Varoitus, älkää ikinä ryhtykö henkilökohtaisen avustajan työhön

Katselin tuossa muutamia ilmoituksia. Yhdessä työhön kuuluu kaiken muun lisäksi 8 vuotiaan läksyissä avustaminen. Viikkotyöaika 15 ja silti avustajan pitäisi osallistua mm lomamatkoihin jne. Jospa joo.

Minulla on kyllä mennyt hyvin avustajana. Alalla työskennellessä olen huomannut, että avustajana ei pärjää jos ei kestä sitä asioiden hienosäätöä ja muistuttelua mitä jotkut avustettavat joskus harrastavat. Olen itse ajatellut sen siltä kannalta, että minun työni on olla sen kyseisen ihmisen puolesta toimivat kädet ja jalat. Hän on "aivot", ja minä pyrin toimimaan mahdollisimman tarkasti hänen toiveidensa mukaan. Toisaalta, aina hän ei osaa selittää asioita niin täydellisesti että heti tajuaisin ja joskus minä taas unohdan, jolloin hänen tehtävänsä on muistuttaa. Se on työnjako ja se ei minua haittaa tippaakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Samankaltaisia kokemuksia mullakin. Yksi hullu mummo syytti mua varastamisesta, kun kukkaro oli kuulemma siirtynyt eteisen pöydällä muutaman sentin. Haikkui minut lyttyyn ja uhkasi katkaista palkanmaksun. Lähdin kävelemään. Ennen kyseistä episodia sama mummo oli valittanut, että avustajat lopettavat työt kesken niin usein.

Vainoharhat on aina mukana kun vanhuudenhöperyys  etenee. Monasti mummelit syyttelee varkauksista ja tietenkin asiaa pitää tutkia ja tottakai se tuntuu loukkaavalta.

Sanotaanko että jos tuollaisen duunin ottaa niin pitää osata olla loukkaantumatta dementtien puheista, joskus ne ovat lempeitä, ja sitten yhtäkkiä tulee niin ruokotonta tekstiä että punastuu...miten herttainen vanha mummo edes osaa tuollaisia sanoja...ja sitten olet korvaamaton enkeli ja seuraavassa syytetään varkaaksi.

Valitettavasti avustajissakin on kaikenlaisia hiihtäjiä. Ei osata ilman " kehoitusta" tarttua mihinkään tehtävään, istutaan kännykkä kädessä jne. Olen joutunut irtisanomaan pari juuri siitä syystä, etten ole saanut minkäänlaista apua, vaan pikemminkin riesan ja lisälapsen "avustajansa" .

En ole mikään natsi ollut avustettavan omaisena, mutta ei ole mukava seurata, kun avustaja istuu vain paikallaan eikä tee mitään hänelle kuuluvia hommia, vaan pyrkii keskustelemaan kännykän välityksellä bittiavaruuteen.

On erittäin hankala saada kunnon avustajaa, joka aidosti välittää avustettavan ja johon voi luottaa, kun omaishoitaja on pois paikalta.

Eikö suomi ottanut työikäisiä raavaita miehiä juuri näitä töitä varten?

Orpoja pikkulapsia olisi ollut paljonki mutta se olisi työllistänyt valtiota.

Tästähän on puhuttu paljonkin. Että nämä miehet korvaisivat työvoimapulaa ja tekisivät niitä töitä mitä muut ei pysty. Näillä kun ei ole perhettä mikään sitoo ja pystyvät päivystämään 24 h.

Tällaisia ketjuja ilmestyy aika ajoin. Niissä toistuu se, millainen tietynlainen käsitys avustajan toimineilla on avustajan roolista. Ketjuissa toistuu tietyt samat myytit, samat väärinkäsitykset, samat fraasit.

Ketjuissa kirjoittavien avustajien käsitys siitä, mikä henkilökohtaisen avun tarkoitus ja sisältö on, poikkeaa rajusti siitä, miten se laissa, lain esitöissä ja oikeuskäytännössä on määritelty.

Samoin avustajien käsitys vaikeavammaisen roolista poikkeaa siitä, mikä se työoikeudellisesti on. Työnantajamallissa vaikeavammainen on avustajan työnantaja. Avustajat kirjoittavat siis työnantajistaan. Siitä näkökulmasta kirjoitukset vaikuttavat hiukan erikoisilta.

Aiheesta olisi syytä tehdä tutkimusta.

