Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama tilanne, paitsi ollaan vielä yhdessä. Ja kotoa löytyy myös uhmaikäinen 2-vuotias. Mies käy töissä ja harrastuksissa. Olen todella väsynyt, mutta riitelyksi menee aina, jos mainitsenkaan asiasta. Olenhan sentään "äitiyslomalla".
Haaveilen erosta, kunhan lapset ovat isompia. Nyt vaan alistin tilanteeseen ja keskityn täysin lapsiini.
Kannattaa erota ennemmin silloin ku lapset on pieniä. Silloin ne kasvaa siihen tilanteeseen ja pitävät sitä luonnollisena. Isompana ero rikkoo lasta ja aiheuttaa ikävää paljon enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kuulostat kyllä aika hirveältä. Hae jostain apua uupumukseesi. Kaikille helpompaa, ettei tarvitse katsella jota kuta kuka on aina naama väärinpäin - myös sinulle itsellesi. Turha olla katkera miehen "vapaudesta", jos ja kun ero on yhteinen päätös ja myös sinun vastuullasi. Mutta niin tai näin, apuahan tunnut tarvitsevan...
Haista vittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Se, ettei suostu toiselle sylkykupiksi, ei tarkoita sitä etteikö isät ymmärrä. Kyllä se on ihan molemminpuoleista sen kunnioituksen ja arvostuksen oltava, oli se tilanne mikä hyvänsä.
Isän tulee auttaa kotona äitiä lasten ja kodinhoidossa, se on selvä. On myös totta, että tämä asia on vielä monelta osin naisille epätasa-arvoinen, mutta etenkin Suomessa on tähän koko ajan tulossa muutosta.
Mutta silti, se, ettö äidillä on rankkaa ja hormonit heittää, ei anna oikeutta kohdella isää ihan miten vaan.
Särähtää aina korvaan tuo, "isä auttaa lastenhoidossa" . Kyllä ne lapset on ihan isän vastuualuetta yhtälailla. Eli isä hoitaa lapsia ja kotia kotona ollessaan. Ei isä ole mikään apuri, vaan lapsen huoltaja, jolla on yhtälailla vastuu ja oikeus hoitaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun lapsella kerran on isä, niin miksi hän ei voisi hoitaa välillä omaa lastaan ihan yksinään niin, että äiti saisi omaa aikaa? Tätä en ymmärrä. Mies on tehnyt loistavan diili, kun tulee kolme kertaa viikossa 'katsomaan' omaa lastaan, ja sinä olet siinä turvana. Jos et halua antaa lasta yöksi, niin sopikaa niin, että lähdet vaikka pariksi tunniksi tekemään joitain kodin ulkopuolelle tai vaikka nukut. Tai mues vie lapsen vaunuissa ulkoilemaan. Ja miksei mies voisi hakea lasta vaikka lauantaisin aamulla luokseen ja tuoda yöksi sinulle, jos et halua antaa lasta yöksi/mies vielä ottaa. On muuten aika karhunpalvelus se, ettei isä saa olla lapsen kanssa kahden.
On muuten tosi turhauttavaa sekin, kun kuulee miesten kertovan, ettei vaimo luota heidän lastenhoitokykyyn tai vaimon mielestä ei osaa tehdä mitään oikein. Kyllähän näitä äitejä on, jotka soittaa töistä kymmene kertaa päivän mittaan kotiin, että 'pitäisikö minun jo tulla, selviätkö varmasti, puithan lapselle paidan ennen kuin menitte ulos'. Minulla kyllä palaisi hermo siihen, jis joku tuolla tavalla tekemisiäni kyttäisi. Enkä minä edes tekisi lapsia sellaisen miehen kanssa, jolle en hänen omaa lastaan uskaltaisi jättää yksin hoidettavaksi. Kyllä miehestä näkee jo ennen lapsen syntymää, että kykeneekö hän hoitamaan lapsia.
Kyllä nelikuukautisen voi jättää jo viikonlopuksi isän hoitoon. Avautuu siinä isänkin silmät.
