ADHD johtuu vanhemmuuden puutteesta

Vierailija kirjoitti:

Riittävästi unta, ruokaa ja ulkoilua - siinä resepti suurimmalle osalle näistä ns. adhd-lapsista.

Entäs aikuiset?

Äitiyslomalla oleva psykologi vastaa: Kyllä, ADHD diagnoosin voi saada heppoisin perustein, riippuen mistä sen hakee. ADHD diagnooseja saadaan nyksyin enemmän sikis, että nykysin on enemmän koulupsykologeja ja tietoisuutta asiasta, joten diagnoosia lähdetään hakemaan herkemmin kuin 20 v sitten. ADHD diagnoosin saaminen edellyttää tutkimuksia, muuta ei useinkaan mitään aivoperäistä löydöstä esim. kuvantamalla. ADHD-kriteerit riippuvat myös kulttuurista: esim. Kiinassa vilkas lapsi joka saa ADHD-diagnoosin olisi USA:laiten mittapuulla ihan tavallinen lapsi, siis yleistetysti sanoen. Ei siis ole mitään tarkkaa rajaa, mikä on ylivilkkautta, vaikka diagnostisia kriteerejä toki onkin.

MUTTA: On syy mikä tahansa (aivoperäinen tai vanhempien kasvatus tai muu) on lapselle eduksi saada diagnoosi, koska vain diagnoosin saatuaan voidaan kokeilla autaako lääkitys ja vain daignoosin saanut lapsi pääsee esim ADHD-kuntoutuksen piiriin tai otetaan koulussa oireet tosissaan ja mietitään tukikeinoja lapselle sekä vanhemmille arkeen. Ja tämä on tärkeää, on syy oireilulle mikä tahansa.

Meillä yksi lapsi reakoi ruoka-aine allergioille vain ADHD oireilla. Jos syö sopimatonta ruokaa niin keskittymiskyky katoaa, on levoton ja saa raivareita. Koe numerot laskee silloin numerolla tavalliseen verrattuna.  jne

Jos lapsi syö sopivaa ruokaa niin ei ongelmia. Tämän lapsen allergiat näkyy myös verikokeissa (tämä ennenkuin joku huutelee että nämä allergiat olisivat keksittyjä). Ja ihan lääkärin ohjeesta lapsi on siis ruokavaliolla jolla voi hyvin.

Otsikon kollegan kirjoituksessa voi olla perää, mutta ilmaisu on tosi huono ja syyllistää turhaan vanhempia, joilla muutenkin raskasta ja jotka yirttävät kaikkensa ADHD-lapsen kanssa.

Voihan olla, että Suomessa on vain niin suppea geneettinen pohja, että tästä syystä esim ADHD yleistyy tai ko taudin piirteet.

Tai muut epätoivottavan luonteen piirteet.

Jostain se sarjahukuttajakin on tautinsa saanut.

Vierailija kirjoitti:

Otsikon kollegan kirjoituksessa voi olla perää, mutta ilmaisu on tosi huono ja syyllistää turhaan vanhempia, joilla muutenkin raskasta ja jotka yirttävät kaikkensa ADHD-lapsen kanssa.

Eiköhän juttu ole kirjoitettu kärjistäen, jotta syntyy keskustelua. Hoitoalalla kyllä puhutaan myös, että 30/40% ADHD diagnooseista on jotain muuta ongelmaa.

Tuttu ADHD lapsen äiti on myös ADHD (eikä itse tajua tätä eikä sen vuoksi osaa auttaa itseään eikö poikaansa)

Altistaako suvussa ilmenevä alkoholismisairaus siihen, että ADHD on lisääntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän on kasvatusalalla tiedetty jo pitkään. Ei siitä vain saa ääneen puhua. Varmasti on niitä, joilla on "oikea" ADHD, mutta kyllä tuossa ADHD-sairaiden porukassa ylikorostuvat huonoissa perheissä rakkaudetta ja niukoin materiaalisin puittein kasvaneet lapset, joilla saattaa olla ihan oikeaa traumataustaakin. On jotenkin sallitumpaa, että tämä lapsi on SAIRAS kuin että tämän lapsen käyttäytymisen ja toiminnanohjaamisen häiriöt johtuvat siitä, että vanhemmat eivät ole osanneet häntä kasvattaa, pitää kuria ja rakastaa. 

