Lue keskustelun säännöt.
Miksei perheetön aikuinen ihminen mene katsomaan kuolemaa tekevää vanhempaansa?
13.01.2017 |
Vaikka on pyydetty tulemaan. Kotoa on aikuiselle lapselle annettu materiaalista ja rahallista tukea niin paljon kuin mahdollista. Miksi on mahdotonta tulla käymään lapsuudenkodissa siinä vaiheessa kun vanhempi voi vielä elossa ollessaan jättää hyvästi?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä, kun herätään vasta kuolinvuoteella, että ai niin ne lapset. Kannattaisi panostaa eläessään hyviin väleihin lastensa kanssa, niin ei ole ongelmaa siellä kuolinvuoteellakaan.
Emme ole riidelleet. Olemme kuunnelleet aina hyvin herkällä korvalla lapsen tarpeita. Näköjään sekään ei ole sitten ollut riittävästi.
No miksi et sitten kysy suoraan lapselta, miksi ei tule ja myös kerro, että olisi kovasti toivottu vieras.
Olen yrittänyt ottaa yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla ja kertonut, että nyt olisi korkea aika tulla. En voi nyt jättää puolisoani yksin tässä tilanteessa ja lähteä etsimään lastani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä, kun herätään vasta kuolinvuoteella, että ai niin ne lapset. Kannattaisi panostaa eläessään hyviin väleihin lastensa kanssa, niin ei ole ongelmaa siellä kuolinvuoteellakaan.
Emme ole riidelleet. Olemme kuunnelleet aina hyvin herkällä korvalla lapsen tarpeita. Näköjään sekään ei ole sitten ollut riittävästi.
Vinks, toistat marttyyrimaisesti tuota "näköjään ei ole ollut sitten riittävästi".
Mikä sitten on tarpeeksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne kuulostaa oudolta, että vanhempi haluaa lapsen viimeisen kerran käymään ennen kuolemaansa. Mitä on tapahtunut sitä ennen, miksi vanhemmat ja lapsi eivät ole olleet tekemisissä? Olisi kannattanut panostaa siihen aikaan, olla yhtä innokas tapaamaan lastaan ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Marttyyrimaista vivahdetta huudella ympäriinsä, ettei lapsi tule viimeisen vuoteen äärelle. Jos välit eivät ole olleet kunnossa ennenkään, kun jalka nousi. Ap, toimitko torvena tietämättä tapahtumia, ajattelitko paljonkin vaikeuttaa tytön elämää.
Häneen on panostettu koko ajan. Kodista muuttamisen jälkeen olemme tukeneet häntä taloudellisesti joka ikinen kuukausi ja maksaneet hänen matkojaan kotiimme sekä hänen harrastuksiaan. Emme ymmärrä miksei hän halua nyt tulla koska emme ole riidelleet hänen kanssaan. Edellisellä kerralla nähdessä oli kaikki ihan tavallisesti. Olemme siis todellakin olleet tekemisissä keskenämme.
Kantaako hän nyt kaunaa siitä, ettei meillä riitä hänelle yhtä paljon voimavaroja kuin ennen toisen vanhemman äkillistä sairastumista? Onko hän loukkaantunut pyynnöstä tulla mahdollisimman pian käymään kotona? En ymmärrä teitä nykyajan nuoria ja sen vuoksi haluan tietää kuinka ajattelette tässä tilanteessa.
Tuntuu pahalta, että te syötätte puolisoani lapsemme seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pidätte meitä kylminä ja huonoina vanhempia. Voin vannoa käsi Raamatulla etten ole huomannut mitään perverssiä lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa ja olemme todellakin yrittäneet parhaamme. Kohta minultakin, jonka pitäisi jaksaa, loppuvat voimat tässä tilanteessa. Ottaa oikein sydämestä katsoa lastaan odottavan vanhemman kärsimystä. Välillä tuntuu siltä, että kohta minäkin menen puolisoni mukana. Suru ja häpeä tuntuu murskaavalta.
