En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Historioitsijoita on yliopistojen ja koulujen lisäksi töissä eri tiedotusvälineissä, ministeriöissä, jopa suojelupoliisissa... Sen lisäksi että se on koulutus historioitsijan työhön, se on myös ylempi korkeakoulututkinto, jolla pääsee tekemään aivan eri substanssin juttuja. Palstalla on paljon ihmisiä, jotka eivät ymmärrä akateemisen koulutuksen periaatetta... Tällä hetkellä ajat ovat huonot lähes kaikilla. Se on suurempi syy työttömyyteen kuin valmistuminen alalta, joka ei valmista ammattiin.

Ap, sinulla on neljä lasta ja teet arvokasta työtä heidän äitinään. He arvostavat varmasti aikuisina sitä, että olet ollut kotona, ei ole tarvinnut olla yhdeksän tuntia päivässä huutavassa lapsilaumassa ja iltapäiväkerhoissa koulun jälkeen, avainkaula- ja kännykkälapsena.

Ajattele vaihtoehtoa: olisit lykännyt 9-kuisen kuopuksesi sisaruksineen pitkäksi päiväksi hoitoon ja tehnyt jotain julkisen sektorin (koulutuksen kestoon nähden) huonopalkkaista duunia virastokuukkelina kaikki nämä vuodet. Okei, eläke kertyy, mutta lapset olisivat stressaantuneita ja aamut ja illat yhtä kaaosta. Varsinaisia ruuhkavuosia.

Sitten kun olisit raatanut 20 vuotta samassa palkkakuopassa virastossa, uhrannut työllesi lastesi lapsuuden, niin kenkää sieltä tulisi kuitenkin. Silloin vituttaisi, että enkö minä nyt olisi ehtinyt kuitenkin olla lasteni kanssa enemmän silloin, kun ne oli pieniä. Etenkin, jos kerran pärjäätte joten kuten miehesi palkalla. Lapset kyllä kasvavat köyhissäkin oloissa, kunhan perheessä on rakkautta.

Olet vielä nuori. Sinulla on hemmetin hyvä koulutus ja 34 vuotta työelämää edessä.

Palkkaisin tuollaisen ihmisen heti, jos voisin. Ajatelkaa, mikä organisointikyky ja vastuullisuus. Moni kolmevitonen ei jaksa huolehtia edes huonekasveista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämä on valintoja.

 

Itse olen 46v ja tehnyt asiat toisin päin kuin ap. Lukion jälkeen heti koulun IT-alalle opistoon. IT-alan tiesin olevan hyväpalkkainen ja työlistävän ja olin ohjelmointia kaksi kurssia opiskellut lukiossa ja tykkäsin siitä ja edelleen tykkään. 2,5 koulua, josta puoli vuotta palkatussa harjottelussa. Valmistuin ja sain töitä. No joo tuli 90-luvun lama ja olin 8 kk työttömänä, mutta sen jälkeen yli 20 vuotta jo putkeen töissä.  Olen täysipäiväisen työn ohessa sitten käynyt kouluja AMK, YAMK ja yliopisto (gradua vaille valmis) ja tehnyt yhden lapsen. Lapsen kanssa olin kotona mimin + 2 saldoilla ja lomilla. Sitten lapsi meni tarhaan.

Illalla menossa avoimeen yliopistoon taas kehittämään itseäni omalla alallani toiseen suuntaan. Olen jo kerran vaihtanut alan sisällä suuntaustani. Jos ei kehity ei alalla pärjää. Tosin en usko että eläkeikään asti pärjäisin, mutta olen jo ajatellut käyväni aikuisopettajan pedagogiset opinnut yliopistossa ja sillä voin ehkä työllistää itseäni myöhemmin.

 

Huoh. Olet täysin pihalla. Sinä olet vielä niitä onnekkaita, jotka työllistyivät ennen Suomen hallituksen "Ei koske meitä" -toimia ja nokian "huippujohtajamme-ovat-idiootteja"-romahdusta. 2006 työllistyminen oli vaikeaa, 2008 erittäin vaikeaa, 2010 lähes mahdotonta monilla aloilla.

Mutta ainahan sitä voi ehdottaa, että kävelet sinne työpaikalle ja pyydät töitä. Se on kuulemma toiminut hienosti omien vanhempieni sukupolvella...80-luvulla.

