Missä on tarjolla työpaikkoja, joihin voi vain mennä?

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli todistettua, että palsta ratkaisee ongelman kuin ongelman. Mites saatais vaihdettua nää mammat hallitukseen? Olis äkkiä maan asiat kunnossa, täystyöllisyys ja terveyspalveluja kaikille saatavilla heti jne.

Miten niin on tullut todistettua? : D Mitään muuta täällä ei ole todistettu kuin se, että uskomattoman tökeröitä neuvoja jakavat ihmiset, jotka eivät selvästikään tiedä asioista hölkäsen pöläystä, siis miten asiat ovat vuonna 2017. se mikä päti 1970 ei päde nyt. Ja se mikä toimii Helsingissä ei toimi Savossa, ainakaan julkisen liikenteen osalta. Eli mammat eivät ole tätä osanneet ratkaista kun oikeasti ratkaisua ei ole.

Jos kielitaitoa riittää, niin kannattaa muuttaa ulkomaille jos on mahdollista. Tiedän että se ei ole helppoa ja maksaa joten en sitä mitenkään tuputa, mutta kaupungissa jossa asun, on liikkeiden ja ravintoloiden ikkunoissa usein ilmoituksia, että haetaan työntekijää. en tiedä onko hankala tulla palkatuksi, en ole kokeillut, mutta nuo ilmoitukset vaikuttavat siltä että voi vaan kävellä sisään ja saada työn, kun on pakko löytää joku tilalle asap kun edellinen työntekijä on ehkä vaan kävellyt ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse paljon (pitkäaikais)työttömiä tavanneena ja palkanneena ehkä yksi asia yhdistää kaikkia. Työtaidot sinänsä ovat kohdallaan, mutta käytännössä suurimmat ongelmat ovat sosiaalisia tai muuten vaan yleistä sosiaalista tai muuta sopimattomuutta. Liian omituinen ulkoasu, sairaalloinen lihavuus, sosiaalisesti rajoittautuneisuus, ujous jne. Haasteena on nyky-yhteiskunta, jossa opinnoista kyllä pääsee läpi ja joissa yksilöllisyyttä suorastaan korostetaan ja paapotaan, mutta yllättäen työelämässä ei kukaan haluakaan työkaveriksi tai alaiseksi kummajaista..

Kivaa yleistystä. t.yt-neuvottelujen jälkeen 5 vuotta sitten irtisanottu normaalipainoinen, perusvaatteita käyttävä sosiaalinen ja käytöstavat hallitseva 55 vuotias työtön, jolla reilu 30v kokemusta noin kymmenestä eri työpaikasta (25v samalta alalta) 

Vastasit itse kysymykseen eli ikää jo sen verran, että työnantaja ei uskalla enää palkata.

Pienen suunnittelufirman vetäjänä; ei 55 ole osaavalle asiantuntijalle mitenkään paha ikä. Olen palkannut muutamia työntekijöitä juuri yli viisikymppisinä. Hyviä työntekijöitä, koska osaavat jo kymmenien vuosien kokemuksella ammatin perusasiat, ja osaavat keskittyä olennaiseen. Tuorein lainsäädäntö on aika nopea päivittää, eivätkä ohjelmistotkaan ole olennaisesti viimeisimpinä vuosina muutuneet. Ja meidän töissä vielä edessä oleva 10-15v. työura on aivan riittävä.

Kehä IIIn sisäpuolelta voi löytyä alan osaajille töitä ihan soittamalla ja lähettämällä cv. toimiston pomolle.

Mutta satunnaiselle kadulta konttoriin sisään kävelevälle ei varmasti löydy.

Näin juuri voi olla. Mutta syy, miksei ko. henkilö työllisty helposti, on tuo ikä. Ja poikkeukset toki aina ovat mahdollisia.

Lähinnä koitin tuoda ilmi sitä, että syy monen työttömyyteen on koulutusyhteiskunta, joka ei tasapäistä, joka antaa jokaisen olla yksilö. Joka ei sitten työelämässä enää pädekään.. Joten ihan oikeasti elkää olko ylpeitä niistä ainutlaatuisista nico-pettereistä, vaan laittakaan ne esim. harrastuksiin sosiaalistumaan, jos ette halua voivotella tulevaisuudessa lastenne pitkäaikaistyötrtömyydestä..

Ap tässä hei. Niin kuin jo eilen kirjoitin, tämä ketju oli todella viihdyttävää luettavaa. Ennakolta oletin keskustelun eksyvän juuri näille syyttely ja työnhakuneuvonta-linjoille. Muutamat kommentit kuitenkin ylittivät todenteolla oletukseni. Eivätkä todellakaan hyvällä tavalla ajatellen suomalaisten käsityksiä todellisesta elämästä. Onneksi radikaaleimmin todellisuudesta vieraantuneita oli vain muutama. Heidän kommenttinsa kyllä naurattivat eniten, joten kai heitä pitäisi kiittää.

Tämä on ensimmäinen viestini tänään ja viimeinen tähän ketjuu. Siksi ajattelin tunnustaa, etten ole ollut teille ihan rehellinen. Valehtelin, että olen hakenut feissarin töitä ja hieman muuntelin työhistoriaanikin (en esimerkiksi ole ikinä työskennellyt puhelinmyyjänä, vaikka niin taisin sanoa). Pahoittelut siis näistä suorista valheista. Muuta en mielestäni valehdellut, mutta teitte kyllä loistokkaita johtopäätöksiä pelkän työttömyyteni perusteella. 

