Lue keskustelun säännöt.
Miksei perheetön aikuinen ihminen mene katsomaan kuolemaa tekevää vanhempaansa?
13.01.2017 |
Vaikka on pyydetty tulemaan. Kotoa on aikuiselle lapselle annettu materiaalista ja rahallista tukea niin paljon kuin mahdollista. Miksi on mahdotonta tulla käymään lapsuudenkodissa siinä vaiheessa kun vanhempi voi vielä elossa ollessaan jättää hyvästi?
Kommentit (172)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman mutkikkaasti ap on tätä tarinaansa kertonutkin? Miksei voi sanoa, että aikuinen tytär/ poika , ei tule katsomaan kuolevaa isäänsä/ äitiään, joka sairastui syöpään/ sydäninfarktiin/ aivohalvaukseen? Kun yksityiskohdat puuttuvat, alkaa helposti vaikuttaa vedätykseltä? Sorry vaan :(
Ap voisi täällä harjoitella selkeämpää kerrontaa, että voi tyttärelleen/pojalleen kertoa asian selkeästi, mistä on kysymys.
Krhm, minusta tuntuu siltä ettei Ap halua levitellä täällä liikaa yksityiskohtia puolisonsa voinnista. Hän on varmaan kertonut niistä kohteliaasti jälkeläiselleen, jonka pitäisi älytä tehdä asiasta omat johtopäätöksensä eli toimia. Yhden tekstiviestin lähettämiseen ei mene paljoa aikaa. Kertoo vain onko tulossa vaiko ei ole tulossa. Sillä selvä!
Eihän ap ole sanonut, että olisi kertonut lapselleen, mistä tarkemmin ottaen on kyse. Mistä sen voi tietää, kuinka "vakavasta" asiasta on kyse, kun sitä "olisi korkea aika tulla" -mantraa on voitu ilmaista ties kuinka kauan ja ties millä vakavilla verukkeilla. On se kumma, ettei äiti voi kertoa lapselleen, mikä yhtäkkinen kuolemansairaus isään on iskenyt. Miksi sitä tietoa pitää pantata ja kuinka kauan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lapsellesi vanhemman todellisesta tilasta, äläkä "uhkaillen", että on korkea aika tulla. Jätä pois kaikki ylimielinen asenne. Anna tilaa lapselle olla kahdestaan vanhempansa kanssa.
En ole uhkaillut enkä ole ollut ylimielinen. Hyvin asiallisesti olen kertonut hänelle tilanteesta sekä tekstiviestissä että sähköpostissa. Millä minä edes voisin häntä uhata? Kuolema tulee kun on tullakseen. Joillakin äkkiä ja joillakin kituuttaen.
Jouluna lapsi oli jonkun kaverinsa luona viettämässä joulua.
Miksi lapsi ei käynyt jouluna luonanne? Tuntuu, että jätät jotain oleellista kertomatta.
Mistä vanhempi voi tietää aikuisen lapsensa tyttö- tai poikakaverit?
Täh? Eihän se ole oleellista. Vaan että mikä siellä lapsuudenkodissa on sellaista, mikä loitottaa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
syitä voi olla niin monia. Veikkaan että ap itse parhaiten tietää, muttei ns. uskalla katsoa liian lähelle, sokea piste.
Mun vanhemmat olivat ja ovat monella tavalla aika paskoja vanhempia, mutten silti pystyisi tekemään noin. Aikuisena yleensä tulee armolliseksi ja ymmärtää ne omat vanhempansa rikkinäisinä ja vajavaisina ja voi antaa paljonkin anteeksi... Joten kyllähän tuo ap:n tarina oudolta vaikuttaa, mutta ei mitenkään ainutlaatuinen kuitenkaan. Opetushan siinä on meille kaikille: kannattaa pitää niitä suhteita lähimpiin kunnossa tässä ja nyt, kuoleman hetkellä se voi olla myöhäistä ja vaikka sitten sovinto tulisikin ennen lähtöä, niin aikaa ja vuosia on mennyt hukkaan ilman läheisyyttä, joka olisi voinut olla.
