Lue keskustelun säännöt.
Veljeni elää sossutuilla paremmin kun minä työnteolla
24.01.2017 |
Se tunne kun kovalla opiskelulla saadusta työstä tienaa vähemmän kuin sossutuilla omasta tahdostaan elävä pummi.
Kommentit (207)
Kun mussutetaan tästä liian korkeasta toimeentulotuen summan määrästä, niin pidetään nyt kuitenkin mielessä että Suomi on saanut Eu-tasolta noottia siitä että summa on itse asiassa liian alhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpas kummallista. Toimeentulotukea ja asumistukea (sossutuki) saa saman kävi töissä tai ei.
Entäpäs opiskelijat sitten? Itse saan kelalta joka kuukausi opintorahan noin 300e ja siinä se. Sossu ei anna mitään ja asumistukea en saa. Elän siis 300 eskolla kuukaudessa, voitte kuvitella onko tili plussalla vai miinuksella loppukuusta :)
Jdkslsk kirjoitti:
Entäpäs opiskelijat sitten? Itse saan kelalta joka kuukausi opintorahan noin 300e ja siinä se. Sossu ei anna mitään ja asumistukea en saa. Elän siis 300 eskolla kuukaudessa, voitte kuvitella onko tili plussalla vai miinuksella loppukuusta :)
Ne opinnot rahoitetaan ensisijaisesti opintolainalla, työllä opintojen ohessa tai vanhempien rahallisella tuella. Toimeentulotukea voi kyllä saada opintotuen lisäksi, jos pystyy todistamaan ettei syystä tai toisesta saa otettua lainaa, saa töitä tai vanhemmat eivät voi auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun mussutetaan tästä liian korkeasta toimeentulotuen summan määrästä, niin pidetään nyt kuitenkin mielessä että Suomi on saanut Eu-tasolta noottia siitä että summa on itse asiassa liian alhainen.
Näin.
Jos oma palkka todella on niin surkea, että se on samansuuruinen toimeentulotuen ja asumistuen kanssa, suosittelen alanvaihtoa.
Noin huono palkka kertoo vain että ei tehdä täyttä työviikkoa eikä ole viitsitty juuri kouluttautua. Turha tästä on työttömiä ja muita vähäosaisia syyttää, omasta laiskuudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Minä saan työttömänä yhden lapsen äitinä asumistuen n.450e,työttömyyspäivärahan n.600e ja lapsilisän 95e. Tuloni ovat siis n.1150e. Vuokranmaksun ja laskujen jälkeen jää käteen n. 400e(sisältäen lapsilisän). Jos tämä on mielestäsi helppoa elämää, niin tervetuloa vaan kokeilemaan. Aika paljon psyykeä verottaa se ettei ole mitään paikkaa mihin mennä, ei mitään mihin kuulua, ei työkavereita, ei tietoa tai toivoa tulevasta(saanko koskaan töitä?),häpeä siitä kun lapsi joutuu selittämään kavereilleen äidin olevan kotona työttömänä, kaverit on erkaantuneet koska ovat kaikki niin kiireisiä töidensä kanssa. Rahat riittävät juuri ja juuri ruokaan ja pakollisiin menoihin(lääkärikulut,lääkkeet,hygieniatarvikkeet) mutta rahaa ostaa esim.uusi imuri hajonneen tilalle ei ole. Täytyy säästää kuukausitolkulla.
