ADHD johtuu vanhemmuuden puutteesta

ADHD ei johdu vanhemmuuden puutteesta, mutta monet kasvatusta vaille jääneet saavat nykyään ADHD-diagnoosin. 

Minulla on ADHD vaikka olen saanut hyvän kasvatuksen, kasvoin aikana jolloin lapset leikkivät ulkona eivätkä tuijottaneet ruutuja, ravinto oli monipuolista ja virikkeitä sopivasti. 

Kaikki psykologit ovat alisuorittajia. Muutoin he olisivat opiskelleet psykiatreiksi.

Riittävästi unta, ruokaa ja ulkoilua - siinä resepti suurimmalle osalle näistä ns. adhd-lapsista.

Jaa, jännä että olen osannut kasvattaa 2 lasta hyvin ja kolmatta en näköjään. Toki eipä tuo meidän ad/hd poika ole kovin perinteinen taudin kuvaan liitettävä häirikkö. Oppimishäiriöitä jotka johtuu hahmotushäiriöstä. Käytöksen perusteella kukaan ei tiedä diagnoosia. Onneksi saimme lääkityksen ja entisestä alisuorittajasta on puhjemmut matikka-ja kielinero.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, jännä että olen osannut kasvattaa 2 lasta hyvin ja kolmatta en näköjään. Toki eipä tuo meidän ad/hd poika ole kovin perinteinen taudin kuvaan liitettävä häirikkö. Oppimishäiriöitä jotka johtuu hahmotushäiriöstä. Käytöksen perusteella kukaan ei tiedä diagnoosia. Onneksi saimme lääkityksen ja entisestä alisuorittajasta on puhjemmut matikka-ja kielinero.

Lapsia ei pidä kasvattaa "samalla lailla" vaan yksilöllisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, jännä että olen osannut kasvattaa 2 lasta hyvin ja kolmatta en näköjään. Toki eipä tuo meidän ad/hd poika ole kovin perinteinen taudin kuvaan liitettävä häirikkö. Oppimishäiriöitä jotka johtuu hahmotushäiriöstä. Käytöksen perusteella kukaan ei tiedä diagnoosia. Onneksi saimme lääkityksen ja entisestä alisuorittajasta on puhjemmut matikka-ja kielinero.

No, oletko sitten laiminlyönyt vanhemmuuden? Tuo psykologi kirjoitti jutussaan siitä, joten ei varmasti kannata yleistää asiaa. Olen muuten täysin samaa mieltä tuon psykologin kanssa, koska olen läheltä seurannut näitä tapauksia.

Vierailija kirjoitti:

Riittävästi unta, ruokaa ja ulkoilua - siinä resepti suurimmalle osalle näistä ns. adhd-lapsista.

Sekä paljon huomiota ja läheisyyttä!

Poikani koulun opettaja oli täysin samaa mieltä aspergerista... On se mukavaa, kun opettaja tajuaa mistä hyvä kodin ja koulun välinen yhteistyö muodostuu.

Noin ei artikkelissa sanottu. Vaan että diagnooseja tehdään turhaan, usein syynä on vanhemmuuden puutteet

Olen aivan samaa mieltä. Jos kolmasosalla lapsista on jo jokin aivosairaus, vikaa täytyy olla kasvatusmenetelmissä.

Osa tapauksista on ehkä väärin diagnosoitu sitten. En tiedä.

Meillä on ADHD-poika, enemmän AD kuin HD. Lähistöllä asuu toinen. Me kaksi perhettä olemme ainakin ihan tavallisia, koulutettuja, ei-supersuorittajia, vaan olemme olleet läsnä lapsille ja rakastaneet rajojen kera.

Omasta pojastani huomasin jo alle kolmevuotiaana, että "jotakin on". En osannut pukea aluksi asiaa sanoiksi, mutta myöhemmin piirteet tulivat selvemmin esiin.

Myöhemmin diagnoosi sitten varmistui. Poika on nyt 13 ja pärjäilee ihan hyvin. Hieman alisuoriutumista kyllä havaittavissa, poika yltäisi helposti kympin suorituksiin koulussa, mutta menee aina aidan matalimmasta kohdasta. Se harmittaa. Tällähän ei toki välttämättä ole sen ahdh:n kanssa mitään tekemistä, kyseessä voi olla vain luonteenpiirre.

Muuten keskittymiskyvystä on tapahtunut parantumista, mutta häröilyä ja asioiden aloittamisen vaikeutta esiintyy edelleen paljon. Kyllä eron huomaa, jos on pakko verrata "normaaleihin"'lapsiin.

Eli meillä kyse sitten huonosta esi-vanhemmuudesta? Lapsilla todettu kromosomipoikkeamaa joka aiheuttaa samanlaisia ongelmia kuin ad/hd (ja lapset ovat myös aikanaan sen diagnoosin saaneet), joten onko sitten esi-isäni laiminlyöneet vanhemmuuden...

