Varoitus, älkää ikinä ryhtykö henkilökohtaisen avustajan työhön

Totta !

 Omaishoitajat ne vasta tekevätkin raskasta työtä 24/H. Usein he ovat itsekkin vanhoja ja sairaita. Pienellä palkalla vielä.

Tämän vuoksi sairaanhoitajien lässytykset raskaasta työstä ovat sontaa..

Turha omaishoitajia sotkea tähän, eri asia. Kyllä mullakin oli rankkaa kun viittä pientä yksin kotona hoidin mut se taas ei liity perhepäivähoitajan työhön..

Omaishoitajat voisi mennä kaikki lakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Avustettavilla on täysin hukassa henkilökohtaisen avustajan toimenkuva. JOTAIN RAJAA NYT !

Sitä tulisi avustettaville  täsmentää mistä henkilökohtaisen avustajan käytössä on kysymys.

Vaatimukset ovat ihan naurettavuuksiin asti meneviä jo työpaikkailmoituksissa:

Haetaan ikäänkuin kaiken osaavaa henkilökohtaista kamaripalvelijaa ja vaatimuksia löytyy älyttömyyksiin asti koska "olen sinun työnantajasi" vaikka palkkasi maksaa kunta...

(ensin pitkä lista vaatimuksia) sitten saattaa olla mm. tyyliin " sinulle on eduksi jos osaat tehdä taidokkaita kampauksia ja letittää hiuksia" , siis oikeesti SITÄ VARTEN ON KAMPAAJAT JA MAKSULLISET KAMPAAMOKÄYNNIT  !!! Ei ihme että avustajat uupuu ja alaa aletaan karsastamaan, kukaan ei halua kohta tommoseen työhön.

Avustajat määritelkää ihan totta raamit heti alkaapäin minkä puitteessa  työskentelette, älkää suostuko marioneteiksi joita avustettava hyppyyttää mielivaltaisesti. Asiallisuutta !

Asialliselle avustettavalle on hyvä olla avustajana, sellaiselle joka kunnioittaa avustajaa ja tämän yksityisyyttä ja ymmärtää että tämä on avustajan TYÖ jonka toimenkuvaan kuuluu avustaa arkipäivän toimissa -- ei kaikessa mahdollisessa mitä avustettava keksii tai kehtaa ehdottaa koska "olen työnantajasi".

Eräs ihminen hakee jatkuvasti avustajaa, ilmoituksessa lukee mm. Hakijalla oltava auto, koska työhön kuuluu hänen kuskaaminen harrastuksiin ja asioille.

Tulee kait sitä läskiksi jos vuosi tolkulla istuu tuolissa. Syö ja mähryää kaikki rasvaiset ja kaloriset herkut yksin naamaansa. Sitä kun ainoa ilo on marista ja valittää ja syödä ja paskoa housuunsa että avustaja joutuu putsaamaan nekin. Siinä sitten vielä kuunnella ilkeitä kommentteja sivussa. En tekis päivääkään tuota työtä. Suuri arvostus niille ketkä jaksaa. Ei tule raha helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

Työturvallisuus oli ihan hukassa. Avustettava oli masentunut, eikä pystynyt hillitsemään tunteitaan, vaan sai valtavia raivokohtauksia pyörätuolissaan. Yhtenä aamuna pukiessani häntä, hän puri minua! Ja kovaa, en meinannut saada häntä irroitettua minusta. Oli kuin vesikauhuinen koira!

Joskus olisi pitänyt ripustaa pyykit parvekkeelle kuivumaan, mutta pyykkinaru oli laitettu niin korkealle, että olisin joutunut käyttämään talousjakkaraa. Suuttui, kun en suostunut 5 kerroksen partsilla keikkumaan jakkaralla.

Hän myös halusi pukeutua niin tiukkoihin farkkuihin, että mulla meni kerran olkapää, kun kiskoin niitä päällensä.

Haukkui meitä avustajia ja valitti, kuinka me aiheutamme hänelle stressiä ja vatsakipuja.

