2500 euroa kulutusluottoa lastenvaatteiden vuoksi - olin tyhmä ja haluan kertoa oman tarinani varoitukseksi muille
Kävi se tyypillinen elämänkulku. Seurusteltiin muutama vuosi, mentiin naimisiin, tulin raskaaksi, jäin pois töistä, saatiin ihana vauva. Vauva-aika oli toki rankkaa, mutta myös heittämällä elämäni ihaninta aikaa. Kun esikoinen täytti vuoden, jätettiin ehkäisy pois ja seuraavasta kierrosta tulinkin raskaaksi. Raskausaikana mies sai työtarjouksen josta ei voinut kieltäytyä, joten muutimme n. 150 kilometrin päähän molempien kotipaikkakunnalta ja ostimme asunnon. Toinen, ihana vauva syntyi.
Hakeuduin jo raskausaikana uudella paikkakunnalla avoimeen perhekerhotoimintaan, koska en tuntenut sieltä ketään. Porukka olikin kivaa ja sain uusia kavereita, osaa kutsun nykyään jopa ystäviksi. En vielä tässä vaiheessa kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tuo porukka pyöri melko materialististen arvojen ympärillä. Se hiipi pikkuhiljaa, ensin hurahti yksi ja sitten toinen. Tähän asti olin pukenut lapset ihan tavallisesti, ostanut vaatteet ketjukaupoista ja kirppareilta, omaan makuun sopivia toki.
Noin kaksi vuotta sitten se alkoi kuitenkin iskeä tähänkin talouteen. Muistan vieläkin ensimmäisen askeleen. Ajattelin, että olisi tosi kiva ottaa lapsista joulukorttikuva, jossa molemmilla on Popin raitaa. Tilasin molemmille yläosa-alaosa-setit ja alennusosiosta löysin vauvalle pari kivaa bodya. Vähän nikottelin, kun ostoskorin loppusumma alkoi kakkosella ja oli kolminumeroinen, mutta tilasin kuitenkin.
Ensimmäisen kerran ostin lastenvaatteita osamaksulla n. 1,5 vuotta sitten, kun minun oli PAKKO saada lapsille Mini Rodinin toppahaalarit asusteineen. Tässä vaiheessa budjetti ei enää kestänyt 500 euron kertatilausta, etenkin kun rahaa meni lastenvaatteisiin muutenkin. Mini Rodinista tuli Gugguun ja Papun ohella se the juttu.
Varovaisen arvion mukaan olen kuluttanut lastenvaatteisiin ja trendikkäisiin lastentarvikkeisiin lähemmäs 10 000 euroa kahden viimeisen vuoden aikana. Kaiken suinkaan liikenevän rahan olen käyttänyt lastenvaatteisiin ja olen naimisissa monien osamaksuvälittäjien kanssa. Kun en osannut päättää, mitä väriä tilaisin, tilasin kaikkia. Joskus palautin ne mistä en niin tykännyt, usein en - kun tykkäsin niistä kaikista. Irtisanoin kuntosalikortin, vaikka tykkäsin jumpista kovasti, koska halusin käyttää säästyvät rahat lastenvaatteisiin. Saihan säästyneillä rahoilla yhden Mini Rodinin "onsien" kuukaudessa. Vaihdoin ihan hyvät ja toimivat käytettynä ostetut Brion tuplat Bugaboihin kaikilla herkuilla, koska sellaiset kuului olla.
Pari kuukautta sitten heräsin. En tiedä miksi, mutta jostain syystä katsoin Gugguu Porinoita ihan eri silmin. Mietin, että ei helvetti, ovatko nämä ihmiset tosissaan, jauhavat jostakin trikoorievuista satojen kommenttien mittaisissa ketjuissa. Sitten silmäni rävähtivät auki kunnolla, kun tajusin, että minä en ole mitenkään kesyimmästä päästä tässä hommassa, ehkä päinvastoin. Tunnustin miehelle, vaikka ollakseni rehellinen olenkin vähän katkera siitä, ettei hän muka huomannut mitään. Miten se on mahdollista, kun koti muuttuu postikonttoriksi ja kaksivuotiaalle on kahdeksan erilaista ihan samaa tarkoitusta palvelevaa villamyssyä?