Ei 90-luvun lamassakaan kävelty sisään ovesta ja saatu työtä. Omanikin sain 8 kk koulukaverin vinkkauksella 8kk työttömyyden jälkeen ja senkin aluksi määräaikaisena. Ja luuletko että työpaikan pitäminenkään on nykyisin helppoa IT-alalla etenkään kun ikä alkaa lähestyä 50 vuotta vaikka uraa olisi takana vuosikymmeniä? Nykyisestä firmasta on poispotkittu satoja ja satoja työntekijöitä kymmenissä YT:ssä.  

Olen kerran firman sisällä saanut vaihettua ammattiani vain sillä että olen opiskellut työn ohessa ja omannut suhteita ja saman meinaan tehdä nytkin. Pedagogiset opintojen suorituksesta näen hyötyväni myöhemin mutta senkin teen vain siksi että varmistan sillä että itsellä on mahdollisesti töitä esim. 10 vuoden päästä. Katson siis kauemmaksi tulevaisuuteen kuin huomiseen.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun edes yliopistoissa otettaisiin ryhtiliike ja vaadittaisiin joka koordinaattorilta akateeminen tutkinto. Siellä on ihan liikaa jos jonkinmoista merkonomia hoitamassa päällikön hommia. Heidät on rekrytty 80-luvulla työvoimapulan aikaan sihteeriksi. Näin Aalto-yliopistossa.

Aika monessa paikassa on noin. Nämä ovat koulutustaustansa vuoksi edullisia työntekijöitä. Jos heidän kollegakseen tulee akateeminen niin ovat kateellisia. Heillä on suojatyöpaikka ja kaikennäköiset ikäohjelmat. Yritykset taas saavat mainetta kun ovat mukana "ikäihmisten tukiohjelmassa". Milloin äidit pääsevät ääneen? Meidän lapsethan vaihtavat teidän vaippanne.

Oletko hakenut taidemuseoihin asiantuntijatehtäviin? Entä taideliikkeisiin ja taiteisiin keskittyneisiin huutokauppakamareihin? Hagelstam, Bukowski jne. Vai asutko jossain periferiassa? Eikö muuten yliopisto kiinnittänyt huomiota nopeasti opinnoissaan etenevään vihmerään nuoreen naiseen?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä varsinaisesta palkkatyöstä, mutta jos olisit minun vaimoni, ehdottaisin työnteon harrastamista. Tee tutkimusta harrastuksena ja hae apurahoja vaikket saisikaan. Kirjoita nettiin blogi tai muut sivut, joilla on kotipaikkakunnalle arvoa. Työkokeilupaikan saa vaikka museosta kyselemällä. Opiskele turistioppaaksi, opettele olemaan kiinnostava eläkeläisille ja nuorisolle, ja tee sitä vähintään vapaaehtoisena. Valmistele taidehistorian kurssi ja koeta päästä kaikkiin 200 km päässä olevin työväen- ja kansalaisopistoihin opettajaksi - aihepiiri on todella suosittu. Aloita pitkäaikainen kirjaprojekti. Tee tutkinnollasi jotain, mistä on iloa sinulle ja muille, vaikka se ei toisi rahaa. Älä anna opintojen valua hukkaan. Siivousta ja muuta hanttityötä voit tehdä siinä sivussa, jos satut löytämään. 

Niinpä. Jos tämä ei ole provo (miksi vahvasti epäilen sitä), niin ainakin ap:n pitäisi selvittää itselleen, haluaako töihin rahan takia vai tekemisen vuoksi.

Jos rahaa ei tarvitse, niin silloinhan voi mainiosti harrastaa työntekoa tuolla tutkinnolla. Erittäin harva taho on valmis maksamaan, mutta tuollaista satunnaista harrastamista voi hyvin tehdä, sillä moni on kuitenkin (jos ilmaiseksi saa tai pienellä rahalla) kiinnostunut taidehistorian tiedoista. Tietysti vähän riippuu siitä, mihin taidehistoriaan on erikoistunut. Paras olisi Suomen taiteen historia, koska silloin esimerkiksi Helsingissä voisi vetää vaikka risteilyturisteille museokierroksia.

Eli onko työssä kyse rahasta vai tekemisestä, ap?

Mutta epäilen kyllä, että tämä on provo. Koska jos on kaikki nuo vuodet ollut alalla, tuntee kyllä oman alansa työllistymismahdollisuudet. Varsinkin taidepiirit ovat pienet.

Ensimmäisenä tulee mieleen pari ideaa:

1. voisit ehdottaa kansalaisopistolle kurssia "Taide ja sen ymmärtäminen" tms. jossa opastaisit kuinka ns. tavan tallaajaa katsomaan taidetta ja sitä myötä nauttisi enemmän taiteesta ja sen eri suuntauksista. Bonuksena voisi olla kiertokäynti paikallisessa museossa.

