Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ero vauvavuotena, mies ei ymmärrä uupumustani
uusimamma
12.01.2017 |
Erosimme miehen kanssa jonkin aikaa sitten,vauva oli tuolloin 4kk. Vauva syntymän jälkeen olin tosi väsynyt ja saatoin sanoa miehelle välillä ikäväsťi jostain asiasta kun olin niin poikki ja muutenkin meillä oli paljon riitoja. Mies osallistui vauvan hoitoon minkä työltään kerkesi lähinnä iltaisin ja silloin sain vähän hengähtää, päävastuu vauvasta oli minulla kuitenkin kun äitiyslomalla tietysti olen...
No nyt on kuitenkin ero tullut ja mies muuttanut omaan asuntoon kun omien sanojensa mukaan "ei kestänyt negatiivista ilmapiiriä". Hän tulee vauvaa tapaamaan noin 3 kertaa viikossa iltaisin. Mutta tämä itse ongelma: hän ei ymmärrä että olin väsynyt jo ennen eroamme ja tällä hetkellä olen aivan uupunut ja lähes loppuunpalanut siitä että hoidan vauvan 24/7 kun hän on lähtenyt. Kun hän tulee vauvaa katsomaan niin hän ihmettelee kuinka en jaksa olla iloinen ja hymyillä ja keskittyä positiivisiin asioihin elämässä, olemme saaneet keskenäisiä välejä selviteltyä ja tulemme nyt ihan kivasti toimeen, välitkin hieman lämmenneet eron jälkeen kun kumpikin (tai toisinsanoen HÄN) on saanut ottaa hieman "happea".... mutta minä olen vauvan kanssa koko ajan ja aivan poikki niin ei minulla ole energiaa mihinkään. Mies tarttuu siihen kuinka saatan sanoa hänelle vähän napakammin jostain asiasta, näistä sitten syntyy ongelma ja hänen mielestään pitää keskustella tällaiset juurta jaksaen läpi, tyyliin että miksi minä sanoin TYMPEÄLLÄ ÄÄNENSÄVYLLÄ hänelle etä vauvan pyyhettä ei jätetä hoitopöydän päälle märkänä koska muuten alusta on kohta ihan märkä..olen aivan poikki kun tuollainen keskustelu saattaa kestää tyyliin 30min, mielestäni pikkuasiasta, joo ymmärrän että hän voi kokea loukkaavana ja sanoin tuossakin hänelle että ei ollut kivasti minulta sanottu, mutta olen niin turhautunut kun mies ei tunnu ymmärtävän tätä tilannetta. Hänen on helppo tulla 3 kertaa viikossa tänne minun luokse ja odottaa et kaikki menee täydellisesti ja pystyn hallitsemaan itseni ja käytökseni täydellisesti, kun hän on se joka voi rauhassa tehdä päivittäin mitä haluaa ja mennä töiden jälkeen syömään, urheilemaan, tai ihan mitä vaan ja mietiskellä maailman menoa niin paljon ku haluaa....olemme puhuneet yhteen palaamisesta mutta "minun käytökseni häntä kohtaan" nyt jarruttaa asiaa....kun minä en hänen sanojensa mukaan välttämättä "pysty muuttumaan", olen niin hel*etin väsynyt että joskus saatan sanoa rumasti, pääosin meillä on nyt mennyt kuitenkin hyvin....onko liikaa pyydetty et mies ymmärtäisi minunkin kannalta asiaa? Vai olenko minä oikeesti sit vaan niin epäkunnioittava ja inhottava ?
Vauva on meidän esikoinen ja molemmille uusi tilanne siis.......onko exmieheni pikkumainen vai olenko minä vaan v#ttumainen?
Kommentit (194)
Saisitko mistään itsellesi tukiverkkoa, että saisit oikeasti nukuttua väsymystäsi pois? Kunnan lapsiperheiden kotipalvelusta hoitaja kotiin 4 tunniksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut tuossa miehen tilanteessa - sillä erotuksella että eroa ei vielä vauva-aikana tullut, mutta sen siemen kyllä kylvettiin silloin itämään.