Maksan tuota velkaa pois vielä pitkään, liian pitkään. Olen koko "harrastukseni" ajan maksanut osamaksuja myös pois, eikä luonto vielä anna periksi katsoa, millaisissa lukemissa on pahimmillaan liikuttu. Haluan anonyymisti jakaa tarinani, jotta muut äidit osaisivat tätä onkaloa välttää - lastenvaatteista tulee helposti elämää suurempi asia, jos elämässä ei (lasten lisäksi, tietysti) oikein ole muutakaan.
Kommentit (468)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myönnän välillä ihmetelleeni miten joillan nuorilla työssä käymättömillä mammoilla on varaa pukea lapsensa aina uusiin ja kalliisiin merkkivaatteisiin. Tässä siis selitys, vaatteet hankitaan velkarahalla. 😮
Mä oon myös ajoittain ihmetellyt, kun harva hyvätuloinen perhekään (jossa molemmat vanhemmat töissä ja perheen bruttotulot yli 10k) raaskii ostella pienille lapsille noita merkkivaatteita, jotka kuitenkin käy pieneksi parissa kuukaudessa.
=====
Monet hyvätuloiset on ja pysyy rikkaina just siksi et raha ei polta sormissa.
Monet matalapalkkaiset pysyy rutiköyhinä just siksi että raha, sekä oma että lainaraha polttaa sormissa.
Joskus nämä ominaisuudet tosin menee ristiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun monet tuntuu tietävän, että gugguu ym on ruma ja ylihinnoiteltu, niin mistä sitten löytyisi halvempi pipo vastaavilla ominaisuuksilla? Vuoren pitäisi olla (luomu) puuvillaa, päällinen merinovillaa, mulesing-vapaata tietenkin. Riittävän paksu ja lämmin. Valmistettu mieluiten Suomessa, mutta myös muut Eu-maat on ok. Ei ole nimittäin tullut vastaan yhtään alle 30e hintaista 🤔
No jopas on ominaisuuksia lasten myssykälle. Noita pipoja muutenkin katoaa tuon tuosta. Sitä on Suomessa lapset juosseet mummon tekemät villapipot päässä viimeiset sata vuotta ja hyvin pärjännyt :D
Mä muuten vihasin lapsena pipoja ja hattuja, vihaan niitä vieläkin. Ja silti musta kasvoi ihan järkevä ja suht akateeminen ihminen :D
Alkuperäinen kysymys on hyvä. Eettinen ja tietoinen kuluttaja tekee juuri nuo valinnat ja kaikkihan tiedämme, että se ei ole halpaa. Nämä ovat valintoja, joilla vaikutamme tähän maailmaan. Mahtavaa, että arjessa myssyvalinnoissa toimitaan eettisesti.
En ymmärrä mitä siinä on yläpeukuttamista, että joku tulee kertomaan kuinka vähemmän eettiselläkin pipolla korvat pysyy lämpimänä. Tottakai pysyy. Hieno juttu...
Turha täällä on tätä yrittää selittää. Fiksu ostaa akryylia henkkamaukalta kahdella eurolla tulotasoon katsomatta. Nih.
Meidän lapsilla oli muuten Kivat myssyjä. Ne oli aika kova juttu kymmenisen vuotta sitten. Suomessa Tampereella valmistettuja. Niilläkin taitaa nykyään olla merinovillaa, muelesing vapaudesta en tiedä. Ennen ne oli tavallisen lampaan villaa, hintaa vähän vähemmän kuin merinovillalla, mutta monin verroin enemmän akryylisiin halppispipoihin. Miksi en ollenkaan muista, että silloin tällaista samanlaista halveksuntaa olisi ollut vanhempia kohtaan, jotka valitsivat sen vähän kalliimman ja paremman pipon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein näin lapsiperheellisenä tajua niitä tupsumyssyjä. Eihän siihen mahdu edes huppu päähän jos vaikka alkaa hieman sadella. Vai onko ne karvahatut vedenpitäviä? Joskus lapsella oli Kivatin huppuhattu ja siinä pienet pampulat, ne mahtui vielä hupun alle mutta ne pään kokoiset tupsut niin luulisi olevan epämukavatkin?
