En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

No joo, en tiedä mitä kaikkea olet kokeillut... mutta mitä enemmän kuitenkin olet yhteydessä niihin huutokauppoihin ja muihin niin sitä paremmat mahdollisuudet on niihin joskus päästä. Jos asut Helsingissä niin yritä roikkua samoissa piireissä. Jos vain vastailet työhakemuksiin ja et koskaan soittele jne. niin aika pieni mahdollisuus että otetaan töihin jos joku muu hakee jolla on enemmän kokemusta ja joka jopa valmiiksi tuntee niistä piireistä tai juuri siitä firmasta ihmisiä. Selvittele että miten ne muut ihmiset ovat siellä päässeet alkuun ja millaista taustaa heillä on. Jos osaat asiasi niin Suomessa pääsee suhteellisen helposti kuuluisaksi "asiantuntijaksi" vaikka blogia pitämällä ja sekin voi pitkän ajan päästä poikia erilaisia mahdollisuuksia kun selvästi osaat vaikka suomalaiset vanhat taide-esineet ulkoa ja kertoa niistä uskottavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

Huvinsa kullakin, mutta mihin työtehtävään edes kuvittelit voivasi tuolla tutkinnolla työllistyä? Taidehistorian kirjojen pölyttäjäksi?

Varsinkin jos joihinkin pieniin taidegallerioihin haluaa töihin niin niihin ei tahdo päästä kuin suhteilla, koska monesti paikat menee ennen kuin ilmoitusta on näkynyt edes mollissa. Että kannattaa verkostoitua niihin oman alan ihmiseen ja omaa alaa sivuaviin hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on juuri ongelma Suomen koulutusjärjestelmässä. Koulutetaan, mutta sitten työnantajat eivät kuitenkaan arvosta sitä koulutusta yhtään, vaan työkokemus on se, jolla on merkitystä. Koulutukseen pitäisi mielestäni sisältyä takuuvarmat työharjoittelut, joissa saisi sitä aitoa työkokemusta, jota työnantajat arvostavat. Joka  vuosi harjoittelua, joka jatkuvasti vaikeutuu. Koulujen pitäisi olla yritysten kanssa tekemisissä ja opiskelijat voisivat porukalla toteuttaa projekteja yritysten kanssa.

Nykyisellään yritykset ja koulut ovat täysin erillään toisistaan ja jää täysin opiskelijoiden harteille hankkia työkokemusta. Jos ei ole mitään suhteita alan yrityksiin ja tulee vielä opiskelemaan vieraalle paikkakunnalle oltuaan kotoisin pieneltä paikkakunnalta, niin ei suhteita noihin yrityksiin kovin helposti saa ellei pääse sinne ensimmäiseenkään harjoittelupaikkaan.

Tähän yhtälöön kun lisätään vielä se, että valtaosa opiskelee todella nuorella iällä, jolloin siihen opiskeluun aletaan panostamaan kunnolla vasta viimeisinä vuosina. Tuolloin on monen kohdalla jo liian myöhäistä verkostoitua ja lähteä alhaalta lisäten jatkuvasti vaativuutta. Esimerkiksi tekniikan puolella on valtava etu siitä, että on saman alan ammattitutkinto ja työkokemusta pohjalla, koska silloin heillä on se pohjatyö tehtynä jo kun opiskelu alkaa ja siitä on helppo työnantajan ottaa vaativampia hommia harjoittelemaan.  

Vika ei ole yhteiskunnassa vaan ihmisissä, jotka eivät viitsi vaivautua miettimään nenäänsä pidemmälle. Jos taidehistorian tohtoreille ei ole Mäkkäriduuneja riittävästi, vika ei ole yhteiskunnan vaan ihmisen itsensä. 

Nimim. AMK-koulutus ja bruttopalkka 4700. PS Järjestelmällisellä urapolkusuunnittelulla!!!!

Tottakai omalla toiminnallaan voi paljon vaikuttaa, mutta tuossa iässä ihmisillä on usein muutakin mietittävää kuin se, että kuinka hyvin he työllistyvät usean vuoden kuluttua ja mielestäni niin tuleekin olla.

Etenkin kun koulussa esitellään kuinka iso prosentti työllistyy, joten he eivät näe tarpeellisena panostaa kaikkea ensimmäisestä vuodesta lähtien ja mahdollisesti jo ennen opiskelua. Korjausliikkeitä ei voi enää jälkikäteen tehdä. Siksi tulisi riittävät työharjoittelut saada jo koulun aikana ja koulun ja yritysten yhteistyöllä. Tällöin saataisiin opiskelijoille kontakteja yrityksiin jo opiskelun aikana, joka olisi hyvä juttu kaikille osapuolille.  Yritysten ei tarvisi ottaa sikaa säkissä, koska kaikki olisivat olleet jo yrityselämässä kokeilussa.

