En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

No tuskin sä enää työllistyt.

Olipa masentavasti sanottu ja väärin. 35-v ei ole vanha. Tottahan se on, että hoitoalalle jos olisit valmistunut, lasten hoito kotona katottaisiin vain suureksi eduksi. Mutta kun kaikki ei voi olla hoitoalalla. Kaikkia ei kiinnosta hoitaminen. Meitä humanistejakin tarvitaan, vaikka taannoin joku mielestään älykäs irvaili palstalla ettei humanisteista ole kuin aurauskepeiksi...

Hienoa että olet hakenut kaikkea työtä, myös suorittavaa. Ettet ole pitänyt itseäsi liian hyvänä, kuten moni pitää. Itse olen suorittavassa työssä eikä kukaan ole ainakaan vielä sanonut että olen liian korkeasti koulutettu (FM). Esimies kyllä ihmetteli miten voin tehdä ruumiillista työtä korkeasti koulutettuna...no miksen voisi. Työ kuin työ!

Joku epäili isoa palkkatoivetta. No nyt saitte lukea et ap on tarjoutunut jopa ilmaiseksi. Se siitä. Nää uskomukset on vaan tosi sitkeitä. Monelle akateemiselle kelpaisi pienikin palkka.

Vierailija kirjoitti:

Valmistuin "vain" amkista 4 vuotta sitten. Nyt olen ollut kaksi vuotta siivoojana. Voin kertoa, että kohta lähtee mielenterveys.

Niin no siellä amk:ssakin on useita eri linjoja.

Ihan vaan kun jään itse näistä miettimään, että miksikä on valmistunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ap nyt kertoa onko tämä provo vai ei?

Ei missään nimessä ole provo. Aloin miettiä, kuinka paljon täällä haluan oikeasti elämästäni kertoa ja mitä yksityiskohtia, siksi aloitusviestin jälkeen vähensin vastaamista. Tämä ketju on nyt aika pitkä ja oikeasti mietin, lukeeko tätä ketjua joku työnantaja ja yhdistää minut yhdeksi hakijaksi johonkin. 

Vastaan nyt pariin asiaan, joista on tullut paljon kommentteja. Uudelleenkouluttautuminen on tottakai ollut mielessä ja olenkin suorittanut tässä 4,5 vuoden aikana kaksi ammattitutkintoa sekä koko ajan opiskellut lisää avoimessa yliopistossa, aikuisopistoissa ja vaikka missä sellaisia opintoja, joista jotenkin kuvittelisin olevan käytännön työssä hyötyä. Esimerkiksi nettisivujen päivittämistä, Excelin ja MS Officen käyttöä (siis enemmän kuin ihan perustiedot), kieliopintoja jne. En ole levännyt laakereillani.

Olen myös tehnyt vapaaehtoistyötä siellä, minne olen päässyt. Olen tarjoutunut pitämään kursseja ja luentoja ja vaikka mitä - ilmaiseksi. Sekään ei välttämättä kuitenkaan riitä, kun ilmaisten luentojenkin pitämiseen menee rahaa ja työresursseja. Jonkun pitää olla avaamassa ovia, valvomassa tiloja, järjestämässä tekniikkaa paikalle, asettelemassa tuoleja jne jne. Joskus homma voi kaatua ihan yksinkertaisesti siihen, ettei ole rahaa järjestää ilmaista luentoa! Viime vuonna tarjouduin pitämään kurssia yhdestä aiheesta ilmaiseksi. Museolla vaan ei ollut varoja irrottaa vakituista henkilöstöä tähän "projektiin", koska en minä olisi voinut vain astella museoon ja alkaa luennoida.

Olen käynyt kaikenlaisissa rekrytapahtumissa, CV-klinikoilla, seminaareissa, tapahtumissa, ollut aktiivinen ja soitellut ja tavannut entisiä opiskelukavereitani - kysellyt töiden perään kaikissa somekanavissa, on LinkedIn-profiili ja Instagram ja kaikki Snapchatit ja WhatsAppit käytössä.

Olen päässyt seitsemässä rekrytointiprosessissa toiselle tai kolmannelle sijalle (haastatteluun siis kutsuttu 2-3). Kivahan se on ja kannustaa jatkamaan, valaa uskoa työpaikasta, mutta kakkonen on aivan samalla sijalla loppujen lopuksi kuin se viimeinenkin - vain ykkönen saa työpaikan.

