En olisi ikinä uskonut, että olisin 4,5 vuotta valmistumiseni jälkeen edelleen työttömänä.

Huomasin mainoksen telinerakentajan työvoimapoliittisesta kurssista. Lyhyt kurssi ja varma työllisyys raksoilla. Mites?

Vierailija kirjoitti:

Alexandra kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Kirjoitat itse jo vastauksen:  "Työkokemusta ei ole" Miksi sut pitäis palkata, jos sulla ei ole mitään työkokemusta?

Eikös tuo ole aika julma itseään ruokkiva kehä?

Ihan varmasti ap:sta on vaikka mihin. Kyllä se jo jonkin verran lujuutta vaatii että jaksaa opiskella ja varsinkin raaputtaa väikkärin kasaan.

No eipä ole, sillä kaikki oikea työ jää kiinnostuksen puolesta taiteellisen TURHAN haihattelun rinnalla kakkoseksi. Näin minä en välttämättä ajattele, mutta uskon, että moni työnantaja ajattelee. Lisäksi ei ap varmasti ole ainoa hakija niihin paikkoihin, joten valinnanvaraa on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikset kirjoita kirjoja kuten  Annamari Väskä, tai pidä luentosarjoja vaikka museoissa, turisteille taidehistoriallisia kierroksia, nettikursseina yms. Mene vaikka huutokauppaan töihin tai jonnekin muulle antiikintuntemusta vaativalle alalle.

Miksen mene? No kun en pääse! Sehän tässä se ongelma onkin. Ihmiset eivät ymmärrä, että riemusta kiljuen menisin huutokauppaan tai mihin tahansa taidehistorian tuntemusta vaativalle alalle, mutta kun en pääse. En ihan oikeasti ymmärrä, miten joillekin tuntuu tämä olevan täysin käsittämätöntä. Ei töihin vaan mennä! Enhän minä olisi tässä tilanteessa, jos kyse olisi pelkästä menemisestä. 

Kertokaa minulle yksikin taidehistorian asiantuntemusta kaipaava huutokauppa, joka maksaisi minulle edes 1000€ kuukaudessa. Yksikin. Menisin sinne heti.

Ei kirjojakaan noin vain kirjoiteta. Ja jos kirjoitetaan, mikään ei takaa sitä, että kukaan niitä ostaisi. Ja miten mennään museoon pitämään luentosarjoja? Ihan vaan kävelemällä sisään, noin vain? Kuka hankkii yleisön, kuka markkinoi? Kuka järjestää koko tilaisuuden? Ja mikä tärkeintä - kuka minulle maksaisi siitä? Olisiko luennot osallistujille ilmaisia ja jos eivät, kuinka monta maksavaa ihmistä tarvittaisiin, jotta minä saisin verojen jälkeen ostettua ruokaa itselleni edes kuukaudeksi? 

Hirveän hyviä neuvoja satelee vailla mitään todellisuuspohjaa. 

Ap (joka tänään on saanut jo neljä "Kiitos hakemuksestasi" -hylkyviestiä)

Tämä! Olen itse etsinyt "vasta" vuoden todella aktiivisesti töitä. Saan jatkuvasti tällaisia neuvoja, että mikset mene sinne töihin ja mikset mene tuonne? Ihan kuin se olisi jostain viitsimisestä kiinni. Tai että olisin niin urpo, ettei minulle ole tullut mieleeni hakea johonkin työpaikkaan. 

En tunnistettavuussyistä sano koulutustani tai alaani, mutta siis esimerkkinä vaikkapa olisin työtä etsivä valokuvaaja. Olisin ollut pari vuotta yrittäjänä, mutta en olisi ollut tarpeeksi yrittäjä- tai myyntihenkinen, eikä yritystoiminta olisi kannattanut. En saisi töitä valokuvaamoista, en mainostoimistoista, en koulukuvaamoista, en lehdistä, en mistään. Ja kun se yrittäjyyskään ei tuonut leipää, niin etsisin jo aivan muilta aloilta töitä. Ja sitten tulisi näitä ehdotuksia "mikset mene Kiasmaan töihin, siellä on valokuvia seinillä / tunge kaikkiin häihin ottamaan valokuvia, ihan varmasti hääpari maksaa hyvistä kuvista / perusta blogi - ihan varmasti joku bongaa sut hyvistä kuvista ja palkkaa / mikset rupea vaikka jonkun julkkiksen henkilökohtaiseksi kuvaajaksi"