Tuollainen tyhmyydestä sakotetaan -ajattelu on täysin järjetöntä, koska olisi kaikkien etu jos valmistuisi pätevämpiä ammattilaisia, joilla olisi jo valmistuessaan kokemusta työelämästä ja kontakteja sinne. 

On niin helppo ulkoistaa ajattelu ja keskittyä vain pitämään hauskaa. Tuollainen liiaksi ihmisiä ohjaava koulutusjärjetelmä tuottaa paljon tasapaksuja suojatyöpaikkalaisia. Kyllä siellä koulussa on jo nyt niitä yhteistyöyrityksiä, joita kiinnostaa olla jo varhaisessa vaiheessa valitsemassa parhaat osaajat joukosta töihin.

Nykyinen järjestelmä antaa yrityksille ne parhaat ja kilpailukykyisimmät yksilöt, joista on eniten hyötyä. Nämä yksilöt ovat niitä, jotka ovat pitäneet tiukasti mielessä työllistymisen ja siihen vaadittavat toimenpiteet koko opiskeluajan ja varmasti jo etukäteen valinneet tietyn alan juuri sen takia, että työllistyisivät johonkin alan työpaikaan.

Ne haaveilijat, jotka eivät oikein tiedä mitä haluavat elämältään ja pitävät vain hauskaa, ovat haitallisia yrityksille. He tulevat nimittäin käyttäytymään aivan samalla tavalla työelämässä. He vain seilaavat päämäärättömänä pitäen hauskaa jonkun muun kustannuksella eivätkä oikein jaksa ponnistella ylöspäin.

Yritykset tarvitsevat ihmisiä, joilla on tahtotila kehittyä alansa parhaaksi, ja jotka osaavat pyrkiä päämääräänsä sinnikkäästi. Nämä ihmiset kyllä osaavat mennä yrityksiin kyselemään niitä työpaikkoja ja osoittavat, miksi juuri heidän kuuluisi työskennellä näissä yrityksissä ilman, että joku taho on heitä ohjaamassa oikeaan suuntaan ja pyyhkimässä persettä.

Se on lähinnä kiinni kasvatuksesta ja ympäristöstä, että miten näihin asioihin suhtautuu. Kaikki eivät elä sellaisessa ympäristössä, jossa korostetaan jatkuvasti uraa ja siten uraan ei keskitytä samalla tavoin nuorena, kuin urakeskeisestä perheestä tulevat lapset. Se ei suinkaan tarkoita, että näistä nuorista ei voisi tulla hyviä työntekijöitä. He eivät vain ole tehneet suunnitelmia yhtä varhaisessa vaiheessa. Kapasiteetti voi heillä olla ihan vastaavaa tai jopa suurempaa.

En ymmärrä miten suojatyöpaikat liittyvät tähän. Ehdotan, että koulussa olisi itsessään harjoittelua, jotta kaikki oppilaat saisivat mahdollisuuden luoda edes jotain kontakteja yrityksiin jos heillä ei niitä entuudestaan ole. En ehdota, että kaikilla olisi työpaikka valmiina valmistumisen hetkellä. 

Nuo mainitsemasi haaveilijat ovat luoneet suuren osan merkittävistä keksinnöistä läpi historian.

Yritykset haluavat työntekijän, joka tekee mitä he sanovat ja jotka ovat kiinnostuneita siitä mitä tekevät. Se ei ole kiinnostuksen mittari, että kuinka aikaisin ihminen on alkanut panostamaan siihen, että pääsee oikeasti tekemään sitä mitä haluaa. Se kertoo lähinnä siitä kuinka hyvin ja varhaisessa vaiheessa on perehtynyt työelämään siirtymiseen. Se, että jotkut miettivät sitä jo lapsesta saakka on mielestäni ennemminkin surullista kuin ihailtavaa. 

Varsinkin tuollaisiin taidehistorian hommiin auttaa verkostoituminen ja tunkeminen kaikkiin taidehistorian organisaatioihin vapaa-aikana. Niissä voit kerryttää itsellesi jonkinlaista uskottavuutta piireissä vaikka työkokemus puuttuisi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Kirjoitat itse jo vastauksen:  "Työkokemusta ei ole" Miksi sut pitäis palkata, jos sulla ei ole mitään työkokemusta?