Nyt on minusta aika paljastaa hieman taustojani. Tässä lupaan olla täysin rehellinen, vaikka tietenkään en ihan kaikkea kerro. Valheita en enää kuitenkaan kirjoita. Eli: Olen yli 50-vuotias nainen. Kouluttauduin parikymppisenä sihteeriopistossa sihteeriksi ja työskentelin kymmenisen vuotta erään yrityksen sihteerinä. Sitä ennen työskentelin muun muassa lähettinä ja erään rouvan kodinhoitajana. Sihteerin työt päättyivät ja koska pian saimme lapsen, päätimme, että minä jään kotirouvaksi. Miehelläni oli riittävän toimeentulon takaava työ. Lapsen mentyä kouluun palasin työelämään. Pääsin tuttavan avustamana töihin työvoimatoimistoon (nykyinen te-toimisto), jossa työskentelin noin 13 vuotta. Työnkuvaani kuului viimeisimpien vuosien ajan muun muassa henkilökohtainen työnhaussa opastaminen ja aiheesta järjestettyjen koulutusten pitäminen. Työt loppuivat reilu vuosi sitten. Mieheni sai noihin aikoihin tilaisuuden siirtyä lopuksi työurakseen toiselle paikkakunnalle ja päätimme lähteä. Kuvaus asuntomme sijainnista oli täyttä totta. Kuten muuten myös se, että minulla ei ole ajokorttia tai autoa. En ole kokenut niitä tarvitsevani, enkä tarvitse jatkossakaan. Nyt olemme asuneet täällä tuon reilun vuoden. En ole saanut töitä, vaikka olen hakenut myös siivojan ym. paikkoja, en pelkästään koulutustani tai kokemustani vastaavia paikkoja. Hieman olen kuitenkin karsinut ja jättänyt esimerkiksi provisiopalkkaiset paikat pois hausta. Tässä iässä ja noin 30 vuotta töitä tehneenä katson olevani oikeutettu tuollaiseen "nirsoiluun". Tiedän liiankin hyvin nykyajan realiteetit työmarkkinoilla, joten en pety liikaa jos en töitä saa. Olen todella iloisesti yllättynyt jos niin käy.

Aloituksen tein, koska halusin herättää keskustelua siitä, miten työttömiin suhtaudutaan. Siksi tahallani jätin kertomatta itsestäni niin paljon kuin mahdollista. Tässä keskustelun aikaansaamisessa onnistuinkin omasta mielestäni sen verran kuin toivoin. Tavoittenani oli myös avata silmiä sille, millainen tilanne työmarkkinoilla oikeasti nykyisin vallitsee. Tässä en selvästi onnistunut lukemattomista "mene vain töihin"/"töitä saa kun hakee"-tyyppisistä kommenteista päätellen.

Vaikka en todennäköisesti  tänne enää kirjoita, käyn silti mielenkiinnosta lukemassa ketjua silloin tällöin. Olen edelleen kiinnostunut paitsi vastauksista otsikon kysymykseen, myös neuvoista työnhakuun. Nyt kun paljastin taustani, vinkkejä lienee helpompi kohdentaa. Perusasiat tiedän niin kuin kaikki muutkin työnhakijat, joten niitä ei tarvitse toistaa edes muita työttömiä ajatellen.

Kiitos siis vielä antoisasta keskustelusta ja onnea elämäänne olittepa töissä tai ette. Työttömille rutkasti tsemppiä ja voimia haastavaan tehtäväänne eli työn metsästämiseen!  

Onko jonkun toisen henkilön tai tahon velvollisuus järjestää sinulle töitä? Miksi?

Tervetuloa Ruotsiin! Täällä on työvoimapula lähes kaikilla aloilla, joten jos pokka pitää ruotsin kanssa ja asunto löytyy, niin tänne vaan!

(Aloita vaikka suomenkielisestä asiakaspalvelusta, hae hakusanalla finska työkkärin sivuilta arbetsformedlingen.se Ruotsissa on ihan oikeasti kaikki paremmin, ainoa vika on että rakkaat ystävät ja sukulaiset ovat sitten Suomessa.)

Ap on siis entinen työkkärin ämmä, joka on joutunut työttömäksi?

Jippii!! Tämä on todellista poeettista oikeutta. Tulin tästä tiedosta niin hyvälle mielelle, ettei sanat riitä.

Miten ihmeessä muuten työkkärissä vuosia ollut kyselee palstalla työpaikosta, mihin voi vain mennä? Juuri samaa kyllä töitä saa jos vain haluaa - tuubaahan sinäkin olet syöttänyt muille työttömille sanomasi mukaan peräti 13 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Onko jonkun toisen henkilön tai tahon velvollisuus järjestää sinulle töitä? Miksi?

Kuka täällä on pyytänyt järjestämään töitä itselleen? Kuka edes on kysynyt vinkkejä työnhakuun? Ainut mitä kysyttiin (jo otsikossa) on, missä on työpaikkoja joihin voi vain mennä. Todella eri asia kuin kysymys, voisiko joku järjestää minulle työpaikan. Pelkkä paikan mainitseminen siis riittää, sen suurempia järjestelyjä ei kukaan ole vaatinut. 