Onko niin, että vanhemman vakava sairastuminen on niin ahdistava kokemus lapsellenne , että ei kykene nyt yhteydenpitoon? Onko muita sisaruksia?
Vierailija kirjoitti:
Ei se kuole yhtään eri tavalla jos raahaudun paikalle.
Itse asiassa kyllä kuolee, jos on tajuissaan. Läheiset ympärillä voivat tuntua lohdullisilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Oletko ap vai miksi otat tämän niin henkilökohtaisesti?
Itse olen sellainen "kermaperse" , että ymmärrän hyvin, että nuoren ihmisen voi olla vaikea mennä kuolevan vanhempansa luokse. Kuolema ja sairaus on vielä niin kaukana nuoren maailmasta. Syitä menemisen lykkäämiseen löytyy aina.
Ja ikää mittarissa tällä "kermaperseellä" jo yli 60 v.
Otan tämän henkilökohtaisesti, koska kuolema koskettaa ja tulee koskettamaan meitä kaikkia jossain vaiheessa ja usein vielä monella eri tavalla, enkä voi sietää tuota tunteellisuudeksi naamioitunutta empatiakyvyttömyyttä ja selkärangattomuutta. Ap:nkin tarinassa on kyse vielä ihan aikuisesta ihmisestä. Ja totta helvetissä se on VAIKEAA, ei kai kukaan muuta väitä.
Kaikki eivät vain pysty kohtaamaan näitä vaikeita tilanteita. Ihmisellä on käytössä paljon tiedostamattomia pakokeinoja. Emme tiedä, vaikka ap:n lapsi on sairastumassa vaikka masennukseen vanhemman sairauden myötä.
Tuo on sula mahdottomuus koska lapsi ei edes tiedä vanhemman sairaudesta. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja puolisoni ei ole halunnut pahoittaa lapsen mieltä kertomalla ikäviä uutisia.
Siis lapsi ei tiedä edes että vanhempi on vakavasti sairas ja häntä syyllistetään ettei tule katsomaan kuolevaa? No huhheijaa miten tasapainoista.
Se sairaus todettiin niin äkkiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoita lapsellesi vanhemman todellisesta tilasta, äläkä "uhkaillen", että on korkea aika tulla. Jätä pois kaikki ylimielinen asenne. Anna tilaa lapselle olla kahdestaan vanhempansa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Oletko ap vai miksi otat tämän niin henkilökohtaisesti?
Itse olen sellainen "kermaperse" , että ymmärrän hyvin, että nuoren ihmisen voi olla vaikea mennä kuolevan vanhempansa luokse. Kuolema ja sairaus on vielä niin kaukana nuoren maailmasta. Syitä menemisen lykkäämiseen löytyy aina.
Ja ikää mittarissa tällä "kermaperseellä" jo yli 60 v.
Otan tämän henkilökohtaisesti, koska kuolema koskettaa ja tulee koskettamaan meitä kaikkia jossain vaiheessa ja usein vielä monella eri tavalla, enkä voi sietää tuota tunteellisuudeksi naamioitunutta empatiakyvyttömyyttä ja selkärangattomuutta. Ap:nkin tarinassa on kyse vielä ihan aikuisesta ihmisestä. Ja totta helvetissä se on VAIKEAA, ei kai kukaan muuta väitä.
Kaikki eivät vain pysty kohtaamaan näitä vaikeita tilanteita. Ihmisellä on käytössä paljon tiedostamattomia pakokeinoja. Emme tiedä, vaikka ap:n lapsi on sairastumassa vaikka masennukseen vanhemman sairauden myötä.
Tuo on sula mahdottomuus koska lapsi ei edes tiedä vanhemman sairaudesta. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja puolisoni ei ole halunnut pahoittaa lapsen mieltä kertomalla ikäviä uutisia.