Olen ollut myös töissä ja kyllä se oli kaikin tavoin antoisampaa ja helpompaa elämää kuin tämä. Kiire oli ja väsymys painoi, mutta vastapainoksi sai sisältöä elämään ja oli varaa ostaa jotain muutakin kuin ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin vuosia sossun tuilla kahlanneena ja piinattua rellua ajaneena voin sanoa, et elämä on pistäny kampoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Niin tuo tilanne sinulla olisi ansiosidonnaisella mutta laske uudelleen mikä se olisi kun nykyinen palkka vs. Työmarkkinatuki (ja muut tuet) varmasti palkallisena on mukavempaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Minä saan työttömänä yhden lapsen äitinä asumistuen n.450e,työttömyyspäivärahan n.600e ja lapsilisän 95e. Tuloni ovat siis n.1150e. Vuokranmaksun ja laskujen jälkeen jää käteen n. 400e(sisältäen lapsilisän). Jos tämä on mielestäsi helppoa elämää, niin tervetuloa vaan kokeilemaan. Aika paljon psyykeä verottaa se ettei ole mitään paikkaa mihin mennä, ei mitään mihin kuulua, ei työkavereita, ei tietoa tai toivoa tulevasta(saanko koskaan töitä?),häpeä siitä kun lapsi joutuu selittämään kavereilleen äidin olevan kotona työttömänä, kaverit on erkaantuneet koska ovat kaikki niin kiireisiä töidensä kanssa. Rahat riittävät juuri ja juuri ruokaan ja pakollisiin menoihin(lääkärikulut,lääkkeet,hygieniatarvikkeet) mutta rahaa ostaa esim.uusi imuri hajonneen tilalle ei ole. Täytyy säästää kuukausitolkulla.
Olen ollut myös töissä ja kyllä se oli kaikin tavoin antoisampaa ja helpompaa elämää kuin tämä. Kiire oli ja väsymys painoi, mutta vastapainoksi sai sisältöä elämään ja oli varaa ostaa jotain muutakin kuin ruokaa.
Onhan sulla puolison tulot. Tai sitten elarit ja yh-korotus tuohon päälle.
erkkikin kirjoitti:
Nykyisin lähes jokaisella, työttömällä yksinhuoltajalla on elintaso, josta puoli vuosisataa sitten moni työsaäkäyväkään eu osannut uneksia, varsinkaan maaseudulla asuva.
Läges jokaisella on kodissaan:
-keskuslämmitys
-lämmin vesi
-sisä wc
-televisioja elektroniikkaa
-kodinkoneet
Lähes jokaisella puhelin.
Auto aika monella.
Ulkomaanmatkoja tehdään aika paljon.
Koulutus:
Peruskoulu kiistatta maailman huippua.
Ammattikoulut, amkJa korkeakoulut kaikille tarjolla syntyoerästä riippumatta. Opiskelu ei oaljoa maksa, päinvastoin: Opiskelusta maksetaan paikkaa. ... Viitseliäisyyttä se vähän vaatii, ketään ei haeta jotka taksilla koulutukseen ja tungeta matkalla rahaa taskuihin; mutta opiskelu on mahdollista ja aika moni sitä tekee.
Sairaanhoito neuvolasta angiinan ja murtumien ja syövän hoidosta sydänsiirtoon, maailman ehdotonta huippua, JOKAISELLE tarjolla.
Kirjastot ja muut kulttuuripalvelut.
Virkamiehet puolueettomia, korruption suhteen kolmanneksi parhaita maailmassa, eikä lahjuksia suvaita sen enempää sairaalassa kuin koulussa tai verovirastossa.
Aliravittuja näkee harvassa.
Kerjäläisten häviämisen näin ja totesin 1960 paikkeilla, ( palatakseen puoli vuosisataa myöhemmin ulkomailta).
...
Naapurilla saattaa olla vähän parempi auto tai asunto ja näköala siitä; mutta hän saattaa ahkeroida Sinua enemmän, tai tupakan ja alkoholin sijaan sijoittaa muuhun.
.
Ja täällä Suomessa koulutuksen hankittuaan on täysi vapaus muuttaa muualle töihin, ja jos suoraan sanotaan niin suosittelen jokaista nuorta sitä vakavasti harkitsemaan; oman etunsa vuoksi.