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä hei. Niin kuin jo eilen kirjoitin, tämä ketju oli todella viihdyttävää luettavaa. Ennakolta oletin keskustelun eksyvän juuri näille syyttely ja työnhakuneuvonta-linjoille. Muutamat kommentit kuitenkin ylittivät todenteolla oletukseni. Eivätkä todellakaan hyvällä tavalla ajatellen suomalaisten käsityksiä todellisesta elämästä. Onneksi radikaaleimmin todellisuudesta vieraantuneita oli vain muutama. Heidän kommenttinsa kyllä naurattivat eniten, joten kai heitä pitäisi kiittää.

Tämä on ensimmäinen viestini tänään ja viimeinen tähän ketjuu. Siksi ajattelin tunnustaa, etten ole ollut teille ihan rehellinen. Valehtelin, että olen hakenut feissarin töitä ja hieman muuntelin työhistoriaanikin (en esimerkiksi ole ikinä työskennellyt puhelinmyyjänä, vaikka niin taisin sanoa). Pahoittelut siis näistä suorista valheista. Muuta en mielestäni valehdellut, mutta teitte kyllä loistokkaita johtopäätöksiä pelkän työttömyyteni perusteella. 

Nyt on minusta aika paljastaa hieman taustojani. Tässä lupaan olla täysin rehellinen, vaikka tietenkään en ihan kaikkea kerro. Valheita en enää kuitenkaan kirjoita. Eli: Olen yli 50-vuotias nainen. Kouluttauduin parikymppisenä sihteeriopistossa sihteeriksi ja työskentelin kymmenisen vuotta erään yrityksen sihteerinä. Sitä ennen työskentelin muun muassa lähettinä ja erään rouvan kodinhoitajana. Sihteerin työt päättyivät ja koska pian saimme lapsen, päätimme, että minä jään kotirouvaksi. Miehelläni oli riittävän toimeentulon takaava työ. Lapsen mentyä kouluun palasin työelämään. Pääsin tuttavan avustamana töihin työvoimatoimistoon (nykyinen te-toimisto), jossa työskentelin noin 13 vuotta. Työnkuvaani kuului viimeisimpien vuosien ajan muun muassa henkilökohtainen työnhaussa opastaminen ja aiheesta järjestettyjen koulutusten pitäminen. Työt loppuivat reilu vuosi sitten. Mieheni sai noihin aikoihin tilaisuuden siirtyä lopuksi työurakseen toiselle paikkakunnalle ja päätimme lähteä. Kuvaus asuntomme sijainnista oli täyttä totta. Kuten muuten myös se, että minulla ei ole ajokorttia tai autoa. En ole kokenut niitä tarvitsevani, enkä tarvitse jatkossakaan. Nyt olemme asuneet täällä tuon reilun vuoden. En ole saanut töitä, vaikka olen hakenut myös siivojan ym. paikkoja, en pelkästään koulutustani tai kokemustani vastaavia paikkoja. Hieman olen kuitenkin karsinut ja jättänyt esimerkiksi provisiopalkkaiset paikat pois hausta. Tässä iässä ja noin 30 vuotta töitä tehneenä katson olevani oikeutettu tuollaiseen "nirsoiluun". Tiedän liiankin hyvin nykyajan realiteetit työmarkkinoilla, joten en pety liikaa jos en töitä saa. Olen todella iloisesti yllättynyt jos niin käy.

Aloituksen tein, koska halusin herättää keskustelua siitä, miten työttömiin suhtaudutaan. Siksi tahallani jätin kertomatta itsestäni niin paljon kuin mahdollista. Tässä keskustelun aikaansaamisessa onnistuinkin omasta mielestäni sen verran kuin toivoin. Tavoittenani oli myös avata silmiä sille, millainen tilanne työmarkkinoilla oikeasti nykyisin vallitsee. Tässä en selvästi onnistunut lukemattomista "mene vain töihin"/"töitä saa kun hakee"-tyyppisistä kommenteista päätellen.

Vaikka en todennäköisesti  tänne enää kirjoita, käyn silti mielenkiinnosta lukemassa ketjua silloin tällöin. Olen edelleen kiinnostunut paitsi vastauksista otsikon kysymykseen, myös neuvoista työnhakuun. Nyt kun paljastin taustani, vinkkejä lienee helpompi kohdentaa. Perusasiat tiedän niin kuin kaikki muutkin työnhakijat, joten niitä ei tarvitse toistaa edes muita työttömiä ajatellen.

Kiitos siis vielä antoisasta keskustelusta ja onnea elämäänne olittepa töissä tai ette. Työttömille rutkasti tsemppiä ja voimia haastavaan tehtäväänne eli työn metsästämiseen!  

Tota.. Eiköhän tämä ole ihan ilmiselvää sinulle. Ajokortti ja auto/muuttaminen ja sen jälkeen työllistyt. Jos kerran puolisollasi on töitä ja olet itse ollut pitkään töissä, niin eiköhän ole itsestään selvää, että työllistyt joko ajokortin tai muuttamisen myötä. Ja jos puolisosi työ on jossain syrjäseudulla, niin totta kai joudut jonkin aikaa työskentelemään poissa kotoa. Toki jos puolisosi työ on majakanvartija, on kai ilmiselvää, ettet koskaan työllisty 20 km päähän puolisostasi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi jolla tavoitteet liian korkealla. Jos nyt otat ensin jotain, ja jatkat etsimistä. Sano nyt vielä, että elät 21 km kaupungista metsään??