t. ope

Opettajien kannattaisi pysyä lestissään, eikä kyseenalaistaa mutu-tuntumalta mitään terveydenhuollon ammattilaisten tekemiä diagnooseja, siitä on lapsille vain haittaa.[/quote

Opet ja pk-henkilökunta on usein näiden lasten kanssa enemmän kuin lasten vanhemmat. Kyllä sen kasvatuksen puutteen ja huonon vanhemmuuden sekä perheen toimimattomuuden näkee ja tuntee ihan ilman diagnoosejakin.

Vierailija kirjoitti:

Altistaako suvussa ilmenevä alkoholismisairaus siihen, että ADHD on lisääntynyt?

Taitaa mennä toisinpäin: ADHD altistaa riippuvuuksien kehittymiselle.

Meillä pojalla on Add - sai diagnoosin 25-vuotiaana.

Sairastin influenssan kun odotin poikaa (A-virus). Ei lääkitystä.

Synnytyksessä oli napanuora sekä jalan, että kaulan ympärillä.

Pojan isä alkoholisti - alkoholismigeeni...

Mietin vain, että vaikuttaako mikään noista ko Add diagnoosiin?

Kasvatus mielestäni kohtuullinen - rakkautta ja rajoja. Poika kiltti ja hoiti koulunsa. Kavereitakin oli ja on. Sosiaalinen tyyppi vielä.

Useimmat eivät näytä tietävän että yleensä ADHD lapsella on paljon muitakin oireita kun vain ylivilkkaus tai keskittymishäiriö. Jotenkin tuntuu että monet käsittävät että ADHD:n voi parantaa aamupuuroilla ja ulkoilulla mutta totuus on että vaikka ulkoilu tekee todella hyvää ADHD lapselle (niinkuin muillekin) niin nuo seikat parantavat vain oloa tai lievittävät sitä pahinta käytöstä. Ei se nyt ihan niin mene että jos vain ulkoilet ja annat lapsen purkaa energiaa niin ei mitään ADHD oireita edes olisikaan.

Ne "muut" oireet (joista selvästi huomaa että lapsi ei ole aivan normaali) tulevat kyllä aika hyvin esiin psykologisissa testeissä ja normielämässä esim. vanhemmille mutta koska näkyvin oire on juuri tuo ylivikkaus niin monet käsittävät että ADHD lapsen ongelma on lähinnä seinillle hyppiminen.

Aika jännä kuinka joillain on niin pakottava tarve leimata vanhemmat syypääksi kaikkeen: jos perheessä on myös tavislapsia ja yksi ADHD niin selitys on kuulemma sille että sitä yhtä ei ole osattu kasvattaa juuri hänen vaatimallaan tavalla, jos lapsella on diagnosoitu ADHD niin sekin on todennäköisesti väärä ja annettu vain sen takia kun vahhempi tahtoo tai vaatii jotta ei syyllistettäisi? Ja ilman muuta juuri sinun oma näkemys asiasta on oikea. Kun sinä olet päättänyt että ADHD diagnooseja annetaan turhaan suuruimmalle osalle niin näin se sitten on?

Niinkuin täällä on useasti todettu niin diagnoosin saamiseksi on käytävä läpi useita testejä ja lasta tarkkaillaan ehkä usemman vuoden ajan. Ei niitä niin vain lätkäistä jos joku vanhempi valittaa kun lapsi on niin villi eikä kuuntele mitään..... Ja todellakin yleensä esiintyy kyllä kaikkea muutakin kun ylivilkkautta mikä ei ole selitettävissä kasvatuksella tai perheoloilla. Ja ei myöskään unohdeta muita autismin kirjon häiriöitä jotka aiheuttavat hyvin outoa ja ehkä paheksuttavaa käytöstä. Eihän tuo ADHD ole ainoa neurologinen häiriö. Esim. autismin kirjoon kuuluu vaikka mitä lievästä autismista sellaiseen Rain Man tyyppiseen höpöttäjään.

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että Suomessa on vain niin suppea geneettinen pohja, että tästä syystä esim ADHD yleistyy tai ko taudin piirteet.

