Varoitus, älkää ikinä ryhtykö henkilökohtaisen avustajan työhön

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Yksi asia ketjussa on ainakin totta: avustajien palkka on surkea, noin kymppi per tunti. Mutta emme me kaikki avustettavat ihan hirviöitä ole.

Kerron oman tositarinani. Vammauduin 32-vuotiaana liikenneonnettomuudessa. Avustajiani tarvitsen arjen askareissa. Kävelen omin jaloin, joten minua ei tarvitse nostella ja selviydyin peseytymisestä, pukeutumisesta ym. omin avuin.

Olen kiitollinen avustajistani ja pyrin tekemään arjesta juhlaa vähintään kerran viikossa, esim.tarjoan avustajalle lounaan, kahvin, leffalipun, lähdemme yhdessä shoppailemaan jne.

Vuosi sitten talvilomalla maksoin avustajani matkan, majoituksen ja ruoat omasta pussistasi, jotta pääsimme neljäksi päiväksi 300 kmn päähän lumen keskelle mökkilomalle.

Ehkä asenteeni on toisenlainen koska olin lähellä kuolla onnettomuudessa. Koen olevani jatkoajalla, siksi jokainen päivä on arvokas.

En todellakaan kaada huoliani tai fyysisiä kipuja (niitä riittää) avustajieni niskaan.

Vaatimukseni avustajien suhteen ovat aika realistiset: riittää kun on rehellinen, luotettava ja tulee kanssani juttuun. Olen myös joustava työajoissa.

Tämän sepustuksen tarkoitus ei ollut kehuskella, miten hyvä avustettava minä olen vaan tuoda toisenlaista näkökulmaa keskusteluun. Sanottakoon vielä se että MOLin sivujen kautta en koskaan hae avustajaa, valintaprosessin hoitaa luotettava firma.

En itse ainakaan kuvittele että KAIKKI avustettavat ovat kamalia. Onhan täälläkin moni sanonut että on ollut hyviäkin työsuhteita.

Työ on kuitenkin aika yksinäistä, kun monesti ei ole mitään työporukkaa tukena jolle avautua työstä. Joutuu yksin kärsiä jos avustettava on kamala. Siksi varmaan näistä ketjuista tulee pitkiä, ihmiset haluavat kertoa kokemuksistaan.

Minulla ainakin aivan ihana ihminen avustettavanani.Ei parempaa työnantajaa voisi toivoakaan.Olemme ystäviä keskenämme jo😊😊😊

Voi, mulla tuli ihan paha mieli teidän puolesta jotka olette työskennelleet avustajana, ettekä ole saaneet asiallista kohtelua osaksenne :(

Työ on pahimmillaan todella raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikkin.

Työssä kun tehdään töitä ihmisen kanssa ja ihmiselle.

Monesti avustettava tarvitsisi tuon avustajan lisäksi paljon kaikkea muutakin, esim mielenterveydettä edistävää apua. Tällöin kaikki "loka" ei kaatuisi avustajan niskaan ja avustettava saisi ammattitaitoista ja oikeaa apua. Avustaja kun ei ole esim. terapeutti.

Avustajan työ on monesti loppupeleissä melko yksinäistä. Mielestäni he tarvisit paljon monipuolista tukea työhönsä, ihan jo työssä jaksamisen kannalta, mutta ennen kaikkea siksi että tekevät työtä, joka on yksi arvokkaimmista töistä mitä voi tehdä. Ei tuollaisessa työssä pitäisi joutua olemaan "oman onnen nojassa" mikä valitettavan usein joutuu olemaan.

Olen itse 23-vuotias nainen. Loukkaannuin 18-vuotiaana kolarissa.

Siitä lähtien olen kulkenut pyörätuolilla.

Minulla on ollut aivan ihania avustajia. Ovat antaneet minulle mahdollisuuden tuntea eläväni kuin kuka tahansa tavallinen ihminen, jolla on jalat käytössä.

En pysty sanoin kuvailemaan kuinka kiitollinen heille olen ♡.