Minäkään en voinut uskoa, etten työllisty korkeakoulutuksen jälkeen. Kävin sitten kaikkien parjaaman lähihoitajan koulutuksen ja nyt töitä riittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset kirjoita kirjoja kuten  Annamari Väskä, tai pidä luentosarjoja vaikka museoissa, turisteille taidehistoriallisia kierroksia, nettikursseina yms. Mene vaikka huutokauppaan töihin tai jonnekin muulle antiikintuntemusta vaativalle alalle.

Miksen mene? No kun en pääse! Sehän tässä se ongelma onkin. Ihmiset eivät ymmärrä, että riemusta kiljuen menisin huutokauppaan tai mihin tahansa taidehistorian tuntemusta vaativalle alalle, mutta kun en pääse. En ihan oikeasti ymmärrä, miten joillekin tuntuu tämä olevan täysin käsittämätöntä. Ei töihin vaan mennä! Enhän minä olisi tässä tilanteessa, jos kyse olisi pelkästä menemisestä. 

Kertokaa minulle yksikin taidehistorian asiantuntemusta kaipaava huutokauppa, joka maksaisi minulle edes 1000€ kuukaudessa. Yksikin. Menisin sinne heti.

Ei kirjojakaan noin vain kirjoiteta. Ja jos kirjoitetaan, mikään ei takaa sitä, että kukaan niitä ostaisi. Ja miten mennään museoon pitämään luentosarjoja? Ihan vaan kävelemällä sisään, noin vain? Kuka hankkii yleisön, kuka markkinoi? Kuka järjestää koko tilaisuuden? Ja mikä tärkeintä - kuka minulle maksaisi siitä? Olisiko luennot osallistujille ilmaisia ja jos eivät, kuinka monta maksavaa ihmistä tarvittaisiin, jotta minä saisin verojen jälkeen ostettua ruokaa itselleni edes kuukaudeksi? 

Hirveän hyviä neuvoja satelee vailla mitään todellisuuspohjaa. 

Ap (joka tänään on saanut jo neljä "Kiitos hakemuksestasi" -hylkyviestiä)

Meinaatko, että kaikilla ensimmäistä kirjaansa kirjoittavalla on sopimus kustantajan kanssa? No ei.

Ja miehesi tietysti vaan hymistelee eikä millään tavalla auta löytämään töitä mistään. Ei kannata edes kysyä.

jätät se sika

Vierailija kirjoitti:

Oisko perhepäivähoitajan hommat mitään? Paska palkka, mutta varma työ ja neljän lapsen kokemuksella voisi olla jopa jonkinlaista ammattitaitoa. Voisit toimia yksityisenä pph:na ja laskuttaa enemmän taidekasvatuspainotteisesta hoidosta. Jos innostusta riittää, voisit ajan kanssa paneutua allergioihin tai sokerittomaan ruokavalioon ja mitä näitä nykyajan vitsauksia onkaan.

Tässä oli mielestäni hyvä idea. Yksityinen perhepäivähoitaja taidepainotteisella hoidolla. Teette paljon taidetta, käytte taidenäyttelyissä, kirjastoissa, gallerioissa, voitte tarjota lasten taidetta esille paikalliseen kirjastoon, jne. Sinulla on neljä lasta - osaat varmasti hoitaa lapsia. Plussana tosiaan vielä tuo, että panostaa ruokavalioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

Huvinsa kullakin, mutta mihin työtehtävään edes kuvittelit voivasi tuolla tutkinnolla työllistyä? Taidehistorian kirjojen pölyttäjäksi?

Taidehistorian maistelin papelit ymmärrän vielä jotenkuten, mutta että ehdoin tahdoin pitää jatkaa tohtoriksi, vaikka työtilanne on mitä on? Ei edes välillä töissä käydä pistäytymässä?

Lisäksi tuolla alalla voisi kuvitella, ettei ole varaa jäädä jumiin yhteen maahan, etenkin jos se on sellainen taiteenarvostajien tyyssija kuin Suomi.

"Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria."

Ja vielä ilman työkokemusta. :D:D Mihinkäs tollasella paperilla mennään "töihin"? Jonnekkin kiasma museoon? :D:D:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Kirjoitat itse jo vastauksen:  "Työkokemusta ei ole" Miksi sut pitäis palkata, jos sulla ei ole mitään työkokemusta?

Eikös tuo ole aika julma itseään ruokkiva kehä?