Missä gugguun pipossa on pään kokoinen tupsu? Meidän päiväkodin lapsilla mahtuu kyllä huppu tupsupiponkin kanssa, sanoin omilla lapsilla. Toiseksi mitä joku pikku sade haittaa jos on pipo? Sen piponhan voi laittaa kuivumaan, kuljen itsekin villapipo päässä sateella ilman ongelmaa.
Kuulostaa nämä merkkivaatteiden haukkumiset vähän keksimällä keksityiltä. Ihan sama jos ei omaan estetiikkaan sovi tai rahat ei riitä tmv. Mutta tällaiset ihmeelliset keksityt väitteet saa miettimään niitä todellisia motiiveja.
No ei meidän lapsilla kyllä mahdu huppu sen Gugguun tupsun päälle. Meillä on lisäksi tupsuton hattu olemassa, sitä pidetään sitten sadekelillä ja pyöräillessä. Kaksi pipoa on oltava kuitenkin, että on varakappale jos yksi häviää/kastuu, joten toinen voi yhtä hyvin olla isotupsuinen. Lapset sitä paitsi rakastaa niitä tupsuja, saivat valita pipot ja molemmat halusi mahdollisimman paljon ja isoja tupsuja 😅
Sama. Ei meilläkään mahdu huppu lapsen päähän enää sellaisen gugguun pampulamyssyn kanssa. Meillä niitä on lapsella 2 käytettynä 15e kpl eri talvina ostettuja. Meidän taloutta ei konkurssi uhkaa lastenvaateostosten takia, mutta ymmärrän kyllä shoppailuriippuvuuden mekanismeja, sehän on samanlainen kuin mikä tahansa riippuvuus, peliriippuvuus, riippuvuus valehdella, sokeririippuvuus yms. Toisilla on helpompi kaatua addiktioiden loukkuun esim geenirasitteista tai lapsuuden yms kokemuksista johtuen. Jokaisella meillä on omat ristimme kannettavana ja kaikille toivon pelkkää hyvää.
Nuo lastenvaatteisiin menneet rahat olisi voinut sijoittaa. Ihmisillä ei taida olla nykyään aivosoluja päässään, kun ostellaan tuollaisia kalliita merkkivaatteita pikkulapsille. Rahat menevät kankkulan kaivoon. Pikkulapsi ei tarvitse merkkivaatteita. Pikkulapsi möyrii hiekkalaatikossa ja leikkii kuraleikkejä, ei seisoa tönötä poseeraten merkkihaalari päällä missään talon reunustalla. Itse ostin laadukkaita lastenvaatteita lapselleni kun hän oli pieni, mutta eivät ne olleet mitään superkalliita, ihan normihintaisia. Esimerkiksi Tutta, Reima ja Prismastakin saa ihan laadukkaita lastenvaatteita normaali käyttöön.
Osamaksut ovat kaiken pahan alku ja juuri. Kaikista järkevin on käteiskauppa. Se on se mikä kannattaa, mutta kun eihän nykyihminen mitään käteistä pysty käyttämään, vaan korttia vaan vinguttaa. Ja kun mitään ei viitsitä säästää ja sivuun laittamaan, koska se on niin hiasta. Hetkessä eletään ja kaikki pitää saada mulle, mulle nyt ja heti. Siksi niitä velkoja tehään, ettei tartte mitään säästää ja odottaa, vaan kaikki on tässä ja nyt. Se on se helpoin tapa elää. Mutta sitten, kun onkin tehty sokeasti velkaa yli varojen, niin siihen loppuu elämän helppous. Parhaassa tapauksessa ihminen sekoaa siitä kun kuukauden laskupino on suurempi kuin kuukauden tulot ja sairastuu siitä johonkin alkoholismiin tai muuhun, mikä viimeistelee tuhon. Liikaa vaan sitä velanpaskaa, niin kohtalo on sillä sinetöity. Tilanne eskaloituu äkkiä siihen, että ikinä koskaan enää ei ole mitään omissa nimissä. Kaikesta hyvästä voidaan puhua vain menneessä aikamuodossa. Nimi ei käy edes hautakiveen.