Tiedän tämän olevan heille vain työtä, mutta minulle he ovat ne "puuttuvat jalat" ja mahdollisuus elää sellaista elämää kuin haluan :).

En ikinä ole kuvitellut että he ovat minulla töissä, vaan pikemminkin niin että minä olen heidän asiakkaansa. Minä en sanele sitä millaista heidän työnjälkensä pitää olla, vaan he tekevät oman näköistään työtä. Tähän asti kaikki työ on ollut minun näköistä :). Toki avustajia etsiessä kerron rehellisesti mitä tarvitsen, jotta avustajat tietävät mihin ryhtyvät ja jotta saan oikeanlaisen avun.

Tulipas pitkä sepustus. Halusin vain kertoa teille avustajille, teette todella arvokasta työtä. Annatte asiakkaillenne parhaimmillaan mahdollisuuden tuntea elävänsä kuin kuka tahansa :). Sellaista ei rahalla saa. Kiitos :) ♡

Vierailija kirjoitti:

Voi, mulla tuli ihan paha mieli teidän puolesta jotka olette työskennelleet avustajana, ettekä ole saaneet asiallista kohtelua osaksenne :(

Työ on pahimmillaan todella raskasta, niin fyysisesti kuin henkisestikkin.

Työssä kun tehdään töitä ihmisen kanssa ja ihmiselle.

Monesti avustettava tarvitsisi tuon avustajan lisäksi paljon kaikkea muutakin, esim mielenterveydettä edistävää apua. Tällöin kaikki "loka" ei kaatuisi avustajan niskaan ja avustettava saisi ammattitaitoista ja oikeaa apua. Avustaja kun ei ole esim. terapeutti.

Avustajan työ on monesti loppupeleissä melko yksinäistä. Mielestäni he tarvisit paljon monipuolista tukea työhönsä, ihan jo työssä jaksamisen kannalta, mutta ennen kaikkea siksi että tekevät työtä, joka on yksi arvokkaimmista töistä mitä voi tehdä. Ei tuollaisessa työssä pitäisi joutua olemaan "oman onnen nojassa" mikä valitettavan usein joutuu olemaan.

Olen itse 23-vuotias nainen. Loukkaannuin 18-vuotiaana kolarissa.

Siitä lähtien olen kulkenut pyörätuolilla.

Minulla on ollut aivan ihania avustajia. Ovat antaneet minulle mahdollisuuden tuntea eläväni kuin kuka tahansa tavallinen ihminen, jolla on jalat käytössä.

En pysty sanoin kuvailemaan kuinka kiitollinen heille olen ♡.

Tiedän tämän olevan heille vain työtä, mutta minulle he ovat ne "puuttuvat jalat" ja mahdollisuus elää sellaista elämää kuin haluan :).

En ikinä ole kuvitellut että he ovat minulla töissä, vaan pikemminkin niin että minä olen heidän asiakkaansa. Minä en sanele sitä millaista heidän työnjälkensä pitää olla, vaan he tekevät oman näköistään työtä. Tähän asti kaikki työ on ollut minun näköistä :). Toki avustajia etsiessä kerron rehellisesti mitä tarvitsen, jotta avustajat tietävät mihin ryhtyvät ja jotta saan oikeanlaisen avun.

Tulipas pitkä sepustus. Halusin vain kertoa teille avustajille, teette todella arvokasta työtä. Annatte asiakkaillenne parhaimmillaan mahdollisuuden tuntea elävänsä kuin kuka tahansa :). Sellaista ei rahalla saa. Kiitos :) ♡

Kuulostat mielettömän upealta nuorelta naiselta. Osaat arvostaa elämää ja avustajia jotka sen elämisessä avustavat. Kaikkea hyvää sinulle, upea

Työnähän tämä on periaatteessa antoisa ja mielenkiintoinen. Kunhan oikea avustettava ja avustaja kohtaa!

Olin erään 4-kymppisen naisen avustajana puolisen vuotta opiskeluaikana.