2. en tiedä tarkalleen, miten matkatoimistot toimivat mutta voisit tarjota osaamistasi taidepainotteisia teemamatkoja varten, joissa olisit oppaan lisäksi mukana. Olisi päiväretkiä tms. museoissa ja taidegallerioissa ja opastaisit turisteja samaan tapaan kuin 1. kohdassa.

Vierailija kirjoitti:

Uuden käytännön mukaan tulee ottaa vastaan mitä työtä tahansa joten saattaa töitä löytyä hyvällä tuurilla mutta tuskin vastaa koulutusta.

Tämä siis jos nostaa työttömyyskorvausta.  

Olet jo aika vanha aloittamaan työelämässä ilman mitään kokemusta. Miksi piti olla noin kauan kotona lasten kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan vika on jäykissä suomalaisissa työmarkkinoissa, tuijotetaan sitä, onko tutkinto just oikealta alalta. Muissa maissa taidehistoriaa opiskellut voi sijoittaa vaikka pankkiin töihin. Itse olen biologi. Heillä on myös ankeat työllistymisnäkymät. Päätin pyrkiä Helsingin kaupungille kotiavustajaksi vanhuksille. Kun kerroin työhönottajalle puhelimessa koulutukseni, hän rupesi melkein huutamaan, ettei koulutukseni liity mitenkään ko. työhön. Ei niin, mutta toisaalta moni teki sitä pelkällä ylioppilaspohjalla.

Vanhuksia hoitaviltakin  edellytetään koulutusta ja ihan lakisääteisesti. Biologeilla ei ole yleensä todistusta siitä, että he osaavat esim. antaa suonensisäisiä lääkkeitä tai hallitsevat lääkelaskennan tai osaavat siirtää liikuntakyvytöntä ergonomisesti. Onko sinulla edes hygieniapassia?

Lähihoitajakoulutuksiin kyllä pääsee, jos ala sinua oikeasti kiinnostaa etkä vain halua toteuttaa itsesi biologina. Pikkasen voisit respektiä osoittaa rankkaa ja vastuullista työtä tekeviin matalapalkkaisiin, jotka veroillaan sinuakin taitavat kannatella.

Monet museot etsii kesätyöntekijöitä ja kaikenlaisia tukityöllistettäviä lomakaudelle just nyt esim. oppaiksi ja asiakaspalveluun. Sun etu on että voit tehdä hommia myös oppilaitosten lomakauden ulkopuolella. Itse tein tuota puuhaa lukio- ja yliopisto-opintojeni kesälomilla.

Monet museot kaipaavat modernia post-modernia museoitavaa. Mene sinne vitriiniin tohtorin hattu kourassa.

Voisiko ap nyt kertoa onko tämä provo vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap nyt kertoa onko tämä provo vai ei?

Ei missään nimessä ole provo. Aloin miettiä, kuinka paljon täällä haluan oikeasti elämästäni kertoa ja mitä yksityiskohtia, siksi aloitusviestin jälkeen vähensin vastaamista. Tämä ketju on nyt aika pitkä ja oikeasti mietin, lukeeko tätä ketjua joku työnantaja ja yhdistää minut yhdeksi hakijaksi johonkin. 

Vastaan nyt pariin asiaan, joista on tullut paljon kommentteja. Uudelleenkouluttautuminen on tottakai ollut mielessä ja olenkin suorittanut tässä 4,5 vuoden aikana kaksi ammattitutkintoa sekä koko ajan opiskellut lisää avoimessa yliopistossa, aikuisopistoissa ja vaikka missä sellaisia opintoja, joista jotenkin kuvittelisin olevan käytännön työssä hyötyä. Esimerkiksi nettisivujen päivittämistä, Excelin ja MS Officen käyttöä (siis enemmän kuin ihan perustiedot), kieliopintoja jne. En ole levännyt laakereillani.

Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä siellä, minne olen päässyt. Olen tarjoutunut pitämään kursseja ja luentoja ja vaikka mitä - ilmaiseksi. Sekään ei välttämättä kuitenkaan riitä, kun ilmaisten luentojenkin pitämiseen menee rahaa ja työresursseja. Jonkun pitää olla avaamassa ovia, valvomassa tiloja, järjestämässä tekniikkaa paikalle, asettelemassa tuoleja jne jne. Joskus homma voi kaatua ihan yksinkertaisesti siihen, ettei ole rahaa järjestää ilmaista luentoa! Viime vuonna tarjouduin pitämään kurssia yhdestä aiheesta ilmaiseksi. Museolla vaan ei ollut varoja irrottaa vakituista henkilöstöä tähän "projektiin", koska en minä olisi voinut vain astella museoon ja alkaa luennoida.

