Seurustelukumppanin löytäminen yli 30-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on 20-30-vuotiaina ihan riittävästi niitä, jotka haluavat seurustella vakavasti. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää miestä. Naimisiin en itsekään halunnut ennen kuin olin varma ja sen miehen, jonka suhteen olin tunteistani varma, löysin 33-vuotiaana.

Vähemmän on seurusteluhaluisia miehiä kuin naisia, se ei tee miesten määrää riittäväksi kuin osalle naisista jotka nuo miehet saavat. Seurusteluhaluisten miesten määrän huomaa erityisen selkeästi baareissa ja tinderissä.

Miksi naisia on siellä sitten paljon vähemmän, mitä miehiä?

Koska naiset tietävät, että miehet etsivät seksiseuraa suurin volyymein. Miksi roikkua noissa paikoissa kun siellä eivät intressit kohtaa?

Itsekin naiivina kokeilin parisen vuotta sitten tinderiä parisuhteen hakuun. Tulos: miehet ehdottelivat seksitreffejä samalle päivälle tai laittoivat viestiä vkonloppuöisin "mitäs sulle?" klo 2 yöllä.

Kummasti vaan naiset ei siltikään laita viestiä tai edes vastaa, vaikka olen kirjoittanut profiiliin, että tositarkoituksella liikkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju on heti täynnä jotain laasalaisia? Eniten kiinnostaisi kuulla toisten NAISTEN kokemuksia että miten on onnistunut miehen etsintä vielä tässä iässä.

N31

No sinun ois varmaan kannattanu mainita, et vaan naisten kokemukset kelpaa sulle. Jotenkin vaan kuulostaa siltä, et peiliin katsominen on sulle vaikeeta, etkä halua kuulla totuutta asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehissä on 20-30-vuotiaina ihan riittävästi niitä, jotka haluavat seurustella vakavasti. Minulla ei ole koskaan ollut vaikeuksia löytää miestä. Naimisiin en itsekään halunnut ennen kuin olin varma ja sen miehen, jonka suhteen olin tunteistani varma, löysin 33-vuotiaana.

Vähemmän on seurusteluhaluisia miehiä kuin naisia, se ei tee miesten määrää riittäväksi kuin osalle naisista jotka nuo miehet saavat. Seurusteluhaluisten miesten määrän huomaa erityisen selkeästi baareissa ja tinderissä.

Miksi naisia on siellä sitten paljon vähemmän, mitä miehiä?

Koska naiset tietävät, että miehet etsivät seksiseuraa suurin volyymein. Miksi roikkua noissa paikoissa kun siellä eivät intressit kohtaa?

Itsekin naiivina kokeilin parisen vuotta sitten tinderiä parisuhteen hakuun. Tulos: miehet ehdottelivat seksitreffejä samalle päivälle tai laittoivat viestiä vkonloppuöisin "mitäs sulle?" klo 2 yöllä.

Kummasti vaan naiset ei siltikään laita viestiä tai edes vastaa, vaikka olen kirjoittanut profiiliin, että tositarkoituksella liikkeellä.

Tinderiinhän ovat jääneet suurilta osin ne naiset, jotka ovat siellä muista syistä kuin etsimässä parisuhdetta.

Ja minä en oman tinderkokeiluni aikana nähnyt kertaakaan tuollaista tekstiä miehellä. Kun nyt muistelen, niin valtaosalla ei ollut mitään tekstiä ja osalla pituus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se naisille aina onnistuu. Miehenä vähän vaikeempaa.

Paitsi, että mies on haluttavimmillaan noin kolmekymppisenä. Eli jos se on onnistuakseen, niin se onnistuu todennäköisesti ennen 40 ikävuotta. Miehellä on myös pidempään aikaa, koska naiset tykkäävät vanhemmista miehistä.

Miehet on haluttavimmillaan kolmekymppisinä, mut naiset haluaa vanhempaa miestä? Täh?

Vierailija kirjoitti:

On hyvinkin mahdollista. Itse tapasin mieheni 31-vuotiaana (kumpikin ensimmäisellä kierroksella) vuonna -13 ja nyt olemme naimisissa ja on yksi lapsi. Netissä tavattiin.

Reilussa kolmessa vuodessa nuo kaikki?

