutkimuskysymystä omasta näkökulmastaan, joka nyt sattuu olemaan objektiivinen (koska aiheesta on tutkittua ja todistettua tietoa, jonka tutkija on omaksunut).

Esimerkki (kenties kehno):

Pena sanoo, ettei kunnallisvaaleissa kannata äänestää, koska kansanedustajat kuitenkin vain laiskottelevat ja kusettavat kansalaisia. Politiikan tutkija Erkki vastaa tähän, että Penan näkemys on subjektiivinen ja virheellinen, koska hän ei ymmärrä, että eduskunta ja kunnanvaltuusto ovat eri elimiä. Objektiivisesti ajateltuna Penan kannattanee äänestää kunnallisvaaleissa, koska äänestämättä jättäminen ei vähennä kansanedustajien/kunnanvaltuutettujen/poliitikkojen laiskuutta tai epärehellisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla tulee holistisesta mieleen vaan se Fingerporin holistinen ambulanssi -sarjis, jossa hoitaja pyytää suurempaa korvakynttilää...

Itselleni hämäriä ovat diskurssi ja substanssi. Ja noita hoetaan joka paikassa koko ajan, enkä muista vaikka aina selvitän ne uudelleen.

Diskurssi=keskustelu (mitä eri tahot tuovat asiasta esiin)

Substanssi=aihe/aine (luennolla substanssi oli sanojen merkitys)

Vierailija kirjoitti:

Ironian ja sarkasmin tarkka ero on jäänyt epäselväksi. Ilmeisesti koska en opiskellut äidinkielenopettajaksi ja sen seurauksena kaipaan ymmärrettävää määritelmää kunnioitusta herättävän sivistyssanatulvan sijaan. 

Minä kirjoitin aikanaan äikästä laudaturin ja olen ollut aina ihan hyvä ko. aineessa. Yleensä sain esseistä kiitettäviä arvosanoja, mutta kerran mun piti kirjoittaa ironian ja sarkasmin erosta, ja kusin sen tehtävän täysin, sain muistaakseni kutosen. :D

Jos ihminen on empaattinen, hän osaa asettua toisen asemaan (kuvittelemaan miltä toisesta tuntuu eli myötätuntoa kokeva).

Jos ihminen on sympaattinen, häntä kohtaan on helppo tuntea myötätuntoa ja hänestä on helppo pitää (eli myötätuntoa herättävä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla menee sekaisin subjektiivinen ja objektiivinen, vaikka kieliopissa ymmärrän ne, en muista kumpaa pitäisi käyttää milloinkin puhuttaessa vaikka jostain käsityksestä, joka ihmisellä on. En siis käytä niitä, ettei mene väärinpäin. 

Tuttuja sanoja, mutta miten ihmeessä päivähoito-oikeus voi olla subjektiivinen?  

Subjektiivisella oikeudella johonkin tarkoitetaan, että sen subjekti määrittelee itse tarpeen omista lähtökohdistaan. Lapsen vanhemmat, lapsen asioista vastuullisina voivat siinä tapauksessa siis itse vain todeta tarvitsevansa lapsillensa päivähoitoa ja jos sellainen oikeus on myönnetty, niin mitenkään muuten sitä mielipidettä ei siinä tapauksessa tarvitse perustella.

Objektiivinen tarpeen tarkastelu, jossa otetaan huomioon muitakin näkökohtia tarpeen päätöksenteossa ei siten olisi tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen tietäväni missä yhteyksissä ja miten subjektiivista ja objektiivista käytetään.

En kyllä vaan tajua MIKSI!

Subjekti (lat. subiectum, käännös kreikan sanasta hypokeimenon ’alla oleva’) voi tarkoittaa seuraavia asioita:

subjekti, kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmaisee tekijää

subjekti, olio, josta väitetään (predikoidaan) jotakin

subjekti, filosofinen olio, jolla on subjektiivisia kokemuksia ja joka on suhteessa muihin entiteetteihin

Objekti (lat. obiectum ’eteen heitetty’, ’vastaan asetettu’) voi tarkoittaa seuraavia asioita:

objekti, kielitieteessä lauseenjäsen, joka ilmoittaa tekemisen kohteen

objekti, filosofinen olio, joka tuottaa subjektin tunnistamaa informaatiota

objekti eli olio, olio-ohjelmoinnin peruskäsite.