Mulle vaikeinta oli se uupumuksen valikoiva jakaminen. Jollekin saatettiin hymyillä ja jopa kertoa kuinka mukavasti menee. Mutta ovien kolahdettua kiinni ei ollut MITÄÄN positiivista koskaan. Mitään kunnioitusta en kokenut ja mun omat asiat oli täysin yhdentekeviä. Minä autoin, ymmärsin ja kuuntelin, mutta sitten raja tuli vaan vastaan kun kaikki "tein väärin". Siinä hävisi sitten hyvin nopeasti omakin kunnioitus, kun vaan tajusi lakata uskomasta jatkuviin syyttelyihin.
Nykyään olen eronneena onnellisempi kuin koskaan. Silti joskus mietityttää että miksi toisen oli mahdotonta etsiä mitään muuta kanavaa purkaa pahaa oloa? Ja oltaisko vielä yhdessä jos olis ollut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei uudet isät ymmärrä kuinka helvetisti se vaatii olla lapsen kanssa koko ajan. Omat silmät aukesivat kun vaimo lähti yksin lomalle. Teepä tämä ja jätä lapsi joksikin aikaa täysin miehen vastuulle (edes viikonloppu).
Se, ettei suostu toiselle sylkykupiksi, ei tarkoita sitä etteikö isät ymmärrä. Kyllä se on ihan molemminpuoleista sen kunnioituksen ja arvostuksen oltava, oli se tilanne mikä hyvänsä.
Isän tulee auttaa kotona äitiä lasten ja kodinhoidossa, se on selvä. On myös totta, että tämä asia on vielä monelta osin naisille epätasa-arvoinen, mutta etenkin Suomessa on tähän koko ajan tulossa muutosta.
Mutta silti, se, ettö äidillä on rankkaa ja hormonit heittää, ei anna oikeutta kohdella isää ihan miten vaan.
Ei, miehen ei tule auttaa äitiä vaan tehdä oman osuutensa lasten -ja kodinhoidosta.
Kun lapsella kerran on isä, niin miksi hän ei voisi hoitaa välillä omaa lastaan ihan yksinään niin, että äiti saisi omaa aikaa? Tätä en ymmärrä. Mies on tehnyt loistavan diili, kun tulee kolme kertaa viikossa 'katsomaan' omaa lastaan, ja sinä olet siinä turvana. Jos et halua antaa lasta yöksi, niin sopikaa niin, että lähdet vaikka pariksi tunniksi tekemään joitain kodin ulkopuolelle tai vaikka nukut. Tai mues vie lapsen vaunuissa ulkoilemaan. Ja miksei mies voisi hakea lasta vaikka lauantaisin aamulla luokseen ja tuoda yöksi sinulle, jos et halua antaa lasta yöksi/mies vielä ottaa. On muuten aika karhunpalvelus se, ettei isä saa olla lapsen kanssa kahden.
On muuten tosi turhauttavaa sekin, kun kuulee miesten kertovan, ettei vaimo luota heidän lastenhoitokykyyn tai vaimon mielestä ei osaa tehdä mitään oikein. Kyllähän näitä äitejä on, jotka soittaa töistä kymmene kertaa päivän mittaan kotiin, että 'pitäisikö minun jo tulla, selviätkö varmasti, puithan lapselle paidan ennen kuin menitte ulos'. Minulla kyllä palaisi hermo siihen, jis joku tuolla tavalla tekemisiäni kyttäisi. Enkä minä edes tekisi lapsia sellaisen miehen kanssa, jolle en hänen omaa lastaan uskaltaisi jättää yksin hoidettavaksi. Kyllä miehestä näkee jo ennen lapsen syntymää, että kykeneekö hän hoitamaan lapsia.
Saan varmaan rutkasti paskaa niskaan, mutta sanonpahan nyt kuitenkin. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja omaa pahaa oloa, oli sen syy mikä tahansa, ei ole oikeutta purkaa kehenkään. Ei edes kumppaniin.
Olen lasun entinen asiakas, lapsuudessa paljon hylkäämisiä, kiintymyssuhdeongelmia, alistamista, nöyryyttämistä, henkistä ja fyysistä väkuvaltaa, epätasapainoisia ihmisiä, alkoholia yms. Voisin näillä taustoilla "hyvällä syyllä" kohdella kaikkia muita, miten lystää ja vedota aina lapsuuteeni ja siihen, miten kieroutuneessa ja paskassa ympäristössä jouduin selviämään. Mutta en ole. Voisin olla myös nisti, alkkari, yhteiskunnan elätti ja yhdessä kaikkia näitä, mutta en ole. Olen tehnyt ihan pirusti töitä oman pääkoppani kanssa ja hakenut apua.
