Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Miten muijat on noin tyhmiä, hankkia merkkibodeja vauvalle velaksi.. #1stworldprobs
Teidän lapset nauraa säälinsekaista huutonaurua jos koskaan saavat tietää, millaisia merkkineurootikkoja ja mainosten uhreja heidän lattemammansa olivatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin kävin katsomassa Mini Rodineja ja Gugguita, kun en tuntenut ennestään. Ihan kivan näköisiä perusvaatteita, mutta eivät ne kyllä minusta olleet mitenkään kovin kalliita. Esim. Mini Rodinin haalarit eivät maksaneet mielestäni yhtä paljon kuin Reimat. Olen maksanut ihan mielellään lastenvaatteista tuollaisia summia. Velkaa en ole tehnyt yhtään, enkä myöskään kuluttanut kahden lapsen vaatteisiin lähellekään tuollaisia summia (lapset 11 v ja 7 v). Ostan mielellään myös kirppareilta. Mutta kai se määrä ratkaisee, jos ostaa sopivasti, eikä liikaa, voi ostaa kalliimpiakin ja laadukkaampia vaatteita. Vaikkapa 8 pipoa lapsella kuulostaa hassulta: mitä ihmettä niin monella tekee? Vievät vain tilaa ja ovat vaivoina.
Tosi hyvä, että porukka ostaa Gugguuta, Melliä, Papua ja mitä näitä onkaan, ja tukee samalla suomalaista työtä. Muutama gugguun vaate kestää käyttöä kauemmin kuin 100 henkkamaukan rytkyä, ja niistä riittää senkin jälkeen vielä eteenpäin kierrätettäväksi :)
Ai helvetti miten tyhmää porukkaa Suomessa voikin olla!
Vierailija kirjoitti:
En usko, että kovin kouluttautunut tai valveutunut äiti hurahtaa lastenvaatteisiin. Mikä ihme niissä kiehtoo? Hyvä, että tulit järkiisi ja opit vähän kyseenalaistamaan toimintaasi näin niinkuin taloutesi tulevaisuuden ja lastenkasvatuksen näkökulmasta.
Kysymyksessä on addiktio, ja valitettavasti siltä ei koulutus tai valveutuneisuuskaan suojaa. Olen itse akateeminen, hyvässä asemassa työelämässä - ja oma shoppailuni on viimeisen parin vuoden aikana saavuttanut addiktion mittakaavan. Koska olen hyvätuloinen, olen kyennyt rahoittamaan turhan shoppailun ilman lainaa, mutta kun aiemmin minulla jäi säästön pakollisten menojen, harrastusten, matkustelun ym. jälkeen 500 - 1000 eur/kk, elän nykyään kädestä suuhun eli kaikki menee, mikä tuleekin.
Ostan paljon kauniita lastenvaatteita, tarpeettoman paljon vaatteita, kenkiä, koruja ja kosmetiikkaa itselleni yms. Onneksi tuhlaan myös palveluihin ja kulttuuriin (rakastan spa- yms. hemmotteluhoitoja, balettia, oopperaa ja konsertteja), koska se sentään työllistää eikä ole epäekologista tai epäettistä, kuten ylenmääräinen tavaran kulutus.
Häpeän tuhlailemistani, koen huonoa omaatuntoa tarpeettomasta kulutuksesta ja välillä ottaa päähän yksinkertaisesti tavaranpaljous. En myöskään haluaisi antaa lapsilleni esimerkkiä kerskakuluksesta ja osta-osta-osta -elämästä. Ja silti sorrun kerta toisensa jälkeen.
Olen itse analysoinut addiktioni taustalla vaikuttavan toisaalta masennustaipumukseni (olen saanut masennukseen hoitoa useita kertoja viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana) ja toisaalta jonkinlaisena laukaisevana tekijänä epätyydyttävän ja henkisesti raskaan tilanteen työpaikalla, joka on luonut tyhjiön, joka piti täyttää. Vaikka työpaikkani on päällisin puolin hyvä, ja omasta näkökulmastani pitkäaikaisen toiveen täyttymys, ovat ihmissuhteet työpaikalla äärimmäisen jännittyneet, keskustelu täysin mahdotonta enkä koe, että pääsisin (omalta tai organisaation kannalta) optimaalisella tavalla hyödyntämään potentiaaliani. Ja niin vain pikkuhiljaa tilanne luisui siihen, että aloin tehdä yhä enemmän sitä, missä olen "tosi hyvä" eli shoppailla.
Ihmisen psyyke on niin monimutkainen, että luokitteluilla tyhmä-älykäs, valveutunut-tietämätön ym. ei vielä kovin pitkälle pötkitä. Jokaisella addiktilla on oma taustansa ja omat syynsä siihen, miksi homma lähti lapasesta. Ja jokaisen on myös löydettävä omat keinonsa ottaa elämänsä hallinta taas omiin käsiinsä. Kiitos ap:lle kirjoituksestasi. Kuulostaa siltä, että sinä olet jo päässyt oman ongelmasi ratkaisussa pitkälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten muka nyt olet järkevä? Ei tuommoinen juttu kuulosta oikealta eli vähän kuin prinsessasatu ja lopuksi kaikki oli hyvin.
Trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me olemme keskituloisia. Olemme pukeneet lapset edullisiin vaatteisiin. Ostin nuorimmalle cittarista toppapuvun. Tuttavani kommentoi minulle, että hän rakastaa lapsiaan ja haluaa, että niillä on parasta ja ostaa vain reimateciä ja 100 euron kypärämyssyjä ( en muista merkkiä). Koska haluaa heille parasta.