Siskonsa ja äitinsä suuttuivat minulle, kun olin kuumeessa, enkä saanut tuuraajaa muista avustettavista ja soitin heille, kuten oli neuvottu. Heillä hirveä kiire, mene sinne nyt, he tulevat myöhemin. Minä ilmoitin, että en kyllä mene, mulla on oikeus jäädä kotiin 39 asteen kuumeessa.

Avustettava ei suostunut käymään kakalla vessanpöntöllä, vaan paskoi suihkutuolissa ämpäriin! Jonka jälkeen ämpäri piti tyhjentåä vessanpönttöön ja tietysti pestä. Oli ällöttävää. Mutta vielä ällöttämpää oli pestä se takapuoli siinä tuolissa, kun niitä kakkakikkareita valui kylpyhuoneen lattialle! Olisi ollut paljon helpompi ja hygieenisempi hoitaa tuokin toimitus siinä pöntöllä. Paskoi housuunsa myös useammat kerrat kesken ruokailun, kun ei vaan viitsinyt jättää ruokailua kesken. Usein huomasin, että hänellä on hätä, kun kroppa meni kipsiin ja kysyin onko hätä ja vienkö vessaan. Aina oli vastaus, että ei ole, mutta parin minuutin päästä oli paskonut housuunsa. Yhden kerran sitten sanoin hänelle asiasta, niin sai taas kamalan raivokohtauksen ja karjui ja huusi ja käski soittamaan äidilleen. Minä sitten huusin ja tulkkasin toisen puhetta, kun haukkui minua äidilleen. Äitinsä sitten sanoi minulle, että toimin väärin ja asiasta käytiin palaveri.

Meillä oli sellaisia avustajapalavereja muutenkin usein ja niihin osallistui koko avustajarinki, avustettava ja tämän äiti. Me avustajat sitten jouduimme aina odottamaan, että tämä äiti suvaitsi tulla paikalle. Oli aina 45min-tunnin myöhässä. Noihi palsuihin oll varattu aikaa tunti ja minä sain järkyttävät haukut, kun kehtasin lähteä pois sen tunnin jälkeen. Mulla oli menoa ja en perunut sitä siitä syystä, että yksi rouva ei suvaitse olla ajoissa paikalla. Varsinkin, kun me ei oltaisi saatu edes palkkaa siltä ylimenevältä ajalta.

Tässä nyt joitain juttuja, joita itse sain kokea.

Eikö tällaisessa tapauksessa ole mahdollista ottaa yhteyttä kunnan vammaispalveluihin, tai siis tahoon, joka avustajan on myöntänyt?

Ja tekisin kyllä rikosilmoituksen, jos aikuinen ihminen noin kovaa purisi minua. Ja nuo haukkumiset, omaistenkin (!) taholta, helposti täyttävät kunnianloukkauksen kriteerit.

Entä työsuojeluviranomaiset, eikö heitäkään kiinnosta tällaiset kauhutyöpaikat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avustettavilla on täysin hukassa henkilökohtaisen avustajan toimenkuva. JOTAIN RAJAA NYT !

Sitä tulisi avustettaville  täsmentää mistä henkilökohtaisen avustajan käytössä on kysymys.

Vaatimukset ovat ihan naurettavuuksiin asti meneviä jo työpaikkailmoituksissa:

Haetaan ikäänkuin kaiken osaavaa henkilökohtaista kamaripalvelijaa ja vaatimuksia löytyy älyttömyyksiin asti koska "olen sinun työnantajasi" vaikka palkkasi maksaa kunta...

(ensin pitkä lista vaatimuksia) sitten saattaa olla mm. tyyliin " sinulle on eduksi jos osaat tehdä taidokkaita kampauksia ja letittää hiuksia" , siis oikeesti SITÄ VARTEN ON KAMPAAJAT JA MAKSULLISET KAMPAAMOKÄYNNIT  !!! Ei ihme että avustajat uupuu ja alaa aletaan karsastamaan, kukaan ei halua kohta tommoseen työhön.

Avustajat määritelkää ihan totta raamit heti alkaapäin minkä puitteessa  työskentelette, älkää suostuko marioneteiksi joita avustettava hyppyyttää mielivaltaisesti. Asiallisuutta !

