ADHD johtuu vanhemmuuden puutteesta

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typerä väite! Johtuuko sitten kaikki muutkin neurologiset häiriöt / kehitysviiveet vanhemmuuden puutteesta?

Vanhemmuuden puutteesta voi kertoa kyllä se, jos ei osaa hakea lapselleen oikeanlaista apua ja kuntoutusta. Mutta itse ad/hd ei johdu vanhemmuuden puutteesta!

Mutta entä jos vanhempi on ADHD eikä osaa tämän neurologisen sairautensa vuoksi auttaa lastaan?

Meidän lapsella on ylivilkkauden lisäksi monia muita haasteita normiarjessa:

Lapsi ei osaa solmia rusettia, ei osaa käyttää veistä/kuoria hedelmiä, hän ei osaa pestä hiuksia puhtaaksi shampoosta, lääkkeet jää ottamatta, ajanhallinta puutteellista, kirjat jää kotiin/kouluun, avaimet/puhelin/jne hukassa. Jos lapsi valitsisi itse vaatteet, hän menisi kesävaatteissa kouluun pakkaskelillä. Ei hahmota suuntaa/matkoja, tämän takia ei osaa liikkua yksin kuin tiettyjä matkoja. Kaverit saa yllytytettyä mihin vain, tai uskoteltua valheita todeksi. Valvoo ilman unilääkettä aamuyölle, herättyään herättää kaikki muut. Et voi sanoa vain "siivoa huoneesi", lapsi ei tiedä mistä aloittaa tai mitä tehdä. Käskyt tulee antaa lyhyesti ja pilkkoa osiin. Varmistaa että ymmärsi. Tavarat hajoaa, riitaantuu herkästi, ei ymmärrä vitsejä, vaikeuksia lukea ilmeitä, jne jne.

Listaa voisi jatkaa loputtomiin, kyseessä 11-vuotias lapsi. Jatkuvasti vahdittava.

Pointti on se, että muut lapset ovat normaaleja ja aikaa lasten kanssa vietetään paljon (kuten joku sanoi, niin todennäköisesti paljon enemmän kuin tavallisessa perheessä) ja syödään kotiruokaa. Vanhemmuus on arvioitu ja säännöllisesti käydään myös terapiassa ja tutkimuksissa. Mekin olemme joutuneet kuuntelemaan puolituttujen ohjeita ja epäilyksiä, kaikenmaailman syytökset loukkaavat jo valmiiksi stressaantuneita vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on typerä väite! Johtuuko sitten kaikki muutkin neurologiset häiriöt / kehitysviiveet vanhemmuuden puutteesta?

Vanhemmuuden puutteesta voi kertoa kyllä se, jos ei osaa hakea lapselleen oikeanlaista apua ja kuntoutusta. Mutta itse ad/hd ei johdu vanhemmuuden puutteesta!

Mutta entä jos vanhempi on ADHD eikä osaa tämän neurologisen sairautensa vuoksi auttaa lastaan?

Jos vanhempi itse saa ADHD lääkettä, niin kyllä pystyy. Ja on todettu että lika barn leker bäst, eli nimenomaan pystyy hoitamaan lasta joka on samankaltainen kuin hän itse.

Mutta kuka sinä olet? Miten lähellä olet lastasi? Mikä ovat sinun sairautesi? Monet aikuiset ovat itse hakeneet ADHD diagnoosina. Tiedän itseasiassa monia luovilla aloilla menestyneitä, joilla on add dg. Kaltaisiesi tavisten nähden he vaikenevat ja hymyilevät vinosti. Että mitähän vittua, kun meillä on näitä tyhmiä lampaita.