Tuosta markkinoiden luomisesta tuli mieleen, että voisitko tehdä vapaa-ajalla harrastusmielessä (mutta tietenkin ammattitaitoisesti) taidehistorian luentoja esimerkiksi Youtubeen? Näin voisit herättää kiinnostusta ja antaa konkreettisen esimerkin mahdollisille yhteistyötahoille. Valitsisit vaikkapa jonkin suomalaisen taiteilijan ja tekisit luennon, jonka kuvaisit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomattu on. No, miehellä on onneksi loistava ura ja sietääkin olla, kun elättää nyt yksinään kuusihenkistä perhettään.

ap

Haluatko sinä oikeasti edes työelämään? Jotenkin tuo valittu ala ja se, ettet edes opintojen aikana hakeutunut töihin (vaikka päiväkodit on keksitty, ei sen miehen olisi kotiin tarvinnut jäädä) viittaa enemmän siihen, että elät ihan tyytyväisenä edustusrouvana. Sinulle voisi löytyä paljonkin sopivaa virikepuuhasteltavaa, josta ei makseta palkkaa. Jos miehelle on ihan ok, että hänellä on kultturelli edustusvaimo joka hoitaa myös kotia, niin missä ongelma? Katsotten vaan, että omaisuus on suurin piirten puoliksi kummankin nimissä ja että mies järjestää sinulle riittävät eläkesäästöt, niin ei tarvitse koko ajan olla pelko persuuksissa että mies lähteeä jonkun nuoren heitukan matkaan.

Kyllä ehdottomasti haluan työelämään, koska tämä yhteiskunta ei arvosta pätkääkään työelämän ulkopuolella eläviä ihmisiä. 

En etsi töitä rahan takia, vaan itseni ja yhteiskunnan takia. Haluan olla hyödyksi, enkä istua kotona. 

En nyt ehdi vastata jokaiseen viestiin erikseen, joten vastaan tässä:

Kyllä, olen lähettänyt avoimia hakemuksia.

Kyllä, olen ollut opiskeluaikana työharjoitteluissa ja vaikka missä projekteissa - ne eivät kuitenkaan olleet työsuhteita, vaan osa opiskelua. 

Kyllä, olen harkinnut yrittäjyyttä ja kokeillut sitä kaksi vuotta. Jos ei julkisella puolella ole töitä, eikä yksityiselläkään, miksi samoille apajille tunkeva yrittäjäkään saisi ketään maksamaan mitään omasta työpanoksestaan?

Kyllä, olen harkinnut uudelleenkouluttautumista, mutta eipä niihin koulutuksiinkaan noin vain mennä. Ei sairaanhoitajaksi mennä, sinnekin on paljon hakijoita. Lastentarhanopettajaksi olen pyrkinyt kolme kertaa, luokanopettajaksi vasta kerran. Muihin koulutuksiin aina, kun on ollut mahdollisuus - eikä todellakaan kaikki ole olleet mitään korkeakouluja! 

Kyllä, olen hakeutunut palkattomiin työharjoitteluihin, mutta nykyään niihinkin on aikamoiset jonot ja usein opintopisteitä kerjäävät opiskelijat menevät minun ohitseni harjoittelupaikkoihin. Minähän en enää pisteitä saisi.

Olen tarjoutunut vetämään jos jonkinlaista kurssia ja taidepajaa ja hakenut starttirahaa materiaalikustannuksiin, jos olisin alkanut tehdä tällaista yrittäjänä. En saanut starttirahaa.

Kyllä, olisin laittanut pienet lapset hoitoon jo silloin 10 vuotta sitten, jos olisi tullut mieleeni, etten ihan oikeasti työllisty. Lapset kuitenkin syntyivät niin peräjälkeen (kaikilla juuri ja juuri alle 2v ikäeroa), että edellinen lapsi olisi pitänyt laittaa tosi tosi pienenä hoitoon, jotta olisin voinut opiskella ja tehdä töitä. Ei tullut mieleen silloin. 

Kyllä, olin alussa nihkeä ja nirso työnhaussa ja sekin oli virhe. Kuvittelin ylpeästi voivani hakea suoraan asiantuntijatöitä tutkinnollani, mutta olisi pitänyt jo silloin katsoa niitä suorittavia töitä. Nyt vain ikää tulee ja tutkinnon suorittamisesta on aikaa ja työnsaanti vaikeutuu.

Neljän lapsen arjen pyörittäminen on muutenkin ihan elämän täyttävää työtä, ei tästä nyt hypätä ulkomaille hakemaan työkokemusta. Varsinkaan, kun miehen työpaikka on täällä. 