Tai muut epätoivottavan luonteen piirteet.

Jostain se sarjahukuttajakin on tautinsa saanut.

Hei! Kysyn nyt ihan vakavissani että mikä on sun tausta ja koulutusaste. ADHD on neurologinen diagnoosi. Psykopatia on ihan jotain muuta. Itse asiassa tässäkin ketjussa on monta add dg:n omaavaa jotka ovat joutuneet psykopaattisen tai narsistisen ihmisen uhriksi.

Koska nämä addit ovat aistit valppaana ja sydän verellä, mutta narsisti on aina "terve"

naamionaan terve mieli.

Eloisuus on Suomessa sairautta, mutta kylmää ja julmaa psykopaattia suojellaan. Tapaus Eerika jne.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pojalla on Add - sai diagnoosin 25-vuotiaana.

Sairastin influenssan kun odotin poikaa (A-virus). Ei lääkitystä.

Synnytyksessä oli napanuora sekä jalan, että kaulan ympärillä.

Pojan isä alkoholisti - alkoholismigeeni...

Mietin vain, että vaikuttaako mikään noista ko Add diagnoosiin?

Kasvatus mielestäni kohtuullinen - rakkautta ja rajoja. Poika kiltti ja hoiti koulunsa. Kavereitakin oli ja on. Sosiaalinen tyyppi vielä.

Lisäys vielä. Poikaa kyllä hemmottelin. Mutta on aina käyttäytynyt kohteliaasti muita kohtaan.

ADHD-lapsilla on myös yleensä muita liitännäisiä, jotka tukevat diagnoosia.

Oma lapseni oli kouluikäinen ja kävi useamman kuukauden monilla eri ammattilaisilla, ennen kuin diagnoosi saatiin. En tunne yhtään lasta joka olisi saanut diagnoosin helposti.

Meidän lapsen ADHD on "helpoimmasta" päästä, ADHD onkin hänellä sivudiagnoosi. Mutta ne ADHD-lapset jotka tunnen, ovat todella haastavia kasvatettavia. En ymmärräkään että miksi monella asiaa tuntemattomalla on niin vahvat mielipiteet erityislapsista. Jokainen erityislapsen vanhempi toivoisi lapsensa olevan terve. Minulle äitinä mm. tutkimuksiin meno oli kova paikka.

Uskon että monia lapsia oikeanlainen ruokavalio helpottaa, tästähän on ihan laajoja tutkimuksiakin tehty. Mutta että ADHD johtuisi vääränlaisesta ruokavaliosta..huh huh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AIna tällaisissa jutuissa joku loukkaantuu heti ja tulee avautumaan, että no minä en sitten varmaan osannut tuota yhtä lasta kasvattaa kun sillä on ADHD-diagnoosi, vaikka kaikki muut sisarukset on ihan normaaleja. 

Fakta on se, että tolla psykologilla on ihan pointtinsa tässä jutussa, lapset on tänä päivänä (ei tietenkään kaikki, mutta poikkeuksellisen moni) ihan kujalla, koska heitä ei kasvateta eikä vanhemmat ole läsnä. Todella monille vanhemmille tuntuu olevan koko vanhemmuuden idea ihan hukassa. Olisi aika outoa, että lasten neurologisten ongelmien vaurio olisi parissa kymmenessä vuodessa lisääntynyt yhtäkkiä, kyllä todella monessa tapauksessa näissä ADHD-epäilyksissä on kyse ihan jostain muusta.

Milloin kasvatuksesta on tullut näin vaikeaa? Lapselta ei kyllä materian kannalta puutu yhtään mitään ja ravitsemusasiatkin ovat varmaan ihan huipussaan, mutta se tärkein, eli se lapsen kanssa oleminen, kommunikointi ja huomiointi on jäänyt. Vanhemmat vetää hirveitä raivareita, jos lapselle syötetään tarhassa välipalalla sokerijogurttia, mutta samalla sille lapselle ei ole opetettu edes peruskäytöstapoja tai ylipäätänsä käyttäytymistä eri tilanteissa.

Ei sen lapsen kanssa tarvitse mitään sirkusta alkaa tehdä, niille usein riittää se, että saa olla vaikka mukana arkiaskareissa, käydään yhdessä pihalla ja kävelyllä jne. 

