Lue keskustelun säännöt.
2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Kuuntelin juuri vähän aikaa sitten kirpparilla keskustelua äidin ja ehkä 4-vuotiaan tytön välillä, äiti sovitti tytölle Mini Rodinin takkia ja tyttö sanoi, ettei halua sitä, kun on niin ruma (olin samaa mieltä). Äiti sitten vakuutteli, että tosi hieno, "Ellilläkin" on samanlainen ja tämä me otetaan. Pienempi rattaissa oli puettu myös kyseiseen merkkiin. Perheen taloudellisesta tilanteesta en toki tiedä mitään, mutta en vaan voi ymmärtää, miten jotkut saadaan aivopestyä siihen, että kaiken pitää olla tiettyä merkkiä. Jos ulkonäöltään samanlaisia roikkuisi Cittarin rekeissä, ne jäisivät rumuutensa takia myymättä. Mutta kun Mini Rodini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iltalehden tekemä " uutinen"? :D
ialg kirjoitti:
Iltalehden tekemä " uutinen"? :D
Mäkin voisin alkaa toimittajaksi. Kopsailisin kaikenpäivää aloituksia vauvapalstalta lehteen. Copy past ja sit liitän siihen raflaavan otsikon ja haen kuvan jostain kuvapankista. Eikai sen niin väliä vaikka juttu ei olis tottakaan...
ialg kirjoitti:
Iltalehden tekemä " uutinen"? :D
Hyvä ap! Nostit varmasti monia koskettavan asian esille!
Merkkimamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ihan yks nuori bloggaaja, jolla kaksi pientä lasta. Ei käy töissä ja mieskin taitaa olla opiskelija. Silti on lapsilla merkikampetta päällä lähes aina...
Taidan tietää ketä tarkoitat. Elää miehen vanhempien rahoilla.
Mission mother?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ialg kirjoitti:
Iltalehden tekemä " uutinen"? :D
Niinpä. Minä voisin tehdä uutisen "tuntemattomat paljastavat kamalimman salaisuutensa netissä" ja "valmistuin suoraan kortistoon, 4,5 vuotta takana ja vieläkin epäuskoinen" ja "Tuijotin suu auki - katso kertomukset tilanteista joissa sanat eivät riitä". Sitäpaitsi ei tarvitsisi vilkaista kuin aloitusviesti ja vähän ekan sivun vastauksia, se riittää. Eikä tarvitse edes miettiä, onko lähteenä käytetty materiaali ihan täyttä totta, pelkkä trolli vai todellisuutta mukaellen kirjoitettu ajatuksentynkä.
Huoh.
Mulla on diagnosoitu masennus ja jo parin vuoden ajan lastenvaatteet ovat tuoneet minulle paljon iloa. Jaksan lähteä ulos lasten kanssa, kun lapsilla on ihanat talvihaalarit päällä. Säälittävää mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on diagnosoitu masennus ja jo parin vuoden ajan lastenvaatteet ovat tuoneet minulle paljon iloa. Jaksan lähteä ulos lasten kanssa, kun lapsilla on ihanat talvihaalarit päällä. Säälittävää mutta totta.
Eihän se haittaa, kyllä ilo saa ottaa irti sieltä mistä saa. Kun yksi lapsistamme oli vauvana pahasti allerginen, oksensi, itki ja valvotti, sain minä iloa kestovaippojen erilaisista kuoseista ja lapsen vaatteista. Arki pyöri niin pahasti kotona ja sen huonovointisen lapsen ympärillä, ettei mihinkään muuhun ollut rahkeita. En kuitenkaan ottanut pikavippiä tai törsännyt yli käyttövarojen, mutta sain rytmiä ja jaksamista arkeen esim. viikottaisilla kirpparikierroksilla. Olisi siinä mielenterveys ihan liikaa koetuksella, jos hassaisi raha-asiatkin keturalleen...
Vierailija kirjoitti:
Eihän lastenvaatteita edes voi käyttää kuin hetken. Lapset kasvavat koko ajan.