Mitäs tähän sanoo palstan periaatemeuhkaajat, joiden mukaan lapsi voi olla poissa pääasiallisen hoitajan luota niin monta yötä kuin on ikävuosia? Ja että yhdenkin yön jälkeen lapsi traumatisoituu hylkäyksestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
Tässä on kuultu vain yksi puoli tarinasta. Ap itse sanoi, että asuessaan yhdessä mies hoiti lasta töiden jälkeen. Työelämäkin on todella raskasta, joten mitä tuon miehen olisi pitänyt vielä tehdä? Jos on uupunut, pitää hakea apua, sillä ei se työssäkäyväkään jaksa venyä loputtomiin töiden ja lastenhoidon lisäksi. Haluaisin tietää, miten tämä tilanne on mennyt toisen osapuolen kertomana.
Että isälle riittää 8 tunnin työpäivä, ettei vaan rasitu - mutta äidin pitää venyä vauvanhoitajana ympäri vuorokauden?
Työpäivä JA vauvan hoitaminen. Emme taida lukea samaa aloitusta?
Äiti se kuitenkin on joka yöllä herää hyssyttämään pahimmillaan vartin välein. Aamulla on todella levännyt olo!! Ja isä vielä sanoo, että olipa rauhallinen yö, kun ei herää vaikka pommi putoaisi viereen..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Se, ettei suostu toiselle sylkykupiksi, ei tarkoita sitä etteikö isät ymmärrä. Kyllä se on ihan molemminpuoleista sen kunnioituksen ja arvostuksen oltava, oli se tilanne mikä hyvänsä.
Isän tulee auttaa kotona äitiä lasten ja kodinhoidossa, se on selvä. On myös totta, että tämä asia on vielä monelta osin naisille epätasa-arvoinen, mutta etenkin Suomessa on tähän koko ajan tulossa muutosta.
Mutta silti, se, ettö äidillä on rankkaa ja hormonit heittää, ei anna oikeutta kohdella isää ihan miten vaan.Särähtää aina korvaan tuo, "isä auttaa lastenhoidossa" . Kyllä ne lapset on ihan isän vastuualuetta yhtälailla. Eli isä hoitaa lapsia ja kotia kotona ollessaan. Ei isä ole mikään apuri, vaan lapsen huoltaja, jolla on yhtälailla vastuu ja oikeus hoitaa lasta.
On vastuu ja nimenomaan oikeus, mutta kyllähän se faktaa on, että yleensä lapsen hoidosta ensimmäisen puolen vuoden aikana vastaa enimmäkseen äiti. Isä ei pysty imettämään ja jonkun on käytävä töissä, kun toinen hoitaa lasta kotona. Vain sosiaalitapauksissa molemmat vanhemmat voivat olla kotona ja teoriassa osallistua yhtä paljon. Ja tapauksissa missä äiti ei voi imettää, tai kuolee esim. synnytyksessä, mutta tietääkseni neuvola edelleen kannustaa imettämisen yrittämiseen, koska rintaruokinta on edelleenkin vauvalle sitä parhainta mahdollista ravintoa. Ja sitä ei mies voi tarjota.
Minä en kyllä montaa kuukautta jaksaisi ymmärtää miestä joka huomauttelisi minulle koko ajan pikkujutuista ja olisi vittuuntunut ja vihainen. Kamalaa elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokemusta on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
Tässä on kuultu vain yksi puoli tarinasta. Ap itse sanoi, että asuessaan yhdessä mies hoiti lasta töiden jälkeen. Työelämäkin on todella raskasta, joten mitä tuon miehen olisi pitänyt vielä tehdä? Jos on uupunut, pitää hakea apua, sillä ei se työssäkäyväkään jaksa venyä loputtomiin töiden ja lastenhoidon lisäksi. Haluaisin tietää, miten tämä tilanne on mennyt toisen osapuolen kertomana.
Että isälle riittää 8 tunnin työpäivä, ettei vaan rasitu - mutta äidin pitää venyä vauvanhoitajana ympäri vuorokauden?
Työpäivä JA vauvan hoitaminen. Emme taida lukea samaa aloitusta?
Äiti se kuitenkin on joka yöllä herää hyssyttämään pahimmillaan vartin välein. Aamulla on todella levännyt olo!! Ja isä vielä sanoo, että olipa rauhallinen yö, kun ei herää vaikka pommi putoaisi viereen..
Niin puhutko nyt omasta vai ap:n miehestä(en nähnyt aloituksessa tällaista kuvausta)? Jos omastasi, niin tajuatko, että kaikki miehet eivät ole sinun lusmusi kaltaisia?