Ok, eri asia, ymmärrän, mutta jos ihminen on uupunut, väsynyt, rikki poikki elämään, niin oma velvollisuus on hakea apua ja ottaa apu vastaan. Ei laittaa sitä omaa pahaa oloaan eteenpäin muiden ihmisten harteille törkeänä käytöksenä. Ei kukaan jaksa säksätystä, moittimista, huutoa ja negatiivisuutta 24/7. Eikä hormooneja voi täysin syyttää, sillä jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tai on muuten hormooneista sekaisin, niin silloin haetaan apua. Jos sitä apua ei halua hakea parisuhteensa takia, niin vähintään itsensä ja lapsensa. Lapsi voi paremmin, kun äiti voi hyvin.
Ymmärrän ap, että olet väsynyt, olen pahoillani puolestasi, mutta sinun velvollisuutesi on hakea apua ja pitää huolta itsestäsi, jotta pystyt olemaan lapsellesi hyvä äiti. Älä mieti nyt parisuhdettasi, vaan itseäsi ja vauvaa. Sinä tarvitset apua todella kipeästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
Vierailija kirjoitti:
AP, koeta olla loukkaantumatta ketjun kommenteista. Joitain töykeitä on tullut, mutta suurin osa kuitenkin sympatiseeraa ja yrittää auttaa.
Onko tarpeen jäädä riitelemään, kun mies tulee katsomaan vauvaa? Kuluttaa siinä sitten vain omia ja miehen voimia eikä mies ota vauvasta samalla tavalla vastuuta. Eikö voisi vaikka samalla ovenavauksella lähteä kahvilaan / kirjastoon / kyläilemään / elokuviin / harrastukseen, mitä nyt haluaakaan tehdä? Laittaa vaikka lapun miehelle muistutukseksi seuraavasta ruoka-ajasta ja menoksi. Tai lähettää miehen vauvan kanssa vaunuilemaan / kyläilemään / shoppailemaan / miehen kotiin ja kotiinpaluuajan ja painuu itse sitten nukkumaan, pitkään kylpyyn, tekemään ison satsin ruokaa tai mitä nyt sitten haluaa.
Juuri näin. Sama neuvo myös pariskunnille: antakaa isän hoitaa lasta rauhassa, kehittää omat tavat vaihtaa vaippa, kylvettää ja pukea. Liian usein äidit tiuskivat neuvoja vieressä. Tietenkin on näppärämpi ja kehittänyt ne paremmat rutiinit koska suurimman osa ajasta vauvaa hoitaa mutta jos ne miehen tavat ei ole vauvalle vaarallisia niin antaa mennä. Jatkuvalla puuttumisella ja ohjaamisella ajaa miehen kauemmaksi vauvasta, he tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa luoda kiintymyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
Tässä on kuultu vain yksi puoli tarinasta. Ap itse sanoi, että asuessaan yhdessä mies hoiti lasta töiden jälkeen. Työelämäkin on todella raskasta, joten mitä tuon miehen olisi pitänyt vielä tehdä? Jos on uupunut, pitää hakea apua, sillä ei se työssäkäyväkään jaksa venyä loputtomiin töiden ja lastenhoidon lisäksi. Haluaisin tietää, miten tämä tilanne on mennyt toisen osapuolen kertomana.
Vierailija kirjoitti:
Saan varmaan rutkasti paskaa niskaan, mutta sanonpahan nyt kuitenkin. Jokainen on vastuussa omasta hyvinvoinnistaan ja omaa pahaa oloa, oli sen syy mikä tahansa, ei ole oikeutta purkaa kehenkään. Ei edes kumppaniin.
Olen lasun entinen asiakas, lapsuudessa paljon hylkäämisiä, kiintymyssuhdeongelmia, alistamista, nöyryyttämistä, henkistä ja fyysistä väkuvaltaa, epätasapainoisia ihmisiä, alkoholia yms. Voisin näillä taustoilla "hyvällä syyllä" kohdella kaikkia muita, miten lystää ja vedota aina lapsuuteeni ja siihen, miten kieroutuneessa ja paskassa ympäristössä jouduin selviämään. Mutta en ole. Voisin olla myös nisti, alkkari, yhteiskunnan elätti ja yhdessä kaikkia näitä, mutta en ole. Olen tehnyt ihan pirusti töitä oman pääkoppani kanssa ja hakenut apua.