Tämä! Meillä on rikkinäinen perhe ja ymmärsin vanhemmaksi tultuani vanhempien vajavaisuuden ja myös syyt niihin. Ongelmaksi muodostui, ettei vanhempani halunneet ymmärtää, miksi kohtelivat ja edelleen kohtelevat lapsiaan kaltoin. Odotan edelleen, että alkaisivat jotain ymmärtämään, jotta edes jonkinlainen ihmisyys saavutettaisiin vanhempien ja lasten välisissä suhteissa. Yritän tappiin asti ja vaikka sitten siellä kuolinvuoteellakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lapsellesi vanhemman todellisesta tilasta, äläkä "uhkaillen", että on korkea aika tulla. Jätä pois kaikki ylimielinen asenne. Anna tilaa lapselle olla kahdestaan vanhempansa kanssa.
En ole uhkaillut enkä ole ollut ylimielinen. Hyvin asiallisesti olen kertonut hänelle tilanteesta sekä tekstiviestissä että sähköpostissa. Millä minä edes voisin häntä uhata? Kuolema tulee kun on tullakseen. Joillakin äkkiä ja joillakin kituuttaen.
Jouluna lapsi oli jonkun kaverinsa luona viettämässä joulua.
Miksi lapsi ei käynyt jouluna luonanne? Tuntuu, että jätät jotain oleellista kertomatta.
Mistä vanhempi voi tietää aikuisen lapsensa tyttö- tai poikakaverit?
Täh? Eihän se ole oleellista. Vaan että mikä siellä lapsuudenkodissa on sellaista, mikä loitottaa lapsen.
Oletteko te aikuiset sinkut aina vanhempienne luona jouluisin? Kukaan ei bailaa kaverien kanssa jouluna?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lapsellesi vanhemman todellisesta tilasta, äläkä "uhkaillen", että on korkea aika tulla. Jätä pois kaikki ylimielinen asenne. Anna tilaa lapselle olla kahdestaan vanhempansa kanssa.
En ole uhkaillut enkä ole ollut ylimielinen. Hyvin asiallisesti olen kertonut hänelle tilanteesta sekä tekstiviestissä että sähköpostissa. Millä minä edes voisin häntä uhata? Kuolema tulee kun on tullakseen. Joillakin äkkiä ja joillakin kituuttaen.
Jouluna lapsi oli jonkun kaverinsa luona viettämässä joulua.
Miksi lapsi ei käynyt jouluna luonanne? Tuntuu, että jätät jotain oleellista kertomatta.
Mistä vanhempi voi tietää aikuisen lapsensa tyttö- tai poikakaverit?
Täh? Eihän se ole oleellista. Vaan että mikä siellä lapsuudenkodissa on sellaista, mikä loitottaa lapsen.
Oletteko te aikuiset sinkut aina vanhempienne luona jouluisin? Kukaan ei bailaa kaverien kanssa jouluna?
Bailaatteko te perheelliset aina jouluisin? En ole bailannut yhtään joulua, en nuorena enkä vanhempana, en perheellisenä enkä perheettömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lapsellesi vanhemman todellisesta tilasta, äläkä "uhkaillen", että on korkea aika tulla. Jätä pois kaikki ylimielinen asenne. Anna tilaa lapselle olla kahdestaan vanhempansa kanssa.
En ole uhkaillut enkä ole ollut ylimielinen. Hyvin asiallisesti olen kertonut hänelle tilanteesta sekä tekstiviestissä että sähköpostissa. Millä minä edes voisin häntä uhata? Kuolema tulee kun on tullakseen. Joillakin äkkiä ja joillakin kituuttaen.
Jouluna lapsi oli jonkun kaverinsa luona viettämässä joulua.
Miksi lapsi ei käynyt jouluna luonanne? Tuntuu, että jätät jotain oleellista kertomatta.