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle tässäkin ketjussa huudelleelle: Miksi ihmeessä naisen pitäisi pariutua kaksikymppisenä? Entä jos haluaa silloin tehdä jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi opiskella, matkustella, tehdä töitä, harrastaa, kokea elämää? Pitäisikö omannäköinen elämä jättää elämättä sen takia, että saisi jonkun miehen? Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin, että itselleen parhaan kumppanin löytää kun elää omannäköistään elämää ja on omille arvoilleen uskollinen. Kukaan ihminen kun ei voi olla toiselle se koko elämän sisältö.

Miten se parisuhde sulkee pois noita asioita? Ei niin mitenkään, mitä ympärille katselee. Ja saahan sitä valita vaikka mitä, mutta turha sitten itkeä jos kaikki ei menekään oman suunnitelman mukaan. Yleensä näitä "oman elämän eläjiä" leimaa juuri se ajatus, että kuvitellaan että kaikki kontrollin langat on omissa käsissä ja mulle kaikki just silloin kun haluan. En usko, et tuollainen ihminen kypsyy koskaan parisuhteeseen, jossa täytyykin osata tehdä niitä kompromisseja. Enkä puhu nyt ap:sta kun en hänestä mitään tiedä. Vastaan vaan edelliseen kommenttiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle tässäkin ketjussa huudelleelle: Miksi ihmeessä naisen pitäisi pariutua kaksikymppisenä? Entä jos haluaa silloin tehdä jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi opiskella, matkustella, tehdä töitä, harrastaa, kokea elämää? Pitäisikö omannäköinen elämä jättää elämättä sen takia, että saisi jonkun miehen? Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin, että itselleen parhaan kumppanin löytää kun elää omannäköistään elämää ja on omille arvoilleen uskollinen. Kukaan ihminen kun ei voi olla toiselle se koko elämän sisältö.

Miten se parisuhde sulkee pois noita asioita? Ei niin mitenkään, mitä ympärille katselee. Ja saahan sitä valita vaikka mitä, mutta turha sitten itkeä jos kaikki ei menekään oman suunnitelman mukaan. Yleensä näitä "oman elämän eläjiä" leimaa juuri se ajatus, että kuvitellaan että kaikki kontrollin langat on omissa käsissä ja mulle kaikki just silloin kun haluan. En usko, et tuollainen ihminen kypsyy koskaan parisuhteeseen, jossa täytyykin osata tehdä niitä kompromisseja. Enkä puhu nyt ap:sta kun en hänestä mitään tiedä. Vastaan vaan edelliseen kommenttiin.

Ja miksi edes valita parisuhde, jossa ei voi elää oman näköistä elämää? Nykyään on todella monia tapoja olla parisuhteessa, joka ei rajoita oikeasti yhtään mitään. En todellakaan pysty kuvittelemaan mitään asiaa, minkä parisuhde sulkisi pois (paitsi vieraiden kanssa paneskelua, mut sekin onnistuu jos on avoin, salliva suhde...sekö on siis sitä omaa elämää sitten?)

Menee nyt vähän ohi, mutta olen nyt 27 ja reilut kolme vuotta sitten tapasin avopuolisoni Suomi24 Treffien kautta. Hän oli silloin 28-vuotias opiskelija, mutta siirtyi työelämään puoli vuotta ensimmäisestä taapamisestamme. Minä olin siis 24-vuotias ja viimeistelin gradua. Töihin pääsin heti valmistuttuani. Jouduimme eri kaupungeissa sijaitsevien työpaikkojen vuoksi olemaan vuoden etäsuhteessa niin, että tapasimme vain viikonloppuisin ja lomilla. Yhdessä pysyttiin, yhteen muutettiin, ja nyt etsimme ensimmäistä omaa asuntoa. Olemme jutelleet lapsista ja sopineet, että loppukesästä voisi ehkäisy jäädä pois.

Tällaisiakin tarinoita on. Myös ystävistä ja tuttavistani ainakin neljä on löytänyt kumppanin netistä. Kolmekymppisetkin. Miehenihän oli kumppania etsiessään ihan sinun ikäluokkaasi ja jos hän olisi ollut Suomi24:ssä vapaana puoli vuotta lisää, olisi hän ollut sinun kanssasi myös samassa elämäntilanteessa eli työssä käyvä aikuinen. Ennen häntä treffasin netin kautta kahta muuta miestä, eivätkä hekään mitään hulluja olleet, vaikkei jutut heidän kanssaan edenneet kunnon parisuhteeksi.