Me työttömät taidetaan olla vaan idiootteja, kouluttauduttu väärin, ollaan vääriä ja huonoja ihmisiä, me ei vaan tajuta itsestäänselviä asioita, meidän kaikkien pitäisi olla jotain ihan muita kuin itsejämme.

Ap, missä päin Suomea asut? Ehkäpä arvoisa av-joukkio osaisi antaa vinkkejä järjestöistä/paikallisista hankkeista/yms. mistä voisi lähteä kyselemään? Puskaradio kunniaan.

Entä mistä aiheesta teit väitöstutkimuksesi? Millaisia projekteja teit opintojen aikana? Kovasti ollaan menossa siihen suuntaa, että osaaminen merkkaa jopa enemmän kuin koulutus tai aikaisempi kokemus... Millainen CV sinulla on? Lista kouluista, joita olet käynyt, perässä muuta duunipaikka? CV voi sisältää muutakin, mieti luovasti omaa osaamistasi, vaikka sen väitöstutkimuksen kautta tai niiden projektien joissa olet opintojen aikana ollut mukana. Onko CV:n visuaalinen ilme ajantasalla? Unohda musta fontti valkealla pohjalla, unohda A4, kokeile jotain jännää :) Oletan, että sinulla on silmää sellaiselle. Nuo ulkoiset seikat ehkä tuntuu turhilta, mutta niillä voi erottua, osittaa luovuutta, visuaalista osaamista, tietoteknisiä taitoja yms. Eli ei huono ollenkaan...

Masentaa kun aina tämä ketju on esillä tullessani aaveelle. Pelottaa työnhaku. Irtisanouduin joitakin kuukausia sitten enkä ole ikinä ollut työtön. Minulla on kaksi lasta ja olen maisteri. En ole ekononomi, en lääkäri enkä juristi vaan VTM. Se miksi irtisanouduin onkin pidempi tarina. Kaiken järjen mukaan mun käy hyvin, mutta tämänkaltaiset ketjut tuovat pelkoa. Nyt olen vain toipunut kaikesta!

Mä olin ihminen joka todella auttoi ihmisiä parempiin tuloksiin. (Kuka sen kissan tämän nostaa jollei kissa itse?)

Itse tunnen kaksi yli kolmekymppistä ekonomia, jotka eivät ole saaneet töitä valmistumisen jälkeen. Vaikka ekonomeille pitäisi aina olla töitä? Ensimmäisen kohdalla näen syyksi sen, ettei tehnyt opiskeluaikana mitään töitä -ei niitä hanttihommia, kesätöitä, eikä vapaaehtoistöitä. Ei tarvinnut, kun bilettäminen oli kivempaa ja mies elätti. No, nyt saa mies elättää eläkeikään asti. Lapsia ei heillä ole. Toinen ekonomi on kyllä tehnyt opiskeluaikana töitä, mutta alkoi pykäämään lapsia heti valmistumisen jälkeen ennen kuin ehti saada jalkaa oven väliin koulutusta vastaavissa paikoissa. Lasten jälkeen oli jo myöhäistä, kun nuorempiakin ekonomeja on tarjolla.