Ihmiset. Säästäkää ja käyttäkää sitä käteistä, niin ette oo ihan kuutamolla siitä, paljon tilillä on rahaa ja minkä verran pystyy kuluttamaan. Ottakaa kassalla kuitti ja pitäkää kirjaa tuloista ja menoista. Muuten tulee niitä yllätyksiä, että pitäisi automaatista nostaa rahaa, niin siellä ei ookaan kuin 16 senttiä, vaikka oli muistavinaan, että tonni siellä pitäisi vielä olla. Tai että kun marssitaan kassalle satasen ostosten kanssa, niin maksutapahtuma hylätään, koska tilillä ei ookaan rahaa.
Olen myös ihmetellyt, miten niin monella nuorella on varaa ostaa kalliita merkkilaukkuja, ilmeisesti ostelevat niitä luottokorteilla. Pitää saada kun muillakin on. Kertoo huonosta itsetunnosta.
Vierailija kirjoitti:
Nuo lastenvaatteisiin menneet rahat olisi voinut sijoittaa. Ihmisillä ei taida olla nykyään aivosoluja päässään, kun ostellaan tuollaisia kalliita merkkivaatteita pikkulapsille. Rahat menevät kankkulan kaivoon. Pikkulapsi ei tarvitse merkkivaatteita. Pikkulapsi möyrii hiekkalaatikossa ja leikkii kuraleikkejä, ei seisoa tönötä poseeraten merkkihaalari päällä missään talon reunustalla. Itse ostin laadukkaita lastenvaatteita lapselleni kun hän oli pieni, mutta eivät ne olleet mitään superkalliita, ihan normihintaisia. Esimerkiksi Tutta, Reima ja Prismastakin saa ihan laadukkaita lastenvaatteita normaali käyttöön.
Meillä ulkovaatteet pääosin Reimaa, mutta ei se Reimakaan minusta halpa ole, ulkohaalari 120-150€ normihinnaltaan! Itse tosin ostan aina alennuksesta ja saan 80-100 eurolla. Ja Molon haalarin olen saanut alesta alle 60€. Mitään Mini Rodinia en kyllä alkaisi ostamaan ja moni noista täällä mainituista tällä hetkellä in olevista merkeistä ei miellytä yhtään omaa silmää. Lisäksi kun ostettava kenkiä ym niin ei se lapsen vaatettaminen mitään ilmaista ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein näkee, että miehellä on päällä jotku vaatimattomat, vanhat rytkyt ja äiti ja lapsi on puettuna merkkivaatteisiin. Miehen pukeutumisesta voi hyvin päätellä perheen varallisuustason!
Miehen pukeutumisesta ei voi kyllä päätellä yhtään mitään, ainakaan perheen varallisuudesta. Nimittäin kovinkaan monia miehiä pukeutuminen ei kiinnosta, vaikka rahaa olisi kuinka ;-) Munkin miehen mielestä farkut saa maksaa max 50 euroa, mutta sitten mennäänkin eri summiin kun on kyseessä erilaiset tekniset vempaimet. Ja tulot on meillä suuret, vaikka sitä tuskin moni uskoo.
Mutta ymmärrän sua ap! Itsekin olen riippuvuuksiin taipuvainen, mutta pistän itselleni tarkat rajat joita en ylitä. Rahasta ei ole puute, mutta en siltikään halua shoppailla älyttömästi, koska siitä tulee niin huono ja ahdistunut olo ja kun ne kassit on kotona niin ei enää tee mieli edes irroittaa hintalappuja :(
Tsemppiä!
Haha, totta. Miehelläni on hyvä palkka ja paljon rahaa säästössä. Kulkee välillä reikäisissä nukkaisissa vaatteissa ja vanhoissa rikkinäisissä lenkkareissa. Naurettiin ulkomailla kun siellä kerjäläisillä oli paremmat kengät kuin miehellä. Töihin ja juhliin toki pukeutuu normaalin siististi.
Itse odotan juuri vauvaa ja seurailen jotain Facebookin vauvaryhmiä. Välillä ihmettelen kun ihmiset ostavat vauvalle hirveästi sävy sävyyn vaatteita, koristeita, sisustusjuttuja, vauvakuvauksia... Monet asiat tuntuvat mielestäni aika turhilta. Mutta harrastuksensa kullakin kai?