Olen ollut todella masentunut tästä ja välillä tehnyt mieli lopettaa koko työnhaku kokonaan, kun ei mitkään ovet aukene millään. Pahimmalta tuntuu hyvää tarkoittavat kommentit, kun tuntuu siltä, ettei kukaan ymmärrä. Miksen hae sinne? Miksen hae tänne? Älä nirsoile. Oletko kokeillut sitä? Kyllä tekevälle töitä löytyy! Mitäs opiskelit jotain tuollaista.. Niin, tiedän, olen hakenut, en missään nimessä ole nirso jne.

Tsemppiä kaikille työnhakijoille. Ehkä se ihmisarvo pitää hakea jostain muualta kuin työelämästä.

ap

Hei ap! Itselläni hyvin samankaltainen tilanne, tosin olen tehnyt työpätkiä silloin tällöin. Olen aikonut lopettaa työnhaun kokonaan, koska en jaksa enää pettymyksiä, hyvää tarkoittavia neuvoja ja työkkärin kursseja - vailla mitään tulosta työpaikasta. Olen antanut itselleni tämän kevään aikaan, joko työllistyn tai sitten olen nk piilotyötön kuten parisataa tuhatta muutakin.

Kuka vittu käski lukea taidehistoriaa alunperin  ja vielä tehdä tohtorin väitöskirja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

Huvinsa kullakin, mutta mihin työtehtävään edes kuvittelit voivasi tuolla tutkinnolla työllistyä? Taidehistorian kirjojen pölyttäjäksi?

Taidehistorian maistelin papelit ymmärrän vielä jotenkuten, mutta että ehdoin tahdoin pitää jatkaa tohtoriksi, vaikka työtilanne on mitä on? Ei edes välillä töissä käydä pistäytymässä?

Lisäksi tuolla alalla voisi kuvitella, ettei ole varaa jäädä jumiin yhteen maahan, etenkin jos se on sellainen taiteenarvostajien tyyssija kuin Suomi.

Tuollaisella alalla usein työllistyy kyllä paremmin niillä tohtorinpapruilla kuin maisterilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oisko perhepäivähoitajan hommat mitään? Paska palkka, mutta varma työ ja neljän lapsen kokemuksella voisi olla jopa jonkinlaista ammattitaitoa. Voisit toimia yksityisenä pph:na ja laskuttaa enemmän taidekasvatuspainotteisesta hoidosta. Jos innostusta riittää, voisit ajan kanssa paneutua allergioihin tai sokerittomaan ruokavalioon ja mitä näitä nykyajan vitsauksia onkaan.

Tässä oli mielestäni hyvä idea. Yksityinen perhepäivähoitaja taidepainotteisella hoidolla. Teette paljon taidetta, käytte taidenäyttelyissä, kirjastoissa, gallerioissa, voitte tarjota lasten taidetta esille paikalliseen kirjastoon, jne. Sinulla on neljä lasta - osaat varmasti hoitaa lapsia. Plussana tosiaan vielä tuo, että panostaa ruokavalioon.

Ihan sivusta huutelen, mutta laittaisin mielelläni oman lapsen tuollaiseen hoitoon. Haluaa taiteilla jatkuvasti, mutta minä en osaa tyhmänä insinöörinä hänen lahjojaan ruokkia ja jalostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

No minä lähdin opiskelemaan omaa alaani siksi, että tiesin sen työllistävän. En siksi, että "kiinnosti". Tai siis kiinnostihan se, että tällä koulutuksella työllistyy ihan varmasti, jos nyt yleensä töitä kiinnostaa tehdä.

En halua vittuilla, mutta ihmettelen suuresti miten aikuiset ihmisetkin lähtevät opiskelemaan mahdollisimman kapeaan rakoon soveltuvaa tutkintoa alalta, joka muutenkin on epävarma ja opiskelijoita liikaa työpaikkoihin nähden.

Olen pragmaatikko. Opiskelut suunnitellaan sen mukaan, mikä tarjoaa toimeentulon. Itse olen akateeminen, mutta takuulla olisin opiskellut vaikka putkimieheksi mieluummin, kuin hankkiutunut akateemiseen tutkintoon erittäin epävarmoilla aloilla. Tosin on niitä epävarmoja tutkintoja ammatillisella ja opistopuolellakin. Kaikenlaista hevostenhoitajaa ja medianomia.

Ja ei, en halveksi noita tutkintoja sinänsä. Niihin valmistuu vain hitosti liikaa väkeä palkanmaksuhaluisiin työnantajiin nähden.

Kokeile puhelinmyyntiä. Niitä paikkoja on pilvin pimein ja puhelinmyyjäksi pääsee saman tien jokainen. Kaikki eivät tietenkään alalla pärjää, mutta ne jotka pärjäävät voivat päästä hyvillekin tuloille.