Kaikki ylpeys on kaikonnut työnhausta. En missään nimessä karsasta enää mitään työtä, todellakaan. En vain saa niitä (muiden) halveksumiakaan töitä. Kaupan kassaksi ei myöskään noin vain mennä, vaikka moni niin luulee. Rehellisesti sanottuna en voi käsittää, miten kaikki kassatyöntekijät ovat ylipäätään työntekijäksi päässeet, kun minä en hakemallakaan pääse.

Mies työskentelee aivan eri alalla kuin minä, ei ole oikein sellaisia kontakteja, joista olisi mitään hyötyä. Mies toivoo minun saavan töitä itseni takia, ei meidän perheen tai rahan takia. 

ap

Mies elättää. Tuttu tarina. Ettei vaan tämä realiteetti olisi vaikuttanut intensiteettiin, millä hakea töitä? Koko sielu ei ole täysillä pelissä, kun aina voi nojata mieheen.

Sama hommahan ei missään nimessä toimi toisin päin. Tässäpä taas esimerkki naisten lukuisista etuoikeuksista.

En sano, että ap olisi tällainen, mutta...

...tunnen naisen, jolla on ulkomailla tehty fm-tutkinto, vanhentunut ammattitutkinto nuoruudestaan, laaja kielitaito, loistavat it-taidot, paljon täydennyskoulutusta ja lapset tehty. Olimme jonkin aikaa samassa työpaikassa (toimisto) ja hän oli todella mukava, positiivinen ja tunnollinen, kollega mutta hiukka epäkäytännöllinen.

Saimme kaikki kenkää n. 5 vuotta sitten, tämä nainen ei ole vieläkään kunnolla työllistynyt.

Hän ei osaa myydä osaamistaan, pukeutuu epäsiististi eikä laita itseään yhtään. En itsekään ole mikään missi, mutta kampaan hiukset, silitän (siistit ja istuvat) vaatteet jos menen työhaastatteluun ja hankin välillä uudet silmälasit. Olen mm. Linkedinin ja kuulemani perusteella päätellyt, että jos hän hakee suorittavampaa työtä, hän käyttäytyy hyvin "akateemisesti" hakutilanteessa.

Sääli, koska nainen on ihana ihminen ja ansaitsisi hyvää.

Vierailija kirjoitti:

En sano, että ap olisi tällainen, mutta...

...tunnen naisen, jolla on ulkomailla tehty fm-tutkinto, vanhentunut ammattitutkinto nuoruudestaan, laaja kielitaito, loistavat it-taidot, paljon täydennyskoulutusta ja lapset tehty. Olimme jonkin aikaa samassa työpaikassa (toimisto) ja hän oli todella mukava, positiivinen ja tunnollinen, kollega mutta hiukka epäkäytännöllinen.

Saimme kaikki kenkää n. 5 vuotta sitten, tämä nainen ei ole vieläkään kunnolla työllistynyt.

Hän ei osaa myydä osaamistaan, pukeutuu epäsiististi eikä laita itseään yhtään. En itsekään ole mikään missi, mutta kampaan hiukset, silitän (siistit ja istuvat) vaatteet jos menen työhaastatteluun ja hankin välillä uudet silmälasit. Olen mm. Linkedinin ja kuulemani perusteella päätellyt, että jos hän hakee suorittavampaa työtä, hän käyttäytyy hyvin "akateemisesti" hakutilanteessa.

Sääli, koska nainen on ihana ihminen ja ansaitsisi hyvää.

Sääli on se, jos osaamisen ulkopuolisilla tekijöillä on noin paljon merkitystä.

Ja kyllähän niillä taitaa olla. Suomi on täynnä DDR-kuutioihin loppuelämäkseen tuomittuja ihmisiä, joilla on tosiasiassa motivaatio, asenne ja ennen kaikkea osaaminen kohdillaan, mutta kun ei "läppä lennä" tai puku on väärän värinen, niin... se on siinä.

Vierailija kirjoitti:

En sano, että ap olisi tällainen, mutta...

...tunnen naisen, jolla on ulkomailla tehty fm-tutkinto, vanhentunut ammattitutkinto nuoruudestaan, laaja kielitaito, loistavat it-taidot, paljon täydennyskoulutusta ja lapset tehty. Olimme jonkin aikaa samassa työpaikassa (toimisto) ja hän oli todella mukava, positiivinen ja tunnollinen, kollega mutta hiukka epäkäytännöllinen.

Saimme kaikki kenkää n. 5 vuotta sitten, tämä nainen ei ole vieläkään kunnolla työllistynyt.