Tavoitteenani on saada työpaikka. Osa-aikainen tai kokoaikanen. Sellainen, josta saa vähintään 8e jokaiselta tekemältään tunnilta. Sellainen paikka, jonne pääsee sujuvasti bussilla tai kävellen kaikkina työajan vaatimina ajankohtina. Asun 2km päässä kaupungin keskustasta. Täällä on hyvät julkisen liikenteen palvelut, mutta ne eivät valitettavasti ulotu kovin kattavasti noihin naapurikuntiin. 20km on täällä lähes pisin matka, jonka pääsee sujuvasti kulkemaan julkisilla. Se ei ole mikään ehdoton raja. Ainut ehdoton vaatimus on julkiset kulkuyhteydet kohtuullisilla (alle 2h) odotusajoilla työaikaa ennen ja sen jälkeen. Kohtuuttomat ehdot, eikö vaan?

Mitä tulee tavoitteisiini, ne ovat näköjään liian korkealla, koska olen edelleen työtön. Enkä edes halua sitä olla vaikka monet niin luulevat.

ap

No sitten muutetaan tai hankitaan se kortti+auto!!  Jösses, mitä uusavuttomuutta.. Ei ihme, ettet työllisty. Käytännössä kellään omasta lähipiiristäni ei ole työpaikkaa 20 km sisällä, vaan on ihan itsestään selvää, että työmatkaan tarvitaan auto. No, toisaalta kukaan ei myöskään ole työttömänä..

Kerropa millä paikkakunnalla on niin varmasti töitä tarjolla, että kannattaa laittaa satoja euroja sinne muuttamiseen? Muutto ei sinällään ole ongelma, jos se 100% varmuudellaa ratkaisee ongelman nimeltä työpaikan puute. Työttömäksi en toiselle paikkakunnalle muuta.

Miten uusavuttomuus ja autottomuus liittyvät toisiinsa? Sinulle (ja varakkaalle tuttavapiirillesi) saattaa tulla yllätyksenä, että ajokortti (autosta puhumattakaan) ovat yksinkertaisesti liian kalliita joidenkin hankittaviksi. Kaikki eivät saa ajokorttia lahjana kun täyttävät 18 tai valmistuvat koulusta. Minunkaltaisteni on maksettava se ihan itse. Myös auto ja siihen liittyvät vakuutukset ym. olisi maksettava ihan itse. Siihen vaaditaan melkoinen tukku rahaa, jota ei kaikille kerry taivaanlahjana. Kaikki kun eivät pääse töihin (puhumattakaan hyväpalkkaisista töistä), joissa saisivat sitä rahaa. Toki työtönkin saa rahaa, koska veronmaksajien pettymykseksi yhteiskunta takaa heille toimeentulon. Sillä rahalla elättää itsensä, mutta ei todellakaan mene autokouluun tai osta autoja. Kultalusikka suussa on helppo huudella, että mene autokouluun. Teille työssäkäyvillekin on ihan sallittua käyttää sitä järkeä ennen kuin tuollaisia juttelette. Tällaisia kommentteja lukiessa vakuutun siitä, että ainakaan järki tai luetunymmärtäminen eivät kuuluu kaikilla työpaikoilla pääsyvaatimuksiin.  

ap

Ensin tietenkin hankitaan se työpaikka ja sitten muutetaan! Ja ajokortti tosiaan kannattaa ajaa heti nuorena pois; itse opettaen ei kauheasti maksa. Nyt jos alat säästämään, niin kesällä on ajokorttirahat taskussa. Ja auto ostetaan siinä vaiheessa, kun työpaikka on hankittu, jolloin ne kulutkin pystyy maksamaan ja ihan pankkiin kävelemällä ja lainaa hakemalla.

Ja en ole syntynyt kultalusikka suussa, mutta onneksi järkeä päässä..

Heti ensimmäisenä loistava neuvo. Tuosta vaan hankit työpaikan! Ai että on helppoa! Ja sitten todelliseen maailmaan: oikeassa elämässä se ei ihan noin vain onnistu. Vai oletko sinä se ratkaiseva lenkki, joka osaa kertoa miten työpaikka tuosta vain hankitaan. Otan mielelläni neuvoja vastaan tällä saralla. Painotan vielä, että osaan hakea töitä, mutta tuo työpaikan hankkiminen ei vielä ole onnistunut.

Seuraava neuvosi: ajokortti kannattaa hankkia nuorena. Se on totta, mutta tässäkin tullaan siihen, että kaikilla ei ole siihen varaa. Olen perheestä, jossa kenelläkään ei ole ajokorttia. Mistä siis olisimme saaneet auton ja opettajan itseopetusta varten? Ja edelleen, mistä olisin saanut rahaa tuohon opetukseen. Vanhemmillani ei ollut laittaa satoja euroja sellaiseen, vaikka joillekin muutama satanen saattaakin olla pikkuraha.

Kolmas neuvo: nyt alat säästämään, niin on kesällä ajokorttirahat taskussa. Viimeistään tämä kertoo, että järki on nimenomaan se, mikä sinulta puuttuu. Tai ainakin todellinen tieto työttömyyden ajan korvauksista. Voin kertoa, että yhteenlasketut tuet ovat noin 900e/kk. Siitä on maksettava vuokrasta lähtien kaikki asumis- ja elinkustannukset. Miten luulet, että siitä jää satoja euroja säästöön muutamassa kuukaudessa?