Jos nyt jäisin yhtäkkiä sinkuksi, liittyisin varmaan Suomi24 Treffien lisäksi parille maksulliselle deittisivustolle. Esim. E-kontaktille ja vaikka sitten nimeltään vähän kököltä kalskahtavalle Eliittikumppanille. Taktiikkani olisi sama kuin ennenkin. Kirjoittaisin puolesta yhteen liuskaan mittaisen esittelyn, jossa kertoisin, mitä etsin ja minkälaisten juttujen tekemisestä tykkään. Laittaisin pari täysin rehellistä mutta edustavaa kuvaa - yhden kasvokuvan ja ainakin yhden sellaisen, jossa olen jonkin harrastuksen parissa.

Seuloisin kiinnostavat profiilit ja lähettäisin viestiä. Vastaisin asiallisiin yhteydenottoihin. En tapaisi ketään heti, vaan haluaisin, että aluksi tutustaan sähköpostikirjeitä kirjoittamalla parin viikon ajan. Tämä karsii ne, joilla ei ole mitään sanottavaa ja ne, jotka eivät ole kyllin tosissaan jaksaakseen yhtään odottaa. Nykyinen mieheni ei tosiaan mikään kirjallinen nero ollut, mutta osasi kirjoittaa silti kunnollisia ja loogisia viestejä ja keskusteli niissä kanssani mitä erilaisemmista aiheista. Kirjoittelun jälkeen tapaisin ensin kahvilassa ja jos tykkäsin tyypistä, lähtisin kyllä ihan reippaasti kunnolla deittailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se naisille aina onnistuu. Miehenä vähän vaikeempaa.

Paitsi, että mies on haluttavimmillaan noin kolmekymppisenä. Eli jos se on onnistuakseen, niin se onnistuu todennäköisesti ennen 40 ikävuotta. Miehellä on myös pidempään aikaa, koska naiset tykkäävät vanhemmista miehistä.

Miehet on haluttavimmillaan kolmekymppisinä, mut naiset haluaa vanhempaa miestä? Täh?

Siis mies on haluttavimmillaan objektiivisesti arvioituna noin kolmekymppisenä. Silloin hänelle on tarjolla laajin skaala naisia. Sitten jokainen naisen subjetiivinen näkemys riippuu hänen omasta iästään ja asenteistaan. Naiset haluavat yleensä itseään vanhemmman miehen tai ei ainakaan kovin paljon nuorempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle tässäkin ketjussa huudelleelle: Miksi ihmeessä naisen pitäisi pariutua kaksikymppisenä? Entä jos haluaa silloin tehdä jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi opiskella, matkustella, tehdä töitä, harrastaa, kokea elämää? Pitäisikö omannäköinen elämä jättää elämättä sen takia, että saisi jonkun miehen? Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin, että itselleen parhaan kumppanin löytää kun elää omannäköistään elämää ja on omille arvoilleen uskollinen. Kukaan ihminen kun ei voi olla toiselle se koko elämän sisältö.

En oikein ymmärrä miten tämä on varsinaisesti ikäsidonnainen asia. Ihan hyvin voi mennä parisuhteeseen parikymppisenä ja päättää sen suhteensa jos tuntuu, että haluaakin olla sinkkuna. Helpompi päästä sinkuksi kuin löytää hyvä parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On hyvinkin mahdollista. Itse tapasin mieheni 31-vuotiaana (kumpikin ensimmäisellä kierroksella) vuonna -13 ja nyt olemme naimisissa ja on yksi lapsi. Netissä tavattiin.

Reilussa kolmessa vuodessa nuo kaikki?

Kyllä.

T. 31

Jos lasten saaminen on sinulle tärkeää ja haluat perhekeskeisen miehen, kyllä asiasta kannattaa sanoa profiilissa ("Haaveilen omasta perheestä.") Tuo maininta auttaa nimittäin karsimaan ne, jotka eivät lapsia halua. Meitäkin on kolmikymppisissä sinkkumiehissä kuitenkin se 15–30 %

Uppista

  .