Hän ei osaa myydä osaamistaan, pukeutuu epäsiististi eikä laita itseään yhtään. En itsekään ole mikään missi, mutta kampaan hiukset, silitän (siistit ja istuvat) vaatteet jos menen työhaastatteluun ja hankin välillä uudet silmälasit. Olen mm. Linkedinin ja kuulemani perusteella päätellyt, että jos hän hakee suorittavampaa työtä, hän käyttäytyy hyvin "akateemisesti" hakutilanteessa.

Sääli, koska nainen on ihana ihminen ja ansaitsisi hyvää.

Mulla on luonnonkiharat hiukset, jotka on enemmänkin sähköinen linnunpesä kuin kauniit korkkiruuvikiharat. Tälle en voi mitään. Olen kokeillut vaikka mitä muotoilutuotteita, mutta hiukseni vaan ovat kuin harakanpesä. Siksi pidän hiuksiani aina ponnarilla, mutta tottakai hiukset on päältä täynnä semmoista säkkärää (kun ne lyhyimmät ja kasvamassa olevat hiukset ei yllä ponnariin asti). En pitkän aikaa saanut töitä, kunnes tajusin suoristaa hiukset ennen työhaastattelua. Ja sain kuin sainkin työpaikan! Mutta kun ilmestyin töihin luonnollisten hiusteni kanssa, esimies vähän kaarrelleen ja kierrellen sanoi, että koska tässä työssä on tärkeää näyttää "siistiltä", voisin harkita hiusteni laittoa jotenkin. Selitin hänelle, että mun hiukset on niin paksut, että näiden suoristamiseen menee n. 45 minuuttia, ja siltikin ne alkavat pikkuhiljaa säkkäröityä päivän aikana. Että en todellakaan rupea suoristamaan hiuksiani joka aamu vain sen takia että näyttäisin "siistimmältä". Ja huom, näytän mielestäni oikein siistiltä ponnarin kanssa, mutta ilmeisesti joillekin luonnonkiharat = sotkuisuus. Noh, viikon esimies jaksoi marmattaa ja sitten sain potkut (koeajalla).

Olen työtön yhteiskunnallisen alan tutkija, eli samoja ongelmia täällä päässä. Minustakin kannattaisi vain tehdä määrätietoisesti niitä asioita, joita olet ajatellut työssäsi tekeväsi - jos kerran rahoitus on kunnossa, eli miehesi maksaa syömiset, asunnon ja toimistotarvikkeet. Eihän tämä eroa mitenkään usein rahoitusten välissä olevan tutkijan arjesta. Itsekin yritän tässä kerryttää julkaisuluetteloa noilla menoin. Tilanne on vain suolaisempi siinä mielessä, että myös puoliso on täsmälleen samassa slotissa. Näinpä elämme kahden ihmisen työmarkkinatuella, josta kaiken lisäksi makselemme opintolainoja pois. Meidän opiskellessa hoettiin lähinnä, että töitä riittää kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. Teimme joka tapauksessa oman alan töitä ennen valmistumista. Harmi, että enää ei oikein pääse miksikään tutkimusavustajaksi. Omalla alalla työttömyys on hyvin pientä, joten itse alaa ei voi syyttää. Eipä sitä nuorena tullut ajatelleeksi, että tulisi kuulumaan oman alansa huonoimpaan viiteen prosenttiin, kun oli kokenut olevansa verrattaen neuvokas ihminen. Sanoisin silti, että näytöissä ei ole vikaa, vaan sosiaalisissa taipumuksissa. Jos olisi ollut itsetuntemusta tässä suhteessa ja lisäksi nykytieto työllistymisen logiikasta, niin silloin olisi saattanut tehdä toisenlaisia valintoja. Tässä tilanteessa voin osaltani vahvistaa, että ilman suhteita korkeasti koulutettu ei saa töitä sen enempää omalta oikealta tai vieraalta väärältä alalta. Uusi koulutus voisi auttaa, mutta meillä sellaiseen ei ole laittaa euroakaan. Pitäisi sekin kansa olla sitten joku edge, että miksi työnantaja palkkaisi ennemmin keski-ikäisen noviisin kuin reippaan nuoren.

Vierailija kirjoitti:

Liian pätevä siivoojaksi - ap ei ole yhtään pätevä duunarihommiin. Niihin on ihan koulutukset ja kokemuskin on tärkeää.