Mistä vanhempi voi tietää aikuisen lapsensa tyttö- tai poikakaverit?
Täh? Eihän se ole oleellista. Vaan että mikä siellä lapsuudenkodissa on sellaista, mikä loitottaa lapsen.
Oletteko te aikuiset sinkut aina vanhempienne luona jouluisin? Kukaan ei bailaa kaverien kanssa jouluna?
Kai se riippuu perhesuhteista ja joulutavoista. Itse kävin bailaaja-sinkkuna jouluisin kotona. Myöhemmin välit huononivat vanhempiini, enkä enää vastannut narsistiäidin soittoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä, kun herätään vasta kuolinvuoteella, että ai niin ne lapset. Kannattaisi panostaa eläessään hyviin väleihin lastensa kanssa, niin ei ole ongelmaa siellä kuolinvuoteellakaan.
Emme ole riidelleet. Olemme kuunnelleet aina hyvin herkällä korvalla lapsen tarpeita. Näköjään sekään ei ole sitten ollut riittävästi.
No miksi et sitten kysy suoraan lapselta, miksi ei tule ja myös kerro, että olisi kovasti toivottu vieras.
Olen yrittänyt ottaa yhteyttä puhelimella ja sähköpostilla ja kertonut, että nyt olisi korkea aika tulla. En voi nyt jättää puolisoani yksin tässä tilanteessa ja lähteä etsimään lastani.
Eikö sua kiinnostanut aikaisemmin etsiä lastasi, joka ei vastannut teille soittoihin tai viesteihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nfhvbn kirjoitti:
Loppujen lopuksi ihminen on yksin, myös kuollessaan. Voi kyllä lasta kaduttaa myöhemmin jos ei käy hyvästelemässä isää tai äitiä tämän eläessä.
Riippuu myös missä kunnossa potilas on. Jos on tajuton tai ahdistuskohtauksessa, niin eipä siinä hyvästelystä mitään tule.
Vierailija kirjoitti:
Ajatus vanhemman kuolemasta oli liian epämukava, ja siksi en mennyt. Tämä samainen vanhempi pakotti minut aikanaan isoäitini kuolinvuoteelle, ja se oli kamala kokemus. Hengityslaitteissa vaivalloisesti rahiseva vanhus, hyi olkoon. Vanhempani kuolemasta on viisi vuotta, eikä ole kyllä kaduttanut, jos nyt en asialla ylpeilekään. Mietin kyllä tätä, kun palstalla tulee puheeksi, että lapsia kannattaa hankkia, ettei sitten kuole yksin... Kyllä vain jokainen meistä on kuoleman hetkellä yksin, enemmän tai vähemmän.
Ei ole oikein pakottaa kuolevan vierelle ja varsinkaan siinä vaiheessa kun kuoleva ei enää tajua mitään ympäristöstään. Silti olen sitä mieltä, ettei kenenkään pidä kuolla yksin. Ennen piti sairaalassa olla kuolevan vierellä "kuoletteja" kaiken aikaa, joka valvoi vieressä ja piti kädestä tms.. siihen aikaan ei jätetty kuolevaa ( silloin kun tiedettiin lähestyvä kuolema) yksin ja "kuolettajan toimi" oli yleensä sairaanhoidon opiskelijoilla. Itse olin monet kerrat ja oli hyvä kokea kuolema ja kuoleva. Nykyään moni joutuu kuolemaan yksin ja sellaista kuolemaa en toivoisi kenellekään. Olen valvonut kuolevan isäni luona kuolinhetkeen saakka ( olin vieressä ja pidin kädestä) ja sen jälkeen ei enää oma kuolema ole pelottanut, paitsi jos lähden yksin. ( terv sh, eläkeläinen nyt)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät vaan ole herttaisia vanhuksia.Jotkut ovat yksiä kyrpiä niin kauan kuin henki pihisee eivätkä koskaan muuta ole olleetkaan
Asuin silloin ulkomailla ja kutsu tuli niin myöhään ja kuolema niin yllättäen, että en ehtinyt ajoissa perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oman kestokyvyn raja voi jollakin mennä siinä, ettei halua olla läsnä vanhemman kuolinhetkellä tai nähdä omaa vanhempaansa kuolleena. Suhde vanhempaan voi silti olla läheinen ja tiivistä yhteydenpitoa voi olla ihan loppumetreille asti.
