Onko teille käynyt niin, että jos edustatte jotain ammattia niin vaaditaan ilmaista palvelua

Kyllä. Olen lakimies. Mulle tulee soittoja, että pitäis jonkun perunkirjoitus tehdä (tietty joku ennakkoon jo sekava kuilinpesä, jossa osakkaat on jo lähtökohtaisesti riitaisia). Kieltäydyn aina pokkana sillä perusteella, ettei ole aikaa. Kun ilmoitan taksani (olen yritysjuristi) kaikki kääntyy sitten kuitenkin halvemman pankkilakimiehen puoleen. Nyt olen kieltäytynyt jo niin monta kertaa, ettei näitä soittoja tule, mutta silloin nuorena varatuomarina oli toisin.

Nyt täytyy sanoa, että perhe- ja jäämistöoikeus on melkein jäänytkin vain opiskelujen ja auskultoinnin tietojen varaan, joten en olisi edes sopiva henkilö hoitamaan noita perheoikeudellisia keissejä. Mutta tätähän en tietenkään ääneen lausu...

Vierailija kirjoitti:

Panimomestari täällä. Olutta pitäisi saada ilmaiseksi tai sopuhintaan ties mihin kekkereihin, harmi vaan etten omista työnantajani tuotteita vaikka niitä työstänkin. Ja vaikka olisin panimoyrittäjä, ei varmaan olisi janoisille ilmaisia herkkuja.

Vai oikein mestari. Missä kävit koulusi? (Googleta nopeesti Tanskan koulu ja päde esim. sillä)

Opiskelin puutarhuriksi. Sukulaisille sitten ilmaiseksi pihoja laittamaan ja pihasuunnitelmia tekemään. :D

Myöhemmin IT-alan hommia. Sitten ilmaiseksi tietokoneita laittamaan. :D

Nykyään ei jaksa oikein enää. xD

Veljeni on tällainen ihminen. Opiskelen IT-alaa korkeakoulussa, niin tottakai osaan kertoa, mikä juuri hänen tietokonettaan vaivaa ja koska ja miksi. Ja samalla kuunnella haukut kuinka paska olen kun en mitään osaa.

Toisaalta on niitä ihania ihmisiä, kuten appiukko, jolle tein pyynnöstä simppelin verkkosivun ja toiminnallisuudet. Lupasin tehdä sen harjoitteeksi niin 3 päivää valmistumisen jälkeen oli ilmaantunut tilille kiitosrahat, joita ei saanut palauttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri. Hoidon tarpeen arviossa autan mielelläni, mutta hoitovastuuta en halua ottaa ja eipä kukaan sitä vaadikaan. 

Näin juuri! 131, joka pyörittää ystäväporukan vaihtotaloutta jatkaa. Tässä kulkee myös omasta mielestäni raja, mitä kehtaa pyytää "ilmaiseksi" muita ammattikuntia edustavilta ystäviltä. Konsultaatiota! Mitä kannattaa tehdä tai olla tekemättä, minne hakeutua, onko syytä huoleen, yms. Sen sijaan sitten kun haluan ihan oikeasti leikata hiukseni/tutkituttaa rintani/asentaa uuden modeemin/ setviä isäni pesänjakoa, haen apua, tukea ja neuvoja ystäviltäni, mutta maksan rahana todelliset toimenpiteet - joko hyvin todennäköisesti ystävilleni, tai sitten ulkopuolisille asiantuntijoille. Olen siis itse se sosiaalityöntekijä/psykoterapeutti, mikä on rooli, jota ystävien voisi olla vaikea erottaa tavallisesta kuuntelevasta ystävä-minästä, mutta mitään ongelmia ei ole ilmennyt. Suhteet ovat aina pysyneet molemminpuolisina ja ammatilliset kysymykset ovat olleet satunnaisia (tyyliin: "miten tulkitsisit, kun mulla on tapana...").

Tismalleen näin. t. äskeinen lääkäri

"Näillä oireilla hakeutuisin pikaisesti päivystykseen  // mun silmiin näyttää ihan tavalliselta luomelta, mut kun tuo on noin hankalassa paikassa, poistattaisin sen, mut ei toi mitenkään kiireelliseltä näytä // käy eka fysioterapeutilla ja kokeile pari viikkoa mitä sen ohjeistus auttaa, ellet hyödy niin kyllä mä sit kävisin jo lääkärilläkin. "

Vierailija kirjoitti:

Ompelijaa pyydetään korjaamaan, muokkaamaan ja valmistamaan myös alusta asti vaatteita. "Kun sinä niin tykkäät puuhailla näiden juttujen kanssa." Kai se vaan on niin, että tietyt ammatit mielletään harrastustoiminnaksi (eli hauskaa, rentouttavaa jne), eikä oikeaksi väsyttäväksi päivätyöksi, ja siksi ei ajatella yhtään kun kysellään palveluksia.