Ok, eri asia, ymmärrän, mutta jos ihminen on uupunut, väsynyt, rikki poikki elämään, niin oma velvollisuus on hakea apua ja ottaa apu vastaan. Ei laittaa sitä omaa pahaa oloaan eteenpäin muiden ihmisten harteille törkeänä käytöksenä. Ei kukaan jaksa säksätystä, moittimista, huutoa ja negatiivisuutta 24/7. Eikä hormooneja voi täysin syyttää, sillä jos kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tai on muuten hormooneista sekaisin, niin silloin haetaan apua. Jos sitä apua ei halua hakea parisuhteensa takia, niin vähintään itsensä ja lapsensa. Lapsi voi paremmin, kun äiti voi hyvin.
Ymmärrän ap, että olet väsynyt, olen pahoillani puolestasi, mutta sinun velvollisuutesi on hakea apua ja pitää huolta itsestäsi, jotta pystyt olemaan lapsellesi hyvä äiti. Älä mieti nyt parisuhdettasi, vaan itseäsi ja vauvaa. Sinä tarvitset apua todella kipeästi.
Tämä on nin totta, tuotahan se aikuisuus on, vastuuta omista sanomisista ja tekemisistä oli tunteet mitkä tahansa. Hieno kasvutarina sinulta, katkaiset negatiivisen sukupolvien ketjun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
No mitä sen miehen sitten pitäisi tehdä? Ja miksi äiti ei jätä lasta miehelle yksin hoidettavaksi ja ota sitä omaa aikaa? Aloituksesta ei kyllä käy esille mitään sellaista, että miehesi siihen suostuisi. Liekö aloittaja edes ehdottanut tätä...
Vierailija kirjoitti:
Mietittekö te vastailijat koskaan, että aloituksen taustalla on OIKEA ihminen, jolla voi olla OIKEASTI raskasta? Voi olla ihminen, joka ei syystä tai toisesta hae juttuapua ystävältään, joten tulee tänne kysymään?
Olisiko se liikaa pyydetty että asiallisiin aloituksiin, joissa aloittaja kertoo ongelmastaan, voisi vastata niin kuin aikuiset ihmiset ihan oikeassakin elämässä vastaavat?
Voisiko sitä omaa tekstiä miettiä edes 5 sekuntia ennen kuin sen julkaisee?
Väitän että 90% tämänkin ketjun viesteistä jäisi julkaisematta, jos kirjoittaja itsekseen lukisi ääneen oman viestinsä ennen julkaisua. Tässäkin ketjussa on niin paljon ilkeyttä ja oman pahan olon purkamista toiseen ihmiseen, että heikompaa hirvittää.
Aamen, sis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
No mitä sen miehen sitten pitäisi tehdä? Ja miksi äiti ei jätä lasta miehelle yksin hoidettavaksi ja ota sitä omaa aikaa? Aloituksesta ei kyllä käy esille mitään sellaista, että miehesi siihen suostuisi. Liekö aloittaja edes ehdottanut tätä...
Sen pitäisi laskeutua alas sieltä norsunluutornistaan, ottaa hoitovastuu itse siittämästään lapsestaan, auttaa äitiä, ymmärtää että toinen ei ole aina rationaalisimmillaan ja parhaimmillaan, lopettaa puolen tunnin natkutukset jostain aivan mitättömistä (jos siihen riittää ap:n kertoma syy, niin vika on kyllä äijässä) ja päästää ap nukkumaan. Toisekseen äijä voisi lopettaa kitinän siitä miten palaisi ap:n kanssa yhteen jos se ei olisi niin negatiivinen - maailman klassisin itsekeskeisen idiootin mantra tilanteeseen jossa on itse ollut osallisena. Aja toinen nurkkaan ja itke sen jälkeen kun se ei uskalla tulla kusellekaan sieltä. Äijä voisi pitää patansa kiinni, laittaa kätensä vauvanpaskaan, valvoa pari yötä ja puhua sen jälkeen tollasia. Toi on ihan suoranaista henkistä väkivaltaa, ja kummasti tämän näkee nyt kun on itse valvonut muutaman kuukauden vauvan kanssa. Jos mieheni olisi tuollainen uivelo, niin olisin ihmeissäni.