Itse ollaan ostettu kallis turvakaukalo ja vaunut. Muuten yritän säästellä. Ja myös katsoa etten osta liikaa tavaraa. Ilmaiseksi on jotain saatu ja vähän kirppareilta. Äitiyspakkauksessa oli kaikki kivoja juttuja.
Äitiyspakkauksesta tuli mieleen että mul le oli tosi pettymy s viime vuonna miten paljon siinä oli ulkomaista tavaraa! Tyyliin vaatteita suunniteltu Portugalissa ja tuotettu Kiinassa. Miksi ei voisi ostaa suomalaista, parhaiten aina kin mun suomalaiselle lapselle sopi Reiman mitoitukset, n e portugalilaiset jäi käyttämättä kun ei mahtuneet edes vastasy ntyneelle... ja Kiinassa tehty villahaalari... miksi ei voi suosia suomalaista edes niin supisuomalaisessa jutussa kuin äitiyspakkaus?!
hahahahah! Kyllä taas huvitti: kun rouva tilaa valtavat läjät kalliita lastenvaatteita, niin miehen vikahan se luonnollisesti on :D
Vakavasti ottaen, kyllä aikuisen ihmisen pitää ihan itse miettiä mitä ostaa ja mitä ei, on ihan mahdotonta vaatia, että puoliso kyttäisi toisen hankintoja kaiken muun kiireen keskellä. Lisäksi, siitä vahtimisesta olisi tullut myös katkeruutta takuuvarmasti.
Olen ostanut lapsille suurimman osan vaatteista käytettynä. Ja myynyt vielä eteenpäin hyvällä rahalla. Nyt kun lapset ovat jo kouluiässä en enää ehdi yhtä paljon koluta kirppareita, joten ostan välillä esim. Reiman tai Popin alesta ison satsin ulkovaatteita varastoon. Samoin vaunut sun muut ostin käytettynä ja joistain sain enemmän rahaa jopa myydessä.
Rahaa laitan sitten enemmän ruokaan, matkusteluun ja autoon. Omatkin vaatteet pyrin kierrättämään ja ostamaan vaan vähän laadukkaampaa, joka sitten kestääkin käytössä vuosia. Sukulaisilta tulee meille tosi paljon käytettyjä lasten vaatteita ja samoin pienemmät ei-merkkivaatteet annan aina eteenpäin jollekin tutun lapselle.
Itselläni lähti mopo käsistä kun nostin opintolainaa ensimmäistä kertaa. Nyt jälkeenpäin harmittaa todella paljon, mutta mennyttä ei voi enää muuttaa. Opin sen, että helposti hurahdan johonkin asiaan. Tämä johtunee ainakin osittain ADHD:sta joka myös aiheuttaa impulsiivista käytöstä. Olin myös hyvin masentunut, joten kai se toi jotain helpotusta kun osteli muka niin kivoja juttuja vaikka jälkeenpäin tuntuu ettei hirveästi jäänyt käteen.
Nyt olen taas koukussa shoppailuun (lähinnä selailen sivustoja, lisään toivelistalle ja teen erilaisia listoja), mutta en ota lainaa vaikka mahdollisuus siihen olisi. En vain pysty luottamaan itseeni tämän asian suhteen ja tälle opetukselle tuli hintaa sen 6500e + korot. Summa ei ole järkyttävän suuri, mutta kyllä sitä saa aika pitkään maksella tällä palkkatasolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kun monet tuntuu tietävän, että gugguu ym on ruma ja ylihinnoiteltu, niin mistä sitten löytyisi halvempi pipo vastaavilla ominaisuuksilla? Vuoren pitäisi olla (luomu) puuvillaa, päällinen merinovillaa, mulesing-vapaata tietenkin. Riittävän paksu ja lämmin. Valmistettu mieluiten Suomessa, mutta myös muut Eu-maat on ok. Ei ole nimittäin tullut vastaan yhtään alle 30e hintaista 🤔
No jopas on ominaisuuksia lasten myssykälle. Noita pipoja muutenkin katoaa tuon tuosta. Sitä on Suomessa lapset juosseet mummon tekemät villapipot päässä viimeiset sata vuotta ja hyvin pärjännyt :D
Mä muuten vihasin lapsena pipoja ja hattuja, vihaan niitä vieläkin. Ja silti musta kasvoi ihan järkevä ja suht akateeminen ihminen :D
Alkuperäinen kysymys on hyvä. Eettinen ja tietoinen kuluttaja tekee juuri nuo valinnat ja kaikkihan tiedämme, että se ei ole halpaa. Nämä ovat valintoja, joilla vaikutamme tähän maailmaan. Mahtavaa, että arjessa myssyvalinnoissa toimitaan eettisesti.