Siinä mielessä onkin hyvä ostaa sellaista mikä kelpaa käytettynä muille. On vähän edesvastuutonta ostaa kertakäyttörytkyjä parille käyttö kerralle. Ostajissakin on tietysti vikaa, mutta muita ei voi muuttaa. Itseään voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Mitä, jos nyt ensin myisit ne tarpeettomat rääsyt pois ja sitten maksaisit jäljelle jääneet osamaksut halvemmalla lainalla. Kämppäkin teillä on, niin vakuutta vastaan saat kohtuuhintaisen kulutusluoton, niistä oli viime kuussa Taloustaito- lehdessä testi, niin katso vaikka sieltä halvin. Lainathan voit aina maksaa pois ennen aikojaan.
https://www.taloustaito.fi/Saasto-laina/Lainat/kulutusluotot-vertailuss…
https://www.arkadiarahoitus.fi/ajankohtaista-lainoista/lainojen-yhdista…
Minulle totesi erään tuttavan MIES että täytyyhän sitä lapselle ostaa merkkivaatteet että kehtaa sen päiväkotiin viedä! Kuulemma pihalla muut mammat ja hoitotädit katsoo kieroon jos on jotai halpakauppahaalaria päällä... Hohhoijaa, eikö haalarin funktio ole pitää lapsi kuivana ja lämpimänä, eikä nostattaa statusta. Vai enkö vain ymmärrä jotain :D
Oikeasti, konttaavalle ja ryösivälle lapselle 200 euron haalari? Eihän sillä ole jälleenmyyntiarvoakaan kun on polvet ja peppu puhki. Oma ipana on vielä niin pieni ettei ole hoidossa, mutta oikeastiko ihmiset katsoo kun omaansa menee hakemaan että ai kamala kun tuolla naapurin Sirpan tenavallakin on vaan tommonen kolmenkympin haalari, ompa noloa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle totesi erään tuttavan MIES että täytyyhän sitä lapselle ostaa merkkivaatteet että kehtaa sen päiväkotiin viedä! Kuulemma pihalla muut mammat ja hoitotädit katsoo kieroon jos on jotai halpakauppahaalaria päällä... Hohhoijaa, eikö haalarin funktio ole pitää lapsi kuivana ja lämpimänä, eikä nostattaa statusta. Vai enkö vain ymmärrä jotain :D
Oikeasti, konttaavalle ja ryösivälle lapselle 200 euron haalari? Eihän sillä ole jälleenmyyntiarvoakaan kun on polvet ja peppu puhki. Oma ipana on vielä niin pieni ettei ole hoidossa, mutta oikeastiko ihmiset katsoo kun omaansa menee hakemaan että ai kamala kun tuolla naapurin Sirpan tenavallakin on vaan tommonen kolmenkympin haalari, ompa noloa?
Ei meidän lapsi ole saanut yhtään 200 euron haalaria rikki (nyt on menossa jo kolmas. Tosin kaikki on ostettu alesta eli loppukustannus ei paljon siitä cittarin haalarista eroa). Päinvastoin hyvin on kestäneet konttaamiset ja hiekkalaatikot ja kaikki olen myynyt hyväkuntoisina eteenpäin, mikä entisestään pienentää sitä kokonaishintaa. (Viime talven Molon haalari maksoi meille 40 eur. Ostin satasella (ovh vajaa pari sataa) ja myin 60 eurolla) Nämä halpisvaatteiden ostajat eivät tunnu tajuavan, että ne kalliit oikeaisti kestää. Jos se oman muksun Ciraf hajoaa heti polvista, niin ei se kerro mitään niistä kalliimmista. Enkä myöskään kyllä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa lapsi ei saisi leikkiä, ettei vaatteet hajoa. Taitavat olla näiden "minä en kallista lapselle osta" äitien urbaanilegendoja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle totesi erään tuttavan MIES että täytyyhän sitä lapselle ostaa merkkivaatteet että kehtaa sen päiväkotiin viedä! Kuulemma pihalla muut mammat ja hoitotädit katsoo kieroon jos on jotai halpakauppahaalaria päällä... Hohhoijaa, eikö haalarin funktio ole pitää lapsi kuivana ja lämpimänä, eikä nostattaa statusta. Vai enkö vain ymmärrä jotain :D
Oikeasti, konttaavalle ja ryösivälle lapselle 200 euron haalari? Eihän sillä ole jälleenmyyntiarvoakaan kun on polvet ja peppu puhki. Oma ipana on vielä niin pieni ettei ole hoidossa, mutta oikeastiko ihmiset katsoo kun omaansa menee hakemaan että ai kamala kun tuolla naapurin Sirpan tenavallakin on vaan tommonen kolmenkympin haalari, ompa noloa?Ei meidän lapsi ole saanut yhtään 200 euron haalaria rikki (nyt on menossa jo kolmas. Tosin kaikki on ostettu alesta eli loppukustannus ei paljon siitä cittarin haalarista eroa). Päinvastoin hyvin on kestäneet konttaamiset ja hiekkalaatikot ja kaikki olen myynyt hyväkuntoisina eteenpäin, mikä entisestään pienentää sitä kokonaishintaa. (Viime talven Molon haalari maksoi meille 40 eur. Ostin satasella (ovh vajaa pari sataa) ja myin 60 eurolla) Nämä halpisvaatteiden ostajat eivät tunnu tajuavan, että ne kalliit oikeaisti kestää. Jos se oman muksun Ciraf hajoaa heti polvista, niin ei se kerro mitään niistä kalliimmista. Enkä myöskään kyllä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa lapsi ei saisi leikkiä, ettei vaatteet hajoa. Taitavat olla näiden "minä en kallista lapselle osta" äitien urbaanilegendoja...
