Varoitus, älkää ikinä ryhtykö henkilökohtaisen avustajan työhön

Olen töissä keikkaluonteisesti vaikeasti vammaisella henkilöllä. Vakituisia avustajia on neljä ja meitä keikkaavia muutama. Jokaisen työsuhde on kestänyt vuosia, kolmella yli kymmenen vuotta. Mol:lin sivuilla näkyy usein samojen henkilöiden jättämiä ilmoituksia ja tietysti näistä paikoista tulee paljon avustustyöhön pettyneitä henkilöitä. Sitten taas näihin henkkaripaikkoihin, joissa itse työskentelen ei ole julkista hakua koskaan. Minulla on kokemusta useista avustettavista eikä yhtään huonoa kokemusta. Toisaalta olen ihmisenä sellainen, että innostun vähän kaikesta leipomisesta, siivouksesta, lemmikkeihin ja puutarhanhoitoon. Tykkään opetella ja kokeilla uusia asioita muutenkin. Minulle kaikista vaikeinta on työ, jossa ei ole riittävästi tekemistä. Tietenkin ammattilaista vaativat työt kuuluvat ammattilaisille. 

Minulla aivan päinvastaiset kokemukset.

Työajat sovittu etukäteen työsuhteen alkaessa ja 40h/vko.

Vapaat ja palkat niinkuin paperilla lukee.

T:Lähäri/henkilökohtainen avustaja samalla, jo 15 vuotta.

Kats

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten osui silmiin vielä sellainenkin, jossa haetaan sokealle perheelliselle ihmiselle avustajaa. Työtehtäviin kuuluu lastenhoitoa??? Niin. Kyllä tässä teetätetään puoli-ilmaiseksi sellaisia töitä, jotka eivät kuulu henkilökohtaiselle avustajalle. Samoin opaskoiran kynnenleikkaukset!!! Voi hyvää päivää. Näköjään avustaja tekee suutarin, lääkärin , parturin tai maanviljelijän tai ritariässän hommia, jos niikseen tulee.

Niin, avustaja voi auttaa myös lastenhoidossa. Mitä outoa tuossa on?

Ei. kyllä avustaja avustaa sitä henkilöä, jolla on vamma. Ei hänen terveitä sukulaisiaan kuten lapsia tai puolisoa. Jotkut ovat täällä näreissään, että tässä ketjussa niin ankarasti kritisoidaan tämän palvelun käyttäjiä, eli avustettavia, mutta katsokaapa peiliin. Jos jokainen aina yrittää vedättää joka käänteessä, niin kyllä se yleinen mielipide vähitellen kääntyy kielteiseksi. Vedättämisellä tarkoitan juuri tätä, että työnkuva on niin löperösti määritelty, että tehtävät voivat olla lähes mitä tahansa. 

Tehtävät olisi syytä määritellä todellisen tarpeen mukaan. Todellisia tarpeita ovat mielestäni: ravinto, puhtaus ja liikkuminen. Asunnon siivous alkaa jolla olla rajatapus.

Katsopa, mitä laki sanoo tästä asiasta, sillä olet väärässä. Lastenhoidossa auttaminenhan on nimenomaan avustettavan auttamista. Usein samalla tulee auttaneeksi myös mahdollista puolisoa mahdollistamalla tämän työssäkäynnin jne. Laki ei sano mitään tuosta todellisesta tarpeesta ja ihmisillä on erilaiset tarpeet ja halut.

Vierailija kirjoitti:

Jos noihin töihin lähtisin, vaatisin täydellisen listan siitä, mitkä kuuluu tehtäviin. Ei mitään sellaista epämääräistä "normaalit kotitaloustyöt" jne. Samoin työaikojen suhteen vaatisin kyllä tietää tarkasti työajan ja varoajat, jos työajat jotenkin muuttuvat.

Täsmälleen näin viisaat henkilök. ohjaajat tekevätkin.

Omaa autoa ei käytetä työtehtäviin.

Lisäksi valitsevat huolella ketä ryhtyvät avustamaan. Ottavat selvää avustettavasta ennalta .

Se on kaksisuuntainen tie , ei niin että vain kohde päättää kuka tekee ja mitä.

Avustaja tekee ne työt, jotka huvittaa?

Esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen on aivan kamalaa ja motiivina kuntien rahankäyttö moiseen?

Vierailija kirjoitti:

Nyt kaikki työttömät TE-toimiston tarjoamalle Henkilökohtaisen avustajan perusteet -kurssille. Tuon kurssin käytyänne teidät pakotetaan ottamaan vastaan ko.  vapaina olevia työpaikkoja, joita on sivukaupalla mol.fi:ssä ja joihin tähän asti ei pahemmin koulutuksia ole kyselty (vain harvoihin sellaisiin).  TE-toimiston väki kuvittelee, etteivät ihmiset tajua, mikä ansa tähän on haudattuna. Älkää vaan menkö tällaisille kursseille.

Eiks se ole räätälöity lähinnä akateemisille työttömille?

Ne osaa letittää.

Juu

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Suosittelen tutustumaan lakiin. 

p.s. Meinaat, että avustettava menee aina kampaajalle, kun et vaan viitti kammata hänen tukkaansa?

Meinaan, että laki se on työntekijälläkin, oikeudet ja lait ei ole vain avustettavia varten.

Sinulle suosittelen lukemaan  kommentin numero 47.

Kuule, sun höpötykset on luettu. Kukaan muu ei ole höpöttänyt jostain kalanruotoleteistä kuin sinä. Lue edelleen lainkohta henkilökohtaisesta avusta ja sisäistä se.

Vierailija kirjoitti:

Avustaja tekee ne työt, jotka huvittaa?

Esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen on aivan kamalaa ja motiivina kuntien rahankäyttö moiseen?

Ei kyllä voi odottaa että avustaja ulkoiluttaa ja hoitaa kahta ISOA koiraa jotka ovat vaikeasti hallittavia, aggressiivisia muita koiria kohtaan. En puhu avustajakoirista. Se on työturvallisuusriskikin. Ei tarvitse perheen ottaa koiria jos hoito ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avustaja tekee ne työt, jotka huvittaa?

Esimerkiksi koiran ulkoiluttaminen on aivan kamalaa ja motiivina kuntien rahankäyttö moiseen?

Ei kyllä voi odottaa että avustaja ulkoiluttaa ja hoitaa kahta ISOA koiraa jotka ovat vaikeasti hallittavia, aggressiivisia muita koiria kohtaan. En puhu avustajakoirista. Se on työturvallisuusriskikin. Ei tarvitse perheen ottaa koiria jos hoito ei onnistu.

Kiinnostaisi entisenä (lähemmäs 10vuotta sitten) toimineena avustajana, miksi tämä yksi(?) ihminen alapeukuttaa ihan asiallisia työoloja koskevia viestejä? Hankala avustettava itse kenties..?

Omat kokemukseni opiskelujen ohella avustamisesta olivat hyviä, mutta tunnen ihmisiä joiden avustettavien vaatimukset olivat samaa tasoa kuin sillä, joka kertoi pikkareiden silittämisestä jne.

Kuten kaikki työsuhteet, eiköhän avustussuhdekin toimi parhaiten mikäli työnkuva ja ehdot ovat haastattelusta asti kaikille selvät ja kunnioitus on molemminpuolista.

MINÄ AVUSTAN VAIN PASKANTAMISESSA!

IISAKSONNI

Olisin saanut paikan avustajaringissä, mutta se kaatui työaikoihin. Jokainen työvuoro olisi ollut 24 tuntia, illasta iltaan ( sen jälkeen kaksi vapaapäivää). Avustajalle oli oma pieni huone, jossa levätä yöllä. Ihan ok muuten, mutta avustettava sanoi olevansa yökukkuja ja menevänsä nukkumaan vasta joskus klo 2 tai 3. En olisi pystynyt sellaiseen, koska olen aamuvirkku, illan torkku ja tuollainen työ olisi vienyt rytmini ihan sekaisin.

Miksi avustajat ei sitten sano sille pomottajalle että nyt menee yli hilseen?

No niin avustaja, nytpä sitten teet kaikki mitä itse tekisin jos kykenisin, tuotaaaa....