En ymmärrä mitä siinä on yläpeukuttamista, että joku tulee kertomaan kuinka vähemmän eettiselläkin pipolla korvat pysyy lämpimänä. Tottakai pysyy. Hieno juttu...
Turha täällä on tätä yrittää selittää. Fiksu ostaa akryylia henkkamaukalta kahdella eurolla tulotasoon katsomatta. Nih.
Meidän lapsilla oli muuten Kivat myssyjä. Ne oli aika kova juttu kymmenisen vuotta sitten. Suomessa Tampereella valmistettuja. Niilläkin taitaa nykyään olla merinovillaa, muelesing vapaudesta en tiedä. Ennen ne oli tavallisen lampaan villaa, hintaa vähän vähemmän kuin merinovillalla, mutta monin verroin enemmän akryylisiin halppispipoihin. Miksi en ollenkaan muista, että silloin tällaista samanlaista halveksuntaa olisi ollut vanhempia kohtaan, jotka valitsivat sen vähän kalliimman ja paremman pipon?
Niin Kivatin pipot täyttää aika lailla nuo kriteerit, mutta nekin maksaa lähemmäs 40e/kpl ihan lähiprismassa. Henkkamaukan ym. kiinantuonti halpisvaatteet on vaan hämärtänyt ihmisten tajun siitä, mitä vaatteet oikeasti maksaa, jos ne tehdään kunnon materiaaleista ja tekijälle maksetaan palkka. Tosiasiassa joskus ennen kaikki vaatteet on ollut paljon kalliimpia suhteessa ihmisten tulotasoon, ennen kuin nämä halppikset on vallannut markkinat.
Lohdutukseksi kaikille muotilastenvaatteisiin hurahtaneille sanon, että oppirahat on usein maksettava. Tuo oppi, jonka olette saaneet,voi tuoda vuosien aikana säästöä melkoisesti. Mutta se edellyttää täyden vastuun ottamista. Kannattaa myös miettiä, mitä loppujen lopuksi ostaa, kun ostaa velkarahalla itselle ylihintaisia lastenvaatteita. Yrittääkö ostaa itselle arvostusta, yrittääkö vähentää muuta ahdistusta, haluaako paeta arkea? Ratkaisuksi löytyy halvempiakin tapoja, jopa ilmaisia. Näin ainakin välttyy lisäahdistukselta, jota laskut ja velka aina tuovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä satsaan ulkovaatteisiin/väliasuihin (merino). Sisävaatteita lapsilla on PALJON, mutta niissä merkki ei ole niin tärkeä. En tiedä onko se jotain traumaa lapsuudesta, kun itse olin paskoissa ulkovaatteissa ja palelin. Sisävaatteetki oli yleensä halvinta rytkyä mitä vaan sai.
En ole mikään suurituloinen, mutta tuhlaan rahani lapsiin vaatteisiin ja harrastuksiin. Ihan järkyttävät summat on mennyt tässä syksyn aikana jo vaatteisiin. En nimittäin löytänyt alesta keväällä mitään, niin nyt oli kaikki hankinnat syksyllä. Pienempi päiväkoti-ikäinen, niin tarvitsee siis ihan kaikkea. Koska olen hyvin ronkeli käytettyjen vaatteiden kunnosta, niin koitappa löytää pojalle 122 senttisiä hyväkuntoisia vaatteita käytettynä (ei löydy meidän pitäjästä). Tyttö taasen teini, joten pitää olla tiettyä tyyliä/merkkiä ettei syrjitä. Kallista touhua ja eipä ihme et tässä vähän velkaantuukin välillä.Pojille ei löydy kirpparilta, on nähty ja kuultu monet kerrat. Tytöille on.