Asialliselle avustettavalle on hyvä olla avustajana, sellaiselle joka kunnioittaa avustajaa ja tämän yksityisyyttä ja ymmärtää että tämä on avustajan TYÖ jonka toimenkuvaan kuuluu avustaa arkipäivän toimissa -- ei kaikessa mahdollisessa mitä avustettava keksii tai kehtaa ehdottaa koska "olen työnantajasi".

Eräs ihminen hakee jatkuvasti avustajaa, ilmoituksessa lukee mm. Hakijalla oltava auto, koska työhön kuuluu hänen kuskaaminen harrastuksiin ja asioille.

Tähän tarkoitukseen on oikeus käyttää kuljetuspalvelumatkoja, joita lakisääteisesti on 18 yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Se on toinen asia, että useinkaan määrä ei aina riitä. Nämä ovat niin tapauskohtaisia juttuja.

Oman auton edellyttäminen avustajaehdokkaalta on mielestäni ylimitoitettua, mutta kukin tyylillään. Sen kyllä ymmärrän, että jos itsellä on auto, avustajan halutaan joskus ajavan sitä, muttei tämäkään saisi olla mikään ehdoton vaatimus.

Tosi surullisena luen tämän ketjun kommentteja, sillä olen itse ajatellut, että voisin kokeilla henkilökohtaisen avustajan työtä. Minulla on yliopistotutkinto, mutta koska työtilanne on mikä on, niin olen ollut avoin kaikelle työlle. Puhelinmyyntiä kerkesin jo koettaa ja totesin että se ei ole ihmisen tehtäväksi tarkoitettua. En voi kuvitella, että mikään voisi olla kamalampaa tai ihmisarvoa alentavampaa työtä kuin se. Eli olen ajatellut, että sen kokemuksen jälkeen henkilökohtaisen avustajan työt olisivat suorastaan taivaasta. Tiedän, että palkka on pieni ja toinen ihminen saattaa pompottaa, mutta eihän siinä kuitenkaan joudu tyrkyttämään väkisin mitään kellekään ja sinua arvostetaan ammatissasi edes joten kuten, kun taas puhelinmyyjiä ei tod!

Eli uskaltaako edes koettaa? Mieluummin teen vaikka jotain pienipalkkaista osa-aikatyötä kuin olen TE-kiusaajien kyykytettävänä ja armoilla.

Vierailija kirjoitti:

Hoh hoijakkaa taas. 

Avustaja tekee niitä hommia, joita työnantaja tekisi itse, jos siihen kykenisi. 

Kyse on normaaleista, jokapäiväiseen elämään liittyvistä duuneista. Jos huushollissa on koira, niin totta kai sen kanssa käydään ulkona ja jokainen kai joskus siivoaakin kotona ja pesee ikkunoita? 

Omalla autolla ei tarvitse työnantajaa mihinkään kuskata, se on ihan selvä. Useimmilla vammaisilla on vammaispalvelulain mukaiset kuljetuspalvelut eli taksit kulkevat. 

En nyt ymmärrä tätä aika pahansuopaa kirjoittelua. Kuvitelkaapa itse  miltä tuntuisi olla riippuvainen toisen avusta 24/7? Luulen että useimmat vaihtaisivat sen avustajan ja siivouksen siihen, että voi itse tehdä mitä haluaa  ja millloin haluaa. 

 

Mikä ihme siinä on, että kun henkilökohtaiset avustajat peräävät asiallista kohtelua ja palkkausta suhteessa vastuulliseen työmäärään, jakaen realistisesti kokemuksiaan , niin siihen asennoidutaan "hohhoijakkaa taas -tyylillä" ja keskustelua kaiken huipuksi kehdataan pitää pahansuopana?

Omituinen asenne, vähättelevä ja näiden avustajien asemaa ja kokemuksia epäkunnioittava.