Siis mitä? Ja täällä uliset, miksi puolisosi lapsi ei tule kuolinvuoteelle! Ja sä et viitsi kirjoittaa lapsen sähköpostiin tai lähettää tekstiviestiä, että vanhempansa tekee kuolemaa. Siis oikeasti, hajoa!
Siis eikö lapsenne tiedä, että toinen vanhempi tekee kuolemaa? Pitäähän se nyt sanoa, mistä hän muuten tietää pitää vierailua tärkeänä? Oliko lapsenne luonanne joulun vietossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis lapsi ei edes tiedä että vanhempi on kuolemassa ja saa silti syyt niskoilleen kun ei tule katsomaan vanhempaansa? Huh huh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Oletko ap vai miksi otat tämän niin henkilökohtaisesti?
Itse olen sellainen "kermaperse" , että ymmärrän hyvin, että nuoren ihmisen voi olla vaikea mennä kuolevan vanhempansa luokse. Kuolema ja sairaus on vielä niin kaukana nuoren maailmasta. Syitä menemisen lykkäämiseen löytyy aina.
Ja ikää mittarissa tällä "kermaperseellä" jo yli 60 v.
Otan tämän henkilökohtaisesti, koska kuolema koskettaa ja tulee koskettamaan meitä kaikkia jossain vaiheessa ja usein vielä monella eri tavalla, enkä voi sietää tuota tunteellisuudeksi naamioitunutta empatiakyvyttömyyttä ja selkärangattomuutta. Ap:nkin tarinassa on kyse vielä ihan aikuisesta ihmisestä. Ja totta helvetissä se on VAIKEAA, ei kai kukaan muuta väitä.
Kaikki eivät vain pysty kohtaamaan näitä vaikeita tilanteita. Ihmisellä on käytössä paljon tiedostamattomia pakokeinoja. Emme tiedä, vaikka ap:n lapsi on sairastumassa vaikka masennukseen vanhemman sairauden myötä.
Tuo on sula mahdottomuus koska lapsi ei edes tiedä vanhemman sairaudesta. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja puolisoni ei ole halunnut pahoittaa lapsen mieltä kertomalla ikäviä uutisia.
No olisko teidän perheessä nyt pienoinen ongelma tuossa informaation kulussa?
Mielenkiintoinen aloitus sinänsä, koska tuo vakavasti sairastuneen luokse vierailu on aika usein ongelma. Ja olisko vielä niin, että miespuolisen on vielä vaikeampi mennä katsomaan kuolemansairasta vanhempaansa.
Toisaalta rupeaa kyllä taas haisemaan provolta......
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, jos et nyt kerro lapselle vanhempansa todellisesta tilasta, saat syyttää itseäsi, kun ei saavu paikalle.
Murskaat kuolevan sydämen ja todennäköisesti myös lapsen.
Vai provoko tämä olikin? Tuollainen skenaario ei käynyt edes mielessä...
Kertokaa nyt totuus sille lapselle ja heti!
Mun äidille ei kerrottu. (Hieman ymmärrän, sillä hän oli raskaana) Äitini sai tietää liian viime tingassa, että olisi ehtinyt käsitellä asian. Ehti kyllä tavata vissiin 2 kertaa minun jo synnyttyä (mutta huonosti ja pikaisesti, kun pelättiin tartuntaa)
Äitini sai kyllä tuosta pahan trauman ja oli ilmeisesti syy hänen itsensä henkisen tasapainen järkkymiseen. Isänsä oli hänelle rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa nämä ketjun "ymmärtäväiset" kermaperseet. Tuollako tavalla ihmiset nykyään kohtelevat läheisiään? Noku mua ahdisti ja ois tullu paha mieli....
Oletko ap vai miksi otat tämän niin henkilökohtaisesti?
Itse olen sellainen "kermaperse" , että ymmärrän hyvin, että nuoren ihmisen voi olla vaikea mennä kuolevan vanhempansa luokse. Kuolema ja sairaus on vielä niin kaukana nuoren maailmasta. Syitä menemisen lykkäämiseen löytyy aina.