Höpsis. Meillä on lapsen kaikki vaatteet alushousuja lukuunottamatta ostettu aina kirppiksiltä. Lapsi käyttää nyt kokoa 128cm ja meillä on jo varastossa seuraavaa kokoa myös.
Ilmeisesti sulla on aikaa kiertää kirppiksiä viikottain? Itse huomasin aikanaan, että koon 92 cm jälkeen ei pojalle enää löytynyt kirppiksiltä juuri mitään (enkä kyllä ihmettele, ei meiltäkään juuri koskaan jää esim. housuja pieneksi ilman, että ne olisi paikattu ja usein moneen kertaan). Jotain yksittäistä joskus, mutta tämä tosiaan vaatisi sen, että pitäisi jatkuvasti käydä ja ostaa koko ajan varastoon, jos jotain on. En jaksanut tätä, joten siirryin kauppoihin. Kierrätän sitten sen mitä meiltä jäljelle jää lähinnä Hopeen.
Ei me nyt sentään viikottain käydä. Ehkä 10-15 kertaa vuodessa? Ja sillonkun itsellä on pöytä niin käyn sen siivoamassa melkein päivittäin, ja katson nopeasti löytyykö jtn. Lisäksi selaan nettikirppiksiä ehtiessäni. Meillä lapsi rakastaa myös kirppareita, joten se on hyvä yhteistekeminen vaikka sunnuntaisin.
Olen ihan päivätyössä käyvä perheenäiti, ja lisäksi teen iltaisin ja viikonloppuisin töitä yrittäjänä, mutta saan tämän kyllä vaivatta toimimaan. Omat vaatteeni ovat myös lähes poikkeuksetta kirppikseltä.
Miten hullun nopeasti ne teidän lapset siis kasvaa, jos vaatteet aina menee parissa kuukaudessa pieniksi 🤔 Siis ihan pikkuvauva-aikaa lukuunottamatta. Mun 1,5-vuotiaalla on nimittäin edelleen päivittäisessä käytössä paljon samoja vaatteita kuin 8-9kk iässä. Toki aluksi käännettiin housun resoria ja hihoja, mutta missään vaiheessa hän ei ole hukkunut liian isoihin vaatteisiin, eikä mikään edelleenkään näytä kiristävän tai kinnaavan päällä. Ja ihan keskikäyrällä tuo kasvaa.
Onpa hirveä näin miehenä lukea minkäläisiin turhiin juttuihin tuhlaatte rahaa. Lapset kasvaa enkä ostaisi ainuttakaan merkkipipoa ym. En tarvitse itsekään sellaisia. Tavallisen hyvälaatuiset vaatteet riittää.
Ulkovaatteisiin jos johonkin kannattaa panostaa, ja kunnon kenkiin. Mutta tälläkään en tarkoita mitään 200e ”kauppatakkia”.
Sitten päiväkodin sisävaatteet jotka on ekan viikon jälkeen tahrasia niin kuka idiootti pistää tuhansia niihin?? Säälittää miehet ketkä noita maksaa...
"Pikkulapsi ei tarvitse merkkivaatteita. Pikkulapsi möyrii hiekkalaatikossa ja leikkii kuraleikkejä, ei seisoa tönötä poseeraten"
Ei tarvitse. Aikuisten turhamaisuutta ja esittelyn tarvetta. Ei niitä lasten takia edes osteta.
Onneksi tein lapsen aikuisena ja nautin äitiydestä enkä nukkeleikeistä.
Vaikka olisi miten paljon rahaa (itselläni ihan hyvin asiat) ei tarvitse olla tyhmä! Mua ei kiinnosta pätkääkään muiden, varsinkaan jonkun äitikerhon mielipiteet!
Nää on aina valintoja. Joko ostellaan heräteostoksia tai sitten säästetään ja ostetaan sitten jotain harkittua.
Omat lapseni kulkivat kirppis- ja markettivaatteissa.
Nyt kun tytär muutti pienehkölle paikkakunnalle opiskelemaan, niin ostin sille auton että pääsee kulkemaan, kun huono julkisten verkosto, ja nyt vielä korona ja pelottaa matkustaa julkisissa.
Äkkiä se auton hinnan ois saanu upotettua gugguuseen.