Mielikuva objektiivisesta tarkkailusta/ajattelusta jonkun ulkopuolelta objektiivin takaa tutkijana, hieman auttaa. Mutta miksei PirkkoPetteri Persvago voisi siis Objektiivin läpi tarkastella vaikka omaa peppureikäänsä, ja todeta että se on maailman napa?

Subjektiivinen eli tekijä, joka on suhteessa muihin ja josta predikoidaan jotain, on sitten kuplassaan oleva joku sisäinen.

Miksi.

Öö. En ymmärrä ihan kaikkea tuosta lainaamastasi (?), mutta itselleni subjekti ja objekti on tuttuja termejä jo ala-asteen äikäntunnilta. Olenkin tämän keskustelun perusteella yllättynyt siitä, ettei kaikille olekaan itsestään selvää objektiivisen ja subjektiivisen ajattelun ero. Yritän nyt kuitenkin selittää jotenkin.

Jos puhutaan subjektiivisesta/objektiivisesta ajattelusta, subjekti on käytännössä yksilö. Objektiivi taas on jotain suurempaa, kollektiivista ja mitattavissa olevaa. Objektiivinen ajattelu on puolueetonta ajattelua, subjektiivinen puolueellista. Tieteissä objektiivisuus on ihanne ja päämäärä, eli tutkijan täytyy viitata tieteenalansa aikaisempaan perintöön, eikä vetää johtopäätöksiä omasta hatustaan.

Ihminen ei voi toki koskaan olla kokonaisvaltaisen objektiivinen, koska subjektiiviset tunteet ym. vaikuttavat joka tapauksessa ajatteluun. Onko tämä juuri se, mikä häiritsee? Kyllähän huippututkija, jolla on laajat tiedot omasta alastaan, lähestyy myös esim. tutkimuskysymystä omasta näkökulmastaan, joka nyt sattuu olemaan objektiivinen (koska aiheesta on tutkittua ja todistettua tietoa, jonka tutkija on omaksunut).

Esimerkki (kenties kehno):

Pena sanoo, ettei kunnallisvaaleissa kannata äänestää, koska kansanedustajat kuitenkin vain laiskottelevat ja kusettavat kansalaisia. Politiikan tutkija Erkki vastaa tähän, että Penan näkemys on subjektiivinen ja virheellinen, koska hän ei ymmärrä, että eduskunta ja kunnanvaltuusto ovat eri elimiä. Objektiivisesti ajateltuna Penan kannattanee äänestää kunnallisvaaleissa, koska äänestämättä jättäminen ei vähennä kansanedustajien/kunnanvaltuutettujen/poliitikkojen laiskuutta tai epärehellisyyttä.

 

Olen minäkin ollut äidinkielentunneilla. Ja tiedän jo tuon mitä kirjoitit.

Siitä olen samaa mieltä että sinä et nyt ymmärtänyt kaikkea lainaamaani.

Eli peräänkuuluttaisin tässä nyt MIKSI noita sanoja käytetään noin.

MIKSI eikä miten!

Etymologia on se mikä tässä mietityttää.

Kyllä se on selvää että sanoja käytetään noin ja niillä tarkoitetaan noita asioita.

Niin on koulussa iskostettu meille kaikille.

Niin on yhdessä sovittu.

MIKSI?

Hyvin karkea muistisääntö:

Subjektiivinen ajattelu=mielipide (musta tuntuu) "Nuoriso on rikollista porukkaa"

Objektiivinen ajattelu=fakta (tutkittu tosiasia) "Nuoret syyllistyvät 20% todennäköisemmin rikoksiin kuin muu aikuisväestö"

Ei ole siis väliä KUKA ajattelee, vaan MITÄ ajattelee.

Kertokaapa mitä on kun jokin on kategorisesti erilainen tai muuta?