Itse olen mennyt suoraan lukiosta opiskelemaan yleissivistävää alaa, joka ei pätevöitä mihinkään tiettyyn työtehtävään. Jos nyt tekisin samaa valintaa, niin valitsisin toisin. Valmistumisen jälkeen olinkin työttömänä yli puoli vuotta. Lyhyt aika verrattuna ap:hen, mutta alkoi olla siinä kintaalla, että työttömyydestä olisi tullut pysyvä olotila. Sitten onnistuin saamaan työharjoittelupaikan ja siihen perään palkkatukipaikan. Sieltä menin töihin paikkaan, jossa suuri pula työntekijöistä, mutta johon olin muodollisesti epäpätevä. Aloitin työn ohella toisen yliopistotutkinnon sadakseni tuon pätevyyden. Sitten aloin tehdä lapsia ilman tietoa äitiysloman jälkeisestä työpaikasta. Minua kuitenkin pyydettiin takaisin tuohon paikkaan ennen äitiysloman päättymistä, nyt olen siellä vakituisessa virassa, koska toisen maisterintutkinnon myötä sain pätevyyden. Töitä riittää eläkeikään asti jos vain jaksan tehdä.

Mutrut pois naamalta :D

Miksi viestit joissa kehotetaan uudelleenkouluttautumaan saavat niin paljon alapeukkuja? Miten vuosikausien (mahdollinen loppuelämän) työttömyys hyödyttää ap:ta tai yhteiskuntaa? No ei sitten mitenkään.

T. Se joka ehdotti sh:n tai kirjanpitäjän uraa

Mee vuokrafirman kautta raksalle. On töitä 8e/h ympäri lääniä saat ajella ja joskus jopa 5 päivänä viikossa (yleensä 2-3 päivää). Haet sitten erotuksen soskusta.

Vierailija kirjoitti:

Mutrut pois naamalta :D

menet vaan sinne töihin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Kirjoitat itse jo vastauksen:  "Työkokemusta ei ole" Miksi sut pitäis palkata, jos sulla ei ole mitään työkokemusta?

Kaikki me ollaan aloitettu ilman kokemusta. Ap tarvitsee sen ensimmäisen mahdollisuuden, josta sitten edetä.

Ihan varmasti hänkin osaa hoitaa työnsä hyvin, vai ajatteletko että tutkinto taidehistoriasta jotenkin estää tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Gonamies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lähdit opiskeleen tollasia?

Ja vielä tohtoriksi asti? 

Ja Ilman mitään osaamista (=ilman työelämää).

No. Kiinnosti taidehistoria ja kiinnosti korkeakoulutus. Miksi sinä lähdit opiskelemaan sitä, mitä ikinä opiskelitkin? Meillä on erilaiset kiinnostuksen kohteet.

Luulin, että myös koulutus olisi jotain osaamista, mutta ilmeisesti opinnot ovat vain kasa paperia ja oikea osaaminen tulee vain työelämästä, jonne en näköjään pääse.

ap

No minä lähdin opiskelemaan omaa alaani siksi, että tiesin sen työllistävän. En siksi, että "kiinnosti". Tai siis kiinnostihan se, että tällä koulutuksella työllistyy ihan varmasti, jos nyt yleensä töitä kiinnostaa tehdä.

En halua vittuilla, mutta ihmettelen suuresti miten aikuiset ihmisetkin lähtevät opiskelemaan mahdollisimman kapeaan rakoon soveltuvaa tutkintoa alalta, joka muutenkin on epävarma ja opiskelijoita liikaa työpaikkoihin nähden.

Olen pragmaatikko. Opiskelut suunnitellaan sen mukaan, mikä tarjoaa toimeentulon. Itse olen akateeminen, mutta takuulla olisin opiskellut vaikka putkimieheksi mieluummin, kuin hankkiutunut akateemiseen tutkintoon erittäin epävarmoilla aloilla. Tosin on niitä epävarmoja tutkintoja ammatillisella ja opistopuolellakin. Kaikenlaista hevostenhoitajaa ja medianomia.

Ja ei, en halveksi noita tutkintoja sinänsä. Niihin valmistuu vain hitosti liikaa väkeä palkanmaksuhaluisiin työnantajiin nähden.

Tämä. Mulla on maisterintutkinto mutta ennenkaikkea sen takaama suojattu ammattinimike, joka on pätevyysvaatimuksena useisiin nytkin vapaisiin työpaikkoihin ja lisäksi oikeus toimia itsenäisenä ammatinharjoittajana. Mieheni taas on putkimies 😃 eli todellakin raha ja käytäntö edellä valittu opiskelupaikkoja, koska ollut alusta asti selvää että hankimme lapsia elätettäväksi.