Meillä on poika, joka on aika "vilkas".. tarjosin aikoinaan itse lääkärille jotain tällaista ylivilkkaus diagnoosia, hän sanoi, ettei lapselle turhia diagnooseja tarvita. Taustalta löytyi epilepsia ja dyspraktia.

Lapsi sai tarvittavan avun ja on valmistunut ammattiin ja pärjää elämässä.

Lääkäritkin saattavat syyllistyä nk. helppoon diagnoosiin, kun ei  riitä tieto ja tuntemus tehdä oikeita tutkimuksia. 

Artikkelin viestin allekirjoitan. Eli sen että adhd-diagnooseja annetaan helposti oireileville lapsille.

Yhtään väheksymättä oikean diagnoosin saaneita. Tuo viestin 4 vanhempi ymmärsi asian taas omalla tavallaan.

Suurin osa näistä rasavilleistä kersoista tarvisi vain piiskaa pyllylle. Yhteiskuntakin säästäisi monta euroa.

Ei pidä sekoittaa puuroja ja vellejä ja tehdä asiasta mustavalkoista. Eli on edelleen joukko x joilla aivoperäiset seikat aiheuttaa ^

ADHD diaknoosin. Mutta myös joukko jonka vastaava käytös ja oireistus johtuu jostain ulkoisista seikoista, esim ihmisten erilaisista temperamenteista ja kyllä, huonosta vanhemmuudesta. Ennen sanottaisiin että lapsella ei ole käytöstapoja, kasvatuksen puute. (mutta nykyään se syyllistäisi liikaa vanhempia joten on kaikkien kannalta mukavaa että lapsi saa diaknoosin ja vanhempien päätä silitetään).

Tätä kaikkea tukee se että pelkästään aivojen kehityksen muutoksesta ei voi johtua se että nykyään ADHD diaknoosien määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

Lisäksi oman kokemukseni mukaan nämä pahimnatkin ADHD tapauksiksi leimatut lapset näkyy toimivan ja tottelevan nätisti kun niille antaa selkeät rajat missä toimia.

Lukekaa se artikkeli ennenkuin tulette huutelemaan ettei teidän ADHD lapsi ole väärin diagnosoitu ettekä te ole huonoja vanhempia. Sitä ei kukaan väitäkään - oikea diagnoosi on oikea diagnoosi.

mitenkä minulla on adhd , vaikka vanhempiani olivat ihania ja läsnäolevia ihmisiä? ja  ovat yhä.. seitsemänkymppinen isäni riehuu nyt tyttäreni kanssa samalla tavoin, kuin minun kanssani aikoinaan :D

kännnyköitä tai nettejä ei 80-luvulla ollut,  lisäksi harrastin vuosia ratsastusta ja minulla oli hoitohevonenkin.. mutta niin vain minulla on adh.. ja se on mennyt pahaksi, koska sain diagnoosin vasta kolmekymppisenä !.(

Voi diaknoosi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaa, jännä että olen osannut kasvattaa 2 lasta hyvin ja kolmatta en näköjään. Toki eipä tuo meidän ad/hd poika ole kovin perinteinen taudin kuvaan liitettävä häirikkö. Oppimishäiriöitä jotka johtuu hahmotushäiriöstä. Käytöksen perusteella kukaan ei tiedä diagnoosia. Onneksi saimme lääkityksen ja entisestä alisuorittajasta on puhjemmut matikka-ja kielinero.

Lapsia ei pidä kasvattaa "samalla lailla" vaan yksilöllisesti.

Missä kohdin kerroin että kasvatan lapsiani samalla tavalla? Kaikki lapseni ovat erilaisia. Yksi on rauhallinen, hitaasti lämpiävä uusiin ihmisiin ja tilanteisiin, fiksu, taitava ja huumorintajuinen. Yksi on erittäin itsepäinen, omatahtoinen, pohdiskelija joka kuitenkin tuntee satalasissa kaiken. Erittäin fiksu, pohtii uskomattomia asioita ikäänsä nähden. Yksi on taas liikunnallinen, reipas, kohtelias, sydän kultaa, järkevä, hellyydenkipeä, suunnitelmallinen ja aina iloinen.

Kaikki aivan eri puusta. Kaikkia on kasvatettu eri tavoin koska samat keinot ei vain toimi.

Tämä (vale?)diagnoosin saaneen tutkimukset aloitettiin jo 2 vuotiaana. Puhumaan oppi 4 vuotiaana. Diagnoosi varmistui 5 vuotiaana. Neuvola ja päiväkoti oli tukemassa diagnoosin saantia. Lääkityksen jälkeen kaikki alkoi sujumaan. Käytös ei tietenkään muuttunut mutta tuli ponnistelukestävyyttä ja sitä kautta onnistumisia. Jos lääke unohtuu koulupäivänä, opettaja huomaa sen heti. Käsiala on sotkuista, ei saa tehtävistä kiinni ja luovuttaa helposti.

En mä oikein keksi miten tuon teeskentelisi?