Puolet ajasta meni ihan ookoosti, ei se mitään juhlaa ollut muttei ihan kamalaakaan. Toisin kuin loput ajasta.

Nainen muuttui päivä päivältä kohtuuttomammaksi. Lopulta yritti määrätä minkä värisiä vaatteita saan käyttää yms älytöntä. Kaiken kukkuraksi ihastui silloiseen mieheeni ja vaati että tämän pitää tulla naulaamaan milloin mitäkin seiniin jne. Miehestä tuli suorastaan pakkomielle naiselle. Kuvitteli ihastuksen olevan molemmin puoleista. Mies oli häntä 20 vuotta nuorempi.

Vierailija kirjoitti:

 Tuo, että ollaan lähdetty vain kävelemään kun on tullut mitta täyteen niin toisaalta sen ymmärrän, mutta toisaalta en. Missä on vastuun raja? Miten yhteiskunta tulee silloin vastaan jos avustaja lähtee syystä tai toisesta (henkilökemiat ei toimi? Tai jos avustaja on tarpeettoman ilkeä. Nämä voisi olla tilanteita joissa kohdallani ei yhteistyö sujuisi), jääkö avustettava pulaan? En yhtään tiedä näidtä vielä, mutta näiden juttujen kääntöpuoli saa minut kauhun valtaan entisenä terveysalan ihmisenä. Että voidaan vaan kävellä pois.

Toki uskon, että noissa tilanteissa on todella koeteltu ensin ja paljon avustajaa, mutta silti peräänkuuluttaisin teille avustajille puhumista ajoissa! Ongelma esiin ajoissa. Niin ettei tarvitse vain kävellä jonakin päivänä pois. Voitte ainakin lähteä itse hyvällä omalla tunnolla ja ehkä tuo ihminen saa henkiseen pahoinvointiinsa huomiota ja apua kun se tuodaan julki. Ettei teidän soisi alentuvan samalle tasolle hankalan hoidettavan kanssa.

Muistetaan kuitenkin, että henkilökohtainen avustaja on työntekijän asemassa. Ymmärrän huolesi, mutta työntekijällä on oikeus irtisanoutua ja lopettaa sopimuksessa määritellyn ajan jälkeen ja koeajan puitteissa nimenomaan lähteä kävelemään vaikka heti. Toivoisin sinun ymmärtävän, että työn vastuullisuus (mitä avustaminen ehdottomasti on) ei korreloi sen kanssa minkälaista henkilökohtaista vastuuta kannat työntekijänä työnantajalle, joka kohtelee huonosti, pahimmillaan vaarantaen oman henkisen ja/tai fyysisen terveytesi. Tietysti yhtälailla pätee se, että avustajan on aina oltava asiallinen avustettavaa kohtaan ja tätä ei muuta avustettavan oma käytös. Ei kuitenkaan ole epäasiallista käytöstä lopettaa TYÖ.

Henkilökohtaisen avustajan halutaan tekevän...(suoraan ilmoituksista)

.....työt ovat kotitöitä, kuten siivousta ja asiointia, .Ajokortti ja oman auton käyttömahdollisuus ovat avustajalle välttämättömiä.

työnä'"muu asiointi"sekä ulkoilu ja kodin siistimistyöt yms.

erilaiset kodinhoitotyöt esim. siivous, silitys, pihatyöt, "asiointi", kaupassa käynnit,

,koirien hoito---

Esimerkiksi Siivooja/Kodinhoitaja hoitaa kodinhoidolliset siivoustyöt ammattitaidolla ---ei kai henkilökohtaista avustajaa palkata tätä varten.

Siivooja/kodinhoitaja toimii itsenäisesti kotipalveluasiakkaiden kotisiivoojana ihan asiallisella palkalla , miksi siis nämä(kin)  tehtävät nakitetaan henkilökohtaisille avustajille?

Metsään on menty ja pahasti kun avustajille nakitetaan kaikki mitä voidaan-- ilmaiseksi.