Ap tarkoitti epäilemättä pätevyydellä ylikouluttautumista.. Jos siivojaksi hakee kaksi ihmistä, joilla yhtä vähän työkokemusta siivousalalta, sinne valitaan todennäköisesti se, jonka koulutus on matalampi. Eli mieluummin kokematon lukion käynyt kuin kokematon tohtori. 

- Posti palkkaa kaikenlaisia ihmisiä ja heillä on tällä hetkellä pulaa työntekijöistä.

- Henkilöstövuokrafirmat. Keikkaduuni voi olla sellaista mitä et hae mutta sekin on parempi kuin ei mitään ja usein jos jossain paikassa työntekijästä tykätään niin voi saada vakituisen pestin.

- Suorita vartijakortti/järjestyksenvalvoja-kortti ja hae aulavahdin tai järjestyksenvalvojan hommiin. Mulla useita naispuolisia kavereita jotka työskentelee alalla, osa hyvinkin sirorakenteisia, eli ei siinä aina tartte olla mikään butch. Palkkakin usein hyvä.

- Ulkomaille.

- Opiskele lisää?

- Perusta oma firma?

Vierailija kirjoitti:

Apurahathan tulevat enimmäkseen kaikenlaisilta säätiöiltä, eli ei niihin pitäisi leikkausten vaikuttaa.

Säätiöt ovat sijoittaneet maltillisesti tuottaviin kohteisiin, minkä takia sijoitukset eivät tuottaneet tarpeeksi. Tästä esimerkiksi Nobeleiden palkintorahoja pienennettiin.

Vierailija kirjoitti:

Olen aikonut lopettaa työnhaun kokonaan, koska en jaksa enää pettymyksiä, hyvää tarkoittavia neuvoja ja työkkärin kursseja - vailla mitään tulosta työpaikasta.

Tää kuulostaa aika kliseiseltä, mutta älä luovuta. Jos pääset haastatteluun asti, työstä asennettasi ja olemustasi, ettei siinä paista läpi epätoivo ja negatiivisuus. Kyseiset tekijät olivat itselleni työllistymisen esteenä - ei niinkäään osaaminen. Sain oman alan töitä siinä vaiheessa, kun meinasin perua yhden haastatelukutsun (usko loppui). Onneksi en kuitenkaan tehnyt ja sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Kokeile puhelinmyyntiä. Niitä paikkoja on pilvin pimein ja puhelinmyyjäksi pääsee saman tien jokainen. Kaikki eivät tietenkään alalla pärjää, mutta ne jotka pärjäävät voivat päästä hyvillekin tuloille.

En päässyt puhelinmyyjäksi, kun olen liian kiltti. Onneksi oli vastuullinen esimies, eikä ottanut palkkalistoille. Aluksi se tuntui todella kovalta kolaukselta, kun edes puhelinmyyjäksi ei huolita, mutta nyt osaan olla kiitollinen siitä, etten tullut valituksi siihen hommaan. Säästyin monelta mielipahalta.

Ei ole ainoa väitellyt tohtori työttömänä. Ymiopistoista pukkaa edelleen porukkaa suoraan kortistoon, kun työllistyminen ei ole ollut rahansaannin kriteerinä. Nythän valtio yrittää kääntää laivaa ja on tiukentanut rahahanoja. Tosiasia on, että koulutus on ollut ylihypetetty mantra nii kauan kuin muistan. Korkeakoulututkinto ei ole tosiasiassa mikään erityinen meriitti muulle kuin opiskelutaidoille. Varsinainen professio opitaan aina työtehtävässä. On olemassa ammattitutkintoja, kuten lääköri, jossa koulutus on edellytys toimia ammatissa. Suomen valtti ei ole koulutettu väestö. Koulutettua huippuosaajaa on ulkomailla pilvin pimein enemmän kuin täällä. Suomi on monella alalla perähikiä ja jostain pitäisi keksiä aloja, joilla tämän hikiän talous saataisiin pysymään pinnalla. FM 68

Täällä samanlainen tilanne mutta sain töitä jotka eivät vastaa ammattiani ja ovat ns.suorittavaa tasoa. Rahatilanne on huonompi kuin työttömänä pienipalkkaisissa töissä jos asuu Helsingissä. (Päivähoitomaksut + asuinkustannukset). Kannattaa siis laskea tarkkaan kannattaako sinun mennä töihin kuin noin monta lastakin? Nyt olen jumissa duunissa jossa olen todella turhautunut, rahaa jää todella vähän käteen (Enemmän  saisi työttömänä).  Jos olisin ollut älykäs olisin alkanut vaikka yrittäjäksi/perustanut toiminimen ja yrittänyt väkisin tehdä oman alani töitä, vaikka vain keikka painotteisesti + kouluttautua lisää mieluisalle alalle joka työllistää. Tsemppiä!!

profeetta-master kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

nämä pilipalitutkinnot pitäisi lailla kieltää, nimittäin se että annetaan ihmisille sellainen uskomus että lukemalla paperit mistä tahansa yliopiston alasta, saisit töitä, se oli 1970 luvulla ehkä näin.

