Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.
16.01.2017 |
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Kommentit (450)
Ryhdy yrittäjäksi! Varmasti osaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä pitäisi tehdä rinnakkain. Jostain syystä työt ei kelvanneet sulle aikanaan. Tai sitten et päässyt nuorenakaan töihin. Älä ainakaan työhaastatteluissa keskity lapsiisi vaiika mieli tekisi. Miten perhepäivähoitajan työ? Jos ottaisit kotiinne hoitolapsia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri ongelma Suomen koulutusjärjestelmässä. Koulutetaan, mutta sitten työnantajat eivät kuitenkaan arvosta sitä koulutusta yhtään, vaan työkokemus on se, jolla on merkitystä. Koulutukseen pitäisi mielestäni sisältyä takuuvarmat työharjoittelut, joissa saisi sitä aitoa työkokemusta, jota työnantajat arvostavat. Joka vuosi harjoittelua, joka jatkuvasti vaikeutuu. Koulujen pitäisi olla yritysten kanssa tekemisissä ja opiskelijat voisivat porukalla toteuttaa projekteja yritysten kanssa.
Nykyisellään yritykset ja koulut ovat täysin erillään toisistaan ja jää täysin opiskelijoiden harteille hankkia työkokemusta. Jos ei ole mitään suhteita alan yrityksiin ja tulee vielä opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle oltuaan kotoisin pieneltä paikkakunnalta, niin ei suhteita noihin yrityksiin kovin helposti saa ellei pääse sinne ensimmäiseenkään harjoittelupaikkaan.
Tähän yhtälöön kun lisätään vielä se, että valtaosa opiskelee todella nuorella iällä, jolloin siihen opiskeluun aletaan panostamaan kunnolla vasta viimeisinä vuosina. Tuolloin on monen kohdalla jo liian myöhäistä verkostoitua ja lähteä alhaalta lisäten jatkuvasti vaativuutta. Esimerkiksi tekniikan puolella on valtava etu siitä, että on saman alan ammattitutkinto ja työkokemusta pohjalla, koska silloin heillä on se pohjatyö tehtynä jo kun opiskelu alkaa ja siitä on helppo työnantajan ottaa vaativampia hommia harjoittelemaan.
Vika ei ole yhteiskunnassa vaan ihmisissä, jotka eivät viitsi vaivautua miettimään nenäänsä pidemmälle. Jos taidehistorian tohtoreille ei ole Mäkkäriduuneja riittävästi, vika ei ole yhteiskunnan vaan ihmisen itsensä.
Nimim. AMK-koulutus ja bruttopalkka 4700. PS Järjestelmällisellä urapolkusuunnittelulla!!!!
Tottakai omalla toiminnallaan voi paljon vaikuttaa, mutta tuossa iässä ihmisillä on usein muutakin mietittävää kuin se, että kuinka hyvin he työllistyvät usean vuoden kuluttua ja mielestäni niin tuleekin olla.
Etenkin kun koulussa esitellään kuinka iso prosentti työllistyy, joten he eivät näe tarpeellisena panostaa kaikkea ensimmäisestä vuodesta lähtien ja mahdollisesti jo ennen opiskelua. Korjausliikkeitä ei voi enää jälkikäteen tehdä. Siksi tulisi riittävät työharjoittelut saada jo koulun aikana ja koulun ja yritysten yhteistyöllä. Tällöin saataisiin opiskelijoille kontakteja yrityksiin jo opiskelun aikana, joka olisi hyvä juttu kaikille osapuolille. Yritysten ei tarvisi ottaa sikaa säkissä, koska kaikki olisivat olleet jo yrityselämässä kokeilussa.
Tuollainen tyhmyydestä sakotetaan -ajattelu on täysin järjetöntä, koska olisi kaikkien etu jos valmistuisi pätevämpiä ammattilaisia, joilla olisi jo valmistuessaan kokemusta työelämästä ja kontakteja sinne.
On niin helppo ulkoistaa ajattelu ja keskittyä vain pitämään hauskaa. Tuollainen liiaksi ihmisiä ohjaava koulutusjärjetelmä tuottaa paljon tasapaksuja suojatyöpaikkalaisia. Kyllä siellä koulussa on jo nyt niitä yhteistyöyrityksiä, joita kiinnostaa olla jo varhaisessa vaiheessa valitsemassa parhaat osaajat joukosta töihin.