Minä en siis rakastanut lapsia, koska minusta pihaleikkeihin jelpasi cittarin toppapuku.
Joten ymmärrän, jos heikompi luonne noihin hurahtaa ja ostaa velaksi kaikkea
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tuiketuike kirjoitti:
Tosi hyvä, että porukka ostaa Gugguuta, Melliä, Papua ja mitä näitä onkaan, ja tukee samalla suomalaista työtä. Muutama gugguun vaate kestää käyttöä kauemmin kuin 100 henkkamaukan rytkyä, ja niistä riittää senkin jälkeen vielä eteenpäin kierrätettäväksi :)
Sehän noissa naurettavinta onkin kun ei ne kestä 😂 Parit gugguut olen joskus hankkinut ja ihan lumppua tulee jo muutamien pesujen jälkeen. Noshista vähän parempi kokemus, mutta nykyään Nosh myy myös paljon sutta ja sekundaa.
Toi on kyllä hyvä kikka että nettishoppailee siihen asti kun olisi aika pistää tilaus oikeasti sisään. Sitten selain ja kone kiinni. Osan kikseistä ehtii saada jo valikoimaa selaillessa ja ostoskoriin klikkaillessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan v....n kiinnostavaa 😴😴😴 Lapset lapset lapset lapset lapset.
Järkyttävin näky on se, kun sekä vaunussa nököttävällä penskalla, että vaunuja lykkäävällä äitillä on päässään sävy-sävyyn se jumalattoman suurella rusettipannalla varustettu pipo. Ettekö te rusettipiponaiset oo kattonu itteenne koskaan se päässä itteenne peilistä? Se ei vaan kuulu aikusen naisen päähän, ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on aika pientä! Minulla oli raudanpuute ja kilpirauhasen vajaatoiminta. Lääkärit olivat varmoja, että kärsin synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja aloitettiin kaksi lääkettä, toinen voxra. Eihän minulla masennusta ollut ja voxra laukaisi manian. Otin 40 000 lainaa 4 kuukaudessa, ostin kaikkea ihan päätöntä. Onneksi lääkäri vaihtui ja vihelsi pelin poikki, kun mies pakotti uudelleen lääkäriin valvottuani pari viikkoa shoppailen, siivoten, tehden pihatöitä aamuyöstä jne. Tuli kallis lääkekokeilu, näitä maksellaan seuraavat viisi vuotta, hipheihellurei!
Mitä huonompituloisemmat vanhemmat, sitä kalliimmat vaatteet lapsilla. Tästä on paljon tutkimuksia, jos ette muuten usko. Hyvätuloisilla on milloin vain varaa ostaa uusimmat kamat ja hienoimmat harrasttusvehkeet, joten sitä ei tarvitse vakuutella ulospäin, kun ei tarvitse pelätä, että lapsia kiusattaisi köyhyydestä. Näin se vain menee.
Vierailija kirjoitti:
Me olemme keskituloisia. Olemme pukeneet lapset edullisiin vaatteisiin. Ostin nuorimmalle cittarista toppapuvun. Tuttavani kommentoi minulle, että hän rakastaa lapsiaan ja haluaa, että niillä on parasta ja ostaa vain reimateciä ja 100 euron kypärämyssyjä ( en muista merkkiä). Koska haluaa heille parasta.
Minä en siis rakastanut lapsia, koska minusta pihaleikkeihin jelpasi cittarin toppapuku.
Joten ymmärrän, jos heikompi luonne noihin hurahtaa ja ostaa velaksi kaikkea
Tää varmaan tapahtui joskus 10 vuotta sitten? Eihän Reimatec ole enää vuosikausiin ollut mikään kovin trendikäs juttu. Ja ei kai noita kypärämyssyjäkään kukaan enää käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me olemme keskituloisia. Olemme pukeneet lapset edullisiin vaatteisiin. Ostin nuorimmalle cittarista toppapuvun. Tuttavani kommentoi minulle, että hän rakastaa lapsiaan ja haluaa, että niillä on parasta ja ostaa vain reimateciä ja 100 euron kypärämyssyjä ( en muista merkkiä). Koska haluaa heille parasta.
Minä en siis rakastanut lapsia, koska minusta pihaleikkeihin jelpasi cittarin toppapuku.
Joten ymmärrän, jos heikompi luonne noihin hurahtaa ja ostaa velaksi kaikkeaTää varmaan tapahtui joskus 10 vuotta sitten? Eihän Reimatec ole enää vuosikausiin ollut mikään kovin trendikäs juttu. Ja ei kai noita kypärämyssyjäkään kukaan enää käytä.
Niin tapahtui. Entä sitten
en ymmärrä, en yhtään. olen minäkin mammapiireissä ollut kotiaikoina, silti lapseni on puettu fiksusti prisman/lindexin/kirpparien vaatteisiin. kahdessa päiväkodin kuvassakin kirppispaita päällä. ja on paljon siistimpi kuin osalla muista pk-kuvan lapsilla vaatteet.
Olisiko itsetutkiskelun paikka? Jos lastenvaatteet kohottavat itsetuntoa, niin ...ei hyvä. Nyt pitäisi käydä sisäistä arvokeskustelua. En ole koskaan kuullutkaan näistä "kukkuista" ja mitä lie. Multa menee/mennyt ihan ohi, jos lasten kavereilla on ollut jotain merkkijuttuja. Olen kohtuu hyvätuloinen ja kaiketi voisin niitä ostella, mutta MIKSI?