Olen käynyt kaikenlaisissa rekrytapahtumissa, CV-klinikoilla, seminaareissa, tapahtumissa, ollut aktiivinen ja soitellut ja tavannut entisiä opiskelukavereitani - kysellyt töiden perään kaikissa somekanavissa, on LinkedIn-profiili ja Instagram ja kaikki Snapchatit ja WhatsAppit käytössä.

Olen päässyt seitsemässä rekrytointiprosessissa toiselle tai kolmannelle sijalle (haastatteluun siis kutsuttu 2-3). Kivahan se on ja kannustaa jatkamaan, valaa uskoa työpaikasta, mutta kakkonen on aivan samalla sijalla loppujen lopuksi kuin se viimeinenkin - vain ykkönen saa työpaikan.

Kaikki ylpeys on kaikonnut työnhausta. En missään nimessä karsasta enää mitään työtä, todellakaan. En vain saa niitä (muiden) halveksumiakaan töitä. Kaupan kassaksi ei myöskään noin vain mennä, vaikka moni niin luulee. Rehellisesti sanottuna en voi käsittää, miten kaikki kassatyöntekijät ovat ylipäätään työntekijäksi päässeet, kun minä en hakemallakaan pääse.

Mies työskentelee aivan eri alalla kuin minä, ei ole oikein sellaisia kontakteja, joista olisi mitään hyötyä. Mies toivoo minun saavan töitä itseni takia, ei meidän perheen tai rahan takia. 

ap

Vierailija kirjoitti:

Olet jo aika vanha aloittamaan työelämässä ilman mitään kokemusta. Miksi piti olla noin kauan kotona lasten kanssa?

Ei pidä paikkaansa. Itse tiedän äitejä, jotka ovat tulleet työelämään yli 40-vuotiaina. 35.vuotias monen lapsen äiti on vielä nuori. Ja kun on vielä tohtorintutkintokin, niin onhan tuossa saavutuksia. Johan nuo molemmat pestit ovat opettaneet valtavasti asioita. Ei varsinainen työelämä ole ainoa paikka, jossa saa työhön liittyviä valmiuksia. Tyhmä sellainen työnantaja joka niin kuvittelee. Koko elämä on oppimista. Onkohan niin, että just Suomessa on näitä tiukkapipoja, joille juuri tietty asioiden kulku on plussaa? Niin ankeaa ja typerää. Esimerkki työnantajien kankeudesta oli myös yks tuttuni, joka tuli takaisin Suomeen alle kymmenen vuoden ulkomailla työskentelyn jälkeen, Yliopistosta paperit erinomaisin arvosanoin. Mutta Suomessa työpaikan saanti on ollut aika nihkeää, omalle alalle ei tunnu olevan mitään asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Tässä on taas yksi käytännön esimerkki ihmisestä, joka on hämmästynyt kun ei saa kaikkea mitä haluaa: on haluttu titteli, lapset, yms. mutta sen miettimiseen miten saisi itsensä työllistettyä ei ole mietitty. On jo opiskeluaikoina kuullut kymmeniä kertoja, ettei tuollaisella koulutuksella työllisty. Ja silti ollaan nyt hämmästyneitä tyyliin "Mutta mähän olen opiskellut!".

On oikeastaan hyvä, että kapitalismi rulettaa maailmassa entistä voimakkaamin: päästään näistäkin turhakkeista eroon!!! En ole aikaisemmin kannattanut kovaa kapitalismia mutta nyt se alkaa näyttämään puhdistavalta luudalta tässä (pilalle)hemmoteltujen, pullossa kasvaneiden maailmassa. Sääliksi käy lapsia...

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap nyt kertoa onko tämä provo vai ei?

Miksi se olisi provo? Tunnen ihmisen, joka kouluttautui taidehistorian maisteriksi lähinnä etänä töiden ohella. Ei siinä paljoa verkostoiduta, kuten ap opiskellessaan neljän pienen lapsen ja toisaalta miehen uran ehdoilla. Tämä tuttavani ei ole tehnyt ymmärtääkseni lainkaan suoraan tämän alan töitä, mutta se on kyllä tehnyt hänestä pätevämmän hakijan alkuperäisen alansa pätkätyökilpailussa. Alat sivuavat toisiaan. Tällä tuttavalla on yli kymmenen vuoden pätkätyökokemus ympäri Suomea ja ulkomailta, mutta siltikään taidehistoria itsessään ei ole häntä työllistänyt. Eiköhän noita paikkoja kohden ole hakijoita monipuolisemmalla työ- ja koulutustaustalla ja toisaalta myös muuttohalukkaampia hakijoita kuin ison perheen äiti.