Vaikuttaa kertomasi perusteella siltä, että lapsen isä ei nyt oikein täysillä ole ottautunut tähän perhe-elämästä, vaan kuvittelee että voi syödä ja säästää kakun samalla kertaa. Eli että hän voi elää sinkkumiehen elämää oman mielen mukaan ja käydä leikkimässä kotia muutaman kerran viikossa.
Teillä taitaa myös olla melkoinen kommunikaatio-ongelma, jos et ole saanut miestä tajuamaan että olet palaamassa loppuun. Sinun täytyy vain rehellisesti pyytää että mies ottautuisi vauvan hoitoon ja vaikka pitäisi vauvaa luonaan välillä. Isät tarvitsevat kahdenkeskistä aikaa vauvojen kanssa että saavat rauhassa tutustua ja luoda hyvän isäsuhteen. Se, että pitää vauvaa sylissä muutamana iltana viikossa ei riitä turvaamaan kiintymysuhteen, vaan isä saattaa jäädä lapselle etäiseksi.
Vaikka mies käyttäytyisi lapsellisesti, pyri itse olemaan korrekti ja puhumaan vain pakolliset asiat. Ja korosta että olet kireä, koska olet väsynyt ja tarvitset nyt miehen tukea.
Tsemppiä, AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaipa niitä vauvoja on erilaisia. Mutta aina olen ihmetellyt, miten se yhden vauvan hoito niin uuvuttaa. Vauva nukkuu ja syö. Voi parkua koliikkiakin, mutta yleensä nukkuu sitten päivällä. Lähinnä kait yhden vauvan kanssa aika käy pitkäksi, kun se imee ja nukkuu ja taas imee ja kakkaa.
Voi elämän kevät. Sulla ei takuulla ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa niitä vauvoja on erilaisia. Mutta aina olen ihmetellyt, miten se yhden vauvan hoito niin uuvuttaa. Vauva nukkuu ja syö. Voi parkua koliikkiakin, mutta yleensä nukkuu sitten päivällä. Lähinnä kait yhden vauvan kanssa aika käy pitkäksi, kun se imee ja nukkuu ja taas imee ja kakkaa.
Meidän vauva ei ollut sellainen että vain nukkuu ja syö. Päivällä otti päikkärit,ne kesti vajaan tunnin. Öisin heräsi 15-60 minuutin välein tissille. Ei viihtynyt yksin lattialla pitkiä aikoja. Täytyi kantaa kokoajan. Itse äidin piti paniikissa päivisin tehdä ruoka ja syödä kiireellä. Todella hektistä oli arki. Isä tietenkin töissä. Ja tuli vasta illalla kotiin. Usein mietin, miten yksinhuoltajat jaksavat.
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paperetta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kyllä jaksaisi mäkättää puhdistuspyyhkeistä jos isä näkee vauvaansa ja hoitaa tätä sen 3 krt viikossa, lepäisin sen ajan mieluummin.
Mä en kyllä itte väsymysasteilla jaksa miettiä toisen tunteita, jos joku tulee tekemään suoranaisia typeryyksiä mun luo. Tossakin mies tulee ku manu illalliselle ja kehtaa ulista kun akka ei jaksa palvella. Ihanko oikeasti ootte sitä mieltä et tarinan pahis on äiti eikä tuo keskenkasvuinen nulikka?
No mitä sen miehen sitten pitäisi tehdä? Ja miksi äiti ei jätä lasta miehelle yksin hoidettavaksi ja ota sitä omaa aikaa? Aloituksesta ei kyllä käy esille mitään sellaista, että miehesi siihen suostuisi. Liekö aloittaja edes ehdottanut tätä...