Fakta on että myös sellaisilla lapsilla joille on opetettu käytöstapoja ja joiden vanhemmat ovat olleet läsnä, esiintyy ADHD:ta. ADHD-lapsen ottaminen mukaan arkiaskareisiin on huomattavasti vaikeampaa kuin normaalin. Ne perheet, joissa jollain on ADHD, kärsivät siitä todella paljon, että sairaus yhdistetään huonoon kasvatukseen ja surkeisiin elämäntapoihin.

Täällä 3-vuotiaan ylivilkkaan, mahdollisesti ADHD:sta kärsivän pojan äiti kuittaa. Voin vahvistaa, että todellakin kärsimme siitä, että poikamme vilkkautta ja uteliaisuutta sekä tulista luonnetta pidetään huonon kasvatuksen tuloksena. En tiennyt itkeäkö vai nauraa, kun luin tässäkin keskustelussa siitä, kuinka muka-ADHD on seurausta siitä, ettei lapsen vanhemmat ole läsnä, eivätkä vietä aikaa lapsen kanssa. Hei, jos teillä olisi minkäänlaista käsitystä edes siitä, minkälainen lapsi on oikeasti vilkas lapsi, niin ymmärtäisitte, ettei sellainen lapsi todellakaan ole omissa oloissansa kotona. Me esimerkiksi puuhaamme lapsen kanssa koko hereilläoloajan - koska on pakko. Ei todellakaan ole mahdollisuutta katsella telkkaria tai edes laittaa ruokaa. Usein viikonloppuiltaisin huomaan, etten ole käynyt aamun jälkeen edes vessassa.

Juuri muiden aikuisten täydellisen ymmärtämättömyyden takia emme enää käy ollenkaan kylässä ja välttelemme yhteisiä tapaamisia muiden kanssa, ellei kyseessä ole tuttavat, joilla on kokemusta tai jotka ovat asiantuntijoita muulla tapaa. Muiden mielestä kun mitä tahansa teemme, niin juuri se oli syy lapsen "huonoon käytökseen". Joko emme käskeneet tarpeeksi ankarasti, käskimme liian ankarasti, ei saisi käskeä ollenkaan, täytyy käskeä enemmän jne. Ihan sama mitä teki, niin aina väärin.

Sen voin ainakin sanoa, että meillä vietetään satavarmasti enemmän aikaa lasten kanssa, kuin muissa perheissä. No, niin, ja jonkun mielestä se on tietty sitten syy ylivilkkauteen...

Kyllä on typerä väite! Johtuuko sitten kaikki muutkin neurologiset häiriöt / kehitysviiveet vanhemmuuden puutteesta?

Vanhemmuuden puutteesta voi kertoa kyllä se, jos ei osaa hakea lapselleen oikeanlaista apua ja kuntoutusta. Mutta itse ad/hd ei johdu vanhemmuuden puutteesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AIna tällaisissa jutuissa joku loukkaantuu heti ja tulee avautumaan, että no minä en sitten varmaan osannut tuota yhtä lasta kasvattaa kun sillä on ADHD-diagnoosi, vaikka kaikki muut sisarukset on ihan normaaleja. 

Fakta on se, että tolla psykologilla on ihan pointtinsa tässä jutussa, lapset on tänä päivänä (ei tietenkään kaikki, mutta poikkeuksellisen moni) ihan kujalla, koska heitä ei kasvateta eikä vanhemmat ole läsnä. Todella monille vanhemmille tuntuu olevan koko vanhemmuuden idea ihan hukassa. Olisi aika outoa, että lasten neurologisten ongelmien vaurio olisi parissa kymmenessä vuodessa lisääntynyt yhtäkkiä, kyllä todella monessa tapauksessa näissä ADHD-epäilyksissä on kyse ihan jostain muusta.

Milloin kasvatuksesta on tullut näin vaikeaa? Lapselta ei kyllä materian kannalta puutu yhtään mitään ja ravitsemusasiatkin ovat varmaan ihan huipussaan, mutta se tärkein, eli se lapsen kanssa oleminen, kommunikointi ja huomiointi on jäänyt. Vanhemmat vetää hirveitä raivareita, jos lapselle syötetään tarhassa välipalalla sokerijogurttia, mutta samalla sille lapselle ei ole opetettu edes peruskäytöstapoja tai ylipäätänsä käyttäytymistä eri tilanteissa.