Lapsellisen miehen vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis ovatko nämä "ei ihme että lähti jos ämmä on naama norsunvitulla koko ajan"-vastaajat miehiä vai trolleja? Naisen hormonitoiminta on viturallaan monta kuukautta raskauden jälkeen ja vauva-arki ensisynnyttäjälle on todella haastavaa ja stressaavaa, kun ei ole mitään aikaisempaa kokemusta vauvan hoitamisesta ja käytöksestä. Soppaan kun lisätään nitisevä, itsekeskeinen mies joka ei edes yritä ymmärtää äidin uupumista, niin sotku on valmis. Suomessa saisi tulla pakotettu vauvavapaa molemmille vanhemmille ettei vauvanhoito olisi aina vain naisen vastuulla samalla kun mies mankuu huomiota vauvan kanssa kilpaa kuin mikäkin pikkupoika. Neuvoloissakin isälle saisi painottaa enemmän isän roolia vauva-arjessa jotta nämä tietäisivät mitä on luvassa.
Mä oon sietänyt juuri tuota sotkua nyt kaksi ja puoli vuotta kaksosten kanssa, nyt on oikeesti voimat lopussa.. Mitä mä teen?
Varaat matkan. Itsellesi. Ja sit vaan lähdet. Toki varoita sotkuasi etukäteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
No mitä sen miehen sitten pitäisi tehdä? Ja miksi äiti ei jätä lasta miehelle yksin hoidettavaksi ja ota sitä omaa aikaa? Aloituksesta ei kyllä käy esille mitään sellaista, että miehesi siihen suostuisi. Liekö aloittaja edes ehdottanut tätä...
Sen pitäisi laskeutua alas sieltä norsunluutornistaan, ottaa hoitovastuu itse siittämästään lapsestaan, auttaa äitiä, ymmärtää että toinen ei ole aina rationaalisimmillaan ja parhaimmillaan, lopettaa puolen tunnin natkutukset jostain aivan mitättömistä (jos siihen riittää ap:n kertoma syy, niin vika on kyllä äijässä) ja päästää ap nukkumaan. Toisekseen äijä voisi lopettaa kitinän siitä miten palaisi ap:n kanssa yhteen jos se ei olisi niin negatiivinen - maailman klassisin itsekeskeisen idiootin mantra tilanteeseen jossa on itse ollut osallisena. Aja toinen nurkkaan ja itke sen jälkeen kun se ei uskalla tulla kusellekaan sieltä. Äijä voisi pitää patansa kiinni, laittaa kätensä vauvanpaskaan, valvoa pari yötä ja puhua sen jälkeen tollasia. Toi on ihan suoranaista henkistä väkivaltaa, ja kummasti tämän näkee nyt kun on itse valvonut muutaman kuukauden vauvan kanssa. Jos mieheni olisi tuollainen uivelo, niin olisin ihmeissäni.
Mun mies on tuo itsekeskeinen uivelo (kauniisti sanottuna!).
Vierailija kirjoitti:
Kokemusta on kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
Tässä on kuultu vain yksi puoli tarinasta. Ap itse sanoi, että asuessaan yhdessä mies hoiti lasta töiden jälkeen. Työelämäkin on todella raskasta, joten mitä tuon miehen olisi pitänyt vielä tehdä? Jos on uupunut, pitää hakea apua, sillä ei se työssäkäyväkään jaksa venyä loputtomiin töiden ja lastenhoidon lisäksi. Haluaisin tietää, miten tämä tilanne on mennyt toisen osapuolen kertomana.
Että isälle riittää 8 tunnin työpäivä, ettei vaan rasitu - mutta äidin pitää venyä vauvanhoitajana ympäri vuorokauden?
Työpäivä JA vauvan hoitaminen. Emme taida lukea samaa aloitusta?
Äiti se kuitenkin on joka yöllä herää hyssyttämään pahimmillaan vartin välein. Aamulla on todella levännyt olo!! Ja isä vielä sanoo, että olipa rauhallinen yö, kun ei herää vaikka pommi putoaisi viereen..
Niin puhutko nyt omasta vai ap:n miehestä(en nähnyt aloituksessa tällaista kuvausta)? Jos omastasi, niin tajuatko, että kaikki miehet eivät ole sinun lusmusi kaltaisia?