Pakko sanoa että poikkeuksiakin on! Läheiseni on avustaja nuorelle pojalle ja siskoni pitää työstään. He tulevat hyvin juttuun ja heillä on hauskaa yhdessä

Ehkä se on enemmän vanhojen ihmisten ongelma että mikään ei kelpaa ja kaikki pitää tehdä tietyllä tavalla

Vierailija kirjoitti:

Loogisia juttujahan nämä kirjoitti:

Tuo ajokortti voi olla toivottava siksi, että avustettavalla on pihassa oma auto, jolla hän ei kuitenkaan voi itse enää ajaa, joten avustajan kanssa hän pääsisi sitten vapaammin liikkeelle.

Toisaalta avustaja voi tarvita omaa autoa työmatkoihin, jos kulkuyhteydet ovat huonot tai olemattomat, niin että töihin/töistä ei yksinkertaisesti pääsisi millään (ellei haluaisi kävellä sen 10-20 km edestakaisin, säässä kuin säässä)... ;)

Ja tämänhän voi selkeästi ilmaista jo siinä työnhakuilmoituksessa.

Että avustaja ei joudu omakustanne taksiksi omalla autollaan.

"Omakustannetaksiksi" ei kukaan joudu: kilometrithän ilmoitetaan verottajalle ja saadaan km-korvaukset! :D

Työnhakuilmoituksesta tulisi aika pitkä, jos siihen jo kirjattaisiin joka ikinen asianhaara. Sitä varten mennään työhaastatteluun ja kuullaan & kysellään, mitä työ sisältäisi. Jos ehdot ja tehtävät sopivat hakijalle, ja jos hakija on avustettavankin mielestä työhön sopiva, niin silloinhan sovitaan asioista ja tehdään työsopimus.

Simple as that!

Eik kaikkea voi välttämättä määritellä heti työilmoitukseen, koska paljon on kiinni myös siitä, mitkä ovat avustajan kyvyt, mahdollisuudet ja taidot. Usein täytyy palkata useampikin avustaja vuorottelemaan, jolloin toinen saattaa osata toisia asioita, toinen taas tykätä tehdä toisia asioita. Yhdessä näistä avustajista syntyy tasapainoinen paketti, mutta molemmilla saattaa olla erilaiset työnkuvat. Mitä sitten onkin alussa sovittu ja sopimukseen yhteisymmärryksessä kirjattu.

Vierailija<strong> kirjoitti:

Luin oman paikkakunnan ilmoitukset ja olo on tällainen: WTF?!

Myönnän, että olen ilmeisen hyvässä asemassa elämässäni kun en ole koskaan joutunut perehtymään tuohon maailmaan. Te ketkä siellä olette, syystä tai toisesta, niin nostan virtuaalista hattua! En todellakaan suostuisi puoleenkaan noista tehtävistä tuolla palkkatasolla. Ja silti tiedän että todella monen on pakko, että muuta ei ole ja jostain on saatava rahaa. Ja sitten vielä ihmiset tässä ketjussa kehtaavat puhua sen puolesta, ettei yhteiskunnan tarjoamasta avusta tarvitse olla kiitollinen. Tai että kiitollisuutta ei voi vaatia eikä edes olettaa. Uusi wtf. 

Ihmisen, yleensä nuoren, näin oletan, tulee siis olla käytettävissä aivan kaikkeen: kaupassa käyntiin, uimahalleihin, koulussa istumiseen, kotitöihin, koiran ulkoiluttamiseen, ruoanlaittoon ja monella myös katetrien, avanteiden yms. hoitoon. ILMAN KOULUTUSTA? Ja surkealla tuntipalkalla.

Miten he kehtaavat? Miten tässä valtiossa voi edes olla tuollainen työ tuollaisella palkalla? Millä rahalla nämä matkat kauppaan ja uimahalleihin tehdään? Ja kun tulee mieleen vielä se artikkeli josta täällä luin, vammaisten oikeudesta seksiin tai ainakin avustamiseen itsetyydytyksessä, niin voilaa. 

Vaatikaa enemmän! Mihin liittoon kuulutte? Nyt toimikaa, ei voi olla noin paskaa palkkaa tuollaisesta työstä. 

Niinpä.

Jos henkilökohtaiset avustajat menisivät lakkoon niin kuka hoitaisi heidän hommat?

