Onko teille käynyt niin, että jos edustatte jotain ammattia niin vaaditaan ilmaista palvelua

Opetan äidinkieltä ja kirjallisuutta lukiossa. Muutaman gradun olen oikolukenut omasta tahdostani, minkä lisäksi olen opettanut ystäväni alakouluikäistä lasta. :-) Minusta on hienoa, että voin hyödyntää ammattitaitoani auttaakseni muita myös vapaa-ajalla.

Juu, olen taiteilija/kuvittaja/graafikko. Voitte arvata loput. Milloin pitäisi tehdä ilmaisia levynkansia näkyvyyden takia, milloin kaverin paskafirmalle tai -kennelille logoja parilla kympillä jne.

Minulle on kerran sanottu, että maksan pois ensin muut firman laskut ja sitten sinun laskun graafisesta työstä, jos jää rahaa. Tyyppi yllättyi, kun kuukausien perästä sai perintätoimistosta kirjeen.

Minulla on mm. kosmetologin tutkinto. Mutta en siitä juuri puhu, koska olen saanut tarpeekseni näistä meikkauksen kerjääjistä. He eivät ymmärrä, etten voi tietenkään käyttää omia välineitäni ja meikkejäni. Kerran yhdelle sanoin, että ok, listataan sulle tarvittavat ja käyt ostamassa ne. Meni hiljaiseksi.

Olen sosiaalityöntekijä. Eipä ole sukulaiset tai muut tutut kehdanneet pyydellä palveluja :)

Gynekologina minua on pyydetty "vähän vilkaisemaan kun viimeisestä käynnistä on jo kulunut aikaa".

Mielestäni jos ihminen tykkää omasta duunistaa niin kyllä siitä jonkin helpomman jutun voisi tehdä ilmaiseksi.

Opetan englantia yläasteella. Silloin tällöin minulta pyydetään käännöksiä, esim. Opinnäytteen lyhennelmä jne.. Tietenkään kukaan ei kysy paljonko se maksaa, kun sehän ei ole minulle ollenkaan suuri vaiva kääntää tekstiä esim. Tekniikan alalta, aihepiireistä joiden sanasto on minulle täysin tuntematonta. Ai niin, erilaisissa juhlissa oletetaan automaattisesti, että minä keksin ohjelmaa pikkulapsille! En minä edes erityisemmin pidä lapsista!

Palomiehenä on joskus pyydetty sammuttamaan tulipaloa. Ihan ilman eri laskua on menty.

Minun ja mieheni läheisessä ystäväporukassa on (meidät mukaanlukien) kampaaja-kosmetologi, rakennusyrittäjä, lääkäreitä, proviisori, alakoulun opettaja, sosiaalityöntekijä/psykoterapeutti, lakimies ja it-alan osaaja. Meillä toimii aika mukavasti sellainen tietotaidon vaihdantatalous ja arjen oravannahkakauppa. Lähes joka tilanteessa saa asiantuntija-apua - koskaan en kuitenkaan kehtaisi käyttää ystäviäni hyväksi konsultaatioita kummemmin ("Mitäköhän minun kannattaisi tehdä, kun luomi on kasvanut/päänahka hilseilee/ lapsen koulukaverilla on mustelmia/ opettaja ei puutu kiusaamiseen/ naapurin sammuminen aiheutti vesivahingon....? jne ") Muiden apu korvataan luonnollisesti myöhemmin viinipullolla, talkoovoimalla tai omalla asiantuntija-avulla. Kaikki ovat tähän saakka tietääkseni olleet tyytyväisiä meidän systeemiin!

Olen terveydenhoitaja ja monesti minulta kysellään esim. Ehkäisyasioista, raskauteen liittyvistä asioista, ruokavaliosta, rokotuksista, vanhemmat kyselevät nuorten kasvusta ja kehityksestä jne.... Joissain asioissa toki voin antaa ennaltaehkäiseviä neuvoja, mutta yleensä (lähes aina) pyydän varaamaan ajan terveydenhoitajalle ja että siellä sitten käsitellään asia paremmin kuin minun kanssani vapaa-ajalla. Välillä myös olen tunnistanut, että jokin asia kuuluu selkeästi psykologille tai lääkärille, ja tällöin olen kehottanut varaamaan ajan suoraan psykologille tai lääkärille, ei terveydenhoitajalle.

Yleisesti ottaen saan kyllä olla ihan rauhassa, lähes aina kehotan vain tuohon ajanvaraukseen. Toki voin neuvoa läheisiä joissain asioissa ihan mielellänikin.

Panimomestari täällä. Olutta pitäisi saada ilmaiseksi tai sopuhintaan ties mihin kekkereihin, harmi vaan etten omista työnantajani tuotteita vaikka niitä työstänkin. Ja vaikka olisin panimoyrittäjä, ei varmaan olisi janoisille ilmaisia herkkuja.

Lääkäri. Hoidon tarpeen arviossa autan mielelläni, mutta hoitovastuuta en halua ottaa ja eipä kukaan sitä vaadikaan. 

Olen mies, joten kanssani illalliselle lähtiessä kaikki naiset luulevat saavansa illallisen ilmaiseksi.

Ystäväni vaimo myy itseään sivuduunina. Kaikki kaverit vaatii ilmaiseksi.

Olisi mielenkiintoista kuulla sellaisen henkilön mielipide, joka pyytää näitä palveluksia ilmaiseksi.

Onkohan periaate vaan se, että "ei se ole hullu, joka pyytää.."