Omasta ja ehkä myös ap:n? Ainakin ymmärrän hänen fiiliksiä todella hyvin, jos näin on! Tsemppiä hänelle ja kaikille kohtalo tovereille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulin vaan kertomaan niille jotka ihmettelee väsymystä yhden vauvan kanssa tyyliin "nukkuvat 16 h vrk, makaavat ja kakkivat vaan, tylsäähän se vaan on ja uusi vastuuhan siinä vaan painaa." Mä viisastuin kun sain esikoiseni: Nukkui se tosiaan n. 16 h. / vrk MUTTA max 20 min kerrallaan ja senkin vain sylissä tai liikkuvassa autossa. Muun ajan huusi joten kulki aina sylissä. Miettikääpä miten silloin nukutte, käytte suihkussa. Ja tätä kesti kuukausia. Taaperovaihe oli lastenleikkiä tuohon verrattuna. Toinen lapseni nukkui vaunuissa ja sängyssä pitkiä pätkiä, hereillä viihtyi sitterissä. Jos nuorimmainen olisi ainokainen ihmettelisin varmasti joidenkin äitien väsymystä ja kokisin olevani kovinkin onnistunut, jaksava ja taitava äiti noihin väsymystään valittavien rinnalla. En enää. Siperia opetti, vauvat ovat erilaisia, se varmasti vaikuttaa enemmän kuin äidin ominaisuudet. Jokainen äiti väsyy jos valvoo 4 kuukautta niin että pisin unijakso on suunnilleen 20 minuuttia. Vaikka tukiverkot välillä järjestävät mahdollisuuden äidille pidempään unijaksoon niin eipä sitä taas parin valvotun yön jälkeen edes muista juuri saaneensa apua...
Miksei mies ota heti hoitovapaata työstä, kun mahdollista ja äiti töihin heti, kun on mahdollista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Se, ettei suostu toiselle sylkykupiksi, ei tarkoita sitä etteikö isät ymmärrä. Kyllä se on ihan molemminpuoleista sen kunnioituksen ja arvostuksen oltava, oli se tilanne mikä hyvänsä.
Isän tulee auttaa kotona äitiä lasten ja kodinhoidossa, se on selvä. On myös totta, että tämä asia on vielä monelta osin naisille epätasa-arvoinen, mutta etenkin Suomessa on tähän koko ajan tulossa muutosta.
Mutta silti, se, ettö äidillä on rankkaa ja hormonit heittää, ei anna oikeutta kohdella isää ihan miten vaan.Särähtää aina korvaan tuo, "isä auttaa lastenhoidossa" . Kyllä ne lapset on ihan isän vastuualuetta yhtälailla. Eli isä hoitaa lapsia ja kotia kotona ollessaan. Ei isä ole mikään apuri, vaan lapsen huoltaja, jolla on yhtälailla vastuu ja oikeus hoitaa lasta.
On vastuu ja nimenomaan oikeus, mutta kyllähän se faktaa on, että yleensä lapsen hoidosta ensimmäisen puolen vuoden aikana vastaa enimmäkseen äiti. Isä ei pysty imettämään ja jonkun on käytävä töissä, kun toinen hoitaa lasta kotona. Vain sosiaalitapauksissa molemmat vanhemmat voivat olla kotona ja teoriassa osallistua yhtä paljon. Ja tapauksissa missä äiti ei voi imettää, tai kuolee esim. synnytyksessä, mutta tietääkseni neuvola edelleen kannustaa imettämisen yrittämiseen, koska rintaruokinta on edelleenkin vauvalle sitä parhainta mahdollista ravintoa. Ja sitä ei mies voi tarjota.
Totta, rintaruokintaa isä ei voi hoitaa, kaiken muun pystyy varmasti hoitamaan jos on tervejärkinen. Iltapesut esim. on hyvä hetki äidin hengähtää, isä voi vaikka laittaa vessan oven kiinni ja kehottaa äitiä menemään iltapalalle tai lenkille tai mitä vaan jos ei itse ymmärrä.
Et ymmärtänyt olla valittamatta ääneen.
Valita nyt sitten ääneen, ei häiritse ketään.
Vauvakin tykkää jos korkea ääni tyhjänpäiväisessä valituksessa.
Käy valittamassa kaikkialla kotipaikkakunnallasi, sinun valitustahan kaikki kuulla haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Se, ettei suostu toiselle sylkykupiksi, ei tarkoita sitä etteikö isät ymmärrä. Kyllä se on ihan molemminpuoleista sen kunnioituksen ja arvostuksen oltava, oli se tilanne mikä hyvänsä.