Ymmärrän tämän, teen itse mielelläni korjausompelua, ehkä en sitten jos se päätoimi.   Näinhän se on, harvemmin maksetaan.   Joskus kiva olla hyödyllinen.

Eri kunnassa asuvat (ei läheiset) sukulaiset pyysivät, että voisinko tulla muutamana iltana heille kotiin (kauas omasta kodistani) harjoittelemaan muutamaa eri äännettä lapsensa kanssa. Ilmaiseksi, omalla autollani, heidän kun on niin vaikea lähteä sieltä. Tunsin heidän kotikunnan oman puheterapeutin (itse olen yksityisellä puolella) ja sanoin, että ottavat häneen yhteyttä ja varmasti saavat ihan säännöllisen puheterapian sieltä. Lapsen ongelmat myös olivat sen verran laajat, että olisin saanut käydä siellä pahimmillaan pari vuotta häntä kuntouttamassa. Suuttuivat :)

Saan aina välillä sähköpostiin tiedusteluja puheterapeuttisiin ongelmiin liittyen, kun joku on nimeni bongannut netistä, ja vähän turhankin helposti alan täysin ilmaiseksi antamaan neuvoja näille ihmisille, vaikkei se kuulu millään lailla työtehtäviini. Läheisiä autan kyllä mielelläni ihan ilmaiseksi, kun esim. kaverit ovat kyselleet vauvansa tai pikkulapsensa tai toisaalta dementoituneen isovanhempansa syömis- ja nielemisasioissa neuvoa. 

T: puheterapeutti 

Olen kieltenopettaja. Kuten muutkin täällä jo kirjoittaneet opettajat, saan nolla-varoitusajalla pyyntöjä siitä, että pitäisi kääntää opettaminen kielille kaikkea ilmaiseksi tai kahvien hinnalla heti-just-nyt, yleensä vaikeampaa ammatillista sanastoa (heidän omaan ammattiinsa liittyen, ei minun) ja cv:eitä, todistuksia, gradujen ja opinnäytetöiden tiivistelmiä ja ties mitä muuta.

Sama asia kun jonkun lapsella oli ongelmia koulussa, oppimisessa ja missä tahansa muussa kouluihin liittyvässä asiassa. Tulkaa hei meille kylään, olisi tooosi kiva nähdä pitkästä aika...ja voisitko vähän samalla auttaa tuon meidän teinin kieliopin kanssa kun ei pääse tästä lukion kurssista muuten läpi jne. Yleensä tuota pyyntöä ei edes kerrottu etukäteen - vielä kun olin lapseton, yksi ns. kaveri soitti ja pyysi elokuviin ja sen jälkeen lasilliselle (kumpikin maksoi omansa, totta kai) - ja siinä vaiheessa löi eteeni omat koulutyönsä, jotka minä siinä Helsingin yöelämää tein.

Aiemmin tein tämän kaiken kiltisti, totta kai autoin ystäviä ja mietin, että ystävänpalvelukset ovat vastavuoroisia - kyllähän sitä joskus vielä voi itse jollain tavalla tarvita joskus ystävän apua kun elämässä tulee eteen kaikenlaista.

Mutta sitten tuli stoppi. Minua alkoi suorastaan inhottamaan ihmiset, jotka eivät olleet koskaan muuten yhteydessä kuin silloin kun itse palveluksiaan minulta tarvitsivat. Tajusin, että itselle ei tulisi mieleenkään kinuta samanlaisia palveluksia keneltäkään, oli heidän ammattinsa mikä tahansa.

Ja sitten elämässä tuli eteen se raju ja traumatisoida tilanne, että olisin tarvinnut edes pientä apua esim. lasten kanssa tai kuuntelevaa korvaa niiltä, joita olin ystävinä pitänyt. Mitä tahansa. Jos pystyn tai jaksan, autan edelleen niitä, jotka silloin vierelläni olivat ja yhä ovat.

Kuten tästä ketjusta näkyy, kaikki ammattikunnat tätä kohtaavat...

Pahinta oli perheen lääkärillä, jota ei jätetty juhlapyhinäkään rauhaan. Ja jostain syystä antibiootteja olisi pitänyt kirjoittaa koko kulmakunnalle, potilaita näkemättä...

Mutta kyllä vaan käsityöyrittäjänkin pitäisi tehdä sukat, lapaset ja kaulahuivit ilmaiseksi jokaiselle kummin kaimalle.