"Keskuslämmitys" OMG en ole tajunnut tuota kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiesittekö, että neliraajahalvaantuneelle annetaan ruokakin suuhun asti? Ja sen kämppä siivotaan, eikä vaan makseta! Menkää kateelliset liukastelemaan nyt kun on tilaisuus, hyvällä säkällä ei tarvitse kohta kuin silmiä liikutella, kaiken muun tekee joku toinen.
Tämä oli ihan vitun hyvä :). Siitä vaan kaikki lusmut työtävieroksuvat liukastelemaan. KOhta ei tartte tosiaan muuta kuin silmämunia liikuttaa ettei vaan pääse rasitus iskemään :D.
Onko tämä se ketju, johon töihinsä kyrpiintyneet purkavat turhautumistaan? Kokeilkaa työttömyyttä. Saattaisi ehkä helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Niinhän se menee, mutta asiassa on myös toinen puoli. Minä olen ollut yli 1,5 vuotta työttömänä ja on ollut myös muita pitkiä työttömyysjaksoja ennen tätä, mutta ei näin pitkää. Kun mietin, että milloin olin onnellisimmillani, niin vastaus on helppo. Opiskellessani ja sen jälkeen hyvässä työpaikassa. Vähiten onnellinen olin huonossa työpaikassa. Eli miellyttävä työ kuitenkin kokonaisuudessa antaa enemmän kuin ottaa. Sinulla on työkavereita, joiden kanssa viettää aikaa töissä ja ehkä vapaa-aikanakin. Kun tulet kotiin, niin voit ottaa rennosti ja tuntuu, että olet ansainnut rentoutumisen.
Työttömänä ei pysty samalla tavoin rentoutumaan, vaikka ei töitä hakisikaan. Kuitenkin kokoajan pyörii mielessä, että mitä aion tehdä seuraavaksi ja, että en ole ansainnut rentoutumista. Vaikka tuntuisi, että olisi sen ansainnut, niin siltikään se ei tunnu miltään, koska sitä voi tehdä jatkuvasti. Tavallaan elämä muuttuu lähes täysin aikatauluttomaksi, eikä millään ole oikeastaan mitään merkitystä. Todella helppo passivoitua ja olla tekemättä yhtään mitään. Toisekseen on hankala keksiä tekemistä joka päivälle ja aidosti nauttia siitä. Minä keksin itselleni paljon tekemistä, mutta silti noiden asioiden tekeminen alkaa tuntumaan jossain määrin turhalta. En myöskään saa tekemisiini juurikaan kavereita, koska he ovat kaikki töissä. Iltaisin he eivät välttämättä jaksa lähteä mihinkään ainakaan niin usein kuin minä haluaisin. He saavat sosiaalista kontaktia töissään, joten he eivät kaipaa sitä. Minulle sosiaaliset kontaktit ovat lähinnä kaupassa käynti ja nämä satunnaiset kavereiden tapaamiset ja puhelut vanhempien ja sisarusten kanssa.
Aika harva ihminen on luonteeltaan sellainen, että jaksaa pidemmän päälle työttömyyttä. Pitää olla erittäin paljon itsekseen viihtyvä tai omata todella laaja kaveripiiri, jotta aidosti nauttii tästä. Minä olen introvertti, mutta kaipaisin silti enemmän tekemistä muiden ihmisten kanssa kuin mitä nyt saan.
Sitten on vielä se tosiasia, että työttömyyttä joutuu aina jossain määrin häpeämään. Minä en sitä varsinaisesti häpeä, mutta ihmiset reagoivat siihen siten, että se on hävettävä asia. Samoin moni on työttömyydestä kateellinen tai pitää kamalana ihmisenä sitä, joka ei töitä hae. Siksi pitää esittää etsivänsä töitä todella aktiivisesti ja pitää kuunnella muiden surkutteluja huonosta työtilanteesta yms. Todella rasittavaa keskustelua pidemmän päälle. On myös ikävää, että minulla ei ole mitään kerrottavaa yleensä arjestani. Ellen ole käynyt treffeillä tai tehnyt jotain muuta vastaavaa, niin minulla ei ole juuri mitään mainittavaa elämästäni. Kaikki päivät ovat pitkälti samanlaisia. Tosin keksin kyllä aina keskusteltavaa, joten ongelmaa ei sinäänsä ole, mutta tuntuuhan se merkityksettömältä jos joka päivä on samaa epämääräistä itsensä viihdyttämistä.
