En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.
Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!
Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.
Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.
Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.
Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.
Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.
Aika syvältä.
Kommentit (450)
Suorita 60 op kirjastoalan opintoja, niin olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana. Varmasti olisi taidehistorian opinnoista paljon hyötyä työnhaussa ja kirjastothan tekevät myös yhteistyötä mm. museoiden ja taidegallerioiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Suorita 60 op kirjastoalan opintoja, niin olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana. Varmasti olisi taidehistorian opinnoista paljon hyötyä työnhaussa ja kirjastothan tekevät myös yhteistyötä mm. museoiden ja taidegallerioiden kanssa.
Tämän maan yliampuvasta koulutusintoilusta kertoo kaiken se, että jopa kirjastontädin työssä vaaditaan yliopistotasoinen koulutus! Siis siihen, että ottaa palautetut kirjat vastaan, vie ne takaisin hyllyyn ja osaa järjestää aakkosjärjestykseen. Yliopistotutkinto!
Välikevennys: rehvastelin taannoin äidilleni, että tässä on oltu jo pian 20 vuotta koulutusta ylemmissä työtehtävissä. Äiti tuumasi, että se johtuu siitä, että sulla on killuttimet jalkojen välissä.
Meinasin jopa ottaa nokkiini, vaikka ei ole juuri koskaan äidin jutuista tarvinnut nokkiinsa ottaa. Yllätyin kiltin äitini kommentista täysin, saa nähdä mitä se vielä näiden kaikkien vuosien jälkeen innostuu lataamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorita 60 op kirjastoalan opintoja, niin olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana. Varmasti olisi taidehistorian opinnoista paljon hyötyä työnhaussa ja kirjastothan tekevät myös yhteistyötä mm. museoiden ja taidegallerioiden kanssa.
Tämän maan yliampuvasta koulutusintoilusta kertoo kaiken se, että jopa kirjastontädin työssä vaaditaan yliopistotasoinen koulutus! Siis siihen, että ottaa palautetut kirjat vastaan, vie ne takaisin hyllyyn ja osaa järjestää aakkosjärjestykseen. Yliopistotutkinto!
Tuohon riittää ylä-aste tasoinen tutkinto, mutta kirjastossa olisi mahdollista hyödyntää työntekijöiden ammattitaitoa paljon enemmänkin. Harva sitä vain tajuaa tai hyödyntää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suorita 60 op kirjastoalan opintoja, niin olet pätevä työskentelemään kirjastonhoitajana. Varmasti olisi taidehistorian opinnoista paljon hyötyä työnhaussa ja kirjastothan tekevät myös yhteistyötä mm. museoiden ja taidegallerioiden kanssa.
Tämän maan yliampuvasta koulutusintoilusta kertoo kaiken se, että jopa kirjastontädin työssä vaaditaan yliopistotasoinen koulutus! Siis siihen, että ottaa palautetut kirjat vastaan, vie ne takaisin hyllyyn ja osaa järjestää aakkosjärjestykseen. Yliopistotutkinto!
Sulla ei taida olla hajuakaan siitä mitä kaikkea kirjastossa tehdään. Niihin yksinkertaisimpiin hommiin ei muuten edes yliopistotutkintoa vaadita. Niitä vaativampia hommia asiakas taas ei näe.
Taidehistorian väitöskirjoja julkaistiin vuonna 2012 kolme kappaletta. Nopeasti vilkaisten näillä väitelleille on kaikilla työura...
Joku tässä mättää. Jos mies kustantaa kaiken, niin tossahan on vaihtoehtoja vaikka miten. Ite ainakin keksisin heti.
Jos sinulla ei varsinaisesti ole puutetta rahasta vaan vain tarve osallistua yhteiskuntaan ja kokea olevasi tarpeellinen, suosittelen lämpimästi vapaaehtoistyötä, ainakin aluksi. Älä kuitenkaan ikinä väheksy sitä työtä, mitä olet tehnyt perheesi eteen näinä vuosina. Olet varmasti myös ollut korvaamaton apu miehellesi ja läsnäoleva äiti lapsillesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit opiskeleen tollasia?
Ja vielä tohtoriksi asti?
Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).
No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.
ap
No minä lähdin opiskelemaan omaa alaani siksi, että tiesin sen työllistävän. En siksi, että "kiinnosti". Tai siis kiinnostihan se, että tällä koulutuksella työllistyy ihan varmasti, jos nyt yleensä töitä kiinnostaa tehdä.