Tuolla palkalla?

Varmaan nämä hohhoijakkaa taas tätä -ihmiset?

Toiset vetää kermat päältä rekrytoidessaan avustajia alle 10 euron tuntipalkalla tuollaiseen työhön.

Vierailija kirjoitti:

Tosi surullisena luen tämän ketjun kommentteja, sillä olen itse ajatellut, että voisin kokeilla henkilökohtaisen avustajan työtä. Minulla on yliopistotutkinto, mutta koska työtilanne on mikä on, niin olen ollut avoin kaikelle työlle. Puhelinmyyntiä kerkesin jo koettaa ja totesin että se ei ole ihmisen tehtäväksi tarkoitettua. En voi kuvitella, että mikään voisi olla kamalampaa tai ihmisarvoa alentavampaa työtä kuin se. Eli olen ajatellut, että sen kokemuksen jälkeen henkilökohtaisen avustajan työt olisivat suorastaan taivaasta. Tiedän, että palkka on pieni ja toinen ihminen saattaa pompottaa, mutta eihän siinä kuitenkaan joudu tyrkyttämään väkisin mitään kellekään ja sinua arvostetaan ammatissasi edes joten kuten, kun taas puhelinmyyjiä ei tod!

Eli uskaltaako edes koettaa?

Kokeile ihmeessä. Avustettavat ja avustajat ovat täsmälleen yhtä monenlaisia kuin ihmiset ovat, sillä heidänkin voi sanoa olevan ihmisiä. :)

Jos vaikka osuu kohdalle joku heikkonäköinen tai sokea avustettava, jonka kanssa henkilökemiat toimivat kohtuullisen hyvin, niin työ voi olla ihan OK, vaikka palkka on surkea.

Hän voi esim. lukea ruudunlukuohjelmallaan tätä palstaa ja sanoa sinulle sitten, että nyt lähdemme ostamaan Lidlistä sitä kuuluisaa WT-ruokaa. Kannattaa olla tarkkana ostoskorin kanssa, sillä sen sisällöstä voi lukea pitkiä viestiketjuja polveilevine kommentteineen puhesyntikalla taas muutaman tunnin kuluttua Aihe vapaa -palstalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avustettavilla on täysin hukassa henkilökohtaisen avustajan toimenkuva. JOTAIN RAJAA NYT !

Sitä tulisi avustettaville  täsmentää mistä henkilökohtaisen avustajan käytössä on kysymys.

Vaatimukset ovat ihan naurettavuuksiin asti meneviä jo työpaikkailmoituksissa:

Haetaan ikäänkuin kaiken osaavaa henkilökohtaista kamaripalvelijaa ja vaatimuksia löytyy älyttömyyksiin asti koska "olen sinun työnantajasi" vaikka palkkasi maksaa kunta...

(ensin pitkä lista vaatimuksia) sitten saattaa olla mm. tyyliin " sinulle on eduksi jos osaat tehdä taidokkaita kampauksia ja letittää hiuksia" , siis oikeesti SITÄ VARTEN ON KAMPAAJAT JA MAKSULLISET KAMPAAMOKÄYNNIT  !!! Ei ihme että avustajat uupuu ja alaa aletaan karsastamaan, kukaan ei halua kohta tommoseen työhön.

Avustajat määritelkää ihan totta raamit heti alkaapäin minkä puitteessa  työskentelette, älkää suostuko marioneteiksi joita avustettava hyppyyttää mielivaltaisesti. Asiallisuutta !

Asialliselle avustettavalle on hyvä olla avustajana, sellaiselle joka kunnioittaa avustajaa ja tämän yksityisyyttä ja ymmärtää että tämä on avustajan TYÖ jonka toimenkuvaan kuuluu avustaa arkipäivän toimissa -- ei kaikessa mahdollisessa mitä avustettava keksii tai kehtaa ehdottaa koska "olen työnantajasi".

Eräs ihminen hakee jatkuvasti avustajaa, ilmoituksessa lukee mm. Hakijalla oltava auto, koska työhön kuuluu hänen kuskaaminen harrastuksiin ja asioille.