Nykyinen järjestelmä antaa yrityksille ne parhaat ja kilpailukykyisimmät yksilöt, joista on eniten hyötyä. Nämä yksilöt ovat niitä, jotka ovat pitäneet tiukasti mielessä työllistymisen ja siihen vaadittavat toimenpiteet koko opiskeluajan ja varmasti jo etukäteen valinneet tietyn alan juuri sen takia, että työllistyisivät johonkin alan työpaikaan.
Ne haaveilijat, jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat elämältään ja pitävät vain hauskaa, ovat haitallisia yrityksille. He tulevat nimittäin käyttäytymään aivan samalla tavalla työelämässä. He vain seilaavat päämäärättömänä pitäen hauskaa jonkun muun kustannuksella eivätkä oikein jaksa ponnistella ylöspäin.
Yritykset tarvitsevat ihmisiä, joilla on tahtotila kehittyä alansa parhaaksi, ja jotka osaavat pyrkiä päämääräänsä sinnikkäästi. Nämä ihmiset kyllä osaavat mennä yrityksiin kyselemään niitä työpaikkoja ja osoittavat, miksi juuri heidän kuuluisi työskennellä näissä yrityksissä ilman, että joku taho on heitä ohjaamassa oikeaan suuntaan ja pyyhkimässä persettä.
En olisin ikinä uskonut että kaksi kuukautta ennen valmistumista sain pysyvän työpaikan.
Vierailija kirjoitti:
En olisin ikinä uskonut että kaksi kuukautta ennen valmistumista sain pysyvän työpaikan.
Mielenkiinnosta, mikä ala ja mikä vuosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, mä en ole tohtori, en edes maisteri tai muutakaan korkeaa. Ihan vain yo-amis x2. Eipä vain siltikään heru edes sitä siivoustyötä, kun ei ole kokemusta muusta kuin lastenhoidosta. Ja siitä opiskelusta.
Se on aivan yks ja sama nykypäivänä mikä tutkinto on, jos ei ole työkokemusta tai suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En olisin ikinä uskonut että kaksi kuukautta ennen valmistumista sain pysyvän työpaikan.
Mielenkiinnosta, mikä ala ja mikä vuosi?
Maaatalous, 2016 :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä ikä (ja kaikki tiedot, josta sen voi laskea esim ylioppilaaksi kirjoittamisvuosi) pois! kokeile edes pääsisitkö haastatteluun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Teitkö kaikkia mahdollisia hanttihommia koulu- ja opiskeluaikana? (Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yliopiston ekoja vuosia.) Jos et, niin miksi?
Kysyn tätä, koska silloin tällöin valitsen ihmisiä määräaikaisiin työsuhteisiin. Toki siis pienimuotoista, oman toimen ohessa tehtävää. Pari vuodessa on näitä..
Kysyn, jotta ymmärtäisin, miksi tätä on alapeukutettu?
Mulle on jotenkin tärkeää nähdä, että on tehty ansiotyötä. Tavallista, ei-tuettua, palkkatyötä. Vaikka sitten hanttihommia vuosia sitten.
Tietenkään mulla ei ole tästä mitään faktaa, vain kokemukseen perustuva mielipide... Mutta tuntuisi, että tuollaisia duuneja tehnyt on halukas olemaan työssä, motivoitunut, sitoutuu jne.
Ja kun mulla harvoin näitä tilanteita on, joissa valitsen työntekijää, kyse ei ole ihan hanttihommasta, muttei korkeakoulutusta vaativastakaan. Jos pelkkä koulutus ratkaisisi, nää olisi merkonomin tai tradenomin hommia.
Yhden "superhumanistin" olen esim. ottanut työhön ja ollut tyytyväinen. Täytyykin kysäistä, tulisiko seuraavaakin tuurausta tekemään. Hänellä siis maisterin paprut hyvin epäkäytännölliseltä alalta, mutta läjä nuoruuden hanttihommatyösuhteita siivouksesta suksivuokraamoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pääsin työhaastatteluun. Pieni pätkä tosin mutta eilen tein hakemuksen. Oon yksi näistä "liikaa kouluttautuneista". 2. tutkintoa teen. Hanttihomma on mutta saapa työkokemusta. Tahdoin vaan tsempata että ei kannata menettää toivoa. Joskus se pongahtaa.
Virstanpylväs se haastatteluunpääsykin jo on.
Tsemppiä KAIKILLE. kyl se siitä :)
t. ei-AP
profeetta-master kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
nämä pilipalitutkinnot pitäisi lailla kieltää, nimittäin se että annetaan ihmisille sellainen uskomus että lukemalla paperit mistä tahansa yliopiston alasta, saisit töitä, se oli 1970 luvulla ehkä näin.