Koirien hoito?

Just joo.

Täällä on helppo huudella, että lopettakaa vaan työt, jos on hankala työnantaja. Jos avustajan työtä kuitenkin tekee ihan päätyökseen, eikä esim. opiskelun ohella, niin karenssihan siitä seuraa. Työkkäristä ei ymmärrystä löydy, vaikka työolot olisi minkälaiset. Aina se uusi työpaikka ei löydy samantien.

Rankka duuni, mutta jonkun sekin on tehtävä. Itse tein tuota hommaa opiskeluajan ja olen erittäin kiitollinen, että sain koulutustani vastaavaa toimistohommaa. Opsikelu kannattaa ja ne, joita ei kiinnosta tai jotka eivät tajua edetä elämässään, tekevät aina niitä hommia, joita sattuvat saamaan.

Henkilökohtaisen avustajan työ tapahtuu työnantajan kotona tai kodin ulkopuolella; työpaikalla, oppilaitoksissa, harrastuksissa.

Tavallisia avustajan työnkuvaan kuuluvia tehtäviä ovat esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa ja wc-käynneissä avustaminen ja itsehoitoon liittyvät asiat. Arkiset kotityöt kuten siivous, ruoanlaitto ja kauppa-asiointi, samoin kuin luottamukselliset asiat kuten esimerkiksi pankkiasiointi, kommunikoinnin apuna oleminen, puuttuvina aisteina toimiminen kuten ympäristön kuvailu, työssä ja harrastuksissa mukana oleminen ja erilaisiin tapahtumiin osallistuminen liittyvät myös usein avustajan työtehtäviin. http://www.jhl.fi/portal/fi/tyoelama/ammattialatoiminta/henkilokohtaise…

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen avustajan työ tapahtuu työnantajan kotona tai kodin ulkopuolella; työpaikalla, oppilaitoksissa, harrastuksissa.

Tavallisia avustajan työnkuvaan kuuluvia tehtäviä ovat esimerkiksi peseytymisessä, pukeutumisessa ja wc-käynneissä avustaminen ja itsehoitoon liittyvät asiat. Arkiset kotityöt kuten siivous, ruoanlaitto ja kauppa-asiointi, samoin kuin luottamukselliset asiat kuten esimerkiksi pankkiasiointi, kommunikoinnin apuna oleminen, puuttuvina aisteina toimiminen kuten ympäristön kuvailu, työssä ja harrastuksissa mukana oleminen ja erilaisiin tapahtumiin osallistuminen liittyvät myös usein avustajan työtehtäviin. http://www.jhl.fi/portal/fi/tyoelama/ammattialatoiminta/henkilokohtaise…

Erittäin aiheellista nyt vihdoinkin kunnolla ravistella ja tutkailla tätä työnimikettä jossa todellakaan ei palkka ja siihen asetetut (lähes rajattomat) toimenkuvan vaatimukset ole missään määrin kohtuullisia.

Työnkuvaa tulee täsmentää ja työntekijöiden palkkauksesta ja työsuojelusta pitää paljon parempaa huolta.

Ei ole oikein eikä kohtuullista vaatia --avustajaa-- suoriutumaan sellaisista tehtävistä mitä varten on aivan omat ammattikunnat ja ammattinimikkeet .

Nyt alipalkattuina joutuu tämä ammattiryhmä tekemään selkeästi sellaisia töitä mikä on varsinaisesta toimenkuvasta kaukana.

Kertokaapa mihin ammattiliittoon henkilökohtaiset avustajat kuuluvat?

Kuka ajaa heidän oikeuksiaan ja työturvallisuusasioitaan?

Mahdatteko tietää.

Miksi henkilökohtaisia avustajia palkataan minipalkalla tekemään siivoojien ja kotiapulaisten työt?

Kaiken muun ohella.

Tuo ajokortti voi olla toivottava siksi, että avustettavalla on pihassa oma auto, jolla hän ei kuitenkaan voi itse enää ajaa, joten avustajan kanssa hän pääsisi sitten vapaammin liikkeelle.