Ja viimeisessä palataan samaan kuin ensimmäisessä: Miten se työpaikka tuosta vain hankitaan? 

100 e kuussa säästään ja heinäkuussa voit alkaa ajamaan korttia. Hotellisiivous, henk.koht.avustajan työt, opettajan sijaisuudet, vuokrafirman keikkatyöt; PK-seudulla taatusti löytää töitä.

"Opettajan sijaisuudet" - niihinkö muka  tuosta noin vain "mennään"???

Joo mennään niihin, ihan noin vaan.

Omalla paikkakunnalla on satoja päteviä työttömiä opettajia. Keskimäärin tekevät sijaisuuksia 8 vuotta ennen kuin saavat vakituisen työn. Kaikki eivät saa koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap on siis entinen työkkärin ämmä, joka on joutunut työttömäksi?

Jippii!! Tämä on todellista poeettista oikeutta. Tulin tästä tiedosta niin hyvälle mielelle, ettei sanat riitä.

Miten ihmeessä muuten työkkärissä vuosia ollut kyselee palstalla työpaikosta, mihin voi vain mennä? Juuri samaa kyllä töitä saa jos vain haluaa - tuubaahan sinäkin olet syöttänyt muille työttömille sanomasi mukaan peräti 13 vuotta.

Tähän on vielä pakko vastata, vaikka lupasin olla kirjoittamatta. Selitin taustoja kertoessani myös, miksi avasin tämän ketjun. Käy siis lukemassa perustelut sieltä. Tarkennuksena lisään, että en tietenkään tosissani kysynyt tuollaisia paikkoja. Erityisesti työtaustani vuoksi, ja tottakai muutenkin, tiedän, ettei sellaisia oikeasti ole olemassa. Kaikkien pitäisi tietää, ettei töihin pääse vain menemällä työpaikalle ja ilmoittamalla "Minä tulen nyt teille töihin". Silti työttömiä aina kehotetaan "vain menemään" töihin. Tästä halusin herättää keskustelua. 

Mitä tulee omaan aiempaan työhöni, en koskaan sanonut työnhakijalle lauseita "Menet vain töihin" tai "Kyllä töitä saa, kun vain hakee". En voinut niin tehdä, koska ei ollut minun päätettävissäni, kuka saa töitä ja kuka ei. Neuvoin kyllä tarvittaessa hakemusten tekemisessä yms. ja kannustin hakemaan töitä aktiivisesti. Varmaa paikkaa en luvannut kenellekään, koska minulla ei ollut valtuuksia palkata ketään minnekään. Ikävää, jos sinulle on annettu te-toimistossa katteettomia lupauksia. Älä kuitenkaan silti yleistä, että kaikki tekevät niin. Se kun ei ole totta. Niin kuin ei ole sekään, että työttömät ovat aina omasta syystään työttömiä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tuli todistettua, että palsta ratkaisee ongelman kuin ongelman. Mites saatais vaihdettua nää mammat hallitukseen? Olis äkkiä maan asiat kunnossa, täystyöllisyys ja terveyspalveluja kaikille saatavilla heti jne.

Miten niin on tullut todistettua? : D Mitään muuta täällä ei ole todistettu kuin se, että uskomattoman tökeröitä neuvoja jakavat ihmiset, jotka eivät selvästikään tiedä asioista hölkäsen pöläystä, siis miten asiat ovat vuonna 2017. se mikä päti 1970 ei päde nyt. Ja se mikä toimii Helsingissä ei toimi Savossa, ainakaan julkisen liikenteen osalta. Eli mammat eivät ole tätä osanneet ratkaista kun oikeasti ratkaisua ei ole.

Jos kielitaitoa riittää, niin kannattaa muuttaa ulkomaille jos on mahdollista. Tiedän että se ei ole helppoa ja maksaa joten en sitä mitenkään tuputa, mutta kaupungissa jossa asun, on liikkeiden ja ravintoloiden ikkunoissa usein ilmoituksia, että haetaan työntekijää. en tiedä onko hankala tulla palkatuksi, en ole kokeillut, mutta nuo ilmoitukset vaikuttavat siltä että voi vaan kävellä sisään ja saada työn, kun on pakko löytää joku tilalle asap kun edellinen työntekijä on ehkä vaan kävellyt ulos.

Harmi ettet ymmärtänyt sarkasmia. Olisiko pitänyt kirjoittaa "ratkaisee", jotta olisit ymmärtänyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä hei. Niin kuin jo eilen kirjoitin, tämä ketju oli todella viihdyttävää luettavaa. Ennakolta oletin keskustelun eksyvän juuri näille syyttely ja työnhakuneuvonta-linjoille. Muutamat kommentit kuitenkin ylittivät todenteolla oletukseni. Eivätkä todellakaan hyvällä tavalla ajatellen suomalaisten käsityksiä todellisesta elämästä. Onneksi radikaaleimmin todellisuudesta vieraantuneita oli vain muutama. Heidän kommenttinsa kyllä naurattivat eniten, joten kai heitä pitäisi kiittää.