Minä haluaisin kokeilla avustajan työtä. Se sopisi opintoihini ja elämäntilanteeseeni hyvin. Mutta miten sitten tietää, onko avustettava ns. hankala vai mukava? Ovatko nuoremmat avustettavat yleensä asiallisempia?

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kokeilla avustajan työtä. Se sopisi opintoihini ja elämäntilanteeseeni hyvin.

Et kai vain aio lopettaa avustajan uraasi sitten, kun tutkintosi valmistuu ja elämäntilanteesi muuttuu? Sittenhän vammainen joutuu etsimään uutta avustajaa "mollista", joten hän leimautuu mielisairaaksi. Vain mielisairaathan joutuvat etsimään uutta työntekijää entisen osa-aikaisen avustajan valmistuttua opinnoistaan ja siirryttyä oman alansa töihin.

[/quote] Et kai vain aio lopettaa avustajan uraasi sitten, kun tutkintosi valmistuu ja elämäntilanteesi muuttuu? Sittenhän vammainen joutuu etsimään uutta avustajaa "mollista"...[/quote]

En suinkaan! Minähän adoptoin hänet asumaan kanssani loppuelämäksi!

Mun mielestäni avustettava, joka on usein vajaakuntoinen enemmän kuin yhdellä tavalla, ei voi olla "pomo" työsuhteessa vaan ehdottomasti sopparit tulisi tehdä kaupungin/kunnan nimissä ja määritellä niihin, mitä avustamiseen kuuluu. Siivoukseen voisi laittaa jonkinlaisen viikkorajan ettei käy niin että avustettava käskee avustajaa hinkkaamaan hammasharjalla kylpyhuoneen joka toinen päivä ja silittämään xxxxxxl-kokoisia mummopikkareitaan kaikki päivät. Vaikka sitten niin, että "siivous maksimissaan kahdesti viikossa" tms. soppariin? Harva meistä normaaleistakaan siivoaa ihan joka päivä antaumuksella. 

Koiran voisin ulkoiluttaa mutta avustettavan pitäisi kyllä lähteä mukaan jossei ole täysin sänkyyn sidottu tapaus. Ei avustajan palkalla voi teettää ihan mitä vaan, eikä ole kunnan asia hoitaa lemmikkiä jos avustettava ei siihen itse pysty. Ei, ne tunnit pitää käyttää järkevästi: kaupassa/lääkärissä/harrastuksissa asioimiseen, kotona peruselämisen mahdollistamiseen jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä haluaisin kokeilla avustajan työtä. Se sopisi opintoihini ja elämäntilanteeseeni hyvin.

Et kai vain aio lopettaa avustajan uraasi sitten, kun tutkintosi valmistuu ja elämäntilanteesi muuttuu? Sittenhän vammainen joutuu etsimään uutta avustajaa "mollista", joten hän leimautuu mielisairaaksi. Vain mielisairaathan joutuvat etsimään uutta työntekijää entisen osa-aikaisen avustajan valmistuttua opinnoistaan ja siirryttyä oman alansa töihin.

Pitäisi nyt ymmärtää, ettei sillä palkalla, mitä avustajalle maksetaan, kukaan montaa vuotta jatka. Mutta tyypillisesti avustajina toimivat opiskelijat ym. jotka haluavat lisätienestiä.

Kyllä. Vammaiset ja vanhukset ovat katkeria ja vittumaisia. Tekee mieli jättää vammaset yksinään kuolaamaan ja ölinöitä pitämään pyörätuoleihinsa kun mistään ei osata kiitollisia olla ja ruikutetaan joka asiasta. Miten sitten suu pannaan kun ei enää kukaan olekaan auttamassa ja persettä pyyhkimässä.

Luin oman paikkakunnan ilmoitukset ja olo on tällainen: WTF?!

Myönnän, että olen ilmeisen hyvässä asemassa elämässäni kun en ole koskaan joutunut perehtymään tuohon maailmaan. Te ketkä siellä olette, syystä tai toisesta, niin nostan virtuaalista hattua! En todellakaan suostuisi puoleenkaan noista tehtävistä tuolla palkkatasolla. Ja silti tiedän että todella monen on pakko, että muuta ei ole ja jostain on saatava rahaa. Ja sitten vielä ihmiset tässä ketjussa kehtaavat puhua sen puolesta, ettei yhteiskunnan tarjoamasta avusta tarvitse olla kiitollinen. Tai että kiitollisuutta ei voi vaatia eikä edes olettaa. Uusi wtf. 