Toisaalta avustaja voi tarvita omaa autoa työmatkoihin, jos kulkuyhteydet ovat huonot tai olemattomat, niin että töihin/töistä ei yksinkertaisesti pääsisi millään (ellei haluaisi kävellä sen 10-20 km edestakaisin, säässä kuin säässä)... ;)

Loogisia juttujahan nämä kirjoitti:

Tuo ajokortti voi olla toivottava siksi, että avustettavalla on pihassa oma auto, jolla hän ei kuitenkaan voi itse enää ajaa, joten avustajan kanssa hän pääsisi sitten vapaammin liikkeelle.

Toisaalta avustaja voi tarvita omaa autoa työmatkoihin, jos kulkuyhteydet ovat huonot tai olemattomat, niin että töihin/töistä ei yksinkertaisesti pääsisi millään (ellei haluaisi kävellä sen 10-20 km edestakaisin, säässä kuin säässä)... ;)

Ja tämänhän voi selkeästi ilmaista jo siinä työnhakuilmoituksessa.

Että avustaja ei joudu omakustanne taksiksi omalla autollaan.

 Periaatteena on, että jokainen työnantajana toimiva henkilö määrittelee itse työtehtävät.

Ai jaaha.

Että lähtökohtaisesti mitä tahansa?

Millainen mahtaa olla työsopimus.

Ei kuulosta reilulta työntekijää kohtaan.

http://www.jhl.fi/portal/fi/tyoelama/ammattialatoiminta/henkilokohtaise…

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Yksi asia ketjussa on ainakin totta: avustajien palkka on surkea, noin kymppi per tunti. Mutta emme me kaikki avustettavat ihan hirviöitä ole.

Kerron oman tositarinani. Vammauduin 32-vuotiaana liikenneonnettomuudessa. Avustajiani tarvitsen arjen askareissa. Kävelen omin jaloin, joten minua ei tarvitse nostella ja selviydyin peseytymisestä, pukeutumisesta ym. omin avuin.

Olen kiitollinen avustajistani ja pyrin tekemään arjesta juhlaa vähintään kerran viikossa, esim.tarjoan avustajalle lounaan, kahvin, leffalipun, lähdemme yhdessä shoppailemaan jne.

Vuosi sitten talvilomalla maksoin avustajani matkan, majoituksen ja ruoat omasta pussistasi, jotta pääsimme neljäksi päiväksi 300 kmn päähän lumen keskelle mökkilomalle.

Ehkä asenteeni on toisenlainen koska olin lähellä kuolla onnettomuudessa. Koen olevani jatkoajalla, siksi jokainen päivä on arvokas.

En todellakaan kaada huoliani tai fyysisiä kipuja (niitä riittää) avustajieni niskaan.

Vaatimukseni avustajien suhteen ovat aika realistiset: riittää kun on rehellinen, luotettava ja tulee kanssani juttuun. Olen myös joustava työajoissa.

Tämän sepustuksen tarkoitus ei ollut kehuskella, miten hyvä avustettava minä olen vaan tuoda toisenlaista näkökulmaa keskusteluun. Sanottakoon vielä se että MOLin sivujen kautta en koskaan hae avustajaa, valintaprosessin hoitaa luotettava firma.

Minäkin teen omaishoitajan työtä 0.48€ tuntipalkalla, hoidettava ei ole onneksi vaikea tapaus, hyvä asenne ja rauhallinen ei tiuski eikä arvostele.

Mä olin aikanaan avustajana henkilölle, jolla oli erittäin paha liikuntavamma. Hän ei pystynyt spastisuuden vuoksi tekemään mitään muuta itse kuin istua, maata tai pureksia ruoan. Hänet joutui siis pesemään, pukemaan, ruoka piti tehdä ja syöttää. Lisäksi kaupassa piti käydä ja tehtäviin kuului myös siivousta. Hänen läheisensä toitottivat, että hän on normaaliälyinen, mutta oikeasti ymmärryksen ja vuorovaikutuksen kanssa oli paljon ongelmia. Omasta mielestäni hän olisi kuulunut laitoshoitoon. Hänen puhettaankin piti tulkata, koska vamman takia hän ei juurikaan pystynyt tuottamaan normaalia puhetta ja äänteitä puuttui paljon.