Tämä on ensimmäinen viestini tänään ja viimeinen tähän ketjuu. Siksi ajattelin tunnustaa, etten ole ollut teille ihan rehellinen. Valehtelin, että olen hakenut feissarin töitä ja hieman muuntelin työhistoriaanikin (en esimerkiksi ole ikinä työskennellyt puhelinmyyjänä, vaikka niin taisin sanoa). Pahoittelut siis näistä suorista valheista. Muuta en mielestäni valehdellut, mutta teitte kyllä loistokkaita johtopäätöksiä pelkän työttömyyteni perusteella. 

Nyt on minusta aika paljastaa hieman taustojani. Tässä lupaan olla täysin rehellinen, vaikka tietenkään en ihan kaikkea kerro. Valheita en enää kuitenkaan kirjoita. Eli: Olen yli 50-vuotias nainen. Kouluttauduin parikymppisenä sihteeriopistossa sihteeriksi ja työskentelin kymmenisen vuotta erään yrityksen sihteerinä. Sitä ennen työskentelin muun muassa lähettinä ja erään rouvan kodinhoitajana. Sihteerin työt päättyivät ja koska pian saimme lapsen, päätimme, että minä jään kotirouvaksi. Miehelläni oli riittävän toimeentulon takaava työ. Lapsen mentyä kouluun palasin työelämään. Pääsin tuttavan avustamana töihin työvoimatoimistoon (nykyinen te-toimisto), jossa työskentelin noin 13 vuotta. Työnkuvaani kuului viimeisimpien vuosien ajan muun muassa henkilökohtainen työnhaussa opastaminen ja aiheesta järjestettyjen koulutusten pitäminen. Työt loppuivat reilu vuosi sitten. Mieheni sai noihin aikoihin tilaisuuden siirtyä lopuksi työurakseen toiselle paikkakunnalle ja päätimme lähteä. Kuvaus asuntomme sijainnista oli täyttä totta. Kuten muuten myös se, että minulla ei ole ajokorttia tai autoa. En ole kokenut niitä tarvitsevani, enkä tarvitse jatkossakaan. Nyt olemme asuneet täällä tuon reilun vuoden. En ole saanut töitä, vaikka olen hakenut myös siivojan ym. paikkoja, en pelkästään koulutustani tai kokemustani vastaavia paikkoja. Hieman olen kuitenkin karsinut ja jättänyt esimerkiksi provisiopalkkaiset paikat pois hausta. Tässä iässä ja noin 30 vuotta töitä tehneenä katson olevani oikeutettu tuollaiseen "nirsoiluun". Tiedän liiankin hyvin nykyajan realiteetit työmarkkinoilla, joten en pety liikaa jos en töitä saa. Olen todella iloisesti yllättynyt jos niin käy.

Aloituksen tein, koska halusin herättää keskustelua siitä, miten työttömiin suhtaudutaan. Siksi tahallani jätin kertomatta itsestäni niin paljon kuin mahdollista. Tässä keskustelun aikaansaamisessa onnistuinkin omasta mielestäni sen verran kuin toivoin. Tavoittenani oli myös avata silmiä sille, millainen tilanne työmarkkinoilla oikeasti nykyisin vallitsee. Tässä en selvästi onnistunut lukemattomista "mene vain töihin"/"töitä saa kun hakee"-tyyppisistä kommenteista päätellen.

Vaikka en todennäköisesti  tänne enää kirjoita, käyn silti mielenkiinnosta lukemassa ketjua silloin tällöin. Olen edelleen kiinnostunut paitsi vastauksista otsikon kysymykseen, myös neuvoista työnhakuun. Nyt kun paljastin taustani, vinkkejä lienee helpompi kohdentaa. Perusasiat tiedän niin kuin kaikki muutkin työnhakijat, joten niitä ei tarvitse toistaa edes muita työttömiä ajatellen.

Kiitos siis vielä antoisasta keskustelusta ja onnea elämäänne olittepa töissä tai ette. Työttömille rutkasti tsemppiä ja voimia haastavaan tehtäväänne eli työn metsästämiseen!  

Tota.. Eiköhän tämä ole ihan ilmiselvää sinulle. Ajokortti ja auto/muuttaminen ja sen jälkeen työllistyt. Jos kerran puolisollasi on töitä ja olet itse ollut pitkään töissä, niin eiköhän ole itsestään selvää, että työllistyt joko ajokortin tai muuttamisen myötä. Ja jos puolisosi työ on jossain syrjäseudulla, niin totta kai joudut jonkin aikaa työskentelemään poissa kotoa. Toki jos puolisosi työ on majakanvartija, on kai ilmiselvää, ettet koskaan työllisty 20 km päähän puolisostasi..

Jos ajokortti ja auto takaa työllistymisen, niin miksi tuhansia ajokortillisia auton omistajia on silti työttömänä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap tässä hei. Niin kuin jo eilen kirjoitin, tämä ketju oli todella viihdyttävää luettavaa. Ennakolta oletin keskustelun eksyvän juuri näille syyttely ja työnhakuneuvonta-linjoille. Muutamat kommentit kuitenkin ylittivät todenteolla oletukseni. Eivätkä todellakaan hyvällä tavalla ajatellen suomalaisten käsityksiä todellisesta elämästä. Onneksi radikaaleimmin todellisuudesta vieraantuneita oli vain muutama. Heidän kommenttinsa kyllä naurattivat eniten, joten kai heitä pitäisi kiittää.