Mielestäni on ikävää, että ei tunnu löytyvän mitään muuta sopivaa balanssia työnteon ja vapaa-ajan välillä kuin opiskelu. Opiskelu on aivan mahtavaa, koska on tehtävää, mutta ei ole kuitenkaan tiukasti sidottu aikatauluihin ja on lomakausia tasaisesti ympäri vuoden. Pitäisi pyrkiä enemmän jakamaan työtä ja ymmärtää se, että ihminen on tehokkaimmillaan jos hänellä on riittävästi lomaa. Työmääriä pitäisi vähentää yksilön kohdalla ja jakaa työtä useammalle. Saada nimenomaan lisää tehokkaita työtunteja.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Jaa mistäköhän repäisit nuo tulot työttömänä 2125e?
Minä kahden lapsen yh saan työttömänä nyt yhteensä 1810e. (asumistuki,työkkäri, lapsilisät, elarit)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mussutetaan tästä liian korkeasta toimeentulotuen summan määrästä, niin pidetään nyt kuitenkin mielessä että Suomi on saanut Eu-tasolta noottia siitä että summa on itse asiassa liian alhainen.
Näin.
Jos oma palkka todella on niin surkea, että se on samansuuruinen toimeentulotuen ja asumistuen kanssa, suosittelen alanvaihtoa.
Noin huono palkka kertoo vain että ei tehdä täyttä työviikkoa eikä ole viitsitty juuri kouluttautua. Turha tästä on työttömiä ja muita vähäosaisia syyttää, omasta laiskuudestaan.
Ja mitähän siitä tulisi kun suomessa ei olisi enää yhtään siivoajaa, linkkikuskia, henkilökohtaista avustajaa, perhepäivähoitajaa, koulunkäyntiavustajaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän ap! Alan olla täysin kurkkuani myöten täynnä siitä että raadan kokopäivätyössä 8-16, hoidan lapsen yksin, kuskaan harrastuksiin ja kustannan kaiken. On hullua että jos jäisin liiton päivärahoille, alkaisin saada erilaisia tukia ja tietyt tulosidonnaiset kustannukset pienenisivät, ja lopulta nettoansioni pienenisivät kuukaudessa vain alle 300 euroa, sillä etten tee mitään, veroprosentin pienetyessä jne!
Nyt saan käteen palkkaa 2100 euroa, mutten mitään tukia mistään, päälle lapsilisä ja elatustuki yhteensä 300 euroa eli käteen 2400
Työttömänä saisin kaikkine tukineni KÄTEEN 2125 euroa. eikä tässä ole huomioitu vielä esim. sitä etten työttömänä tarvitse lapsen iltapäiväkerhoa, jolloin käteen jäisi 100 e enemmän heti. Enkä seutubussikorttia, helsingin sisäinen riittäisi, siinäkin 50 euroa säästöä.
Vaikka olen periaatteessa omasta mielestäni keskituloinen, elättäisi yhteiskunta minua lähes samalla elintasolla ilman että teen mitään, kuin että käyn töissä ja maksan reilusti veroja.
Mietin päivittäin mitä vitun järkeä tässä on. Umpiväsyneenä töiden jälkeen käy kieltämättä mielessä ajatus helpommasta elämästä.
