Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kuulostat kyllä aika hirveältä. Hae jostain apua uupumukseesi. Kaikille helpompaa, ettei tarvitse katsella jota kuta kuka on aina naama väärinpäin - myös sinulle itsellesi. Turha olla katkera miehen "vapaudesta", jos ja kun ero on yhteinen päätös ja myös sinun vastuullasi. Mutta niin tai näin, apuahan tunnut tarvitsevan...
Haista vittu.
Tässä se mitä sait tuohon sanotuksi. Suosittelen sinullekin jotain apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei olisi kannattanut alunperin tehdä lasta yhdessä.
Jos teillä menee 30min sen puimiseen, että sanoit pahasti väärin jätetystä pyyhkeestä, kommunikointityylinne ja elämänasenteenne ovat yksinkertaisesti liian erilaiset.
Jos olet väsynyt, hae keskusteluapua. Kenenkään ihmisen, niin nykyisen tai entisen miehesi, edes lapsesi isän, tarkoitus ei voi olla likasanko jolle sinä saat vittuilla.
Ja kun erositte, mitä muuta odotit kuin että joudut kantamaan suuremman vastuun itse?
Kertomasi kuulostaa siltä, kun kaksi epäsopivaa ihmistä yrittää väkisin leikkiä kotia.
Hae neuvolasta apua jaksamiseesi. Ex-miehesi ei ole syypää väsymykseesi. Jos teille on taloudellisesti mahdollista, olisithan voinut pyytää miestäkin ottamaan vaikka palkatonta lomaa ja jäämään kanssasi kotiin. Mutta se ei kovin usein ole taloudellisesti mahdollista. Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Itse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?
Sinulla ei varmaan ole yhtäkään lasta? Oletko muuten elänyt koskaan parisuhteessa? Kuulostat todella mustavalkoiselta ja karmivalta tapaukselta. Jos joskus saat lapsia niin varmasti ymmärrät että ajatusmaailmasi on ollut todella mustavalkoinen. 8 tunnin työpäivä ei ole verrattavissa 24/7h lastenhoitotyöhön josta ei pääse "vapaalle". Silloin kun vauva nukkuu, on hyvä että äitikin lepäisi mutta silloin hoidetaan normaalisti myös kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Pärjäisitkö itse ihan ilman vauvaakaan niin että heräisit öisin parin tunnin välein, nousisit ylös, tekisit vaikka omia töitäsi 20min ja menisit takas nukkumaan ja sama toistuisi. Sitten päivällä omia töitä, ja joka väliin jotain kotiaskareita. Katsotaan mitä mieltä sitten olisit tuosta kun joku joka on nukkunut hyvät yöunet, tulee kotiin 8h työpäivän jälkeen ja haluaa ottaa iisisti "rankan" työpäivän jälkeen. Kokeile jos et usko :) Muuten, ihanaa päivää kaikille!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei olisi kannattanut alunperin tehdä lasta yhdessä.
Jos teillä menee 30min sen puimiseen, että sanoit pahasti väärin jätetystä pyyhkeestä, kommunikointityylinne ja elämänasenteenne ovat yksinkertaisesti liian erilaiset.
Jos olet väsynyt, hae keskusteluapua. Kenenkään ihmisen, niin nykyisen tai entisen miehesi, edes lapsesi isän, tarkoitus ei voi olla likasanko jolle sinä saat vittuilla.
Ja kun erositte, mitä muuta odotit kuin että joudut kantamaan suuremman vastuun itse?
Kertomasi kuulostaa siltä, kun kaksi epäsopivaa ihmistä yrittää väkisin leikkiä kotia.
Hae neuvolasta apua jaksamiseesi. Ex-miehesi ei ole syypää väsymykseesi. Jos teille on taloudellisesti mahdollista, olisithan voinut pyytää miestäkin ottamaan vaikka palkatonta lomaa ja jäämään kanssasi kotiin. Mutta se ei kovin usein ole taloudellisesti mahdollista. Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Itse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?