Itsekin luin 7 vuotta eka tutkintoa ensin 2 vuotta elokuva ja tv tutkimus v. 1990-, (täyttä huuhaata), sitten kulttuurihistoriaa ( huuhaata sekin), ei pedagogisia  - eikä kultuurihistorialla voi edes opettaa kouluissa kun pitää olla yleisen historian tutkinto! ,,,,,,nyt 16 vuoden jälkeen menin yliopistolle huvikseen ja luin teologian maisteriksi 2 vuodessa....papeilla ei töitä, eikä kiiinnostakaan olla pappi tässä kirkossa.

2 vuotta olen ollut ala asteen opena, se oli tylsää. muuten työttömänä paljon ja pätkätöitä. nyt kohti työkkäriä kun saan pian ne paperit käteen. kun valmistuin eka kerran ja menin työkkäriin siellä oli aulamiehenä joku ffilosofian maisteri, joka oli lukenut filosofiaa 200 opintoviikkoa! naurettiin siinä että ainoa duuni mitä voi saada on just joku tuollainen yleispummi, työkkärin ovimiehenä!

Kaikki taidetutkimus, kirjallisuustiede elokuvahumpuuqitiede, historiat ja muut pitäisi kokonaan lakkauttaa, yhteiskunna ja ihmisten parhaaksi.

Tai sitten suomalaisten olisi syytä vain muuttua ihan oikeaksi sivistyskansaksi. Kun Keski-Euroopassa juttelee kenen tahansa akateemisen kanssa, on kaikille selvää heti mikä/kuka on vaikka Decamerone tai Ikaros tai Suetonius. Suomessa edes opettaja ei tiedä keitä olivat etruskit!

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ainoa väitellyt tohtori työttömänä. Ymiopistoista pukkaa edelleen porukkaa suoraan kortistoon, kun työllistyminen ei ole ollut rahansaannin kriteerinä. Nythän valtio yrittää kääntää laivaa ja on tiukentanut rahahanoja. Tosiasia on, että koulutus on ollut ylihypetetty mantra nii kauan kuin muistan. Korkeakoulututkinto ei ole tosiasiassa mikään erityinen meriitti muulle kuin opiskelutaidoille. Varsinainen professio opitaan aina työtehtävässä. On olemassa ammattitutkintoja, kuten lääköri, jossa koulutus on edellytys toimia ammatissa. Suomen valtti ei ole koulutettu väestö. Koulutettua huippuosaajaa on ulkomailla pilvin pimein enemmän kuin täällä. Suomi on monella alalla perähikiä ja jostain pitäisi keksiä aloja, joilla tämän hikiän talous saataisiin pysymään pinnalla. FM 68

Suomen ongelmat ovat kehittyvien maiden ongelmia: arvostetaan vain rahaa, ajatellaan vain itseä ja oman pienen piirin etua kaikessa. Korruptio ja opportunismi jylläävät kaikkialla valtakunnan rakenteissa.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä varsinaisesta palkkatyöstä, mutta jos olisit minun vaimoni, ehdottaisin työnteon harrastamista. Tee tutkimusta harrastuksena ja hae apurahoja vaikket saisikaan. Kirjoita nettiin blogi tai muut sivut, joilla on kotipaikkakunnalle arvoa. Työkokeilupaikan saa vaikka museosta kyselemällä. Opiskele turistioppaaksi, opettele olemaan kiinnostava eläkeläisille ja nuorisolle, ja tee sitä vähintään vapaaehtoisena. Valmistele taidehistorian kurssi ja koeta päästä kaikkiin 200 km päässä olevin työväen- ja kansalaisopistoihin opettajaksi - aihepiiri on todella suosittu. Aloita pitkäaikainen kirjaprojekti. Tee tutkinnollasi jotain, mistä on iloa sinulle ja muille, vaikka se ei toisi rahaa. Älä anna opintojen valua hukkaan. Siivousta ja muuta hanttityötä voit tehdä siinä sivussa, jos satut löytämään. 