Itse teen kaikenlaista kuvanmuokkaustyötä puoliammattilaisella tasolla.

En muista kuinka monta kertaa on tullut "Hei voisitko pikkuisen parannella tätä kuvaa" ja lähetetty repaleinen, värivirheinen, naarmuuntunut ja varmaan Atlantin pohjalla käväissyt valokuva. Kyseessä olisi monen tunnin työprosessi ja normaalilta asiakkaalta verottaisin tuntihintaa, mutta kaikki kummin kaimat tietysti olettavat että sellaisen tekaisee nopsaan.

Pahinta on kuitenkin ehkä se, että hemmetin CSIt ja muut telkkarisarjat ovat antaneet ihmisille kuvan, että Photoshopissa kun nappia painaa mustavalkoinen vanha kuva muuttu tarkkalaatuiseksi värikuvaksi josta pystyy päättelemään vaarin viiksikarvojenkin määrän. Ties kuinka monta kertaa olen joutunut tuttaville sanomaan että en millään pysty muokkaamaan jotain kuvaa niin että kyltti joka on osittain jonkun pään takana tuleekin esiin vaikka Criminal Mindsissa niin tehtiinkin, tai ei ole mikään 5 minuutin homma luoda heidän lastensa synttäreille uskottavan näköistä kutsua jossa pikku Taavi istuu lohikäärmeen selässä keskellä avaruutta taistelemassa jättimäistä perunaa vastaan.

No okei, jos joku tollaista viimistä pyytäis saattaisin ilmaiseksi tehdäkin. 

Vierailija kirjoitti:

Lääkäri. Hoidon tarpeen arviossa autan mielelläni, mutta hoitovastuuta en halua ottaa ja eipä kukaan sitä vaadikaan. 

Näin juuri! 131, joka pyörittää ystäväporukan vaihtotaloutta jatkaa. Tässä kulkee myös omasta mielestäni raja, mitä kehtaa pyytää "ilmaiseksi" muita ammattikuntia edustavilta ystäviltä. Konsultaatiota! Mitä kannattaa tehdä tai olla tekemättä, minne hakeutua, onko syytä huoleen, yms. Sen sijaan sitten kun haluan ihan oikeasti leikata hiukseni/tutkituttaa rintani/asentaa uuden modeemin/ setviä isäni pesänjakoa, haen apua, tukea ja neuvoja ystäviltäni, mutta maksan rahana todelliset toimenpiteet - joko hyvin todennäköisesti ystävilleni, tai sitten ulkopuolisille asiantuntijoille. Olen siis itse se sosiaalityöntekijä/psykoterapeutti, mikä on rooli, jota ystävien voisi olla vaikea erottaa tavallisesta kuuntelevasta ystävä-minästä, mutta mitään ongelmia ei ole ilmennyt. Suhteet ovat aina pysyneet molemminpuolisina ja ammatilliset kysymykset ovat olleet satunnaisia (tyyliin: "miten tulkitsisit, kun mulla on tapana...").

Ei ole kukaan pyytänyt ilmaista palvelua, ammatinvalinta kysymys selkeästi. Olen strippari ja monet on valmiina maksamaan myös sellaisista palveluksista joita en tee, tai ainakaan mainosta.

No siis kukaan ei ole tullut pyytämään itselleen mitään palveluita minulta, mutta jatkuvasti kuulee narinaa siitä, että työni on ihan turhaa yhteiskuntavarojen tuhlaamista ja tässä työssä ei edes tarvita mitään taitoja, koko homman voisi toteuttaa vapaaehtoistyöllä ja puhtaasti ihmissuhdetaitoja ja auttamishalua hyödyntäen kutsumustyönä.

Olen siis sosiaalityöntekijä ja välillä mietin, minkälainen kitinä siitä syntyisi, jos sossujen pestit lakkautettaisiin kokonaan esim.lastensuojelussa, kouluissa, päihde- ja mielenterveyspalveluissa, tukiasumisessa tai sairaalaympäristöissä. Jos sosiaalialan asiakassunnittelu- tai päätöksentekotyössä työskentelee epäpäteviä, matalamman koulutuksen saaneita henkilöitä, siitä valitetaan ja ulistaan huonoa, ammattitaidotonta palvelua. Mutta sitten kuitenkin ne samat ulisijat haluaisivat, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneet, jatkuvasti lisäkoulutuksissa ravaavat, verkostoituneet moniosaajat tekisivät sitä samaa työtä ilmaiseksi.

Jossain oli kerran juttua tästä ja siinä jutussa kirjallisuudentutkija kertoi, ettei kukaan ole pyytänyt tutkimaan kirjallisuutta. Tosin ihmiset valittavat kuinka vähän tulee luettua.

Tämä on vähän asian vierestä:

Kävin aikoinaan hierojalla, joka hieroi myös monia työkavereitani. Olin siihen aikaan ravintolassa töissä. Yksi työkaverini (kokki) vaihtoi työpaikkaa ja meni töihin uuteen (siis juuri avattavaan) ravintolaan töihin. Tämä hieroja oli sitten käynyt syömässä siinä ravintolassa ja tuohtuneena selitti minulle, ettei ollut saanut ruuasta alennusta vaikka oli kertonut tuntevansa ko. kokin!

Jos joku olisi silloisessa työssäni kertonut minulle tuntevansa paikan kokin, ei olisi tullut mieleenkään antaa sillä perusteella alennusta. Eikä niitä alennuksia rivityöntekijät voi edes jaella.