Sinulla ei varmaan ole yhtäkään lasta? Oletko muuten elänyt koskaan parisuhteessa? Kuulostat todella mustavalkoiselta ja karmivalta tapaukselta. Jos joskus saat lapsia niin varmasti ymmärrät että ajatusmaailmasi on ollut todella mustavalkoinen. 8 tunnin työpäivä ei ole verrattavissa 24/7h lastenhoitotyöhön josta ei pääse "vapaalle". Silloin kun vauva nukkuu, on hyvä että äitikin lepäisi mutta silloin hoidetaan normaalisti myös kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Pärjäisitkö itse ihan ilman vauvaakaan niin että heräisit öisin parin tunnin välein, nousisit ylös, tekisit vaikka omia töitäsi 20min ja menisit takas nukkumaan ja sama toistuisi. Sitten päivällä omia töitä, ja joka väliin jotain kotiaskareita. Katsotaan mitä mieltä sitten olisit tuosta kun joku joka on nukkunut hyvät yöunet, tulee kotiin 8h työpäivän jälkeen ja haluaa ottaa iisisti "rankan" työpäivän jälkeen. Kokeile jos et usko :) Muuten, ihanaa päivää kaikille!
Mutta totuuden nimessä... Kuinka monta vauvaa tunnet joka ei ikinä nuku yli 20min? Varmasti tälläinen jostain löytyy, mutta en ole ikinä tavannut oikeassa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei olisi kannattanut alunperin tehdä lasta yhdessä.
Jos teillä menee 30min sen puimiseen, että sanoit pahasti väärin jätetystä pyyhkeestä, kommunikointityylinne ja elämänasenteenne ovat yksinkertaisesti liian erilaiset.
Jos olet väsynyt, hae keskusteluapua. Kenenkään ihmisen, niin nykyisen tai entisen miehesi, edes lapsesi isän, tarkoitus ei voi olla likasanko jolle sinä saat vittuilla.
Ja kun erositte, mitä muuta odotit kuin että joudut kantamaan suuremman vastuun itse?
Kertomasi kuulostaa siltä, kun kaksi epäsopivaa ihmistä yrittää väkisin leikkiä kotia.
Hae neuvolasta apua jaksamiseesi. Ex-miehesi ei ole syypää väsymykseesi. Jos teille on taloudellisesti mahdollista, olisithan voinut pyytää miestäkin ottamaan vaikka palkatonta lomaa ja jäämään kanssasi kotiin. Mutta se ei kovin usein ole taloudellisesti mahdollista. Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Itse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?
Sinulla ei varmaan ole yhtäkään lasta? Oletko muuten elänyt koskaan parisuhteessa? Kuulostat todella mustavalkoiselta ja karmivalta tapaukselta. Jos joskus saat lapsia niin varmasti ymmärrät että ajatusmaailmasi on ollut todella mustavalkoinen. 8 tunnin työpäivä ei ole verrattavissa 24/7h lastenhoitotyöhön josta ei pääse "vapaalle". Silloin kun vauva nukkuu, on hyvä että äitikin lepäisi mutta silloin hoidetaan normaalisti myös kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Pärjäisitkö itse ihan ilman vauvaakaan niin että heräisit öisin parin tunnin välein, nousisit ylös, tekisit vaikka omia töitäsi 20min ja menisit takas nukkumaan ja sama toistuisi. Sitten päivällä omia töitä, ja joka väliin jotain kotiaskareita. Katsotaan mitä mieltä sitten olisit tuosta kun joku joka on nukkunut hyvät yöunet, tulee kotiin 8h työpäivän jälkeen ja haluaa ottaa iisisti "rankan" työpäivän jälkeen. Kokeile jos et usko :) Muuten, ihanaa päivää kaikille!
Mutta totuuden nimessä... Kuinka monta vauvaa tunnet joka ei ikinä nuku yli 20min? Varmasti tälläinen jostain löytyy, mutta en ole ikinä tavannut oikeassa elämässä.
Tuossa esimerkissähän nukuttiin kahden tunnin pätkissä, joka kyllä välillä on luksusta varmasti melkein jokaisessa pikkuvauvaperheessä.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa niitä vauvoja on erilaisia. Mutta aina olen ihmetellyt, miten se yhden vauvan hoito niin uuvuttaa. Vauva nukkuu ja syö. Voi parkua koliikkiakin, mutta yleensä nukkuu sitten päivällä. Lähinnä kait yhden vauvan kanssa aika käy pitkäksi, kun se imee ja nukkuu ja taas imee ja kakkaa.