Ei kaikki edes halua läheisiään vierelleen kuoleman hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman mutkikkaasti ap on tätä tarinaansa kertonutkin? Miksei voi sanoa, että aikuinen tytär/ poika , ei tule katsomaan kuolevaa isäänsä/ äitiään, joka sairastui syöpään/ sydäninfarktiin/ aivohalvaukseen? Kun yksityiskohdat puuttuvat, alkaa helposti vaikuttaa vedätykseltä? Sorry vaan :(
Ap voisi täällä harjoitella selkeämpää kerrontaa, että voi tyttärelleen/pojalleen kertoa asian selkeästi, mistä on kysymys.
Krhm, minusta tuntuu siltä ettei Ap halua levitellä täällä liikaa yksityiskohtia puolisonsa voinnista. Hän on varmaan kertonut niistä kohteliaasti jälkeläiselleen, jonka pitäisi älytä tehdä asiasta omat johtopäätöksensä eli toimia. Yhden tekstiviestin lähettämiseen ei mene paljoa aikaa. Kertoo vain onko tulossa vaiko ei ole tulossa. Sillä selvä!
No pahaa pelkää, että on kertonut tytölleen/pojalleen yhtä ympäripyöreästi, mitä tännekin. Enkä usko, että kukaan tunnistaisi, jos sanoisi asiat suoraan täälläkin. Palstalla käy kuitenkin ihmisiä ympäri Suomea.
Tämä tietojen nyhtäminen herättää epäilykset provosta, vai mitä ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja perheettömyys liittyy asiaan miten?
Todnäk. vaikka siten, ettei tarvitsisi edes raahata lapsia mukaan, ei tarvitsisi järjestää lastenhoitokuvioita uusiksi tms. Yksinelävän nyt vain on helpompi matkustaa.
Älä jaksa. Sitä joko haluaa mennä katsomaan kuolevaa vanhempaansa tai sitten ei. Lapset eivät todellakaan vaikuta siihen tai sitten sitä halua ei ihan kovin paljon ollut alun alkaenkaan. Ihan yhtä hyvin sillä perheettömällä voi olla vaikka varvas kipeänä.
Kyllä se on kasvatuskysymys. Onko lapsi luistellut ikävistä velvoitteista vanhemman avustuksella tähän asti? Minun mummoni kuoli kun olin 11 ja 16 ja kyllä meidät nuoret vaan velvoitettiin vierailemaan molempien mummojen luona, siis suht säännöllisesti. Mutta jos ei ole opetettu että iläihmiselläkin on tunteet niin eipä sitä sitten enää ehkä voi kuolinvuoteeltaan huudella..
Totta kai se on hirvittävän vaikeaa kohdata kuoleva rakas mutta ei elämän aina kuulu olla helppoa, kyllä sitä pitäisi pakottautua sen kuolevan vanhemman viimeiset asia kuulemaan ja hänen pelkojaan lieventämään.
Huvittaa vähän lisääntyjien moraalipaniikki tässä ketjussa. Kyllähän sitä nyt pitää tulla kuolinvuoteelle, kun on niin oltu hyviä vanhempia, kasvatettu ja annettu rahaa ja rakkautta. Menikö parinkymmenen vuoden työ reisille, kun lapsi ei haluakaan elää vanhemman tahdon mukaisesti? :D
Vierailija kirjoitti:
Vaikka on pyydetty tulemaan. Kotoa on aikuiselle lapselle annettu materiaalista ja rahallista tukea niin paljon kuin mahdollista. Miksi on mahdotonta tulla käymään lapsuudenkodissa siinä vaiheessa kun vanhempi voi vielä elossa ollessaan jättää hyvästi?