Heh heh. jee.

Henkilökohtaien autokuski olisi kyllä ihan kiva. Kuskaisi asioille ja harrastuksiin ja kyläilemään.

Vähän niin kuin siinä elokuvassa "Palveluksessanne Miss Daisy"

Mitä virkaa noilla  invataksit muuten sitten enää  on? Kun avustajat kerta on sitä varten että ne kuskaa omalla autollaan ja bensoillaan..

No mikä tuossa on ongelma, kun se on kerran tiedossa etukäteen? Jos näin sovitaan, niin se on sitten niin. Jota ei suunnitelma kiehdo, ei edes hae tuolle ihmiselle avustajaksi, alunperinkään! :D Joku toinen puolestaan saattaa tykätäkin autolla ajelusta, ja on onnellinen, että siitäkin hommasta jopa jonkinlainen palkka juoksee, vaikka ihan huvikseenkin ajelisi. :)

Juu, osa maksaa teknisesti, mutta rahat tulee yhteiskunnalta.

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että mitä teidän mielestä on asiallista pyytää sitä avustajaa tekemään. Mikä ei ole orjatyötä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu...

Työturvallisuus oli ihan hukassa. Avustettava oli masentunut, eikä pystynyt hillitsemään tunteitaan, vaan sai valtavia raivokohtauksia pyörätuolissaan. Yhtenä aamuna pukiessani häntä, hän puri minua! Ja kovaa, en meinannut saada häntä irroitettua minusta. Oli kuin vesikauhuinen koira!

Joskus olisi pitänyt ripustaa pyykit parvekkeelle kuivumaan, mutta pyykkinaru oli laitettu niin korkealle, että olisin joutunut käyttämään talousjakkaraa. Suuttui, kun en suostunut 5 kerroksen partsilla keikkumaan jakkaralla.

Hän myös halusi pukeutua niin tiukkoihin farkkuihin, että mulla meni kerran olkapää, kun kiskoin niitä päällensä.

Haukkui meitä avustajia ja valitti, kuinka me aiheutamme hänelle stressiä ja vatsakipuja.

Siskonsa ja äitinsä suuttuivat minulle, kun olin kuumeessa, enkä saanut tuuraajaa muista avustettavista ja soitin heille, kuten oli neuvottu. Heillä hirveä kiire, mene sinne nyt, he tulevat myöhemin. Minä ilmoitin, että en kyllä mene, mulla on oikeus jäädä kotiin 39 asteen kuumeessa.

Avustettava ei suostunut käymään kakalla vessanpöntöllä, vaan paskoi suihkutuolissa ämpäriin! Jonka jälkeen ämpäri piti tyhjentåä vessanpönttöön ja tietysti pestä. Oli ällöttävää. Mutta vielä ällöttämpää oli pestä se takapuoli siinä tuolissa, kun niitä kakkakikkareita valui kylpyhuoneen lattialle! Olisi ollut paljon helpompi ja hygieenisempi hoitaa tuokin toimitus siinä pöntöllä. Paskoi housuunsa myös useammat kerrat kesken ruokailun, kun ei vaan viitsinyt jättää ruokailua kesken. Usein huomasin, että hänellä on hätä, kun kroppa meni kipsiin ja kysyin onko hätä ja vienkö vessaan. Aina oli vastaus, että ei ole, mutta parin minuutin päästä oli paskonut housuunsa. Yhden kerran sitten sanoin hänelle asiasta, niin sai taas kamalan raivokohtauksen ja karjui ja huusi ja käski soittamaan äidilleen. Minä sitten huusin ja tulkkasin toisen puhetta, kun haukkui minua äidilleen. Äitinsä sitten sanoi minulle, että toimin väärin ja asiasta käytiin palaveri.

Meillä oli sellaisia avustajapalavereja muutenkin usein ja niihin osallistui koko avustajarinki, avustettava ja tämän äiti. Me avustajat sitten jouduimme aina odottamaan, että tämä äiti suvaitsi tulla paikalle. Oli aina 45min-tunnin myöhässä. Noihi palsuihin oll varattu aikaa tunti ja minä sain järkyttävät haukut, kun kehtasin lähteä pois sen tunnin jälkeen. Mulla oli menoa ja en perunut sitä siitä syystä, että yksi rouva ei suvaitse olla ajoissa paikalla. Varsinkin, kun me ei oltaisi saatu edes palkkaa siltä ylimenevältä ajalta.