Vierailija kirjoitti:

Äitiyslomalla oleva psykologi vastaa: Kyllä, ADHD diagnoosin voi saada heppoisin perustein, riippuen mistä sen hakee. ADHD diagnooseja saadaan nyksyin enemmän sikis, että nykysin on enemmän koulupsykologeja ja tietoisuutta asiasta, joten diagnoosia lähdetään hakemaan herkemmin kuin 20 v sitten. ADHD diagnoosin saaminen edellyttää tutkimuksia, muuta ei useinkaan mitään aivoperäistä löydöstä esim. kuvantamalla. ADHD-kriteerit riippuvat myös kulttuurista: esim. Kiinassa vilkas lapsi joka saa ADHD-diagnoosin olisi USA:laiten mittapuulla ihan tavallinen lapsi, siis yleistetysti sanoen. Ei siis ole mitään tarkkaa rajaa, mikä on ylivilkkautta, vaikka diagnostisia kriteerejä toki onkin.

MUTTA: On syy mikä tahansa (aivoperäinen tai vanhempien kasvatus tai muu) on lapselle eduksi saada diagnoosi, koska vain diagnoosin saatuaan voidaan kokeilla autaako lääkitys ja vain daignoosin saanut lapsi pääsee esim ADHD-kuntoutuksen piiriin tai otetaan koulussa oireet tosissaan ja mietitään tukikeinoja lapselle sekä vanhemmille arkeen. Ja tämä on tärkeää, on syy oireilulle mikä tahansa.

Tuota, oletkohan itse psykologi? Sanoit että diagnoosin voi saada heppoisin perustein riippuen mistä sen hakee? Tarkoititkohan nyt sitten paikkakuntaisia eroja vai eroa siinä meneekö yksityiselle tai julkiselle? En näe mitään syytä miksi lääkäritkään haluaisivat liian heppoisasti niitä diagnooseja antaa?

Kyllä minun mielestäni mahdolliset epäilyt neurologisesta häiriöstä tutkitaan aika tarkkaan ja todellakin näkyvillä on usein aina jotain muutakin kun pelkkää ylivilkkautta esim. ADHD tapauksissa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on viisi lasta, joista yhdellä ADHD. Samalla tavalla on kyllä kaikki kasvatettu. ADHD-lapsi vaan satuu olemaan 3 kk liian aikaisin syntynyt keskonen.

Tämäkin pointti sattuu unohtumaan aina näiltä "kaikki johtuu vanhemmista" saarnaajiilta. On ihan todettuja faktoja jotka lisäävät riskiä siihen että lapsella on esim. ADHD ja näitä on esim. syntyminen ennenaikaisena tai vanhempien korkea ikä.  Ja vielä kun olette sitä mieltä että vaikka oikeitakin diagnooseja on mutta suurin osa vääriä niin miten te erottelette sitten kenellä on oikea ja kenellä ei. Anna kun arvaan, mutu tuntuman mukaan tai varmaan oikeastaan lokeroitte kaikki sitten tuohon väärin diagnosoitujen ryhmään.

Surettaa aina tuollainen ääliöuutisointi, ihanaa kun nykyään saa diagnoosin. apua ja tukea. Olen hyvästä perheestä, saanut asiallisen ja äärimmäisen perusteellisesti hyvään käytökseen paneutuneen kasvatuksen ja tukea niin paljon kun olen ikinä tarvinnut. Silti koko elämä muuttui kun sain aikuisena tuon diagnoosin ja lääkkeet, joiden avulla olisin saanut käyttööni koko potentiaalini ilman, että kaikki hukkuu ainaisen levottomuuden, sählingin, väsymyksen ja muistiongelmien alle. Elämä ilman ainaista raastavaa väsymystä olisi ollut upea asia kokea nuorenempana...

Vierailija kirjoitti:

Jaa, jännä että olen osannut kasvattaa 2 lasta hyvin ja kolmatta en näköjään. Toki eipä tuo meidän ad/hd poika ole kovin perinteinen taudin kuvaan liitettävä häirikkö. Oppimishäiriöitä jotka johtuu hahmotushäiriöstä. Käytöksen perusteella kukaan ei tiedä diagnoosia. Onneksi saimme lääkityksen ja entisestä alisuorittajasta on puhjemmut matikka-ja kielinero.