Itsekin luin 7 vuotta eka tutkintoa ensin 2 vuotta elokuva ja tv tutkimus v. 1990-, (täyttä huuhaata), sitten kulttuurihistoriaa ( huuhaata sekin), ei pedagogisia - eikä kultuurihistorialla voi edes opettaa kouluissa kun pitää olla yleisen historian tutkinto! ,,,,,,nyt 16 vuoden jälkeen menin yliopistolle huvikseen ja luin teologian maisteriksi 2 vuodessa....papeilla ei töitä, eikä kiiinnostakaan olla pappi tässä kirkossa.
2 vuotta olen ollut ala asteen opena, se oli tylsää. muuten työttömänä paljon ja pätkätöitä. nyt kohti työkkäriä kun saan pian ne paperit käteen. kun valmistuin eka kerran ja menin työkkäriin siellä oli aulamiehenä joku ffilosofian maisteri, joka oli lukenut filosofiaa 200 opintoviikkoa! naurettiin siinä että ainoa duuni mitä voi saada on just joku tuollainen yleispummi, työkkärin ovimiehenä!
Kaikki taidetutkimus, kirjallisuustiede elokuvahumpuuqitiede, historiat ja muut pitäisi kokonaan lakkauttaa, yhteiskunna ja ihmisten parhaaksi.
Sorry, mutta sinä olet erikoistapaus, etkä voi yleistää omia kokemuksiasi koskemaan kaikkia. Olet se 40 päivää putkeen paastoava sekopää, joka kirjoittaa pakkohoitojaksoistaan tänne eri nimimerkillä. Taas on vissiin paasto menossa? Kuinka mones päivä ilman ruokaa? Kaipaatko takaisin sinne Kupittaalle? Kirjoituksesi eivät ole terveen ihmisen näppikseltä, eivätkä edes oikein kirjoitettuja, eikä ole mikään ihme, ettet ole saanut töitä (todellinen ihme on pikemminkin se, että tuolla kirjoitustaidolla olet päässyt joskus opettajaksi jonnekin), jos joko dokailet vuositolkulla tai sitten paastoat itsesi pakkohoitoon, ja papiksi vielä pitäisi sinut päästää... Sielunpaimeneksi et taida sopia, mutta perusta joku oma uskonto tai hörhökultti, eikös sellaiset ole nyt kovasti muotia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä CV tyhjäksi tohtorinopiskelujen suhteen. Valehtele jotain epämääräistä jostain hanttihommista joita teit ennen kuin sait lapset ja sitten korosta sitä että olet hoitanut NELJÄ lasta ja siksi et ole ollut työeämässä pitkään aikaan. Kun haet tarjoilijaksi tms et siis kerro että olet tohtori!
Ei mitään valehtelua. Se on ajattelematonta monella tavalla.
Neljä lasta ja FT on huippusuoritus nuorella iällä. Jos ei työnantaja niitä arvosta, niin tyhmä on - oli sitten kyseessä mikä tahansa työ.
FT on kova juttu. Lapsien tekeminen taas ei anna mitään lisäarvoa mihinkään työhön, sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Teitkö kaikkia mahdollisia hanttihommia koulu- ja opiskeluaikana? (Jälkimmäinen tarkoittaa tässä yliopiston ekoja vuosia.) Jos et, niin miksi?
Kysyn tätä, koska silloin tällöin valitsen ihmisiä määräaikaisiin työsuhteisiin. Toki siis pienimuotoista, oman toimen ohessa tehtävää. Pari vuodessa on näitä..
Kysyn, jotta ymmärtäisin, miksi tätä on alapeukutettu?
Mulle on jotenkin tärkeää nähdä, että on tehty ansiotyötä. Tavallista, ei-tuettua, palkkatyötä. Vaikka sitten hanttihommia vuosia sitten.
Tietenkään mulla ei ole tästä mitään faktaa, vain kokemukseen perustuva mielipide... Mutta tuntuisi, että tuollaisia duuneja tehnyt on halukas olemaan työssä, motivoitunut, sitoutuu jne.
Ja kun mulla harvoin näitä tilanteita on, joissa valitsen työntekijää, kyse ei ole ihan hanttihommasta, muttei korkeakoulutusta vaativastakaan. Jos pelkkä koulutus ratkaisisi, nää olisi merkonomin tai tradenomin hommia.Yhden "superhumanistin" olen esim. ottanut työhön ja ollut tyytyväinen. Täytyykin kysäistä, tulisiko seuraavaakin tuurausta tekemään. Hänellä siis maisterin paprut hyvin epäkäytännölliseltä alalta, mutta läjä nuoruuden hanttihommatyösuhteita siivouksesta suksivuokraamoihin.