Tämä on ensimmäinen viestini tänään ja viimeinen tähän ketjuu. Siksi ajattelin tunnustaa, etten ole ollut teille ihan rehellinen. Valehtelin, että olen hakenut feissarin töitä ja hieman muuntelin työhistoriaanikin (en esimerkiksi ole ikinä työskennellyt puhelinmyyjänä, vaikka niin taisin sanoa). Pahoittelut siis näistä suorista valheista. Muuta en mielestäni valehdellut, mutta teitte kyllä loistokkaita johtopäätöksiä pelkän työttömyyteni perusteella. 

Nyt on minusta aika paljastaa hieman taustojani. Tässä lupaan olla täysin rehellinen, vaikka tietenkään en ihan kaikkea kerro. Valheita en enää kuitenkaan kirjoita. Eli: Olen yli 50-vuotias nainen. Kouluttauduin parikymppisenä sihteeriopistossa sihteeriksi ja työskentelin kymmenisen vuotta erään yrityksen sihteerinä. Sitä ennen työskentelin muun muassa lähettinä ja erään rouvan kodinhoitajana. Sihteerin työt päättyivät ja koska pian saimme lapsen, päätimme, että minä jään kotirouvaksi. Miehelläni oli riittävän toimeentulon takaava työ. Lapsen mentyä kouluun palasin työelämään. Pääsin tuttavan avustamana töihin työvoimatoimistoon (nykyinen te-toimisto), jossa työskentelin noin 13 vuotta. Työnkuvaani kuului viimeisimpien vuosien ajan muun muassa henkilökohtainen työnhaussa opastaminen ja aiheesta järjestettyjen koulutusten pitäminen. Työt loppuivat reilu vuosi sitten. Mieheni sai noihin aikoihin tilaisuuden siirtyä lopuksi työurakseen toiselle paikkakunnalle ja päätimme lähteä. Kuvaus asuntomme sijainnista oli täyttä totta. Kuten muuten myös se, että minulla ei ole ajokorttia tai autoa. En ole kokenut niitä tarvitsevani, enkä tarvitse jatkossakaan. Nyt olemme asuneet täällä tuon reilun vuoden. En ole saanut töitä, vaikka olen hakenut myös siivojan ym. paikkoja, en pelkästään koulutustani tai kokemustani vastaavia paikkoja. Hieman olen kuitenkin karsinut ja jättänyt esimerkiksi provisiopalkkaiset paikat pois hausta. Tässä iässä ja noin 30 vuotta töitä tehneenä katson olevani oikeutettu tuollaiseen "nirsoiluun". Tiedän liiankin hyvin nykyajan realiteetit työmarkkinoilla, joten en pety liikaa jos en töitä saa. Olen todella iloisesti yllättynyt jos niin käy.

Aloituksen tein, koska halusin herättää keskustelua siitä, miten työttömiin suhtaudutaan. Siksi tahallani jätin kertomatta itsestäni niin paljon kuin mahdollista. Tässä keskustelun aikaansaamisessa onnistuinkin omasta mielestäni sen verran kuin toivoin. Tavoittenani oli myös avata silmiä sille, millainen tilanne työmarkkinoilla oikeasti nykyisin vallitsee. Tässä en selvästi onnistunut lukemattomista "mene vain töihin"/"töitä saa kun hakee"-tyyppisistä kommenteista päätellen.

Vaikka en todennäköisesti  tänne enää kirjoita, käyn silti mielenkiinnosta lukemassa ketjua silloin tällöin. Olen edelleen kiinnostunut paitsi vastauksista otsikon kysymykseen, myös neuvoista työnhakuun. Nyt kun paljastin taustani, vinkkejä lienee helpompi kohdentaa. Perusasiat tiedän niin kuin kaikki muutkin työnhakijat, joten niitä ei tarvitse toistaa edes muita työttömiä ajatellen.

Kiitos siis vielä antoisasta keskustelusta ja onnea elämäänne olittepa töissä tai ette. Työttömille rutkasti tsemppiä ja voimia haastavaan tehtäväänne eli työn metsästämiseen!  

Tota.. Eiköhän tämä ole ihan ilmiselvää sinulle. Ajokortti ja auto/muuttaminen ja sen jälkeen työllistyt. Jos kerran puolisollasi on töitä ja olet itse ollut pitkään töissä, niin eiköhän ole itsestään selvää, että työllistyt joko ajokortin tai muuttamisen myötä. Ja jos puolisosi työ on jossain syrjäseudulla, niin totta kai joudut jonkin aikaa työskentelemään poissa kotoa. Toki jos puolisosi työ on majakanvartija, on kai ilmiselvää, ettet koskaan työllisty 20 km päähän puolisostasi..

Sinun täytytyy olla hyvin nuori tai muuten vain kokematon. Muussa tapauksessa et esittäisi näin naurettavia ajatuksia.

Hankit ajortin ja auton ja työllistyt? Silti Suomessa on tuhansia ajokortillisia työttömiä, joilla osalla on se autokin. Ajokortti ja auto ei siis todellakaan ole mikään työllistymisen tae.

Muutat, niin työllistyt? Eiköhän mene kuitenkin niin, että ensin pitäisi työllistyä ennen kuin kannattaa muuttaa työn takia. Vai riittääkö sinusta, että kertoo työhakemuksessa muuttaneensa? Silläkö saa paikan? Kummallista, että vuosi sitten muuttanut ap ja lukuisat muut muuttaneet ovat silti työttömiä.