Minä suosittelen myös nettitreffejä/tinderiä. Olen nyt 31 ja erosin avopuolisostani 2 vuotta sitten ollen ensi kertaa siinä tilanteessa, että lähes kaikki ystäväni seurustelivat ja häitä + lapsia alkoi ilmestyä kuvioihin. Haahuilin sitten sinkkuna 1,5 vuotta välillä etsien kumppania, toisinaan luopuen toivosta ("minun on kai tarkoitus elää yksin"), mutta aina epäsosiaalisen luovutuskauden jälkeen kasasin itseni ja latasin deittiprofiilin uudestaan, tai aktivoiduin tinderissä ja yritin tosissani löytää itselleni kumppanin. Tuosta sinkkuajasta taisin siis noin vuoden etsiä seuraa aktiivisesti, ja kävin useat useat treffit läpi. Yhden kanssa tapailin muutaman kerran, mutta valtaosan kanssa kerta riitti. Viime kesänä tapasin tinderin kautta miehen, joka vaikutti liian hyvältä ollakseen totta, mutta kyynisyydestäni huolimatta suostuin tapaamiseen, tässä vaiheessa taisi siis olla taas deittiähky päällä ja "forever alone"-slogan iskostettuna takaraivooni.. Noh, tapasimme eikä mies ollut huono, mutta ei myöskään niitä suuria tunteita herättävä, ihan ok. Tapailimme kuukauden, jonka aikana selvisi että mies oli hyvä ja kunnollinen, sekä teki kaikkensa että asiat olisivat hyvin. Tästäkään huolimatta en ollut tunteistani varma, minua ahdisti toisen osapuolen innokkuus ja jarruttelin mielessäni ettei tästäkään taas mitään tule - jotain vikaa on oltava (mainitsinko jo peruspessimistisen luonteeni?). Annoin kuitenkin itselleni aikaa, ja pian tämän jälkeen vietimme viikon yhdessä, jonka aikana tunteeni vihdoin heräsivät ja ihastuin todella voimakkaaksi. Tämä tunne syveni pian rakkaudeksi, ja olemme nyt seurustelleet intensiiviset puoli vuotta. Ensimmäistä kertaa elämässä minusta tuntuu että olen nyt löytänyt sen oikean, ja tästä haluan pitää kiinni.

Tällä tarinalla halusin luoda toivoa siitä, että kyllä niitä hyviä sinkkumiehiä voi vanhemmallakin iällä löytää, itse ajattelin myös että kaikki hyvät on jo viety, mutta asia ei ole näin! N31, millainen ikähaarukka sinulla on esim. tinderissä? Itsellä oli aluksi tiukka 5 vuotta, mutta nykyisen kanssa ikäeroa on 10 vuotta, enkä olisi ikinä tavannut häntä jos ikä olisi ollut se määrittävä tekijä. Oletko ehdoton joissain asioissa, ja voisiko mahdollisesti joustaa ja sopia treffit miehen kanssa, joka ei täysin vastaa intressejäsi? Itselleni lapsellinen mies oli aina ehdoton ei, mutta nykyisellä on aikuinen lapsi, mikä on ok! Täydellistä pakettia ei ole olemassa. Ihmiset ovat muutenkin niin monipuolisia kokonaisuuksia, ja ainakin tinderissä sortuu herkästi lokeroimaan ihmistyypit tiettyyn kategoriaan, jolloin on myös helpompi painaa ruksia. Treffailuun pitää nähdä aikaa ja vaivaa, jos todella haluaa löytää kumppanin. Useinkaan se ei ole kivaa, ja epätoivon hetkiä tulee varmasti, mutta pidä palkinto mielessä, äläkä luovu toivosta. Ehkä tärkein neuvo kokemusteni perusteella on se, että jos tapaat miehen, jonka seurassa sinulla on hyvä olla ja aistit miehen olevan "hyvä", älä torppaa häntä heti vaikka tunteet eivät syttyisikään, vaan anna useampi mahdollisuus ja ota rennosti. Aika kyllä näyttää mihin suuntaan asiat etenevät :) Niin ja mitä lapsiin tulee, ehdit kyllä vielä. Täällä on perheenlisäys mielessä vuoden päästä, ja jos sinullakin oli toiveissa "vain" kaksi lasta, niin ehdit kyllä etsiä sitä kumppania muutaman vuoden kaikessa rauhassa!

Vähän yksinkertainen kuva tulee näistä huutelijoista, jotka laskevat kuinka monta miestä ja kuinka monta naista on vapaana missäkin parinhakupalvelimessa. :D Ei se noin mene. On niitä, joiden on helppo löytää puoliso, kuten minä, ja niitä, jotka eivät tahdo löytää puolisoa koskaan, olipa ikää 20 tai 50. Mutta nämä laskeskelijat ovatkin niitä, jotka eivät löydä ketään.

Kiitos paljon ajatuksia herättävistä kommenteista! Luen vielä kaikki asialliset kommentit uudelleen tänään ajan kanssa. Saa vielä lisää kertoa kokemuksia mistä löysi miehen tai miten oppi hyväksymään miehettömyyden ja lapsettomuuden.

N31