Tunnen sitten varmaan vaan poikkeuksellisen tuhovimmaisia pikkupoikia, kun näyttää haalarinpolvet olevan aina puhki vaikka mitä merkkiä ovat :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle totesi erään tuttavan MIES että täytyyhän sitä lapselle ostaa merkkivaatteet että kehtaa sen päiväkotiin viedä! Kuulemma pihalla muut mammat ja hoitotädit katsoo kieroon jos on jotai halpakauppahaalaria päällä... Hohhoijaa, eikö haalarin funktio ole pitää lapsi kuivana ja lämpimänä, eikä nostattaa statusta. Vai enkö vain ymmärrä jotain :D
Oikeasti, konttaavalle ja ryösivälle lapselle 200 euron haalari? Eihän sillä ole jälleenmyyntiarvoakaan kun on polvet ja peppu puhki. Oma ipana on vielä niin pieni ettei ole hoidossa, mutta oikeastiko ihmiset katsoo kun omaansa menee hakemaan että ai kamala kun tuolla naapurin Sirpan tenavallakin on vaan tommonen kolmenkympin haalari, ompa noloa?Ei meidän lapsi ole saanut yhtään 200 euron haalaria rikki (nyt on menossa jo kolmas. Tosin kaikki on ostettu alesta eli loppukustannus ei paljon siitä cittarin haalarista eroa). Päinvastoin hyvin on kestäneet konttaamiset ja hiekkalaatikot ja kaikki olen myynyt hyväkuntoisina eteenpäin, mikä entisestään pienentää sitä kokonaishintaa. (Viime talven Molon haalari maksoi meille 40 eur. Ostin satasella (ovh vajaa pari sataa) ja myin 60 eurolla) Nämä halpisvaatteiden ostajat eivät tunnu tajuavan, että ne kalliit oikeaisti kestää. Jos se oman muksun Ciraf hajoaa heti polvista, niin ei se kerro mitään niistä kalliimmista. Enkä myöskään kyllä koskaan törmännyt tilanteeseen, jossa lapsi ei saisi leikkiä, ettei vaatteet hajoa. Taitavat olla näiden "minä en kallista lapselle osta" äitien urbaanilegendoja...
Tunnen sitten varmaan vaan poikkeuksellisen tuhovimmaisia pikkupoikia, kun näyttää haalarinpolvet olevan aina puhki vaikka mitä merkkiä ovat :D
Varmaan. Meillä 5v. poika, yhdestäkään haalarista ei oo saanut polvia tai peppua puhki *kopkop* vaikka todellakin päikyssä niillä kontataan ja painitaan ja ties mitä.
Luottomerkkinä meillä aina ollut Reima (tec tai kiddo) ja Pop. Noissa vahvistetut polvipaikat ja pyllypuoli.