Minä saan työttömänä yhden lapsen äitinä asumistuen n.450e,työttömyyspäivärahan n.600e ja lapsilisän 95e. Tuloni ovat siis n.1150e. Vuokranmaksun ja laskujen jälkeen jää käteen n. 400e(sisältäen lapsilisän). Jos tämä on mielestäsi helppoa elämää, niin tervetuloa vaan kokeilemaan. Aika paljon psyykeä verottaa se ettei ole mitään paikkaa mihin mennä, ei mitään mihin kuulua, ei työkavereita, ei tietoa tai toivoa tulevasta(saanko koskaan töitä?),häpeä siitä kun lapsi joutuu selittämään kavereilleen äidin olevan kotona työttömänä, kaverit on erkaantuneet koska ovat kaikki niin kiireisiä töidensä kanssa. Rahat riittävät juuri ja juuri ruokaan ja pakollisiin menoihin(lääkärikulut,lääkkeet,hygieniatarvikkeet) mutta rahaa ostaa esim.uusi imuri hajonneen tilalle ei ole. Täytyy säästää kuukausitolkulla.
Olen ollut myös töissä ja kyllä se oli kaikin tavoin antoisampaa ja helpompaa elämää kuin tämä. Kiire oli ja väsymys painoi, mutta vastapainoksi sai sisältöä elämään ja oli varaa ostaa jotain muutakin kuin ruokaa.
Onhan sulla puolison tulot. Tai sitten elarit ja yh-korotus tuohon päälle.
Puolisoa ei ole. Lapsesta on yhteishuoltajuus ja ex-puoliso ei maksa elareita. Exä on opiskelija ja tulonsa on vielä pienemmät kuin minulla,en näe syytä karhuta elareita. Yh-korotus on tuohon laskettu jo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun mussutetaan tästä liian korkeasta toimeentulotuen summan määrästä, niin pidetään nyt kuitenkin mielessä että Suomi on saanut Eu-tasolta noottia siitä että summa on itse asiassa liian alhainen.
Näin.
Jos oma palkka todella on niin surkea, että se on samansuuruinen toimeentulotuen ja asumistuen kanssa, suosittelen alanvaihtoa.
Noin huono palkka kertoo vain että ei tehdä täyttä työviikkoa eikä ole viitsitty juuri kouluttautua. Turha tästä on työttömiä ja muita vähäosaisia syyttää, omasta laiskuudestaan.
Ja mitähän siitä tulisi kun suomessa ei olisi enää yhtään siivoajaa, linkkikuskia, henkilökohtaista avustajaa, perhepäivähoitajaa, koulunkäyntiavustajaa...
Loppupeleissä pienipalkkainen ammatti on kuitenkin oma valinta. Itsekin olen duunari, mutta ei tulisi mieleenkään syyttää pienestä palkastani työttömiä.
Asun Helsingissä ja asun ainakin paperilla yksin. Saan asumistukea ja osan sossulta 750 euron vuokraani. Sossu maksaa myös sähkö, veden ja kotivakuutukseni. Olen saanut myös kuntosalimaksuuni rahat sossulta. Minulla on paljon vaivoja ja sairauksia joihin saa ilmaiseksi hoitoa ja lääkkeitä. Hammaslääkäri on myös ilmaista ja yksityisellä olen käynyt.
Vuokra, työkkärikorvaus ja sossutuet tekevät 1300 euroa kuukaudessa ja laskuihin kuten terveydenhoitoon menee 200 euroa kuukaudessa jotka sossu hoitaa. Olen saanut myös muuttorahaa ja maksusitoomuksen huonekalujen ostoon.
Olin hetken vuorotöissä ja tienasin nin 2000 euroa/kk. Se ei kannattanut vaan sain potkut pyynnöstä eikä mitään karenssia tullut. Minun ei ole mitään järkeä mennä töihin eikä ole kyllä halujakaan. Minimi 5000e/kk voisi saada miettimään.
No multa tai keneltäkään mun kaverilta ei varmasti ole vähennetty jos on jäänyt tilille ed. Kuun tukia.
t. Pummi Uudeltamaalta