Pahinta oli esikoisen kanssa, syntyi ennen aikojaan ja itki valtavasti ekat kuukaudet. Nukkui vain sylissä tai mun vierellä. Arvaa uskalsinko kovin sikeitä vedellä vauvan nukkuessa vierellä? Itse olin vaikean synnytyksen jäljiltä ihan hajalla, suoletkin tuli pihalle, vessassa käynti yhtä tuskaa jne. Synnäriltä päästyämme ja siitä 3kk, en muista mitään niistä päivistä, hengissä silti selvittiin. Nyt iloinen ihana esiteini. Keskimmäinen oli helpoin vauvana, nyt alakoululaisena kaikenlaista ongelmaa. Kuopus helppo vauva, meni siinä sivussa ja on nyt reipas eskarilainen. Ei se aina mene niin että jos lukumäärällisesti vähempi tarkoittaa automaattisesti vähemmän työtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outoa että neuvotaan äitiä lähtemään sinne tai tänne nukkumaan ja jättämään vauva miehelle. Eivätkös äidit yleensä imetä tuossa vaiheessa, ei siinä isä voi paljoa auttaa. Jos vauva torkkuu rinnalla eikä nuku kunnon päiväunia niin ei siinä äitikään voi päikkäreitä nukkua. Olisin ollut tyytyväinen kun joku olisi sanonut minulle suoraan että nyt paskaa mutta myöhemmin helpottaa.
Joskus suuri väsymys voi johtua alhaisista varastoraudoista eli raudanpuutteesta, varsinkin jos synnytyksessä on menettänyt paljon verta. Labra-arvot mm. ferritiini tulisi ottaa, pelkkä hemoglobiiniarvo ei riitä! Joskus saattaa alkaa kilpirauhasarvot mennä sekaisin hormonaalisista syistä ja esim aiheuttaa lyhytaikaisen tai pysyvän kilpirauhasen vajaatoiminnan. Käy lääkärissä! Toki jos väsymys johtuu unenpuutteesta, niin silloin pitää yrittää saada nukkua enemmän. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa että neuvotaan äitiä lähtemään sinne tai tänne nukkumaan ja jättämään vauva miehelle. Eivätkös äidit yleensä imetä tuossa vaiheessa, ei siinä isä voi paljoa auttaa. Jos vauva torkkuu rinnalla eikä nuku kunnon päiväunia niin ei siinä äitikään voi päikkäreitä nukkua. Olisin ollut tyytyväinen kun joku olisi sanonut minulle suoraan että nyt paskaa mutta myöhemmin helpottaa.
Lapsi on jo yli 4 kk, joten varmaankin jonkinlaista rytmiä on jo kehittynyt. Tuon ikäiset jotkut voivat olla jopa 3-4tuntia syömättä, siinä ajassa ehtii kyllä tirsat ottamaan. Lisäksi tuon ikäisellä on jo vakiintunut imuote, joten jos ei ole fanaattinen täysimettäjä voi totuttaa lasta juomaan pullostkin joskus, etenkin jos äidin terveys sen vaatii.
Älä ole läsnä kun hän hoitaa vauvaa. Anna vauva hänelle ja lepää/harrasta itse se aika. Ja mielellään vielä miehen omassa kodissa niin ei sinun kodin sääntöjä vastaan elä silloin. Luokoon itse omat kuvionsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jotkut vauvat vain ovat vaikeita ja monille tulee jonkintasoinen synnytyksen jälkeinen alakulo/masennus ja silloin vauvan vaikeus tuntuu vielä pahemmalta.
Tuollaisista pyyhejutuista valittaminen on kyllä ihan turhaa. Jos se hoitoalusta nyt hitusen kastuu (ei kai se pyyhe ole kuin hieman kostea), niin maailma ei kaadu. Ei kukaan ole täydellinen. Meillä mies esimerkiksi jättää pyjamansa ja kylpytakkinsa paikkaan mikä minusta ei ole sovelias, minä taas unohdan usein laittaa valot pois perässäni, mies ei unohda valoja koskaan. Olemme kuitenkin molemmat täysivaltaisia aikuisia ihmisiä eikä toisella ole syytä valittaa tälläisestä. Mies laittaa sitten ne valot minun perästäni pois tai ystävällisesti muistuttaa minua ja minä vien sen miehen pyjaman tyynyn alle, jos minua sen "väärä" paikka häiritsee.