Ihmisen, yleensä nuoren, näin oletan, tulee siis olla käytettävissä aivan kaikkeen: kaupassa käyntiin, uimahalleihin, koulussa istumiseen, kotitöihin, koiran ulkoiluttamiseen, ruoanlaittoon ja monella myös katetrien, avanteiden yms. hoitoon. ILMAN KOULUTUSTA? Ja surkealla tuntipalkalla.

Miten he kehtaavat? Miten tässä valtiossa voi edes olla tuollainen työ tuollaisella palkalla? Millä rahalla nämä matkat kauppaan ja uimahalleihin tehdään? Ja kun tulee mieleen vielä se artikkeli josta täällä luin, vammaisten oikeudesta seksiin tai ainakin avustamiseen itsetyydytyksessä, niin voilaa. 

Vaatikaa enemmän! Mihin liittoon kuulutte? Nyt toimikaa, ei voi olla noin paskaa palkkaa tuollaisesta työstä. 

Miksi siihen hommaan ei muka voisi mennä? Aikuinen ihminen osaa arvioida, tykkääkö olla paikassa vai ei ja lähtee sitten nostelemaan, jos ei nappaa.

Kannattaa tehdä aluksi myös määräaikainen sopimus, niin ei tule karenssia, jos joutuu olosuhteiden pakosta lähtemään. 

Vierailija kirjoitti:

Vaatimukset ovat ihan naurettavuuksiin asti meneviä jo työpaikkailmoituksissa:

Haetaan ikäänkuin kaiken osaavaa henkilökohtaista kamaripalvelijaa ja vaatimuksia löytyy älyttömyyksiin asti koska "olen sinun työnantajasi" vaikka palkkasi maksaa kunta...

(ensin pitkä lista vaatimuksia) sitten saattaa olla mm. tyyliin " sinulle on eduksi jos osaat tehdä taidokkaita kampauksia ja letittää hiuksia" , siis oikeesti SITÄ VARTEN ON KAMPAAJAT JA MAKSULLISET KAMPAAMOKÄYNNIT  !!! Ei ihme että avustajat uupuu ja alaa aletaan karsastamaan, kukaan ei halua kohta tommoseen työhön.

Tuo letittäminen nyt ei nähdäkseni ole tuossa muodossa ainakaan vaatimus, vaan nimenomaan eduksi paikkaa hakeneita vertailtaessa. Esimerkiksi päiväkotiin, palvelutaloon jne. työntekijöitä haettaessa voidaan aivan samoin sanoa, että on ilman muuta etu, jos osaa soittaa jotakin soitinta ja säestää sillä vaikka yhteislaulua, tällaisia ilmoituksia näkyy useinkin.

Jos itse olisit henkilökohtaisen avustajan tarpeessa ja olisit aina rakastanut maalaamista tai jotakin muuta harrastusta, niin saattaisitpa hyvinkin kirjoittaa työilmoitukseesi, että harrastuksen tuntemuksesta on hakijalle etua. Joskus mol.fi-sivuilla sokea ihminen esitti ilmoituksensa lopussa haaveen löytää avustaja, jolla olisi vähänkään kokemusta tandem-pyöräilystä, koska hän yhä kokea pyöräilyn iloa vaikkei itse näekään ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Luin oman paikkakunnan ilmoitukset ja olo on tällainen: WTF?!

Myönnän, että olen ilmeisen hyvässä asemassa elämässäni kun en ole koskaan joutunut perehtymään tuohon maailmaan. Te ketkä siellä olette, syystä tai toisesta, niin nostan virtuaalista hattua! En todellakaan suostuisi puoleenkaan noista tehtävistä tuolla palkkatasolla. Ja silti tiedän että todella monen on pakko, että muuta ei ole ja jostain on saatava rahaa. Ja sitten vielä ihmiset tässä ketjussa kehtaavat puhua sen puolesta, ettei yhteiskunnan tarjoamasta avusta tarvitse olla kiitollinen. Tai että kiitollisuutta ei voi vaatia eikä edes olettaa. Uusi wtf. 

Ihmisen, yleensä nuoren, näin oletan, tulee siis olla käytettävissä aivan kaikkeen: kaupassa käyntiin, uimahalleihin, koulussa istumiseen, kotitöihin, koiran ulkoiluttamiseen, ruoanlaittoon ja monella myös katetrien, avanteiden yms. hoitoon. ILMAN KOULUTUSTA? Ja surkealla tuntipalkalla.