En ole ap, mutta minun työttömyyteni syy (olen maisteri) on varmasti juuri se, että minulla ei ole "oikeaa" työkokemusta eikä suhteita. Olen nimittäin suorittanut sekä opintoni että kaikki työharjoitteluni ulkomailla, ja opiskelijaviisumin takia en ole voinut tehdä "oikeita" palkkatöitä siinä sivussa. Valmistuttuani en siis saanut ulkomailta töitä (koska minulla ei ollut "oikeaa" työkokemusta), joten minun oli pakko palata Suomeen nostamaan työmarkkinatukea enkä edelleenkään saa töitä, koska minulla ei ole "oikeaa" työkokemusta. Kansainvälinen kokemus, kielitaito ja työharjoittelut omalta alalta eivät kiinnosta suomalaisia työnantajia paskan vertaa. Perustaisin oman firman, jos keksisin kannattavan liikeidean ja jos saisin/uskaltaisin ottaa lainaa sitä varten.
Oma vikahan se oli, että läksin ulkomaille. Mutta toisaalta, se oli elämäni parasta aikaa, joten vaikka olisin koko loppuelämäni työttömänä ja köyhänä vuokrayksiössä, niin silti olen onnellinen, että uskalsin lähteä ja kokea sen mistä olin aina unelmoinutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse valitsin ns. järjellä aikoinaan ammattialani, tai oikeastaan vanhempani sen keksivät, eikä siinä tunteella ollut hirveästi sijaa. En ollut ensin kovin kiinnostunut alasta, mutta en hirveästi inhonnutkaan sitä. Halusin vain hyvän koulutuksen ja päästä työelämään. Ei mennyt kauankaan, kun oivalsin, että tässä on ala, jota voin sitten muokata enemmän työssäni mieleisekseni. Työtä on ollut koko ajan ja palkka ja edut hyvät. Eikä ole tarvinnut heittää romukoppaan niitä aiempia kiinnostuksen kohteitakaan, esim. urheilu. Nimittäin harrastan erilaisia liikuntalajeja vapaa-aikanani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit opiskeleen tollasia?
Ja vielä tohtoriksi asti?
Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).
No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.
ap
Esim. Pauliina Laitinen-Laiho on tehnyt loistavan uran taidehistorioitsijana ja sen alan yrittäjänä. Juuri nyt ja myös tulevaisuudessa kuuminta hottia tuolla alalla ovat taideväärennökset.
Jos jatkat niiden parissa tutkimusta ja julkaiset aiheesta jotain, saat varmasti toimeksiantoja. Laitinen-Laihokin on tutkinut nimenomaan taideväärennöksiä. Sillä alalla riittää myös töitä joka maassa, myös suomalaisissa huutokauppataloissa ja museoissa.
Anna Kortelainen on myös tehnyt näkyvää uraa taidehistorioitsijana, ja käsittääkseni isoksi osaksi yliopistojen ulkopuolella (toki luennoi niissä).
En ymmärrä tätä ajattelua, että taidehistoriasta valmistunut ei osaisi mitään. Ja sitten joku palikka-ekonomi on muka niin kykenevä.
Vierailija kirjoitti:
Haetko myös vuokratyöpaikkoja? Kannattaa kokeilla. Varmasti pääset asiakasneuvojaksi/vakuutuskäsittelijäksi jne. Paikat ovat nykyään kokoaikaisia ja kuukausipalkalla. pätkiä tosin, mut avaa ovia. Keskity hakemuksissa siihen, mitä osaisit työn kannalta, ei koulutuksen esiintuomiseen.
Toinen vaihtoehto, kirjoita kirja, hae apurahaa ja ala tehdä tutkimusta
'
Sinulla ei taida olla tuoretta kokemusta työnhausta? Asiakasneuvojiksi ja vakuutuskäsittelijöiksi sun muiksi vastaaviksi hakee satoja maistereita per yksi työpaikka. Ei voi sanoa "varmasti pääset".
Vierailija kirjoitti:
Mikset kirjoita kirjoja kuten Annamari Väskä, tai pidä luentosarjoja vaikka museoissa, turisteille taidehistoriallisia kierroksia, nettikursseina yms. Mene vaikka huutokauppaan töihin tai jonnekin muulle antiikintuntemusta vaativalle alalle.
