Miksei perheetön aikuinen ihminen mene katsomaan kuolemaa tekevää vanhempaansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huvittaa vähän lisääntyjien moraalipaniikki tässä ketjussa. Kyllähän sitä nyt pitää tulla kuolinvuoteelle, kun on niin oltu hyviä vanhempia, kasvatettu ja annettu rahaa ja rakkautta. Menikö parinkymmenen vuoden työ reisille, kun lapsi ei haluakaan elää vanhemman tahdon mukaisesti? :D

Mitä niille lapsukaisille pitää sitten antaa jos haluaa kuolla läheistensä ympäröimänä.

Ei mitään. Ei ketään voi uhkailla, lahjoa, kiristää tai pakottaa vasten tahtoaan edes tuohon. Ei omia lapsiaankaan - nämä eivät kuitenkaan ole teidän vanhempien jatkeita, vaan itsenäisiä ihmisiä. Kohdelkaa heitä yhtä kunnioittavasti ja arvostavasti, kuten kohtelisitte muita ihmisiä, jotka eivät ole verisukulaisianne.

 

Vierailija kirjoitti:

Vaikka on pyydetty tulemaan. Kotoa on aikuiselle lapselle annettu materiaalista ja rahallista tukea niin paljon kuin mahdollista. Miksi on mahdotonta tulla käymään lapsuudenkodissa siinä vaiheessa kun vanhempi voi vielä elossa ollessaan jättää hyvästi?

Onko emotionaalista tukea annettu? Ei se rahallinen apu  mitään auta jos lasta on alistettu ja mitätöity koko lapsuuden ajan.Jospa lapsi on jo jättänyt hyvästit?

Siis miten tuo perheettömyys liittyy siihen, käykö vai ei? Aina ei voi tajuta outojen logiikkaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä voi tietää perheen välejä. Jos se aito rakkaus ja välittäminen jäi antamatta. Ne on tärkeämpiä kuin rahallinen ja materiaalinen tuki.

Kun isoisäni teki kuolemaa tapaturman jälkeen, kauimmaiset tulivat lentokoneella Tukholmasta asti. Isoisä ei kuollut yksin. Meitä oli siinä monta hänen lastenlastaan ja omat lapset. Sama mummin kohdalla. Kumpikin oli vilpittömiä, välittäviä ja pyytettömiä ihmisiä, joiden seurassa oli hauska olla, ja joilla kyläiltiin usein. Heillä ei ollut eläessään sellaista viikkoa, että ei olisi käynyt vieraita.

Kai se kertoo jotain ihmisestä ja siitä, miten on elänyt.

tyttöön

Sitä aitoa rakkautta ja välittämistä on annettu jälkeläiselle koko hänen elinikänsä ajan. Törkeimmätkin toilaukset ovat annettu anteeksi.

Jos aloituksen tekijä kuuluu samaan perheeseen ja edustaa ilmapiiriä, jossa kasvanut, syyt on ulkopuoliselle aika helpot arvata...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?

Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.

Kyllä perheelliset pääsevät kuolinvuoteelle ja jopa hautajaisiinkin. Vai oletko kuullut, että on yleistä jättää hautajaiset väliin lasten vuoksi? Joitain asioita vaan tehdään, oli lapsia tai ei ja tässä tapauksessa lapset ovat onneton tekosyy. Kuulostaa ihan siltä, että ap:n mielestä hänen on ok olla menemättä perheellisenä ja lapsettoman sisaruksen pitäisi sitten mennä paikalle. 

Ja jos näin on, se on varmasti yksi asia, jolla sitä perheetöntä on loukattu. Vaadittu enemmän kuin perheelliseltä suhteessa vanhempiin. Ehkä vähäteltykin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?

Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.

Kyllä perheelliset pääsevät kuolinvuoteelle ja jopa hautajaisiinkin. Vai oletko kuullut, että on yleistä jättää hautajaiset väliin lasten vuoksi? Joitain asioita vaan tehdään, oli lapsia tai ei ja tässä tapauksessa lapset ovat onneton tekosyy. Kuulostaa ihan siltä, että ap:n mielestä hänen on ok olla menemättä perheellisenä ja lapsettoman sisaruksen pitäisi sitten mennä paikalle. 

Huokaus, en ole kuullut, enkä ole ajatellutkaan. Aika hyvin vääristit viestini. Yritin vain tulkita ap:n viestiä. Ymmärsin, että ap tarkoitti, että tuolla lapsella ei ole edes perhettä tekosyynä.

Näin, viestejä voidaan tulkita niin monesta näkökulmasta. Ei ole pelkästään tahtokysymys lähteä katsomaan kuolevaa vanhempaansa, jos on pieniä lapsia. Olin itse tuollaisessa tilanteessa vuosia sitten. Olisin halunnut mennä äidin luokse vaikka joka viikonloppu, mutta se oli kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa sula mahdottomuus, kun matkaa oli välissä yli 500 km. Aina, kun äidin luota lähdin, oli tunne, että tämä oli viimeinen tapaaminen. Välillä lapset olivat mukana, välillä isän kanssa kotona. Mutta tämän kokemuksen jälkeen sanon kyllä, että "lapsellisilla" voi olla ihan käytännön ongelmia käyntien järjestelemisissä vaikka tahtoa olisikin.

Ja niin voi olla lapsettomallakin (niin uskomattomalta kuin  se  voi kuulostaakin lapsikuplassaan elävästä, että lapsettomalla voi olla sidoksia ja vastuita). 