Ap, miten se taidepainotteinen perhepäivähoito?

Nyt tais Ap vähän valehdella,ei löydy Linkeinistä mitään noilla tiedoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap nyt kertoa onko tämä provo vai ei?

Ei missään nimessä ole provo. Aloin miettiä, kuinka paljon täällä haluan oikeasti elämästäni kertoa ja mitä yksityiskohtia, siksi aloitusviestin jälkeen vähensin vastaamista. Tämä ketju on nyt aika pitkä ja oikeasti mietin, lukeeko tätä ketjua joku työnantaja ja yhdistää minut yhdeksi hakijaksi johonkin. 

Vastaan nyt pariin asiaan, joista on tullut paljon kommentteja. Uudelleenkouluttautuminen on tottakai ollut mielessä ja olenkin suorittanut tässä 4,5 vuoden aikana kaksi ammattitutkintoa sekä koko ajan opiskellut lisää avoimessa yliopistossa, aikuisopistoissa ja vaikka missä sellaisia opintoja, joista jotenkin kuvittelisin olevan käytännön työssä hyötyä. Esimerkiksi nettisivujen päivittämistä, Excelin ja MS Officen käyttöä (siis enemmän kuin ihan perustiedot), kieliopintoja jne. En ole levännyt laakereillani.

Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä siellä, minne olen päässyt. Olen tarjoutunut pitämään kursseja ja luentoja ja vaikka mitä - ilmaiseksi. Sekään ei välttämättä kuitenkaan riitä, kun ilmaisten luentojenkin pitämiseen menee rahaa ja työresursseja. Jonkun pitää olla avaamassa ovia, valvomassa tiloja, järjestämässä tekniikkaa paikalle, asettelemassa tuoleja jne jne. Joskus homma voi kaatua ihan yksinkertaisesti siihen, ettei ole rahaa järjestää ilmaista luentoa! Viime vuonna tarjouduin pitämään kurssia yhdestä aiheesta ilmaiseksi. Museolla vaan ei ollut varoja irrottaa vakituista henkilöstöä tähän "projektiin", koska en minä olisi voinut vain astella museoon ja alkaa luennoida.

Olen käynyt kaikenlaisissa rekrytapahtumissa, CV-klinikoilla, seminaareissa, tapahtumissa, ollut aktiivinen ja soitellut ja tavannut entisiä opiskelukavereitani - kysellyt töiden perään kaikissa somekanavissa, on LinkedIn-profiili ja Instagram ja kaikki Snapchatit ja WhatsAppit käytössä.

Olen päässyt seitsemässä rekrytointiprosessissa toiselle tai kolmannelle sijalle (haastatteluun siis kutsuttu 2-3). Kivahan se on ja kannustaa jatkamaan, valaa uskoa työpaikasta, mutta kakkonen on aivan samalla sijalla loppujen lopuksi kuin se viimeinenkin - vain ykkönen saa työpaikan.

Kaikki ylpeys on kaikonnut työnhausta. En missään nimessä karsasta enää mitään työtä, todellakaan. En vain saa niitä (muiden) halveksumiakaan töitä. Kaupan kassaksi ei myöskään noin vain mennä, vaikka moni niin luulee. Rehellisesti sanottuna en voi käsittää, miten kaikki kassatyöntekijät ovat ylipäätään työntekijäksi päässeet, kun minä en hakemallakaan pääse.

Mies työskentelee aivan eri alalla kuin minä, ei ole oikein sellaisia kontakteja, joista olisi mitään hyötyä. Mies toivoo minun saavan töitä itseni takia, ei meidän perheen tai rahan takia. 

ap

Mitkä ne sun kaksi opiskelemaa ammattitutkintoa on? Todella vaikea uskoa ettet ole saanut niiden kautta työtä, sillä amis-tutkintoihin kuuluu aina harjoittelu. Ja sen kautta yleensä työllistytään helposti. Niin kävi mulle ja lähes kaikille luokkakavereille (aikuispuolen amis). Mulla on tunne ettet nyt kerro ihan kaikkea sun taustasta. Kai oot lisännyt ne sun amisharjoittelujaksot cv:hen? Valehtelit ettet oo ollu töissä viimeksi kun parikymppisenä,mutta oot ainakin noi harjoittelut suorittanut viime vuosien aikana.