Sen jälkeen kun oot ulkoiluttanut ja pessyt meidän kolme bitbullia niin viet muksut hoploppiin tunniksi ja palatessas tuut kaupan ja apteekin kautta tänne ja sitten sen jälkeen kun oot valmistanu lounaan niin autat minua puhtaaksikirjoittamaan pari juttuu ja sitten jos jää vielä luppoaikaa palattuasi niin käy tuossa läheisessä puolukkamettässä noukkimassa sangollinen kun tekee niin vispipuuroa mieli iltapalaksi niin sen valmistamisen jälkeen voit sitte häipsii.

Huomiseksi mää mietin sitte noi puutarhan istutukset uusiksi ja keskiviikkona olis sitä tapiseerausta.

Tämä nyt menee vähän aiheen vierestä, mutta menkööt...

Olin rak,tessin mukaisella palkalla hommissa, oli pieniä remonttihommia. Kuitenkin työ oli suurimmaksi osaksi siivousta, kun "työnantajani" polvet olivat huonossa kunnossa. Järjestelin piharakennuksia, pomo oli auttamassa. Koitti nostaa itse jotain painavampaa, stoppasin hänet ja sanoin että mä hoidan tuon nostelupuolen. Mua ei todellakaan haitannut toimia siivoojana/puutarhurina/lastenhoitajana/remppa"miehenä" yms. Tamppasin mattoja, imuroin, siivosin keittiötä, vahdin hänen lapsenlastaan (toimin hänelle myös kampaajana), nypin kukkapenkkejä, leikkasin nurmikkoa ja kaikkea muuta pientä. Luulin siis meneväni töihin paikkaan, jossa olisi vaa remppahommia, mutta tilanne oli todellisuudessa erilainen. Mutta tuo työpaikka olisi ollut ihan painajainen, jos pomo olisi ollut kamala. Onneksi kuitenkin hommat toimi, ja oli jopa mukavaa kun työ oli niin monipuolista. En kovin huonoa vaikutusta tehnyt, kun seuraavana vuonna soitti ja kyseli pääsisinkö heille taas.

Olen ystävältäni kuullut kyllä hen.koht avustajan työstä. Joskus avustettava on niin mukava, ettei haittaa mikään työtehtävä, mitä ehdotetaan. Avustettavaan syntyy myös parhaimmillaan sellainen ystävyysside. Pahimmat avustettavat pilaavat koko päivän, kotiin saa lähteä itkien. Mikään ei kelpaa, korotetaan ääntä ja haukutaan (esim. "Juuri tuollasia osaamattomia kakaroita on maailma pullollaan, kun ei vanhemmat oo tehny työtään", kaveri ei edes tiennyt mitä oli tehnyt väärin.) Kamala avustettava on kamala painajainen, Hyvä avustettava on hyvä. Joku sanoo, että se on vain henkilökemiasta kiinni. Silti joillain avustettavilla ei pysy sama avustaja edes viikkoa...

Vierailija kirjoitti:

Mitä se avustaja käytännössä tekee? Perusjuttuja, joita ei kykene tekemään itse? Mutta jos ei kykene puhdistamaan kissan laatikkoa, niin eikö se sitten kuuluisi hommiin?

Onko järkevää ottaa kissaa ellei pysty edes kissanlaatikkoa puhdistamaan?

Kissa otetaan että henk.kohta ohjaajalla olisi "hommia"?

Kannattaa kysyä miksi edellinen avustaja lopetti ja pyytää hänen tietonsa että voi ottaa yhteyttä ennen kuin allekirjoittaa yhtään mitään työsopimusta.

Kannattaa ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinä työssä saa todella olla sylkykuppina ja kaikkien haukuttavana. Kun avustettavalla menee elämä vituilleen, sinä olet siinä hyvin hollilla ja sinua voi syyttää kaikesta. Kiitosta on turha odottaa mistään.

Kyllä. Monesti avustettavat ovat valitettavasti sellaisia henkilöitä joitka eivät ole enää vastuussa edes omista puheistaan. Suusta saattaa tulla mitä mielettömämpiä heittoja mistä tahansa ympärillä olevasta. Kaikki paha mieli syljetään päin avustajan naamaa.