Ap, lue tämä!
En jaksa lukea mitä kaikkea sulle on vastattu... olen terapeutti ja ehdottaisin seuraavaa: menkää terapiaan, esim kirkon perheneuvontaan, terapiaan tms. Ei maksa mitään. Yleissääntönä on, että parina ekana vauvavuotena EI erota. Tämä siksi, koska elämä on silloin suuressa muutoksessa ja erot ei sitä yleensä helpota. Poikkeuksena päihteet, väkivalta yms.
Pyydä isää osallistumaan enemmän. Niin, että saat levättyä. Esim 1 tai 2 kokonaista päivää viikossa. Se kuuluu asiaan. Isän täytyy ymmärtää auttaa myös äitiä. Sinun tulisi levätä ja saada asioihin etäisyyttä. Käy leffassa, kaupungilla, ulkoilemassa, uimassa tai ihan mitä vaan mistä tykkäät.
Pyydä isovanhemmilta apua. Kerro tilanne neuvolassa.
Ota käyttöön nyt ainakin vahva d-vitamiini, omegat, laadukas rautavalmiste, magnesium, maitohappobakteerit ja monivitamiinit. Ihan oikeasti, tarvitset näitä :)
Ja nauti lapsesi kanssa. Olet hänen ainoa äiti ja pikkuvauva aikaa et saa koskaan takaisin. Et halua käyttää sitä riitelyyn miehesi kanssa. Jos joskus päätätte erota, okei sitten. Olette aikuisia. Lapsesi tarvitsee kuitenkin rakastavat vanhemmat ja sinulla on vastuu hänen hyvinvoinnistaan.
Kyllä se siitä. Arvaa vielä mitä! Kaikille on tuo aika tavalla tai toisella raskasta. Älä tee tyhmiä päätöksiä ja jankkaa turhanpäiväisyyksistä. Ole aikuinen 😉 kyllä se siitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei olisi kannattanut alunperin tehdä lasta yhdessä.
Jos teillä menee 30min sen puimiseen, että sanoit pahasti väärin jätetystä pyyhkeestä, kommunikointityylinne ja elämänasenteenne ovat yksinkertaisesti liian erilaiset.
Jos olet väsynyt, hae keskusteluapua. Kenenkään ihmisen, niin nykyisen tai entisen miehesi, edes lapsesi isän, tarkoitus ei voi olla likasanko jolle sinä saat vittuilla.
Ja kun erositte, mitä muuta odotit kuin että joudut kantamaan suuremman vastuun itse?
Kertomasi kuulostaa siltä, kun kaksi epäsopivaa ihmistä yrittää väkisin leikkiä kotia.
Hae neuvolasta apua jaksamiseesi. Ex-miehesi ei ole syypää väsymykseesi. Jos teille on taloudellisesti mahdollista, olisithan voinut pyytää miestäkin ottamaan vaikka palkatonta lomaa ja jäämään kanssasi kotiin. Mutta se ei kovin usein ole taloudellisesti mahdollista. Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Itse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?
Sinulla ei varmaan ole yhtäkään lasta? Oletko muuten elänyt koskaan parisuhteessa? Kuulostat todella mustavalkoiselta ja karmivalta tapaukselta. Jos joskus saat lapsia niin varmasti ymmärrät että ajatusmaailmasi on ollut todella mustavalkoinen. 8 tunnin työpäivä ei ole verrattavissa 24/7h lastenhoitotyöhön josta ei pääse "vapaalle". Silloin kun vauva nukkuu, on hyvä että äitikin lepäisi mutta silloin hoidetaan normaalisti myös kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Pärjäisitkö itse ihan ilman vauvaakaan niin että heräisit öisin parin tunnin välein, nousisit ylös, tekisit vaikka omia töitäsi 20min ja menisit takas nukkumaan ja sama toistuisi. Sitten päivällä omia töitä, ja joka väliin jotain kotiaskareita. Katsotaan mitä mieltä sitten olisit tuosta kun joku joka on nukkunut hyvät yöunet, tulee kotiin 8h työpäivän jälkeen ja haluaa ottaa iisisti "rankan" työpäivän jälkeen. Kokeile jos et usko :) Muuten, ihanaa päivää kaikille!