Työsopimukseen oli kirjattu, että hän ohjaa työtehtävät ja aina läheisensäkin painottivat, että avustaja ei ole hoitaja, vaan tekee vain sen, mitä avustettava pyytää. Kuitenkin sain motkotusta, esim. jos en ollut laittanut kuiviin huuliin rasvaa pyytämättä.

Tämä avustettava sai kelan kautta vapaa-ajan taksin, mutta halusi aina säästellä matkoja, joten kuukauden 18 vapaa-ajan kyydistä käytti yleensä vain pari. Kauppaan ei koskaan voinut lähteä taksilla. Vaan lumessa, loskassa ja sohjossa piti työntää pyörätuolia 3km suuntaansa, kauppareissun jälkeen reppu täynnä tavaraa ja pyörätuolin molemmissa kahvoissa kassit . Voitte kuvitella, että ei ollut helppoa.

Hän halusi käydä sukunsa mökillä, muttei kuulemma voinut viettää öitään yksin ja avustajan olisi pitänyt jäädä sinne yöksi palkatta ja aamulla olisi tullut toinen avustaja paikalle. Hänellä ei siis ollut yöavustajaan oikeutta. Jatkuu....

Jatkuu...

Työturvallisuus oli ihan hukassa. Avustettava oli masentunut, eikä pystynyt hillitsemään tunteitaan, vaan sai valtavia raivokohtauksia pyörätuolissaan. Yhtenä aamuna pukiessani häntä, hän puri minua! Ja kovaa, en meinannut saada häntä irroitettua minusta. Oli kuin vesikauhuinen koira!

Joskus olisi pitänyt ripustaa pyykit parvekkeelle kuivumaan, mutta pyykkinaru oli laitettu niin korkealle, että olisin joutunut käyttämään talousjakkaraa. Suuttui, kun en suostunut 5 kerroksen partsilla keikkumaan jakkaralla.

Hän myös halusi pukeutua niin tiukkoihin farkkuihin, että mulla meni kerran olkapää, kun kiskoin niitä päällensä.

Haukkui meitä avustajia ja valitti, kuinka me aiheutamme hänelle stressiä ja vatsakipuja.

Siskonsa ja äitinsä suuttuivat minulle, kun olin kuumeessa, enkä saanut tuuraajaa muista avustettavista ja soitin heille, kuten oli neuvottu. Heillä hirveä kiire, mene sinne nyt, he tulevat myöhemin. Minä ilmoitin, että en kyllä mene, mulla on oikeus jäädä kotiin 39 asteen kuumeessa.

Avustettava ei suostunut käymään kakalla vessanpöntöllä, vaan paskoi suihkutuolissa ämpäriin! Jonka jälkeen ämpäri piti tyhjentåä vessanpönttöön ja tietysti pestä. Oli ällöttävää. Mutta vielä ällöttämpää oli pestä se takapuoli siinä tuolissa, kun niitä kakkakikkareita valui kylpyhuoneen lattialle! Olisi ollut paljon helpompi ja hygieenisempi hoitaa tuokin toimitus siinä pöntöllä. Paskoi housuunsa myös useammat kerrat kesken ruokailun, kun ei vaan viitsinyt jättää ruokailua kesken. Usein huomasin, että hänellä on hätä, kun kroppa meni kipsiin ja kysyin onko hätä ja vienkö vessaan. Aina oli vastaus, että ei ole, mutta parin minuutin päästä oli paskonut housuunsa. Yhden kerran sitten sanoin hänelle asiasta, niin sai taas kamalan raivokohtauksen ja karjui ja huusi ja käski soittamaan äidilleen. Minä sitten huusin ja tulkkasin toisen puhetta, kun haukkui minua äidilleen. Äitinsä sitten sanoi minulle, että toimin väärin ja asiasta käytiin palaveri.