Harmi ap n puolesta, oikeastaan ei oo edes sun vika vaan sekopäisten opiskelupaikkojen määrien vika noilla huonosti työllistävillä aloilla. Toivottavasti löydät jotain puuhaa! Ääni taidekasvatus painotteiselle yksityiselle lastenhoitotyölle?

Aika ikävää valita ammatti sen mukaan missä on varmasti töitä, eikä sen mukaan mitä haluaa tehdä. 

Ikävä ja ikävä. Minun mielestäni se kuitenkin on paljon ikävämpää huomata, että ikinä ei tule työllistymään ainakaan opiskelemalleen alalle. Säännölliset tulot ovat myös ihan kiva juttu.

Kuten tuolla aiemmin sanoin, en oikein ymmärrä, kuinka aikuinen ihminen ajattelee oletetun työttömyyden unelma-ammattiin koulutettuna olevan parempi, kuin vähän puisevampi duuni suhteellisen varmoilla työllisyysnäkymillä.

Jos kaikki ihmiset ajattelisivat, että vain unelmaduuni kelpaa, niin eipä täällä paljoa muita olisi kuin wannabe-elokuvatähtiä, -näyttelijöitä, -muusikoita ja -taiteilijoita, sekä miljoona wannabe-formulakuskia tms. Suurimmalla osalla ihmisistä nimittäin on unelmia, mutta kaikki eivät ole taivaanrannanmaalareita. He ovat realisteja.

Ja edelleenkään en halveksi lainkaan niitä, jotka tekevät uraa epätavallisemmilla aloilla, päinvastoin. Siinä pitää sitten vaan olla huomattavasti lahjoja, pirusti tuuria tai molempia. Tätä maailmaa kuitenkin pyörittää lukematon määrä ihmisiä, jotka eivät suoranaisesti nauti työstään, mutta sillä elää ja sitä työtä tarvitaan, joten siitä joku jotain maksaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen vikaa minussa on? En vain todellakaan saa mitään työtä!

Yleinen työllisyystilanne on huono, mutta silti. Olen 35-vuotias FT, eli filosofian tohtori, pääaine taidehistoria. Joo, tiedän, pilipalitutkinto, pitäisi olla sairaanhoitaja tai rekkakuski.

Minulla on neljä lasta, jotka sain nuorena. Mies opiskeli silloin, minä lasten jälkeen. Työkokemusta ei ole, koska minä siis opiskelin ja sain neljä lasta ja hoidin niitä. Mielestäni aika reipas tahti, olla kolmekymppisenä neljän lapsen äiti ja tohtori. No, työkokemus jäi kuitenkin kokonaan saamatta.

Väittelin tohtoriksi keväällä 2012. Olen hakenut töitä siitä lähtien, jo aiemminkin. En saa oman alan töitä ilman työkokemusta. En saa suorittavan tason töitä, koska olen liian pätevä. Olen todellakin hakenut ihan mitä vain, siivoustyötä, lastenhoitotyötä, aulaemäntää, ikkunanpesijää, mutta myös asiantuntijatöitä omalta alaltani.

Olen väärä ihminen joka paikkaan. Ja kohta jo liian vanha ylipäätään työelämään.

Tänään olen lähettänyt kuusi työhakemusta. Nyt pidän ruokatauon ja lähetän vielä kaksi. Toinen on tarjoilijaksi, toinen opetustyö.

Aika syvältä.

Kirjoitat itse jo vastauksen:  "Työkokemusta ei ole" Miksi sut pitäis palkata, jos sulla ei ole mitään työkokemusta?

Kaikki me ollaan aloitettu ilman kokemusta. Ap tarvitsee sen ensimmäisen mahdollisuuden, josta sitten edetä.

Ihan varmasti hänkin osaa hoitaa työnsä hyvin, vai ajatteletko että tutkinto taidehistoriasta jotenkin estää tämän?