En halua vittuilla, mutta ihmettelen suuresti miten aikuiset ihmisetkin lähtevät opiskelemaan mahdollisimman kapeaan rakoon soveltuvaa tutkintoa alalta, joka muutenkin on epävarma ja opiskelijoita liikaa työpaikkoihin nähden.
Olen pragmaatikko. Opiskelut suunnitellaan sen mukaan, mikä tarjoaa toimeentulon. Itse olen akateeminen, mutta takuulla olisin opiskellut vaikka putkimieheksi mieluummin, kuin hankkiutunut akateemiseen tutkintoon erittäin epävarmoilla aloilla. Tosin on niitä epävarmoja tutkintoja ammatillisella ja opistopuolellakin. Kaikenlaista hevostenhoitajaa ja medianomia.
Ja ei, en halveksi noita tutkintoja sinänsä. Niihin valmistuu vain hitosti liikaa väkeä palkanmaksuhaluisiin työnantajiin nähden.
Silloin kun ap teki valintansa lukea tohtoriksi, oli vielä kokonaan erilainen työllisyystilanne. Koittakaa nyt vittu tajuta, ettei FT:n papereita saa viikossa ulos! Kellään meistä ole mitään vitun kristallipalloa josta lukea työllisyystilanne 5 vuoden päähän!
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllähän rationaalinen ihminen ymmärtää, ettei millään taiteen maisterin yms. papereilla tule käytännössä koskaan olemaan mitään käyttöä työelämässä.
No kyllä taidehistorian maistereilla (tai tohtoreilla) pyörii mm. kaikki Suomen museot, kaikki taidehuutokaupat, galleriat, taidemyymälät ja ylipäätään koko Suomen taiteen esittely-, myynti-, arviointi- ja tutkimustyö.
Maailman taidekaupan arvo on vuosittain 43 miljardia euroa ja se pyörii täysin taidehistorioitsijoiden ammattitaidon varassa.
Siinä teille menestyneitä taidehistorioitsijoita:
https://images.cdn.yle.fi/image/upload/w_940,dpr_1.0,fl_lossy,f_auto,q_…
Tässä lisää menestyneitä taidehistorioitsijoita:
https://upload.wikimedia.org/wikipedia/fi/1/1f/Pauliina_Laitinen-Littor…
Vähän aikaa sitten valmistunut ja runsaalla työkokemuksella varustettu diplomi-insinööri tilittää työnsaantimahdollisuuksista:
http://keskustelu.suomi24.fi/t/9274213/ala-opiskele-diksi
Kannattaa todellakin lukea!
Nämä tv-historioitsijat ovat päässeet ulkonäöllä ja suhteilla pinnalle. En sääli ap:tä yhtään. 22 vuotta sitten luin yliopistolla opettajaksi ja ylitarjontaa historian opettajista oli jo silloin. Taidehistoria oli sivuaineena suosittu mutta en kuullut kenekään aikovan uraa sen pohjalle. Lama oli juuri päättymässä ja kuntien säästöt alkoivat jo silloin. Putkitutkinto teoreettisella hunanistisella alalla oli oma valinta ja kanna sen seuraukset. Kukaan ei ole putken päässä tarjoamassa isopalkkaista työpaikkaa eikä tarvikaan. Järjen käyttö puuttuu joillakin näissä uravalinnoissa ja muiden ei tarvitse näiden haahuilijoiden unelmia elättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Gonamies kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lähdit opiskeleen tollasia?
Ja vielä tohtoriksi asti?
Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).
No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.
Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.
ap
No minä lähdin opiskelemaan omaa alaani siksi, että tiesin sen työllistävän. En siksi, että "kiinnosti". Tai siis kiinnostihan se, että tällä koulutuksella työllistyy ihan varmasti, jos nyt yleensä töitä kiinnostaa tehdä.
En halua vittuilla, mutta ihmettelen suuresti miten aikuiset ihmisetkin lähtevät opiskelemaan mahdollisimman kapeaan rakoon soveltuvaa tutkintoa alalta, joka muutenkin on epävarma ja opiskelijoita liikaa työpaikkoihin nähden.
Olen pragmaatikko. Opiskelut suunnitellaan sen mukaan, mikä tarjoaa toimeentulon. Itse olen akateeminen, mutta takuulla olisin opiskellut vaikka putkimieheksi mieluummin, kuin hankkiutunut akateemiseen tutkintoon erittäin epävarmoilla aloilla. Tosin on niitä epävarmoja tutkintoja ammatillisella ja opistopuolellakin. Kaikenlaista hevostenhoitajaa ja medianomia.