Ja auta armias, jos erehdyt kirjoittamaan jotain, mikä julkaistaan. Ei ketään tuttavaa se sinun julkaistu teoksesi kiinnosta, tietenkään, mutta sen jälkeen löytyy jokaiselta kuin taikaiskusta pöytälaatikosta mestariteos, joka pitäisi lukea läpi, korjata mahdolliset kirjoitusvirheet, ja sen jälkeen esitellä ylistävien sanojen saattelemana omalle kustantajalle. Mahdollinen kritiikki otetaan vastaan nyrpein ilmein; kirjailijatuttavan ainoa hyöty on siis toimia välikätenä, joka ihastuu pöytälaatikkoromaaniin ja toimittaa sen eteenpäin kustantamolle.

Paras tapaus oli kyllä yksi tuttavamies, joka aloitti "Sinä kun kirjoittelet paljon, niin..." ja toi muistiinpanojansa puhtaaksikirjoitettavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä nyt ei ole työ mutta rakas harrastus - neulon villasukkia ja teen niistä todella upeita. Kokoajan on joku täysin puolituttu pyytämässä että "neulo mullekin", tekisi mieli kysyä että mitäs hän sitten tekee mulle vastapalveluksena? Se että osaan neuloa hienoja villasukkia ei todellakaan tarkoita sitä että ne tulee mulla kädenkäänteessä, niihin todellakin menee aikaa ja vaivaa lankojen etsimiseen.

Ai että ymmärrän. Sama harrastus. Enää en tee ulkopuolisille sukkia. Sen sijaan oma perhe ja lähisuku kyllä pysyy sukissa ja lapasissa lopun ikää. Mutta on eri asia tehdäkin omasta halusta läheisille kuin puolipakolla muille.

Sama. "Oi vitsi, sähän voisit neuloa Jani-Petterin lätkäjengille pipot kun ne on kaupassa niin kalliita!" ja "neuloisin siskonpojalle ristiäislahjaksi viltin, mutta ei mulla ole aikaa; sä kun neulot muutenkin niin varmaan onnistuisi?" ovat pari suosikkiesimerkkiäni. Ensimmäisessä tilanteessa mut olisi "palkattu" neulomaan, mutten uskaltanut edes kysyä, millaista korvausta vastaan jos kaupan pipot ovat liian kalliita... Jälkimmäinen kysyjä oli osa-aikainen, lapseton työkaveri, joka työpäivän jälkeen lähinnä katsoo telkkaria ja nukkuu. En neulo mitään kenellekään tilauksesta; neulon lahjaksi tai vastapalvelusta vastaan.

Onhan näitä. Miehellä on erikoistunut rakennusyritys ja eräs "kaveri" sitten halusi mieheltä tuon erikoistyövaiheen raksalleen. Tietysti "kaverihintaan". Ja siitä syttyi melkein sota. Mies ilmoitti hinnaksi vain tarvikkeet ja työntekijän palkasta 150 Euroa. Oma työn, koneet yms. toisi ilmaiseksi paikalle. Tämä "kaveri" halusi nähdä kuitit tarvikkeista, jotka mies näyttikin. Ihan rehellisesti se oli tarvikkeiden ostohinta ilman mitään omaa katetta. Luulisi järjenkin sanovan, että oikealla tasolla ollaan yritysostoissa, jos hinta oli 30% kaupan ovh:sta. Sitten alkoi natista työntekijän palkasta ja mies sanoi, että kyllä hän haluaa sen apumiehen palkkakustannukset myös maksettavaksi. Tämä kaveri sitten suuttui ja ilmoitti, että ottaa mielummin vieraalta sitten. No, soitti viikon päästä ja ihmetteli, että onko tää työvaihe oikeasti niin kallis muka. Mies sanoi, että on se ja varmaan nyt tajusi, että hänen hintansa oli rehellinen talkoohinta.

.

Valmistun pian oikiksesta ja minua on jo pyydetty ties kuinka monesti setvimään tutun tuttujen työsopimuksia, kauppasopimuksia, vuokrasopimuksia, perinnönjakoja, avioerotilanteita, lasten huoltajuusasioita... Alkuun olin vain otettu, mutta nykyään vastaan ystävällisesti parilla lauseella suuntaa-antavasti ja neuvon menemään lakitoimistoon kyselemään tarkempia neuvoja. Pakko vielä lisätä tähän, että koska lait muuttuvat jatkuvasti, joudun minäkin tarkistamaan ja lukemaan pykälät jokaiseen pieneenkin tapaukseen tarkasti ja uudelleen jos haluan antaa 100% oikean vastauksen. Tietenkin lähimpien ystävien kanssa mennään vastavuoroisuusperiaatteella, muutaman lääkiskaverin avulla saa nopeaa hoitoa ja minä taas autan heitä esim. asunnon oston yhteydessä. :) Mummon serkun lapsenlapsen avioeroon taas minulla ei ole osaa eikä arpaa.