Toivottavasti tämän ehdottaja ymmärtää, että tuollainen toiminta vie sitten nykyisin kaikki työttömyyskorvaukset. Apurahatutkijat katsotaan omassa työssään työllistyviksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei, vaan vika on jäykissä suomalaisissa työmarkkinoissa, tuijotetaan sitä, onko tutkinto just oikealta alalta. Muissa maissa taidehistoriaa opiskellut voi sijoittaa vaikka pankkiin töihin. Itse olen biologi. Heillä on myös ankeat työllistymisnäkymät. Päätin pyrkiä Helsingin kaupungille kotiavustajaksi vanhuksille. Kun kerroin työhönottajalle puhelimessa koulutukseni, hän rupesi melkein huutamaan, ettei koulutukseni liity mitenkään ko. työhön. Ei niin, mutta toisaalta moni teki sitä pelkällä ylioppilaspohjalla.

Vanhuksia hoitaviltakin  edellytetään koulutusta ja ihan lakisääteisesti. Biologeilla ei ole yleensä todistusta siitä, että he osaavat esim. antaa suonensisäisiä lääkkeitä tai hallitsevat lääkelaskennan tai osaavat siirtää liikuntakyvytöntä ergonomisesti. Onko sinulla edes hygieniapassia?

Lähihoitajakoulutuksiin kyllä pääsee, jos ala sinua oikeasti kiinnostaa etkä vain halua toteuttaa itsesi biologina. Pikkasen voisit respektiä osoittaa rankkaa ja vastuullista työtä tekeviin matalapalkkaisiin, jotka veroillaan sinuakin taitavat kannatella.

Miten sinä saat tuosta jutusta revittyä, ettei sen kirjoittaisi arvostaisi matalapalkka-alalla olevia? Hän haki itsekin niihin töihin. Moitteesi pitäisi kohdistaa tuohon työhönottajaan, joka ei selvästikään arvosta sitä, että toinen haluaa kouluttautua ja töihin.

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

No minä lähdin opiskelemaan omaa alaani siksi, että tiesin sen työllistävän. En siksi, että "kiinnosti". Tai siis kiinnostihan se, että tällä koulutuksella työllistyy ihan varmasti, jos nyt yleensä töitä kiinnostaa tehdä.

En halua vittuilla, mutta ihmettelen suuresti miten aikuiset ihmisetkin lähtevät opiskelemaan mahdollisimman kapeaan rakoon soveltuvaa tutkintoa alalta, joka muutenkin on epävarma ja opiskelijoita liikaa työpaikkoihin nähden.

Olen pragmaatikko. Opiskelut suunnitellaan sen mukaan, mikä tarjoaa toimeentulon. Itse olen akateeminen, mutta takuulla olisin opiskellut vaikka putkimieheksi mieluummin, kuin hankkiutunut akateemiseen tutkintoon erittäin epävarmoilla aloilla. Tosin on niitä epävarmoja tutkintoja ammatillisella ja opistopuolellakin. Kaikenlaista hevostenhoitajaa ja medianomia.

Ja ei, en halveksi noita tutkintoja sinänsä. Niihin valmistuu vain hitosti liikaa väkeä palkanmaksuhaluisiin työnantajiin nähden.

Silloin kun ap teki valintansa lukea tohtoriksi, oli vielä kokonaan erilainen työllisyystilanne. Koittakaa nyt vittu tajuta, ettei FT:n papereita saa viikossa ulos! Kellään meistä ole mitään vitun kristallipalloa josta lukea työllisyystilanne 5 vuoden päähän!

Vierailija kirjoitti:

tuollainen toiminta vie sitten nykyisin kaikki työttömyyskorvaukset. Apurahatutkijat katsotaan omassa työssään työllistyviksi.

Eihän nyt kuitenkaan. Kysy vaikka filosofi Jukka Hankamäeltä.

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ap teki valintansa lukea tohtoriksi, oli vielä kokonaan erilainen työllisyystilanne. Koittakaa nyt vittu tajuta, ettei FT:n papereita saa viikossa ulos! Kellään meistä ole mitään vitun kristallipalloa josta lukea työllisyystilanne 5 vuoden päähän!

Niin. Jos on niin paljon hyviä ideoita siitä, mikä olisi ollut järkevää toimintaa menneisyydessä, niin sitten varmaan kannattaa painua aikakoneella sinne. Tai edes laittaa tähän linkkejä ajalta ennen ap:n opiskeluja, joissa kerrotaan generalistitutkintojen olevan turhia.