Ja ei, en halveksi noita tutkintoja sinänsä. Niihin valmistuu vain hitosti liikaa väkeä palkanmaksuhaluisiin työnantajiin nähden.
Silloin kun ap teki valintansa lukea tohtoriksi, oli vielä kokonaan erilainen työllisyystilanne. Koittakaa nyt vittu tajuta, ettei FT:n papereita saa viikossa ulos! Kellään meistä ole mitään vitun kristallipalloa josta lukea työllisyystilanne 5 vuoden päähän!
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllähän rationaalinen ihminen ymmärtää, ettei millään taiteen maisterin yms. papereilla tule käytännössä koskaan olemaan mitään käyttöä työelämässä.
No kyllä taidehistorian maistereilla (tai tohtoreilla) pyörii mm. kaikki Suomen museot, kaikki taidehuutokaupat, galleriat, taidemyymälät ja ylipäätään koko Suomen taiteen esittely-, myynti-, arviointi- ja tutkimustyö.
Maailman taidekaupan arvo on vuosittain 43 miljardia euroa ja se pyörii täysin taidehistorioitsijoiden ammattitaidon varassa.
Taidekauppa on spekulanttien bisnestä, joten vaatii kaupallista osaamista enemmän. Väärennystehtailu on vienyt alan maineen Suomessakin.
Vierailija kirjoitti:
Taidehistorian väitöskirjoja julkaistiin vuonna 2012 kolme kappaletta. Nopeasti vilkaisten näillä väitelleille on kaikilla työura...
No oliskohan kuitenkin niin, ettei ap ole tunnistettavuussyistä kertonut ihan 100% yksityiskohtia oikein?
Kyllä mä uskon tämän ongelman, vaikka kyseessä olisi joku toinen tieteenala, vähän eri määrä lapsia ja edes pieni pätkäinen työura alla.
Olen itse väitellyt hiljattain ja tämä tarina tuntuu jotenkin oudolta. Erityisesti siksi, että AP rinnastaa väitöskirjan tekemisen opiskeluun eikä pidä sitä työnä. Valtaosa nykyväitöskirjantekijöistä ainakin omalla alallani on ihan palkallisessa työsuhteessa yliopistoon projektinsa ajan. Toinen vaihtoehto on rahoittaa työ apurahoilla. Se taas edellyttää hyviä projektointi- ja rahoituksenhakemistaitoja, joista on kyllä hyötyä työelämässäkin. Joka tapauksessa väitöskirjatutkimuksen tekeminen on TYÖTÄ siinä missä muukin asiantuntijatyö, eikä suoraan rinnastettavissa perustutkinto-opiskeluun, sanokoot palstan yliopistovihamieliset mitä tahansa. Tohtoriopiskelijan työsuhteeseen yleensä sisältyy tutkimusryhmän jäsenenä toimimista, kansainvälistä verkostoitumista, mahdollisesti opetusta jne. Jos AP on todella tehnyt väitöskirjan, luulisi hänen tajuavan hyödyntää sitä TYÖkokemuksena ja TYÖprojektina. Vaikuttaa myös oudolta, ettei väitös ole avannut mitään kontakteja, verkostoja tai polkuja, joista tunnustella itselleen uraa.
Miks sä töitä haet, koska olet paremminkin äiti ja tohtori! Pysyväthän lapset ainakin terveenä. Jos positiivisesti haluaa ajatella. :) Tsemppiä! Tv Äiti itsekin ja ehkä joskus sairaanhoitaja.
Olen tämän sanonut ennenkin ja sanon taaskin. Valitessaan omaa ammattiaan kannattaa kuvitella itsensä seisomassa Kolmen sepän patsaalla ja myymässä omaa osaamistaan ohikulkijoille. Ostaako ohikulkija mieluummin a) taidehistoriallisen tutkielman vai b) esim. hoivatyötä tai autonkorjauksen? Moni yliopiston tarjoama koulutus on sellaista, jolle ei ole kuviteltukaan löytyvän työtä vajaan kuuden miljoonan ihmisen kansassa. Koulutusohjelmat ovat vain siksi, että niillä työllistetään niitä opettavia. Vai luuleeko joku nyt oikeasti, että Suomessa on tarve vuosittain kymmenille uusille eri alojen tutkijoille? Tämä tarkoittaisi sitä, että vuosikymmenessä tulisi perustaa uusi yliopisto näille tutkijoille. Reality check!
No ei se nyt ihan noinkaan mene. Kyllähän rationaalinen ihminen ymmärtää, ettei millään taiteen maisterin yms. papereilla tule käytännössä koskaan olemaan mitään käyttöä työelämässä.