Ei sen lapsen kanssa tarvitse mitään sirkusta alkaa tehdä, niille usein riittää se, että saa olla vaikka mukana arkiaskareissa, käydään yhdessä pihalla ja kävelyllä jne. 

Fakta on että myös sellaisilla lapsilla joille on opetettu käytöstapoja ja joiden vanhemmat ovat olleet läsnä, esiintyy ADHD:ta. ADHD-lapsen ottaminen mukaan arkiaskareisiin on huomattavasti vaikeampaa kuin normaalin. Ne perheet, joissa jollain on ADHD, kärsivät siitä todella paljon, että sairaus yhdistetään huonoon kasvatukseen ja surkeisiin elämäntapoihin.

Niinpä, monesti erityislapsen vanhempi voi vaikuttaa huonommalta kun tavislapsen vanhempi koska simppelisti se lapsi on sata kertaa haastavampi eikä vain käyttäyty kunnolla sillä tavanomaisella kasvatuksella ja aina ei mitään taikakeinoja edes ole mitkä toimisivat juuri ADHD lapseen vaikka jotain erityisohjeita joihinkin tilanteisiin varmaan onkin. Joskus erityislapsen kanssa on vain toimittava erilailla kun mitä se ihanne kasvatus olisi kaikkien oppikirjojen mukaan. Ei erityislapsia voi väkisin nujertaa tavallisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä pojalla on Add - sai diagnoosin 25-vuotiaana.

Sairastin influenssan kun odotin poikaa (A-virus). Ei lääkitystä.

Synnytyksessä oli napanuora sekä jalan, että kaulan ympärillä.

Pojan isä alkoholisti - alkoholismigeeni...

Mietin vain, että vaikuttaako mikään noista ko Add diagnoosiin?

Kasvatus mielestäni kohtuullinen - rakkautta ja rajoja. Poika kiltti ja hoiti koulunsa. Kavereitakin oli ja on. Sosiaalinen tyyppi vielä.

Meidän poika sai vasta täysi-ikäisenä ADD-diagnoosin vaikka oireita oli dokumentoitu koko lapsuusiän. He jäävät helpommin huomaamatta, eivät ole niitä luokan häiriköitä vaan poskeen nojaavia haaaveilijoita jotka tipahtavat oman päänsä sisälle kun pitäisi kuunnella opetusta. Älä syytä itseäsi äläkä turhaan pohdi mistä tuo tuli, näin vain kävi. Olisi voinut käydä paljon kehnomminkin. Kun oppii ymmärtämään omaa ominaisuuttaan kykenee paremmin toimimaan tässä normimaailmassa, löytää ne niksit (tai lääkkeet) pitää pää reaaliajassa kun tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan olla, että Suomessa on vain niin suppea geneettinen pohja, että tästä syystä esim ADHD yleistyy tai ko taudin piirteet.

Tai muut epätoivottavan luonteen piirteet.

Jostain se sarjahukuttajakin on tautinsa saanut.

Hei! Kysyn nyt ihan vakavissani että mikä on sun tausta ja koulutusaste. ADHD on neurologinen diagnoosi. Psykopatia on ihan jotain muuta. Itse asiassa tässäkin ketjussa on monta add dg:n omaavaa jotka ovat joutuneet psykopaattisen tai narsistisen ihmisen uhriksi.

Koska nämä addit ovat aistit valppaana ja sydän verellä, mutta narsisti on aina "terve"

naamionaan terve mieli.

Eloisuus on Suomessa sairautta, mutta kylmää ja julmaa psykopaattia suojellaan. Tapaus Eerika jne.

Vastaan - eli tuo oli ihan heitto, jotta muitakin asioita otetaan keskusteluun mukaan.

Käsittääkseni kaikille ei tehdä neurologisia tutkimuksia ja osa lääkäreistä ei edes usko ko. sairauteen.

Narsismi on sitten ihan eri juttu - sekin on oikean vanhemmuuden puutetta.