Mutta totuuden nimessä... Kuinka monta vauvaa tunnet joka ei ikinä nuku yli 20min? Varmasti tälläinen jostain löytyy, mutta en ole ikinä tavannut oikeassa elämässä.
Minun vauvani ei puoleen vuoteen nukkunut kuin 20 m7n kerrallaan. Ja olin vieläpä totaaliyksinhuoltaja. Olisin kuollut unenpuutteeseen ihan konkreettisesti, ellei yksi sukulaiseni olisi tullut auttamaan päivällä niin, että saatoin ottaa pitkät päiväunet. Vaucavuosi voi olla järkyttävä ajanjakso, jos sattuu kohdalle huonosti nukkuva vauva. Oma vauvani alkoi nukkua vasta korvien putkituksen jälkeen ja saatuaan apteekin maitokorvikkeen allergiaan, pelkät nykyään vaadittavat tutkimukset allergiadiagnoosia varten kestivät pari kk.
Ap, miehelläsi on vauvan isänä yhtä iso VELVOLLISUUS hoitaa vauvaa kuin sinulla. Varaa itsellesi viikon lepoloma jonnekin ja anna vauva isän hoitoon siksi aikaa.
frenna kirjoitti:
Yksi lapsi ja on rankkaa? Hui kauhea. Nyt voi todeta et olisit tehdessäs miettinyt.
Hae apua uupumukseesi. Neuvolan perhetyö, lastensuojelu jne.
Tyo on niinkuin sanoisi työssä käyvälle joka uupuu siitä että mikset miettinyt sitä ennen kuin menit tuolle alalle töihin. Tai insomniaa sairastavalle että olisit ollut syntymättä niin ei tarvitsisi miettiä miten saisi unta. Ehkä jopa voisi sanoa apeen miehelle että olisi vähän miettinyt naimisiinmenoa ja lapsen hankkimista, etteinyt tarvitsisi kitistä perheestään ja jättää märkiä pyyhkeitä hoitopöydälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teidän ei olisi kannattanut alunperin tehdä lasta yhdessä.
Jos teillä menee 30min sen puimiseen, että sanoit pahasti väärin jätetystä pyyhkeestä, kommunikointityylinne ja elämänasenteenne ovat yksinkertaisesti liian erilaiset.
Jos olet väsynyt, hae keskusteluapua. Kenenkään ihmisen, niin nykyisen tai entisen miehesi, edes lapsesi isän, tarkoitus ei voi olla likasanko jolle sinä saat vittuilla.
Ja kun erositte, mitä muuta odotit kuin että joudut kantamaan suuremman vastuun itse?
Kertomasi kuulostaa siltä, kun kaksi epäsopivaa ihmistä yrittää väkisin leikkiä kotia.
Hae neuvolasta apua jaksamiseesi. Ex-miehesi ei ole syypää väsymykseesi. Jos teille on taloudellisesti mahdollista, olisithan voinut pyytää miestäkin ottamaan vaikka palkatonta lomaa ja jäämään kanssasi kotiin. Mutta se ei kovin usein ole taloudellisesti mahdollista. Tuliko sulle mieleen että mies kävi töissä elättääkseen teidät, ei sinua kiusatakseen ja rasittaakseen? Oletko itse ollut töissä, etkö muista miltä tuntuu 8 tunnin työpäivän jälkeen? Mitä enemmän mies olisi voinut tehdä enää?
Itse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?