Isän tulee auttaa kotona äitiä lasten ja kodinhoidossa, se on selvä. On myös totta, että tämä asia on vielä monelta osin naisille epätasa-arvoinen, mutta etenkin Suomessa on tähän koko ajan tulossa muutosta.
Mutta silti, se, ettö äidillä on rankkaa ja hormonit heittää, ei anna oikeutta kohdella isää ihan miten vaan.Särähtää aina korvaan tuo, "isä auttaa lastenhoidossa" . Kyllä ne lapset on ihan isän vastuualuetta yhtälailla. Eli isä hoitaa lapsia ja kotia kotona ollessaan. Ei isä ole mikään apuri, vaan lapsen huoltaja, jolla on yhtälailla vastuu ja oikeus hoitaa lasta.
On vastuu ja nimenomaan oikeus, mutta kyllähän se faktaa on, että yleensä lapsen hoidosta ensimmäisen puolen vuoden aikana vastaa enimmäkseen äiti. Isä ei pysty imettämään ja jonkun on käytävä töissä, kun toinen hoitaa lasta kotona. Vain sosiaalitapauksissa molemmat vanhemmat voivat olla kotona ja teoriassa osallistua yhtä paljon. Ja tapauksissa missä äiti ei voi imettää, tai kuolee esim. synnytyksessä, mutta tietääkseni neuvola edelleen kannustaa imettämisen yrittämiseen, koska rintaruokinta on edelleenkin vauvalle sitä parhainta mahdollista ravintoa. Ja sitä ei mies voi tarjota.
Totta, rintaruokintaa isä ei voi hoitaa, kaiken muun pystyy varmasti hoitamaan jos on tervejärkinen. Iltapesut esim. on hyvä hetki äidin hengähtää, isä voi vaikka laittaa vessan oven kiinni ja kehottaa äitiä menemään iltapalalle tai lenkille tai mitä vaan jos ei itse ymmärrä.
No eikös se ap just aloituksessa sanonu, että mies hoiti lasta töiden jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
Uuden asian opettelu on aina raskasta, etenkin kun ei saa taukoja. Ihmiset väsyvät vähän eri asioista ja osa vauvoista on helpompia kuin toiset.
Yksi lapsi ja on rankkaa? Hui kauhea. Nyt voi todeta et olisit tehdessäs miettinyt.
Hae apua uupumukseesi. Neuvolan perhetyö, lastensuojelu jne.
Moni pari eroaa ensimmäisenä vauvavuotena tai pikkulapsiaikana, ja miksi? No, ensinnäkin hormonit ja ensimmäisten kolmen vuoden aikana tulevat muutokset; ensin valvotaan, koska syötöt, sitten valvotaan hampaita, sitten valvotaan jossain vaiheessa kun opitaan jokin uusi taito, sitten tuleekin jo uhman poikasta, joka kasvaa aina sinne 3 ikävuoteen asti ja jatkuu sinne 5-6 v asti :D
Ja haluan vielä sanoa; meillä aloin olemaan normaali toisen lapsen jälkeen vasta kun oli lähemmäs 3, samaa oli esikoisen kanssa - tuolloin alkoi jo olla helpompaa ja sitten 3 v synttäreillä odotinkin jo toista.
Nyt ei tule enempää lapsia, koska tosiaan.. ei se ole vain se vauvavuosi, joka on rankka..
Tulevaisuudessa tulee vielä muutakin.. ja rehellisesti, me oltiin eroamassa kahden vuoden aikana ainakin 10 kertaa. Ei onneksi menty niin pitkälle.
Tiedän pareja, jotka ovat eronneet kun lapsi on ollut joku 9 kk, ja heti ottaneet toisen ja perustaneet uuden perheen ja todenneet, ettei se vika ollutkaan miehessä tai heissä, se uusi tilanne oli vaan niin raskas ja kumpikaan ei ymmärtänyt uupumusta, kunnes se uupumus tuli taas uuden vauvan jälkeen uudessa suhteessa ;/
Alue: Aihe vapaa
Mä oon sietänyt juuri tuota sotkua nyt kaksi ja puoli vuotta kaksosten kanssa, nyt on oikeesti voimat lopussa.. Mitä mä teen?