Meillä oli sellaisia avustajapalavereja muutenkin usein ja niihin osallistui koko avustajarinki, avustettava ja tämän äiti. Me avustajat sitten jouduimme aina odottamaan, että tämä äiti suvaitsi tulla paikalle. Oli aina 45min-tunnin myöhässä. Noihi palsuihin oll varattu aikaa tunti ja minä sain järkyttävät haukut, kun kehtasin lähteä pois sen tunnin jälkeen. Mulla oli menoa ja en perunut sitä siitä syystä, että yksi rouva ei suvaitse olla ajoissa paikalla. Varsinkin, kun me ei oltaisi saatu edes palkkaa siltä ylimenevältä ajalta.

Tässä nyt joitain juttuja, joita itse sain kokea.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisen avustajan halutaan tekevän...(suoraan ilmoituksista)

.....työt ovat kotitöitä, kuten siivousta ja asiointia, .Ajokortti ja oman auton käyttömahdollisuus ovat avustajalle välttämättömiä.

työnä'"muu asiointi"sekä ulkoilu ja kodin siistimistyöt yms.
erilaiset kodinhoitotyöt esim. siivous, silitys, pihatyöt, "asiointi", kaupassa käynnit,

,koirien hoito---

Esimerkiksi Siivooja/Kodinhoitaja hoitaa kodinhoidolliset siivoustyöt ammattitaidolla ---ei kai henkilökohtaista avustajaa palkata tätä varten.

Siivooja/kodinhoitaja toimii itsenäisesti kotipalveluasiakkaiden kotisiivoojana ihan asiallisella palkalla , miksi siis nämä(kin)  tehtävät nakitetaan henkilökohtaisille avustajille?

Metsään on menty ja pahasti kun avustajille nakitetaan kaikki mitä voidaan-- ilmaiseksi.

Koirien hoito?

Just joo.

Lue lain esityöt. http://finlex.fi/fi/esitykset/he/2008/20080166

"Pykälän 1 momentin mukaan henkilökohtaiseen apuun kuuluisi ensinnäkin vaikeavammaisen henkilön avustaminen päivittäisissä toimissa kotona ja kodin ulkopuolella. Päivittäisillä toimilla tarkoitetaan niitä toimintoja, joita ihmiset elämässään tekevät joko joka päivä tai harvemmin mutta kuitenkin toistuvasti tietyin aikavälein. Päivittäiset toimet ovat asioita, jotka kuuluvat yleisesti elämässä tapahtuviin toimintoihin. Päivittäisiä toimia ovat muun muassa liikkuminen, pukeutuminen, henkilökohtaisen hygienian hoito, vaate- ja ruokahuolto, kodin siisteydestä huolehtiminen sekä asiointi. Myös vaikeavammaisen henkilön mahdollisuus huollossaan tai hoidossaan olevan lapsen päivittäisiin toimiin osallistuminen mahdollistettaisiin henkilökohtaisella avulla."

Hoh hoijakkaa taas. 

Avustaja tekee niitä hommia, joita työnantaja tekisi itse, jos siihen kykenisi. 

Kyse on normaaleista, jokapäiväiseen elämään liittyvistä duuneista. Jos huushollissa on koira, niin totta kai sen kanssa käydään ulkona ja jokainen kai joskus siivoaakin kotona ja pesee ikkunoita? 

Omalla autolla ei tarvitse työnantajaa mihinkään kuskata, se on ihan selvä. Useimmilla vammaisilla on vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut eli taksit kulkevat. 

En nyt ymmärrä tätä aika pahansuopaa kirjoittelua. Kuvitelkaapa itse  miltä tuntuisi olla riippuvainen toisen avusta 24/7? Luulen että useimmat vaihtaisivat sen avustajan ja siivouksen siihen, että voi itse tehdä mitä haluaa  ja millloin haluaa.