Sinulla ei varmaan ole yhtäkään lasta? Oletko muuten elänyt koskaan parisuhteessa? Kuulostat todella mustavalkoiselta ja karmivalta tapaukselta. Jos joskus saat lapsia niin varmasti ymmärrät että ajatusmaailmasi on ollut todella mustavalkoinen. 8 tunnin työpäivä ei ole verrattavissa 24/7h lastenhoitotyöhön josta ei pääse "vapaalle". Silloin kun vauva nukkuu, on hyvä että äitikin lepäisi mutta silloin hoidetaan normaalisti myös kodinhoitoon liittyviä tehtäviä. Pärjäisitkö itse ihan ilman vauvaakaan niin että heräisit öisin parin tunnin välein, nousisit ylös, tekisit vaikka omia töitäsi 20min ja menisit takas nukkumaan ja sama toistuisi. Sitten päivällä omia töitä, ja joka väliin jotain kotiaskareita. Katsotaan mitä mieltä sitten olisit tuosta kun joku joka on nukkunut hyvät yöunet, tulee kotiin 8h työpäivän jälkeen ja haluaa ottaa iisisti "rankan" työpäivän jälkeen. Kokeile jos et usko :) Muuten, ihanaa päivää kaikille!
Ja missään ei ollut että apeen miehellä on raskas työ. Pelailee läppärillä, yksi palaveri, käy lounastaoulla ravintolassa, kahvitaukoja joka väliin, ai, kuinka rankkaa.
VierailijaItse olen sellainen ihminen, etten kestä sekuntiakaan ihmisiä, jotka vaikeuksien keskellä lisäävät tilanteen haastavuutta kiukuttelulla ja vittuilulla. Se murentaa sen hyvinvoivan ihmisen jaksamista myös. Kuinka sun tympeys ja miehelle pahasti sanominen on auttanut teitä kumpaakaan jaksamaan paremmin?[/quote kirjoitti:
Kuinka sun armoton ja ylemmyydentuntoinen viestisi auttoi ap:ta, mitä luulet? Itse en kestäisi kaltaistasi ihmistä päivääkään.
On aivan hyväksyttävää, että livohkaan lähtenyt ukko saa palautetta siitä, että ei ota vastuuta lapsesta, jonka vanhempi on. Ja tuo, että vaatii puolen tunnin keskustelun ap:n väärästä äänensävystä, on ainoastaan henkistä väkivaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
En minäkään ymmärrä ja olen nainen ja minulla myös 1 lapsi. Vauva on rauhallinen, mutta huono nukkumaan. Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta että 1 lapsen kanssa NIIIIN raskasta että koko ajan on ihan tapissa.. Hmm.. Millaistskohan elämää nämä ovat eläneet ennen, ei mitään vastuuta mistään?
No, mulla ainakin oli takana perseaukinen nuoruus (täysin taloudellisesti itsestäni vastuussa asumiskustannuksia myöten jo lukiossa), vuosi mummin omaishoitajana (ihan kuolinhetkeen asti) 25-vuotiaana ja oma vaikea sairaus kolmekymppisenä. Silti oli aivan saatanan raskasta hoitaa täysin yksin ainoa lapseni ensimmäisen puolen vuoden ajan. Vauva nukkui kyllä hyvin, kunhan häntä piti sylissä ja heijasi. Sitä tulikin sitten tehtyä yli puolet vuorokaudesta.
Millaistakohan kahvilavauvaelämää sä oot elänyt, ei mitään kykyä kuvitella, että jollain ois toisin?
Meilläkin oli sellainen kyläilevä isi, joka kuvitteli lapsen kanssa seurustelemisen (noin tunti päivässä) olevan lapsenhoitoa. Miksiköhän erosin hänestä parin vuoden kuluttua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätähän mies kahdestaan sen vauvan kanssa. Anna olla vaikka viisi tuntia tai jopa yön yli ja mene hotelliin nukkumaan. Alkaa se miehen käsitys muuttumaan.
En kyllä ymmärrä miksi naiset saa kaikesta niin vaikeaa. Olen viettänyt paljon aikaa lastemme kanssa ihan syntymästä asti. Enkä ymmärrä miten voi rasittua noin valtavasti lastenhoidosta.
En minäkään ymmärrä ja olen nainen ja minulla myös 1 lapsi. Vauva on rauhallinen, mutta huono nukkumaan. Eihän se aina ole ruusuilla tanssimista, mutta että 1 lapsen kanssa NIIIIN raskasta että koko ajan on ihan tapissa.. Hmm.. Millaistskohan elämää nämä ovat eläneet ennen, ei mitään vastuuta mistään?