Ja sitten kun joutuvat laitokseen, hoitajat saavat osansa tästä syljestä. " mutta itsepä olen ammattini valinnut"

Jep, hankalia ihmisiä löytyy mutta täytyy muistaa että ihmiset ovat erilaisia. Jotkut avustettavat saattavat olla ihan mukaviakin ihmisiä. Itse olen avustanut sekä erittäin hankalaa asiakasta, josta melkein traumat jäi mutta onneksi kokeilin työtä myös toiselle ihmiselle. Eroa oli kuin yö ja päivä. Tämä toinen oli siis päinvastoin ihana ihminen, todella mukava ja elämänasenne kohdallaan. Pitää muistaa ettei yleistäminen sovi tähänkään koska ihmiset todella ovat erilaisia ja yksilöitä. Mutta kyllä tosiaan ikävä kyllä löytyy myös niitä todella raskaita persoonia joilla niin paha ollut että työ voi olla myös ihan painajaismaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä se avustaja käytännössä tekee? Perusjuttuja, joita ei kykene tekemään itse? Mutta jos ei kykene puhdistamaan kissan laatikkoa, niin eikö se sitten kuuluisi hommiin?

Onko järkevää ottaa kissaa ellei pysty edes kissanlaatikkoa puhdistamaan?

Kissa otetaan että henk.kohta ohjaajalla olisi "hommia"?

Entä jos se lemmikki on jo ollut ennen vammautumista?

Olipas ensimmäinen sivu surullista luettavaa. Itse haen avustajaa ja tulen tarvitsemaan avustajaa, joten itku pääsi jo ensimmäisen sivun luettuani.

Ei ole kiva tietää, että vastapuolikin todennäköisesti suhtautuu minuun jo valmiiksi vähintäänkin epäillen. Ja minulle on muutenkin äärimmäisen kova paikka, että avustajan hakeminen on edessä. Olen sellainen yritän itse-tyyppi, joka varmaan avustajankin saatuaan yrittää itse ihan kaiken. Ainoa mitä en voi edes yrittää on kaupassa käyminen tulevien isojen leikkausten jälkeen ja niistä toipuessa.

En vielä myöskään tiedä kuka antaa silloin ruuan lapsilleni, heistä nuorimmat on esikoulussa ja aloittanut ala-asteen. Eivät siis vielä osaa kuitenkaan itse tehdä kaikkea ja nuorin pitää viedä sekä hakea esikoulusta. Lapsiperheiden kotiavusta en vielä osaa sanoa sillä kuulin toiselta viranomaistaholta etteivät he anna apua jos lapset ovat kouluikäisiä.

Kuulisin mielelläni jos joku on toiminut avustajana vanhemmalle kenellä on pieniä lapsia, että jos avun tarve liittyy nimenomaan siihen ettei asiakas kykene tekemään vanhemman perusjuttuja niin auttaako avustaja niissä?

Kohdallani kun kuitenkin kyse on väliaikaisesta tilanteesta noin pahana eikä läheisiä ole ketkä auttaisivat.

Minä päästän lähelleni ja kotiini. Olen yleensä puhelias ja positiivinen, mutta saattaahan sitä itkukin johonkin väliin päästä. Myös lapseni ovat sellaisia luonteeltaan, että ottavat avosylin uusia ihmisiä vastaan. Ollaan siis avoimia.

Tuo, että ollaan lähdetty vain kävelemään kun on tullut mitta täyteen niin toisaalta sen ymmärrän, mutta toisaalta en. Missä on vastuun raja? Miten yhteiskunta tulee silloin vastaan jos avustaja lähtee syystä tai toisesta (henkilökemiat ei toimi? Tai jos avustaja on tarpeettoman ilkeä. Nämä voisi olla tilanteita joissa kohdallani ei yhteistyö sujuisi), jääkö avustettava pulaan? En yhtään tiedä näidtä vielä, mutta näiden juttujen kääntöpuoli saa minut kauhun valtaan entisenä terveysalan ihmisenä. Että voidaan vaan kävellä pois.

Toki uskon, että noissa tilanteissa on todella koeteltu ensin ja paljon avustajaa, mutta silti peräänkuuluttaisin teille avustajille puhumista ajoissa! Ongelma esiin ajoissa. Niin ettei tarvitse vain kävellä jonakin päivänä pois. Voitte ainakin lähteä itse hyvällä omalla tunnolla ja ehkä tuo ihminen saa henkiseen pahoinvointiinsa huomiota ja apua kun se tuodaan julki. Ettei teidän soisi alentuvan samalle tasolle hankalan hoidettavan kanssa.