Samantyylinen tarina itselläni. Aikanaan haksahdin noihin osamaksutileihin ja otin kaikilta mahdollisilta sellaisen. HobbyHall, Ellos, Jotex, H&M ymymym...Olihan se hienoa kun sai vaikka kaikista kalleimman television johon ei olisi kuunaan ollut varaa käteisellä. Makselin niitä sitten pois aina tilipäivinä. Talolainan lyhennyksen jälkeen kaikki jäljelle jäänyt meni osamaksujen lyhennyksiin. Jossain vaiheessa keksin pikavipit. Oli hienoa kun sai ripsihuollot ajallaan, sai shopata vaikka vaan kirppiksellä niin ettei ikinä tarvinnut laskea kauppojen loppusummaa. Aluksi selvisin niistä jotenkuten. Maksoin uudella lainalla vanhan lyhennystä. Lopulta summat kasvoi niin suuriksi etten kyennyt enää lyhentämään eriä ja lopulta meni luottotiedot.
Nyt olen maksanut nuo pikavippilainat lähes kokonaan pois,mutta luottotiedoton olen vielä 2,5 vuotta. Toisaalta hyvä. En saa tilattua enää mitään tilille. Olen edelleen naimisissa Klarnan kanssa ja jokaiseen noihin nettifirmoihin on monen sadan velat joita lyhennän muutamalla kympillä kuussa. Ne menee pelkkiin korkoihin joten itse summa ei juurikaan lyhene. Edelleen kaikki tilit menee lähes kokonaisuudessaan noihin osamaksulyhennyksiin.
Jos ja kun joskus tästä suosta selviän, en enää KOSKAAN ota yhtään tiliä yhtään minnekään eikä niin kiperää rahatilannetta tulekaan että otan yhtä ainutta pikavippia!
Tämä ketju todistaa naisten tyhmyydestä.
Sukulaiseni on hurahtanut merkkivaatteisiin, sillä seurauksella, että mies joutuu usein sumplimaan laskujen eräpäiviä ja pyytää lyhennysvapaata lainoihin. Pakettirumba vaan pahenee joka kerta, kun perhekerhoissa ja leikkipuistoissa on muitakin vaateorientuneita äitejä, jotka sitten vertailevat pilttien vaatteita ja kertovat, mitä ovat milloinkin ostaneet. Yksi innostuu jostain, niin koko lauma seuraa perässä ja hirveä kilpailu päällä, kenellä on varaa ostaa eniten. Käsittääkseni kaikki heistä ovat pieni/normaalituloisia vanhempainvapaalla olevia ihmisiä.
Olen kauhulla odottanut, koska korttitalo romahtaa. Tietää hän kyllä itsekin, että vaatteisiin ei ole varaa, mutta ostelee silti. Sama ostohysteria koskee muitakin lastentarvikkeita. Kerran kysyin, mihin vauva tarvii monta eri väristä Gugguun pipoa. Vastaus oli se, että haluaa sen sopivan kulloinkin päällä olevaan ulkoasuun. Ostaa kyllä käytettynäkin, mutta merkkivaatteet ovat kalliita silloinkin. Hänkin perustelee ostovimmaansa hyvin säilyvällä jälleenmyyntiarvolla. Loppuuko hysteriakulutus vasta sitten, kun talo menee alta maksamattomien lainojen takia.
On meidänkin lapsilla merkkivaatteita, mutta ne on joko lahjaksi saatu, ostettu kirpparilta halvalla tai alennusmyynnistä. Vaatteet kiertävät sisarukselta toiselle ja huolellisella vaatehuollolla ne ovat pysyneet hyvinä, jolloin annan ne jollekin tarvitsevalle eteenpäin. Tärkeintä on, että lapsella on siistit ja ehjät, sekä puhtaat vaatteet päällä. Merkillä ei ole väliä, mutta laadulla on. Toki väri ja kuosikin on tärkeä, pyrin valitsemaan sellaisia, joista tiedän lasten tykkäävän. Kaikki merkkivaatteet eivät ole laadukkaita, mutta moni ns. halpamerkki, kuten Hennesin ja Lindexin vaate on ollut. Yhtään Mini Rodinin, Molon tai Gugguun vaatetta meillä ei ole, sillä mun mielestä ne ovat ylihintaisia ja pääasiassa rumiakin vaatteita.
Mielestäni vanhemman tehtävä on opastaa lasta myös järkevään kuluttamiseen ja pohtimaan hankintojen välttämättömyyttä. Kaikkea ei voi saada ja vaatteet eivät tee parempaa ihmistä kenestäkään. Mielestäni on vastuutonta opettaa lapsi siihen, että kaikki pitää olla aina vähän hienompaa kuin muilla. Sama malli seuraa kyllä takuulla aikuisuuteen ja kierre on valmis.