Miksen mene? No kun en pääse! Sehän tässä se ongelma onkin. Ihmiset eivät ymmärrä, että riemusta kiljuen menisin huutokauppaan tai mihin tahansa taidehistorian tuntemusta vaativalle alalle, mutta kun en pääse. En ihan oikeasti ymmärrä, miten joillekin tuntuu tämä olevan täysin käsittämätöntä. Ei töihin vaan mennä! Enhän minä olisi tässä tilanteessa, jos kyse olisi pelkästä menemisestä.
Kertokaa minulle yksikin taidehistorian asiantuntemusta kaipaava huutokauppa, joka maksaisi minulle edes 1000€ kuukaudessa. Yksikin. Menisin sinne heti.
Ei kirjojakaan noin vain kirjoiteta. Ja jos kirjoitetaan, mikään ei takaa sitä, että kukaan niitä ostaisi. Ja miten mennään museoon pitämään luentosarjoja? Ihan vaan kävelemällä sisään, noin vain? Kuka hankkii yleisön, kuka markkinoi? Kuka järjestää koko tilaisuuden? Ja mikä tärkeintä - kuka minulle maksaisi siitä? Olisiko luennot osallistujille ilmaisia ja jos eivät, kuinka monta maksavaa ihmistä tarvittaisiin, jotta minä saisin verojen jälkeen ostettua ruokaa itselleni edes kuukaudeksi?
Hirveän hyviä neuvoja satelee vailla mitään todellisuuspohjaa.
Ap (joka tänään on saanut jo neljä "Kiitos hakemuksestasi" -hylkyviestiä)
Mieslukija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä CV tyhjäksi tohtorinopiskelujen suhteen. Valehtele jotain epämääräistä jostain hanttihommista joita teit ennen kuin sait lapset ja sitten korosta sitä että olet hoitanut NELJÄ lasta ja siksi et ole ollut työeämässä pitkään aikaan. Kun haet tarjoilijaksi tms et siis kerro että olet tohtori!
Ei mitään valehtelua. Se on ajattelematonta monella tavalla.
Neljä lasta ja FT on huippusuoritus nuorella iällä. Jos ei työnantaja niitä arvosta, niin tyhmä on - oli sitten kyseessä mikä tahansa työ.
FT on kova juttu. Lapsien tekeminen taas ei anna mitään lisäarvoa mihinkään työhön, sori.
Eikö edes hoivatyöhön tai ala-asteen opettajan työhön? Tai lasten lääkärin ammattiin?
Korkeasti koulutet ja työttömät, opetelkaa kaupallistamaan osaamisenne! Sitä ei opeteta kouluissa, vaan se on tehtävä itse. Ei kukaan työnantaja palkkaa tohtoria tai maisteria sellaisenaan, vaan sitä osaamista, jota tällä pitäisi olla. Sen osaamisen on oltava sellaista, että yritys saa siitä itselleen lisäarvoa ja siten vahvistaa omaa liikevaihtoaan tai asemaansa tms. markkinoilla. Osaatko kertoa, miten sinun osaamisesi auttaa yritystä tässä asiassa?
Alue: Aihe vapaa
Minä taas olen katunut katumasta päästyäni.
Ajattelin juuri noin liki 20 vuotta sitten, lukiosta päästyäni, ja kouluttauduin tylsälle ja hyvin työllistävälle alalle (sote), että on jokin pohja jolta ponnistaa ja työ joka ei lopu. Palkkaus ei ole koskaan ollut erityisen hyvä, mutta sillä maksettiin asuntolaina pois....ja sen jälkeen alkoivatkin sitten todelliset motivaatio-ongelmat, kun suurin kannustin käydä töissä katosi.
Kiinnostuksen kohteet ovat minullakin humanistisella puolella, ja olen nyt gradua vaille valmis FM. Alanvaihto ei näytä onnistuvan, joten joko heitän opiskelut hukkaan ja olen jatkossakin naimisissa tylsän työni kanssa (vielä vajaat 30 vuotta, jee), tai jatkan tutkijaksi ja siten joko työttömäksi tai ulkomaille. Suomessa töitä ei ole. Sääli.
Olisi hauskaa tietää, kuinka asiat olisivat menneet, jos olisin nuorena sitkeästi jatkanut unelmieni tavoittelua enkä pelannut varman päälle. Moni juttu olisi eri tavalla, ehkä huonommin, ehkä ei.