No mitä sä mieltäs pahotat, ei koskenu sitten sua tuo juttu.

Keskustelussa on tullut esiin erilaisia näkemyksiä ADHD:n syistä. On mm. keskusteltu että ADHD johtuisi huonosta kasvatuksesta tai vanhemmuuden puutteesta. ADHD:n syyt ovat moninaiset - sekä geneettiset, neurobiologiset että erilaiset ympäristötekijät vaikuttavat ADHD:n syntyyn.

ADHD on suureksi osaksi perinnöllistä; perinnöllisyyden vaikutus on noin 60-80%.

Ympäristötekijöistä raskauden ajan komplikaatiot, äidin tupakointi, psyykkinen vointi, stressi sekä alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden käyttö saattavat lisätä riskiä. Synnytyksen jälkeen lapsen altistuminen fyysiselle, henkiselle tai sosiaaliselle stressille lisää altistumisen riskiä. Psykososiaalisia riskitekijöitä saattavat olla alhainen koulutustaso, vanhempien mielenterveysongelmat, perheen ristiriidat sekä negatiiviset elämänkokemukset. Näillä tekijöillä on usein kumulatiivinen vaikutus.

Sosioekonomisilla tekijöillä on vaikutus lapsen terveyteen ja kehittymiseen. On tärkeää kuitenkin huomioida että tutkimustuloksien mukaan mikään perheen ongelmatilanne ei yksinään aiheuta ADHD:ta. Tutkimustulosten valossa voidaan myös sanoa että lapsen turvaton kiintymyssuhde tai lapseen kohdistunut trauma ei myöskään aiheuta ADHD:ta.

Neurobiologisilla tekijöillä on myös vaikutusta. ADHD:ssa aivojen dopamiinitasot ovat usein alhaiset, mikä taas vaikuttaa motivaatioon ja uuden oppimiseen. ADHD-lapsen on vaikeampi motivoitua tekemään asioita ilman välitöntä palkintoa.

On myös monia tekijöitä jotka vahvistavat ja suojaavat lasta näiltä altistavilta riskitekijöiltä. Tällaisia suojaavia tekijöitä voivat olla mm. sosioekonominen tilanne, asumistilanne, perhe, ystävyyssuhteet, kouluympäristö, lapsen älykkyys, terveys sekä omat kyvyt ja taidot.

Lähde: BUP Stockholms riktlinjer till stöd för bedömning och behandling. Barn- och ungdomspsykiatrin, Stockholms läns landsting, 2015)

Niin kai sitte.

T. Paskamutsti.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, jännä että olen osannut kasvattaa 2 lasta hyvin ja kolmatta en näköjään. Toki eipä tuo meidän ad/hd poika ole kovin perinteinen taudin kuvaan liitettävä häirikkö. Oppimishäiriöitä jotka johtuu hahmotushäiriöstä. Käytöksen perusteella kukaan ei tiedä diagnoosia. Onneksi saimme lääkityksen ja entisestä alisuorittajasta on puhjemmut matikka-ja kielinero.

Tämä.

Olin hankala lapsi, kaikki oli enemmän tai vähemmän takkuista (en nyt jaksa elämäkertaa kirjoittaa, mutta n. 2-vuotiaana alkoi ongelmat), hankaluus jatkui aina vaan - yhä aikuisenakin. Nyt kolmeakymppiä lähenevänä tutkitaan ADHD:ta ja se on lähes varmaa.

Nuorena ja teininä kritisoitiin kasvatusta aina - miksi mulla oli kaksi "normaalia" sisarusta, täysin samalla tavalla kasvatettua, mutta miksi minä sitten olisin se epänormaali huonon kasvatuksen takia? Helppohan vanhempia on aina syyttää kaikesta, mutta kokonaiskuvaa ei katsota niin usein.