Entä jos vanhempi käskee kuolinvuoteella lapsensa poistua? Sellaistakin tapahtuu.

Ei kuulu ulkopuolisille, miksi ap jeesustelet täällä muiden asioilla joista et selkeästi tiedä tarpeeksi puhuaksesi niistä? Itse esimerkiksi kärsin burn outista ja post-traumaattisesta stressireaktiosta ja olen näinollen niin herkillä että pystyäkseni arjessa kiinni mitään ylimääräistä pahaa ei voi tapahtua tai suostun raiteilta. Kaltaisesi v*tun opettavainen viisastelija saa elämäni viikkokausiksi helposti sekaisin koska aina tietää miten ihmisten on oikein toimia.

Rakkautta, lämpöä, suojaa ja hyvää kohtelua alusta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hieman mutkikkaasti ap on tätä tarinaansa kertonutkin? Miksei voi sanoa, että aikuinen tytär/ poika , ei tule katsomaan kuolevaa isäänsä/ äitiään, joka sairastui syöpään/ sydäninfarktiin/ aivohalvaukseen? Kun yksityiskohdat puuttuvat, alkaa helposti vaikuttaa vedätykseltä? Sorry vaan :(

Ap voisi täällä harjoitella selkeämpää kerrontaa, että voi tyttärelleen/pojalleen kertoa asian selkeästi, mistä on kysymys.

Krhm, minusta tuntuu siltä ettei Ap halua levitellä täällä liikaa yksityiskohtia puolisonsa voinnista. Hän on varmaan kertonut niistä kohteliaasti jälkeläiselleen, jonka pitäisi älytä tehdä asiasta omat johtopäätöksensä eli toimia. Yhden tekstiviestin lähettämiseen ei mene paljoa aikaa. Kertoo vain onko tulossa vaiko ei ole tulossa. Sillä selvä!

Eihän ap ole sanonut, että olisi kertonut lapselleen, mistä tarkemmin ottaen on kyse. Mistä sen voi tietää, kuinka "vakavasta" asiasta on kyse, kun sitä "olisi korkea aika tulla" -mantraa on voitu ilmaista ties kuinka kauan ja ties millä vakavilla verukkeilla. On se kumma, ettei äiti voi kertoa lapselleen, mikä yhtäkkinen kuolemansairaus isään on iskenyt. Miksi sitä tietoa pitää pantata ja kuinka kauan?

Mistä käy ilmi etteikö hän olisi niin tehnyt?

Ketjussa on kertonut, ettei kerro, vaikka sitä suoraan ei sano. Sanoo vain tyyliin että nyt olisi aika tulla. Mitä se tarkoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?

Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.

Kyllä perheelliset pääsevät kuolinvuoteelle ja jopa hautajaisiinkin. Vai oletko kuullut, että on yleistä jättää hautajaiset väliin lasten vuoksi? Joitain asioita vaan tehdään, oli lapsia tai ei ja tässä tapauksessa lapset ovat onneton tekosyy. Kuulostaa ihan siltä, että ap:n mielestä hänen on ok olla menemättä perheellisenä ja lapsettoman sisaruksen pitäisi sitten mennä paikalle. 

Huokaus, en ole kuullut, enkä ole ajatellutkaan. Aika hyvin vääristit viestini. Yritin vain tulkita ap:n viestiä. Ymmärsin, että ap tarkoitti, että tuolla lapsella ei ole edes perhettä tekosyynä.

Näin, viestejä voidaan tulkita niin monesta näkökulmasta. Ei ole pelkästään tahtokysymys lähteä katsomaan kuolevaa vanhempaansa, jos on pieniä lapsia. Olin itse tuollaisessa tilanteessa vuosia sitten. Olisin halunnut mennä äidin luokse vaikka joka viikonloppu, mutta se oli kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa sula mahdottomuus, kun matkaa oli välissä yli 500 km. Aina, kun äidin luota lähdin, oli tunne, että tämä oli viimeinen tapaaminen. Välillä lapset olivat mukana, välillä isän kanssa kotona. Mutta tämän kokemuksen jälkeen sanon kyllä, että "lapsellisilla" voi olla ihan käytännön ongelmia käyntien järjestelemisissä vaikka tahtoa olisikin.

Ja niin voi olla lapsettomallakin (niin uskomattomalta kuin  se  voi kuulostaakin lapsikuplassaan elävästä, että lapsettomalla voi olla sidoksia ja vastuita). 

Niin, en elänyt missään "lapsikuplassa", vaan kävin normaalisti kokopäivätöissä. Ei siihen elämään tietysti sopinut mitään harrastuksia eikä muita vastuita. Kuulisin ihan mielelläni, millaisia vastuita ja sidoksia tarkoitat työn lisäksi, mitä lapsettomalla voi olla?  Jos minulla olisi tuolloin ollut joku esim aikaa vievä harrastus, olisin ilman muuta pannut sen hetkeksi sivuun ja mennyt äidin luokse vaikka asumaan pieneksi aikaa. Olisin voinut ottaa työstä vaikka palkatonta virkavapaata, mutta pienistä lapsista on vaikea ottaa virkavapaata.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vanhempi käskee kuolinvuoteella lapsensa poistua? Sellaistakin tapahtuu.

Harvemmin kai sellaista tapahtuu? En ole ikinä kuullut sellaisesta tosielämässä.