Vierailija kirjoitti:
Merkkimamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ihan yks nuori bloggaaja, jolla kaksi pientä lasta. Ei käy töissä ja mieskin taitaa olla opiskelija. Silti on lapsilla merkikampetta päällä lähes aina...
Taidan tietää ketä tarkoitat. Elää miehen vanhempien rahoilla.
Mission mother?
Ei vaan Karhupoikani Koda. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Merkkimamma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen ihan yks nuori bloggaaja, jolla kaksi pientä lasta. Ei käy töissä ja mieskin taitaa olla opiskelija. Silti on lapsilla merkikampetta päällä lähes aina...
Taidan tietää ketä tarkoitat. Elää miehen vanhempien rahoilla.
Mission mother?
Ei vaan Karhupoikani Koda. :D
Tuo korttitalo taisikin jo romahtaa ja blogi FB-sivuineen kadota.
Olen huomannut saman ilmiön nimenomaan perhekerhossa. Kaikki äidit ovat ihan normaaleja kotiäitejä, joiden miehillä on normaalipalkkainen työ. Silti valehtelematta melkein kaikilla lapsilla on juuri näitä huippukalliita vaatteita päällä. En ymmärrä. En ikimaailmassa voisi laittaa useita kymmeniä euroja yhteen paitaan, jolle taapero kuitenkin sotkee sen tahraavimman oranssin spagettikastikkeen. Mieluummin raahaan UFFille sen myyntikelvottoman, tahraisen 5€ kirppispaidan/10€ H&M-paidan entä kuin jonkun 35€ maksaneen minimolopoppigugguu-paidan.
Kerran meillä oli perhekerhossa vaate-esittely joltakin tällaiselta "muotimerkiltä". Ja voi luoja sitä ryhmäpaineen määrää! Kaikki äidit kulki vaaterekkien viertä, sovitti vaatteita ja teki tilauksia. Minä siellä heidän keskellään kohteliaisuudesta katselin vaatteita. Näin yhden ihan söötin T-paidan, mutta jeesus sentään, 35€ yhdestä T-paidasta! Olin jo sortua ostamaan koska kaikki muutkin ostivat, mutta sitten tulin (onneksi) järkiini. Tuolla rahallahan saa jo paketin kanaa ja jauhelihaa ja pottuja ja kasviksia. Ja paljon muutakin.
Kesällä perhekerhon leikkikenttäreissulla yksi näistä merkkiuskovaisimmista äideistä tuli paikalle lapset juurikin niissä Bugaboon tuplarattaissa. Lapsilla oli yllään Mini Rodinin todella sievät vaatteet. Mutta eiväthän ne lapset mitään leikkineet niissä vaaleissa vaatteissaan. Muut lapset rönttävaatteissaan ryömivät hiekkalaatikossa ja tekivät hiekkakakkuja, nämä lapset istua törröttivät rattaissa. Toinen heistä kävi hetken aikaa hiekkalaatikolla: hän käveli hiekkalaatikon vierelle, otti lapion ja tökki sillä hiekkaa edelleen seisten. Sitten hän palasi istumaan rattaisiin. Oli todella surullinen näky.
Pointtini ei ole se, että merkkivaatteita lapsilleen ostavat olisivat huonoja äitejä. Mutta onhan se nyt surullinen näky, jos se on selvää, etteivät lapset saa leikkiä normaalisti siksi, koska äiti on päättänyt että jälleenmyyntiarvo täytyy säilyttää eikä vaatteita saa sotkea vahingossakaan.
Enkä ymmärrä miksei niitä "hienompia" vaatteita voi käyttää sitten sisäleikeissä ja laittaa ulos sellaisia rönttävaatteita, jotka päällä saa rymytä niin paljon kuin sielu sietää.
Kyllä minä monesti kesällä ulkoillessamme mietin, että mitähän vastaantulijat ajattelevat. Minun lapsella on yllä kirppikseltä ostettu rymypuku, joka on nuhjuinen ja paikattu. Mutta ne ajatukset unohtuvat kun lapsi säntää hiekkalaatikolle leikkimään, eikä tarvi sydän syrjällään miettiä hiekkatahroja vaatteissa.
(Talvella eri juttu. Talvella meillä panostetaan lämpimään ulkoilupukuun - joka yllä saa kyllä silti rymytä.)