Voipa kuule estääkin. Esim. sulla on tarve palkata vaikkapa toimistotyöntekijä. Taidetohtorin kanssa samaa paikkaa hakevat ekonomi ja insinööri.

Kerro mulle, mitkä yx tai kax ammattia on mahdollista valita sanan "toimistotyöntekijä" tilalle, että taidehistorian tohtori tulisi ennen noita kahta muuta valituksi? Vaihtoehtoja ei ole monta.

Voi miten tutut tunnelmat. Olen suurinpiirtein samaa ikäluokkaa ja samantyyppisellä koulutuksella, tosin aloittajaan verrattuna lamaan saakka hyvin työllistäneellä tutkinnolla. Haettu on kaikkea, tehty harjoitteluja, piiloteltu hakemuksista titteleitä ja käyty eri tahojen järjestämiä cv- ja työnhakukursseja. Mutta ei. Elämä on ohi alle nelikymppisenä enkä tule enää koskaan saamaan töitä - ja välillä kun katsoo niitä töissä olevia ei voi kuin ihmetellä, että miksi heidät sitten on jotenkin kelpuutettu? Mikä itsessä on se, minkä työnantajat haistavat, jotta voivat jättää palkkaamatta? Kun yhtä aikaa on ihmisiä, jotka valmistuvat samalta alalta vähällä työkokemuksella ja jotenkin vain pääsevät töihin tuosta vaan. Mitä he tekevät eri tavalla?

Muahahah! Oisko kannattanu käyttää aivoja opiskelu ja uravalintaa tehdessä?

Tyypillinen nainen! Meillä aivan liikaa näitä höpöhöpö-maistereita ja tohtoreita. Jokainen ojaa kaivava ukkokin on tuhat kertaa hyödyllisempi tälle yhteiskunnalle!

Moi. Itselleni on akateeminen loppututkinnon, joten voin vain ihailla koulutustasoasi.

Edellisen laman jälkeen olen ollut yrittäjä.

Tilanteessa on paha olla.

Työnantajana taas ajattelen, että kierrä kaikki lähialueen K-marketit ja hommaa hygieniapassi ja menet ekalle Shellille duuniin.

Kaikki työnantajat ymmärtävät, kunhan olet ollut edes jossain työssä. Tärkeintä ei ole duunin laatu vaan se, olet aktiivinen.

Toivottavasti apua.

Vierailija kirjoitti:

Miksi viestit joissa kehotetaan uudelleenkouluttautumaan saavat niin paljon alapeukkuja? Miten vuosikausien (mahdollinen loppuelämän) työttömyys hyödyttää ap:ta tai yhteiskuntaa? No ei sitten mitenkään.

T. Se joka ehdotti sh:n tai kirjanpitäjän uraa

Aika irvokasta toivoa että tohtori kouluttautuisi uudelleen minusta..

Ihailen av:laisten kykyä keksiä ap:lle uusia vaihtoehtoja! Siis oikeasti todella upeita ja kekseliäitä ideoita! Nyt on jo järjessä vikaa, jos et tartu mihinkään täällä ehdotettuun.

Mieslukija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi viestit joissa kehotetaan uudelleenkouluttautumaan saavat niin paljon alapeukkuja? Miten vuosikausien (mahdollinen loppuelämän) työttömyys hyödyttää ap:ta tai yhteiskuntaa? No ei sitten mitenkään.

T. Se joka ehdotti sh:n tai kirjanpitäjän uraa

Aika irvokasta toivoa että tohtori kouluttautuisi uudelleen minusta..

Miksi? Parempi ikityötön tohtori kuin töihin päässyt taideterapeutti/opas/kirjanpitäjä/opettaja jne mitä kaikkea täällä onkaan aplle ehdotettu?

Ekat 35v elämästä hänellä meni kun hän kehitti itseään siinä mikä häntä eniten kiinnosti, mutta kun sillä tohtorinhatulla saa vähempi ruokaa ostettua niin nyt ehkä täytyy jatkokouluttaa itsensä johonkin vähän vähempi kiinnostavaan, jolla saa vatsansa täyteen?