Pitäisikö kannustaa kaveria vai kertoa sille totuus sen laulutaidoista?
Mulla on yksi kaveri tai ehkä pikemminkin tuttu, joka on tosi innostunut laulamisesta. Se on laulanut karaokea melkein joka viikko jo vuosikausia, ja sen mukaan sitä on kehuttu kovasti. Se on ylpeä saamistaan kehuista ja kuvittelee olevansa hyvä laulamaan, mutta oikeasti se ei osaa muuta kuin vetää kunnon lavashow'ta. Se hoilottaa usein kovalla äänellä ihan nuotin vierestä tosi innoissaan eikä huomaa omassa laulamisessaan mitään vikaa.
Kaverini tahtoisi kovasti päästä yhteen kuoroon, johon on suhteellisen helppo päästä vaikka sinne onkin laulukoe. Kuoron johtava on tuntenut jollain tasolla kaverini jo pidemmän aikaa ja tietää, kuinka tärkeää laulaminen sille on ja kuinka epärealistiset käsitykset sillä on omasta osaamisestaan. Kaverini kävi syksyllä laulukokeessa ja tuli heti tyrmätyksi, mutta sehän ei sitä lannistanut.
Kaverini on nyt opetellut laulutekniikkaa netissä melkein päivitttäin ja käynyt laulutunneillakin. Sen ääni kuulostaa vähän paremmalta, mutta nuotissa pysyminen tuntuu tuottavan ihan yhtä pahoja vaikeuksia kuin ennenkin. Eikä se edelleenkään tajua yhtään, kuinka pahasti väärin se hoilottaa. Sen sijaan se on varma siitä, että se on kehittynyt tosi paljon ja sillä on nyt hyvät mahdollisuudet päästä siihen kuoroon.
Tuntuu tosi pahalta nähdä, kuinka innoissaan kaveri on ja kuinka se heittää aikaansa ja rahaansa hukkaan samalla kun se elättelee toivoa ihan turhaan. On myös tosi raskasta tsempata sitä sen toivottomassa pyrkimyksessä, koska se tulee varmasti pettyymään sitä pahemmin mitä enemmän se on nähnyt vaivaa ja käyttänyt vähiä rahojaan laulutunteihin. Olisiko mun sittenkin parempi alkaa vihjailemaan varovasti, että ehkä se ei sittenkään ole niin hyvä laulaja kuin se kuvittelee ja ehkä sen olisi parempi keskittyä karaokeen ja unohtaa haaveet sellaisista kuoroista joissa täytyy laulaa suht puhtaasti?
Kommentit (6)
Eli kaverisi näkee paljon vaivaa haaveensa eteen, ja tämä risoo sinua? Vai miksi sinulla olisi tarve kertoa hänen olevan "huono"?
Totesit itsekin, että laulutunnit parantaneet asiaa. Ja se on tilanne nyt, voi olla vielä parempi kun mennään vuosi-pari eteenpäin.
Minusta tuo kuulostaa vaan hienolta, että kuorotyrmäyksen jälkeen sisuuntui treenaamaan tosissaan, eikä jäänyt harmittelemaan, kuten varmaan itse olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt.
Harmi, ettei kaverisi ole ja aiemmin ottanut laulutunteja. Jokainen kyllä oppii laulamaan; toisilla vaatii enemmän treeniä kuin toisilla
Ensiksi miettisin mistä tuo ajatus tulee päähäsi, että laulaa nuotin vierestä, oletko itse musiikin ammattilainen yms. Eli vähän pohjaa mihin perustaa edes näitä ajatuksia. Sitten antaisin ajan kulua, koska kuulostaa tosi oudolta, että käy laulutunneilla eikä siellä tätä asiaa tuotaisi ilmi. Jos nyt jostain syystä koet olevasi vastuussa hänen laulamisestaan niin sanoisin suoraan, että äänitetään sinun lauluasi ja kerro mahdollisimman analyyttisesti mitä mieltä siitä olet.
Summa summarum, olisin itse kannustava ja iloinen hänen puolestaan, että tekee jotain mistä tykkää mutta en antaisi elää harhoissa liian kauaa. Paljonko tuo aika on, en tiedä, täysin riippuvainen siitä kauanko tätä on jatkunut mutta itse pysyisin vuosien sijaan kuukausissa.
Anna tyypin harrastaa. Mitä se nyt haittaa? Ei kai sen ulina sinua nolaa?
Eikös liki kaikki karokelaulajat usko osaavansa laulaa tosi hyvin? Osa heistä tietysti voi laulaa pelkästä laulamisen halustakin, mutta näin ulkopuolisen silmin, kyllä se aika vakavalta touhulta näyttää lähes kaikilla.
Mutta syystähän nuo laulavat vain siellä karaokessa, eivätkä levytysstudiolla. Levypomotkin liikkuu ihmisten ilmoilla ja jos joku vakavasti otettava laulaja porukassa olisi, niin äkkiä se olisi levyttämässä.
Joskus ihmisten pitää vain antaa lyödä päänsä seinään riittävän kovasti.