Olen nuorisotyönohjaaja. Minut on istutettu kolmesti häissä ja perhejuhlissa lasten pöytään. "Kun sä niin hyvin tulet toimeen noiden lasten kanssa..."

Olen isännöitsijä ja lähes joka päivä kohtaan asiakkaita, jotka edellyttävät minulta ilmaisia sopimukseen kuulumattomia palveluja.

Ajoin nuorempana taksia renkinä. Työ oli kakkostyö ja lähinnä pe-la iltaisin ja öisin. Siinä olisi sitten parhaaseen tienaamisaikaan pitänyt ilmaiseksi kuskata kaikki kaverit ja tutut baarista kotiin pitkin maakuntaa. Olisi taksi-isäntäkin varmaan ihmetellyt, kun polttoainetta kuluu mutta rahaa ei tule.

Aloin pitää omaa kännykkää suljettuna, se kun pirisi taukoamatta ja täyttyi humalaisten tuttujen lähes lukukelvottomista viesteistä.

On. Riippuu sitten ihmisestä autanko ilmaiseksi vai en.

Vierailija kirjoitti:

Olisi mielenkiintoista kuulla sellaisen henkilön mielipide, joka pyytää näitä palveluksia ilmaiseksi.

Onkohan periaate vaan se, että "ei se ole hullu, joka pyytää.."

Täytyy myöntää että itselleni on vahvasti jäänyt mieleen tilanne, kun itse olin tälläinen pyytelijä. Olin juuri tutustunut uuteen ihmiseen ja vietettiin aina iltoja minun luonani. Tämä (silloin) uusi ystävä on ammatiltaan kosmetologi, ja oltiin siis aina lähdössä iltaa viettämään kaupungille. Kerran sitten puhuttiin jotain meikkaamisesta ja sanoin tälle ystävälle että "voisitkohan sä joskus meikata mut kun ollaan tälleen lähdössä ulos", johon hän sitten vastasi että toki mutta että hän pyytää kaikilta saman maksun eli hinnaston mukaan. Menin ihan supernoloksi, kun olin tosiaan ajatellut jotenkin että siinä iltaa istuessa mun omilla meikeillä hän kokeilisi mulle jotain pikameikkiä, mutta ymmärsin kyllä hänen vastauksestaan että olin nimenomaan tälläinen törkeä ammatin hyväksikäyttäjä ja siis ei todellakaan tule mieleen enää ikinä kysyä keneltäkään ammatinharjoittajalta ilmaista palvelusta, niin nolo se tilanne oli :D Ja ymmärsin ihan täysin hänen vastauksensa, sillä voin kuvitella että häneltä on kysytty vastaavaa asiaa hyvin monessa illanvietossa.

Olen järjestelmäasiantuntija ja osaamisaluettani ovat virtualisointi, tallennusjärjestelmät ja muu konesaleissa käytetty tekniikka. Käytän töissä ja kotona Maccia. En tunne Win10:n kaikkia ominaisuuksia, koska en käytä eikä kiinnosta. Lisäksi yrityskäytössä ongelmat ovat yleensä täysin eri luonteisia kuin kotikäytössä. Arvostan nykyään vapaa-aikaani niin paljon, että mielenkiinto muiden auttamiseen on vähissä, enkä edes osaa kertoa mikä uudessa Win10 Home -versiossa on vikana. Osaan kuitenkin ottaa käyttöön ja käyttää kaikenlaisia laitteita ja ohjelmia, ja ellen osaa ennestään, luen manuaalia kunnes osaan. Autan lähipiiriä, kuten vanhempia ja sisaruksia, mielelläni enkä ota maksua työstäni. Pullakahvin juon kun tarjotaan. Täysin ventovieraille, esimerkiksi juhlissa tavatuille ihmisille, sanon että tulen käymään ja katsomaan ongelmaasi mutta se maksaa €75/h ja laskutan aina vähintään kahdesta tunnista. Aika usein kiinnostus lopahtaa siinä kohtaa. Tai sitten vain mumisen jotain epäselvää ammattia kysyttäessä :-)

Olen alakoulun opettaja ja usein tuttavat yrittävät tunkea lapsensa meille hoitoon. Keksin sitten milloin mitäkin tekosyitä. Oikeasti en jaksaisi kuunnella sitä kiljumista tai kasvattaa muitten mukuloita enää vapaalla.