Vierailija kirjoitti:
No minä oon raskaana, ja kaikki on ollut helppoa kun taas toiset samoilla viikoilla olevat ovat ties miten väsyneitä ja vaivaisia. Sä imetät ja toivut synnytyksestä, oot täynnä hormoneja. Se miten toivut ja miten hormoneihin reagoit on yhtä yksilöllistä kuin raskaudetkin. Miten täällä voi olla äitejä, jotka eivät sitä ymmärrä?
Sen vielä tajuan, että miehet ei sitä ymmärrä mutta luulis naisten sentään. Joillakin on ilman lapsiakin pahemmat PMS - oireet kuin toisilla. Antakaa nyt armoa, ap on ollut vasta 4kk totuttelemassa äitiyteen ja toipumassa. Miten te ymmärtäisitte synnytysmasennuksesta kärsivää?
Jos mies jää yksin lasta hoitamaan, hän ei kuitenkaan koe hormoneja ym. Kyllä pitäis jo etukäteen ennen kuin lapsia hankkii niin ottaa vähän selvää ja miettiä, onko valmis olemaan tukena kun toinen uupuu ja mielialat heittelee. Elämässä voi tulla muitakin raskaita kausia, vaikka syöpä jonka kanssa masennusta. Aikuistukaa kommentoijat. Ja ap: Kesällä saatat olla jo vähemmän kireä jos saat jostain nyt apua ja mies päättäis olla sulle kuin kallio joka jaksaa vähän ottaa iskujakin vastaan.
Se on totta, että synnytyksen jälkeen on rankkaa ja hormonitkin heittelee. Mutta kyllä aikuisen ihmisen pitäisi pystyä hillitsemään omaa käytöstään. Ei puolison tehtävä ole olla mikään roskis johon kaikki paha olo kaadetaan. Ilmeisesti AP ei ole kovin hyvä käytöstään kontrolloimaan vaan sättii ja nalkuttaa turhistakin asioista. Vastaavasti hänen exsänsä ei ollut kovin hyvä kestämään jatkuvaa rummutusta. Nyt kävin näin. Toki asiaa voi vielä yrittää paikkailla, mutta ensin AP:n pitäisi keskittyä vauvan ohella itsensä hoitamiseen. Kannattaisi hankkia apua, jotta pääsisi vähän lepäämään. Ehkä sitten olisi energiaa keskittyä sen suun kontrollointiin.
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö te vastailijat koskaan, että aloituksen taustalla on OIKEA ihminen, jolla voi olla OIKEASTI raskasta? Voi olla ihminen, joka ei syystä tai toisesta hae juttuapua ystävältään, joten tulee tänne kysymään?
Olisiko se liikaa pyydetty että asiallisiin aloituksiin, joissa aloittaja kertoo ongelmastaan, voisi vastata niin kuin aikuiset ihmiset ihan oikeassakin elämässä vastaavat?
Voisiko sitä omaa tekstiä miettiä edes 5 sekuntia ennen kuin sen julkaisee?
Väitän että 90% tämänkin ketjun viesteistä jäisi julkaisematta, jos kirjoittaja itsekseen lukisi ääneen oman viestinsä ennen julkaisua. Tässäkin ketjussa on niin paljon ilkeyttä ja oman pahan olon purkamista toiseen ihmiseen, että heikompaa hirvittää.
Samaa mieltä. Kauheimpia ovat nuo vahingoniloiset ihmiset, jotka tulevat vain kertomaan miten paljon paremmin he tekevät asiat (mielestään).
Alue: Aihe vapaa
Kyllä, kommenttini oli hieman OT. Otin kantaa siihen tapaan puhua isästä lastenhoidon apuna.
Tässä kyseisessä aloittajan tapauksessa, isä on hoitanut ilmeisesti lastaan, mutta ei juurikaan hoida enää.
Toivottavasti isä saa otettua jälleen kiinni vastuustaan. Esim. jos pyyhkeen ripustaminen on liian vaativaa, voi isä ostaa muovisen hoitoalustan joka on helppo kuivata, sen sijaan että olettaa lapsen äidin hoitavan asian. (Lisäksi vinkkinä: ikeasta saa imukupilla kiinnitettäviä koukkuja joita on helppo kiinnittää vessan seiniin, ilman että joutuu pelkäämään kaakeleiden tai vesieristeen puolesta, pysyvät yllättävän hyvin.)