Sen pitäisi laskeutua alas sieltä norsunluutornistaan, ottaa hoitovastuu itse siittämästään lapsestaan, auttaa äitiä, ymmärtää että toinen ei ole aina rationaalisimmillaan ja parhaimmillaan, lopettaa puolen tunnin natkutukset jostain aivan mitättömistä (jos siihen riittää ap:n kertoma syy, niin vika on kyllä äijässä) ja päästää ap nukkumaan. Toisekseen äijä voisi lopettaa kitinän siitä miten palaisi ap:n kanssa yhteen jos se ei olisi niin negatiivinen - maailman klassisin itsekeskeisen idiootin mantra tilanteeseen jossa on itse ollut osallisena. Aja toinen nurkkaan ja itke sen jälkeen kun se ei uskalla tulla kusellekaan sieltä. Äijä voisi pitää patansa kiinni, laittaa kätensä vauvanpaskaan, valvoa pari yötä ja puhua sen jälkeen tollasia. Toi on ihan suoranaista henkistä väkivaltaa, ja kummasti tämän näkee nyt kun on itse valvonut muutaman kuukauden vauvan kanssa. Jos mieheni olisi tuollainen uivelo, niin olisin ihmeissäni.
AP sanoi että kun asuivat yhdessä mies töiden jälkeen hoiti vauvaa. Miehen pitäisi lopettaa työt että voi hoitaa koko ajan?? Ja ap sitten voi käyttää äitiyslomansa lepäilyyn, kun on niin raskasta.. Huhhuh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaipa niitä vauvoja on erilaisia. Mutta aina olen ihmetellyt, miten se yhden vauvan hoito niin uuvuttaa. Vauva nukkuu ja syö. Voi parkua koliikkiakin, mutta yleensä nukkuu sitten päivällä. Lähinnä kait yhden vauvan kanssa aika käy pitkäksi, kun se imee ja nukkuu ja taas imee ja kakkaa.
Meidän vauva ei ollut sellainen että vain nukkuu ja syö. Päivällä otti päikkärit,ne kesti vajaan tunnin. Öisin heräsi 15-60 minuutin välein tissille. Ei viihtynyt yksin lattialla pitkiä aikoja. Täytyi kantaa kokoajan. Itse äidin piti paniikissa päivisin tehdä ruoka ja syödä kiireellä. Todella hektistä oli arki. Isä tietenkin töissä. Ja tuli vasta illalla kotiin. Usein mietin, miten yksinhuoltajat jaksavat.
Paniikissa.... :D
Miehesi kuulostaa lapselliselta idiootilta, koska sinä kelpaat hänelle vain täydellisen jaksavana ja positiivisena. Hän ei kestä muiden heikkouksia. Miksi haluaisit palata yhteen tämän miehen kanssa?[/quote]
Sama kohta kävi silmään, onko mies vaatinut aina ap:lta positiivista ja täydellistä minää? Ilman heikkouksia.
Tuollaiset ihmiset kannattaa kiertää kaukaa, maailma ei ole aina täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
En varmaan koskaan tule ymmärtämään ihmisiä, jotka tekevät näin suuria päätöksiä kuin perheen perustaminen selkeästi vääristä syistä ja vääränlaisen ihmisen kanssa. Itse olen neljättä vuotta mieheni kanssa parisuhteessa ja välillä mietin, että suunnittelenko ja stressailenko liikaa tulevaisuudesta, kun mietin asioita niin pohjamutia myöten; milloin mikäkin asia olisi viisasta ja miten siihen voi esim. työtilanne ja miljoona muuta muuttujaa vaikuttaa. Sitten tulenkin vauvapalstalle ja huomaan että ei perkele, onneksi olen tällainen. Olisi kamalaa olla ajattelematon ääliö ja lisääntyä noin joka ikisen siihen suostuvan ja kykenevän miehen kanssa. Miksi??!
Olet tuollainen koska olet kontrollifriikki ja luulet voivasi hallita kaikkea. Kyllä se siitä, vielä sinäkin joudut palaamaan maan pinnalle ja päästämään irti. Valitettavasti se vain usein vaatii jonkin vakavan elämänkriisin, sairauden/onnettomuuden tms.että ymmärtää ettei kaikkea voi eikä pidäkään yrittää hallita.
Sitä voi ajatella maailman tappiin ja yrittää varautua kaikkeen, vain huomatakseen että ihan turhaan on kuluttanut energiaa ja kokenut ahdistusta asioista joista ei tarvitsisi.
Elämä kantaa, vaikka kaikki ei menisi niinkuin omissa prinsessaunelmissa ja päiväkirjoissa on suunnitellut.
Alue: Aihe vapaa
Viikko-viikko sopimus? Ei kannata ottaa noin laiskaa miestä takaisin ja ainakaan tehdä hänen kanssa enempää lapsia. Hyi, ällöttää tuollaiset miehet. Yäk.