Ja ikää mittarissa tällä "kermaperseellä" jo yli 60 v.
Otan tämän henkilökohtaisesti, koska kuolema koskettaa ja tulee koskettamaan meitä kaikkia jossain vaiheessa ja usein vielä monella eri tavalla, enkä voi sietää tuota tunteellisuudeksi naamioitunutta empatiakyvyttömyyttä ja selkärangattomuutta. Ap:nkin tarinassa on kyse vielä ihan aikuisesta ihmisestä. Ja totta helvetissä se on VAIKEAA, ei kai kukaan muuta väitä.
Kaikki eivät vain pysty kohtaamaan näitä vaikeita tilanteita. Ihmisellä on käytössä paljon tiedostamattomia pakokeinoja. Emme tiedä, vaikka ap:n lapsi on sairastumassa vaikka masennukseen vanhemman sairauden myötä.
Tuo on sula mahdottomuus koska lapsi ei edes tiedä vanhemman sairaudesta. Kaikki on tapahtunut niin nopeasti ja puolisoni ei ole halunnut pahoittaa lapsen mieltä kertomalla ikäviä uutisia.
Siis mitä? Ja täällä uliset, miksi puolisosi lapsi ei tule kuolinvuoteelle! Ja sä et viitsi kirjoittaa lapsen sähköpostiin tai lähettää tekstiviestiä, että vanhempansa tekee kuolemaa. Siis oikeasti, hajoa!
Minä kirjoitin jo tuossa alussa että olen yrittänyt ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se materiaalinen ja rahallinen tuki ei ole vanhemmuutta. Sen varaan ei voi ihmissudetta rakentaa.
Materiaalinen tuki ei tarkoita sitä etteikö lasta olisi rakastettu ja rakasteta vieläkin. Tässä ei ole kyse ainakaan vanhemman rakkauden puutteesta. Miksi aikuinen lapsi on tunnekylmä?
Rakkauttakin on niin monenlaista.
Meillä on kyse vanhempien rakkaudesta siihen omaan ainutlaatuiseen lapseensa. Mitä väärää siinä on?
Rakkautenne on ollut ilmeisen tukehduttavaa, onko siis ainoa lapsenne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis lapsi ei edes tiedä että vanhempi on kuolemassa ja saa silti syyt niskoilleen kun ei tule katsomaan vanhempaansa? Huh huh.
Haiskahtaa lasten eriarvoiselta kohtelulta, jota ylläpitää ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä, kun herätään vasta kuolinvuoteella, että ai niin ne lapset. Kannattaisi panostaa eläessään hyviin väleihin lastensa kanssa, niin ei ole ongelmaa siellä kuolinvuoteellakaan.
Emme ole riidelleet. Olemme kuunnelleet aina hyvin herkällä korvalla lapsen tarpeita. Näköjään sekään ei ole sitten ollut riittävästi.
No miksi et sitten kysy suoraan lapselta, miksi ei tule ja myös kerro, että olisi kovasti toivottu vieras.
Just näin. Mutta ap:n tapaiset marttyyriäitejä ei kiinnosta selvitellä ongelmia. Lapselle sanotaan että tule käymään ja olet toivottu, mutta jotta tuleminen olisi mahdollista, pitäisi käsitellä vuosien kaiherrukset. Käsittely vaatisi kommunikointia ja toisen arvostamista, kuuntelelmista ja ymmärtämistä. Ei sovi ap:lle.
Miksi sinä nimittelet ja mustamaalaat minua? Sinähän et edes tunne minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun se materiaalinen ja rahallinen tuki ei ole vanhemmuutta. Sen varaan ei voi ihmissudetta rakentaa.
Materiaalinen tuki ei tarkoita sitä etteikö lasta olisi rakastettu ja rakasteta vieläkin. Tässä ei ole kyse ainakaan vanhemman rakkauden puutteesta. Miksi aikuinen lapsi on tunnekylmä?