Miten he kehtaavat? Miten tässä valtiossa voi edes olla tuollainen työ tuollaisella palkalla? Millä rahalla nämä matkat kauppaan ja uimahalleihin tehdään? Ja kun tulee mieleen vielä se artikkeli josta täällä luin, vammaisten oikeudesta seksiin tai ainakin avustamiseen itsetyydytyksessä, niin voilaa. 

Vaatikaa enemmän! Mihin liittoon kuulutte? Nyt toimikaa, ei voi olla noin paskaa palkkaa tuollaisesta työstä. 

Liittoja ei paskan vertaa kiinnosta.

Tässä käytetään ihmisen hyväntahtoisuutta härskisti hyväksi, kuka käyttää se joka palkan maksaa, kunta kaupunki, sama juttu omaishoitajilla.

Olen joskus hakenut hlökohtaisenavustajan paikkoja, onneksi en ole saanut. Alooin mielenkiinnosta selailemaan ilmoituksia, ja voi v näitä vaatimuksia. Näihin paikkoihin vaadittavat taidot ovat vielä hurjempia (osalla), kuin johonkin asiantuntijatyöhön... Tähän mennessä "paras" on turkulainen anonyymi (nainen). Pitäs osata kieliä ja luontaishoitoja, tietenkin myös joustaa. No, tuolle en ainakaan menis. Vaatimukset on kirjattuna jo niin kova, ja todellisuus on varmaan pahempi.

Aikamoisia vaatimuksia tosiaan ihan orjapalkalla. Itse jouduin nosturilla nostelemaan avustettava päivittäin, ja käyttämään happilaitteita ilman koulutusta. Sain selville että yksikön hoitajat tekevät sen AINA kaksin työturvallisuuden vuoksi. Kyseessä oli siis tuettu asuminen, jossa oli hoitajiakin. Kuulemma vakuutus ei korvaa jos yksin nostaessa tapahtuu jotakin. Avustettavani ei ollut kehitysvammainen tms, joten takuuvarmasti tiesi ettei näin pitäisi toimia. Ei vaan kiinnostanut avustajan selkä ja turvallisuus.

Älkää koskaan menkö hlökohtaiseksi avustajaksi eräälle naiselle (nimikirjaimet J.V.) Tampereella. Katkera, pahansuopa henkilö, joka haukkuu kaikki naapureistaan lähtien. Ensin on mielinkielin ja muka niin mukava, mutta totuus on toinen. Joudutte siivous- ja pyykkäystöihin muiden töiden lisäksi, vaikka taloudessa henkilö joka nämä pystyy hyvin tekemään. Hänellä avustajat vaihtuvat vähän väliä...mistäköhän johtuisi.

Hohhoijaa. Yksi asia ketjussa on ainakin totta: avustajien palkka on surkea, noin kymppi per tunti. Mutta emme me kaikki avustettavat ihan hirviöitä ole.

Kerron oman tositarinani. Vammauduin 32-vuotiaana liikenneonnettomuudessa. Avustajiani tarvitsen arjen askareissa. Kävelen omin jaloin, joten minua ei tarvitse nostella ja selviydyin peseytymisestä, pukeutumisesta ym. omin avuin.

Olen kiitollinen avustajistani ja pyrin tekemään arjesta juhlaa vähintään kerran viikossa, esim.tarjoan avustajalle lounaan, kahvin, leffalipun, lähdemme yhdessä shoppailemaan jne.

Vuosi sitten talvilomalla maksoin avustajani matkan, majoituksen ja ruoat omasta pussistasi, jotta pääsimme neljäksi päiväksi 300 kmn päähän lumen keskelle mökkilomalle.

Ehkä asenteeni on toisenlainen koska olin lähellä kuolla onnettomuudessa. Koen olevani jatkoajalla, siksi jokainen päivä on arvokas.

En todellakaan kaada huoliani tai fyysisiä kipuja (niitä riittää) avustajieni niskaan.

Vaatimukseni avustajien suhteen ovat aika realistiset: riittää kun on rehellinen, luotettava ja tulee kanssani juttuun. Olen myös joustava työajoissa.

Tämän sepustuksen tarkoitus ei ollut kehuskella, miten hyvä avustettava minä olen vaan tuoda toisenlaista näkökulmaa keskusteluun. Sanottakoon vielä se että MOLin sivujen kautta en koskaan hae avustajaa, valintaprosessin hoitaa luotettava firma.