Näin varttuneenpana henkilönä ja elämää jo nähneenä voin kertoa sinulle, että ap:n kohdalla työllistymisen suurin este/hidaste on hänen ikänsä. Suomessa kun ei ole käytännössä lainkaan paikkoja, jotka palkkaisivat yli 50-vuotiaan, vaikka tällä olisi miten paljon työkokemusta ja koulutusta. Ap:lle tätä ei tarvitse kertoa. Hän tietää sen itsekin, koska hänellä on riittävästi kokemusta, jotta todellisuudentaju on kohdillaan.

Yhteen kommenttiin vielä pakko puuttua: Ihanko tosissasi "neuvot" yli 50-vuotiasta (tarinasta päätellen) 25-35 vuotta naimisissa ollutta muuttamaan työn takia pois kotoaan? Nuoremmille tuo saattaa sopia kun yhteistä aikaa on takana muutamia vuosia. Siinä on samalla hyvä testata suhteen toimivuutta. Kun on asunut toisen kanssa 25-35vuotta(tai enemmän), ei tottuminen yksin asumiseen käy tuosta vain. Työ ei minusta ole riittävä perustelu tuossa vaiheessa edes väkisin yrittää sitä. Jos itse haluaa muuttaa erilleen, se on tietysti eri asia.

t. 30 vuotta naimisissa ollut yli 50v rouva, jolla yli 50v työtön (ajokortillinen ja muuttovalmis) sisko  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esim. r-kioskille voi vaan kävellä ja kysyä. Olin vuoden töissä ja nyt vastuulla on oma kioski.

Huomaathan itsekin, kysyä. Ei mennä.

Niin kysyä ja mennä paikan päälle eikä etsiä vain netistä.

Olen töissä kaupassa ja meidänkin työpaikalla nykyiset työntekijät ovat lähes kaikki käyneet itse kysymässä paikan päällä onko töitä eikä paikka ole ollut varsinaisesti haussa.

Vieläkin meni pieleen. "Kysyä ja mennä paikan päälle" ei ole sama kuin "mennä töihin". Täällä kysyttiin nimenomaan, miten voi vain mennä töihin. Vai työkaverisiko vain kävelivät sisään ja sanoivat tulevansa töihin (kysymättä onko paikkaa auki jne.) Se kun olisi töihin menemistä. Kaikki muu on töiden hakemista

Turkistarhalle pääsi aika heittämällä ja hyvä palkka.

Taloustutkimus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä ainakin on töissä yksi sossun paikka auki. Jos jostain ilmaantuisi pätevä sosiaalityöntekijä tai edes opintojen loppuvaiheessa oleva opiskelija, niin saisi työpaikan.

En tiedä oliko tämä vain paska läppä vai mikä pointti tässä oli? Eihän siihen sossun homman vaaditakaan kuin 5 vuoden yliopisto-opinnot maisteritutkintoineen, sosiaalihuollon ammattilaispätevyystä säädetään laissa sosiaalityöntekijänkin kohdalla hyvin tarkasti, kuka saa tehdä edes sijaisuuksia.

"Jos jostain ilmaantuisi". Juu onhan niitä päteviä, valmistuneita sossuja, mutta kuka haluaa sellaisilla paskaliksoilla tekemään niin vaativaa, velvoittavaa työtä. Lyön vetoa, että teidänkin avoinna oleva paikka on perhepalvelut tai lasu.

Ei ole perhepalvelut eikä lastensuojelu. Mutta niin, sossun hommiin ihan vaan kävellään jos vaan pää kestää (sekä opiskelut että työn).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No meillä ainakin on töissä yksi sossun paikka auki. Jos jostain ilmaantuisi pätevä sosiaalityöntekijä tai edes opintojen loppuvaiheessa oleva opiskelija, niin saisi työpaikan.

En tiedä oliko tämä vain paska läppä vai mikä pointti tässä oli? Eihän siihen sossun homman vaaditakaan kuin 5 vuoden yliopisto-opinnot maisteritutkintoineen, sosiaalihuollon ammattilaispätevyystä säädetään laissa sosiaalityöntekijänkin kohdalla hyvin tarkasti, kuka saa tehdä edes sijaisuuksia.

"Jos jostain ilmaantuisi". Juu onhan niitä päteviä, valmistuneita sossuja, mutta kuka haluaa sellaisilla paskaliksoilla tekemään niin vaativaa, velvoittavaa työtä. Lyön vetoa, että teidänkin avoinna oleva paikka on perhepalvelut tai lasu.

Ei ole perhepalvelut eikä lastensuojelu. Mutta niin, sossun hommiin ihan vaan kävellään jos vaan pää kestää (sekä opiskelut että työn).

Hyvä, että kerroit tämän. Olen aina luullut, että tuolle alalle vaaditaan alan koulutus, mutta onneksi korjasit että pelkkä pään kestävyys riittää. Menenkin heti huomenna sosiaalitoimistoon ilmoittautumaan töihin. Pää takuulla kestää sekä opiskelun että työn. Heitä ei varmasti haittaa, että olen 55 eikä minulla (vielä) ole sosiaalityöntekijän koulutusta. Äkkiäkös sen työn ohella suorittaa ammattikoulu taustalla.