Rakkauttakin on niin monenlaista.
Meillä on kyse vanhempien rakkaudesta siihen omaan ainutlaatuiseen lapseensa. Mitä väärää siinä on?
Rakkautenne on ollut ilmeisen tukehduttavaa, onko siis ainoa lapsenne?
Ei näemmä, koska ap kirjoitti tänne, että oli kysynyt lapseltaan, miksi lapsi (toinen) ei mene katsomaan kuolevaa vanhempaansa. AP:n lapsi ei osannut sanoa, mutta kyse lienee, ettei ole uskaltanut tai välittänyt puhua avoimesti aiheesta äidilleen.
Vierailija kirjoitti:
Paha äitipuoli, siksi.
Minun käsittääkseni lapsella ei ole äitipuolta. Me olemme lapsen biologiset vanhemmat. Puolisoni ei ole kertonut pitäneensä mitään salasuhdetta tai syjähyppyä. Lapsi on biologinen lapsemme siitäkin huolimatta vaikka me molemmat olisimme tehneet syrjähyppyjä puolin ja toisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilanne kuulostaa oudolta, että vanhempi haluaa lapsen viimeisen kerran käymään ennen kuolemaansa. Mitä on tapahtunut sitä ennen, miksi vanhemmat ja lapsi eivät ole olleet tekemisissä? Olisi kannattanut panostaa siihen aikaan, olla yhtä innokas tapaamaan lastaan ja viettämään aikaa hänen kanssaan. Marttyyrimaista vivahdetta huudella ympäriinsä, ettei lapsi tule viimeisen vuoteen äärelle. Jos välit eivät ole olleet kunnossa ennenkään, kun jalka nousi. Ap, toimitko torvena tietämättä tapahtumia, ajattelitko paljonkin vaikeuttaa tytön elämää.
Häneen on panostettu koko ajan. Kodista muuttamisen jälkeen olemme tukeneet häntä taloudellisesti joka ikinen kuukausi ja maksaneet hänen matkojaan kotiimme sekä hänen harrastuksiaan. Emme ymmärrä miksei hän halua nyt tulla koska emme ole riidelleet hänen kanssaan. Edellisellä kerralla nähdessä oli kaikki ihan tavallisesti. Olemme siis todellakin olleet tekemisissä keskenämme.
Kantaako hän nyt kaunaa siitä, ettei meillä riitä hänelle yhtä paljon voimavaroja kuin ennen toisen vanhemman äkillistä sairastumista? Onko hän loukkaantunut pyynnöstä tulla mahdollisimman pian käymään kotona? En ymmärrä teitä nykyajan nuoria ja sen vuoksi haluan tietää kuinka ajattelette tässä tilanteessa.
Tuntuu pahalta, että te syötätte puolisoani lapsemme seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja pidätte meitä kylminä ja huonoina vanhempia. Voin vannoa käsi Raamatulla etten ole huomannut mitään perverssiä lapsen ja vanhemman välisessä suhteessa ja olemme todellakin yrittäneet parhaamme. Kohta minultakin, jonka pitäisi jaksaa, loppuvat voimat tässä tilanteessa. Ottaa oikein sydämestä katsoa lastaan odottavan vanhemman kärsimystä. Välillä tuntuu siltä, että kohta minäkin menen puolisoni mukana. Suru ja häpeä tuntuu murskaavalta.
Onko niin, että vanhemman vakava sairastuminen on niin ahdistava kokemus lapsellenne , että ei kykene nyt yhteydenpitoon? Onko muita sisaruksia?
Ei ole.
Isäni varmasti kuvittelee että hän on parhaansa tehnyt ja aina rakastanut lapsiaan. Itse tunnen vain räjähdysherkän ja itsekeskeisen ihmisen josta nään painajaisia ja jonka näkeminen aiheuttaa ahdistusta.
Paha äitipuoli, siksi.