Tässä nyt joitain juttuja, joita itse sain kokea.

Eikö tällaisessa tapauksessa ole mahdollista ottaa yhteyttä kunnan vammaispalveluihin, tai siis tahoon, joka avustajan on myöntänyt?

Ja tekisin kyllä rikosilmoituksen, jos aikuinen ihminen noin kovaa purisi minua. Ja nuo haukkumiset, omaistenkin (!) taholta, helposti täyttävät kunnianloukkauksen kriteerit.

Entä työsuojeluviranomaiset, eikö heitäkään kiinnosta tällaiset kauhutyöpaikat?

Siis voi jukolauta, ihan hirveää -- henkilökohtainen puruluu !

Työnilmoituksessa varmaan : Odotamme sinulta pitkää pinnaa ja paksua nahkaa...ja ettet välitä siitä kuinka sinua kohdellaan , kestät pahoinpitelyä ja piruilua tyynesti ja tulet kuumeessa töihin, et sano vastaan sukulaisille missään tilanteessa.

Henkilökohtaisen avustajan työhön vaadittaisiin varmaan koulutetumpaa ja hyvinvoivia ihmisiä. Ihmisiä, jotka osaisivat nähdä avustettunsa kiukun yms. lävitse, eivätkä ottaisi näitä purkauksia henkilökohtaisesti. 

Sopimusasioita ihan kuin muissakin töissä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loogisia juttujahan nämä kirjoitti:

Tuo ajokortti voi olla toivottava siksi, että avustettavalla on pihassa oma auto, jolla hän ei kuitenkaan voi itse enää ajaa, joten avustajan kanssa hän pääsisi sitten vapaammin liikkeelle.

Toisaalta avustaja voi tarvita omaa autoa työmatkoihin, jos kulkuyhteydet ovat huonot tai olemattomat, niin että töihin/töistä ei yksinkertaisesti pääsisi millään (ellei haluaisi kävellä sen 10-20 km edestakaisin, säässä kuin säässä)... ;)

Ja tämänhän voi selkeästi ilmaista jo siinä työnhakuilmoituksessa.

Että avustaja ei joudu omakustanne taksiksi omalla autollaan.

"Omakustannetaksiksi" ei kukaan joudu: kilometrithän ilmoitetaan verottajalle ja saadaan km-korvaukset! :D

Työnhakuilmoituksesta tulisi aika pitkä, jos siihen jo kirjattaisiin joka ikinen asianhaara. Sitä varten mennään työhaastatteluun ja kuullaan & kysellään, mitä työ sisältäisi. Jos ehdot ja tehtävät sopivat hakijalle, ja jos hakija on avustettavankin mielestä työhön sopiva, niin silloinhan sovitaan asioista ja tehdään työsopimus.

Simple as that!

Eik kaikkea voi välttämättä määritellä heti työilmoitukseen, koska paljon on kiinni myös siitä, mitkä ovat avustajan kyvyt, mahdollisuudet ja taidot. Usein täytyy palkata useampikin avustaja vuorottelemaan, jolloin toinen saattaa osata toisia asioita, toinen taas tykätä tehdä toisia asioita. Yhdessä näistä avustajista syntyy tasapainoinen paketti, mutta molemmilla saattaa olla erilaiset työnkuvat. Mitä sitten onkin alussa sovittu ja sopimukseen yhteisymmärryksessä kirjattu.

Ihan mielenkiinnosta kysyn että kuinka monta avustajaa maksimissa voi yhdelle kunta palkata että mainitsemasi "tasapainoinen paketti "muodostuu?

Onko mainitsemaasi työsopimukseen tyyliin simple as that! kirjattu ja eritelty selkeästi avustajan työtehtävät ja vastuualueet ja ylityökorvausten perusteet.