Koska on ollut huonot vanhemmat ja kaamea lapsuus. Minä en ole nähnyt äitiäni 30 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hieman mutkikkaasti ap on tätä tarinaansa kertonutkin? Miksei voi sanoa, että aikuinen tytär/ poika , ei tule katsomaan kuolevaa isäänsä/ äitiään, joka sairastui syöpään/ sydäninfarktiin/ aivohalvaukseen? Kun yksityiskohdat puuttuvat, alkaa helposti vaikuttaa vedätykseltä? Sorry vaan :(
Ap voisi täällä harjoitella selkeämpää kerrontaa, että voi tyttärelleen/pojalleen kertoa asian selkeästi, mistä on kysymys.
Krhm, minusta tuntuu siltä ettei Ap halua levitellä täällä liikaa yksityiskohtia puolisonsa voinnista. Hän on varmaan kertonut niistä kohteliaasti jälkeläiselleen, jonka pitäisi älytä tehdä asiasta omat johtopäätöksensä eli toimia. Yhden tekstiviestin lähettämiseen ei mene paljoa aikaa. Kertoo vain onko tulossa vaiko ei ole tulossa. Sillä selvä!
Eihän ap ole sanonut, että olisi kertonut lapselleen, mistä tarkemmin ottaen on kyse. Mistä sen voi tietää, kuinka "vakavasta" asiasta on kyse, kun sitä "olisi korkea aika tulla" -mantraa on voitu ilmaista ties kuinka kauan ja ties millä vakavilla verukkeilla. On se kumma, ettei äiti voi kertoa lapselleen, mikä yhtäkkinen kuolemansairaus isään on iskenyt. Miksi sitä tietoa pitää pantata ja kuinka kauan?
Mistä käy ilmi etteikö hän olisi niin tehnyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita lapsellesi vanhemman todellisesta tilasta, äläkä "uhkaillen", että on korkea aika tulla. Jätä pois kaikki ylimielinen asenne. Anna tilaa lapselle olla kahdestaan vanhempansa kanssa.
En ole uhkaillut enkä ole ollut ylimielinen. Hyvin asiallisesti olen kertonut hänelle tilanteesta sekä tekstiviestissä että sähköpostissa. Millä minä edes voisin häntä uhata? Kuolema tulee kun on tullakseen. Joillakin äkkiä ja joillakin kituuttaen.
Jouluna lapsi oli jonkun kaverinsa luona viettämässä joulua.
Miksi lapsi ei käynyt jouluna luonanne? Tuntuu, että jätät jotain oleellista kertomatta.
Mistä vanhempi voi tietää aikuisen lapsensa tyttö- tai poikakaverit?
Täh? Eihän se ole oleellista. Vaan että mikä siellä lapsuudenkodissa on sellaista, mikä loitottaa lapsen.
Oletteko te aikuiset sinkut aina vanhempienne luona jouluisin? Kukaan ei bailaa kaverien kanssa jouluna?
Tai lomalla ulkomailla.
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa vähän lisääntyjien moraalipaniikki tässä ketjussa. Kyllähän sitä nyt pitää tulla kuolinvuoteelle, kun on niin oltu hyviä vanhempia, kasvatettu ja annettu rahaa ja rakkautta. Menikö parinkymmenen vuoden työ reisille, kun lapsi ei haluakaan elää vanhemman tahdon mukaisesti? :D
Mitä niille lapsukaisille pitää sitten antaa jos haluaa kuolla läheistensä ympäröimänä.
Niin, kumpi on kivempaa eli lähteäkö baariin vaiko tulevan vainajan kättä pitelemään? Voihan sillä lapsella olla muutenkin putki päällä ja jättää sen vuoksi vastaamatta.