Seurustelukumppanin löytäminen yli 30-vuotiaana

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kuitenkin kokemusta pitkästä parisuhteesta ja se todellakin alkoi niin että seksuaalinen kemia oli hyvin voimakas ensimmäiset pari vuotta.

N31

No mihin se loppui? Kuinka pitkään kesti, sen pari vuotta + 1 kituutteluvuosi vai?

En oikein usko, että se kenellekään etsimällä löytyy, paitsi jos on halukas ravaamaan todella monilla treffeillä. Sitäkin joskus vuoden pari aktiivisesti tehneenä päällimmäisenä ajatuksena on näin jälkikäteen, mitä ajanhaaskausta se oli. Ja rahan haaskausta myös, koska panostin todella paljon ulkonäköön silloin: kävin usein kampaajalla, oli ripsipidennykset, salijäsenyys, tykkäsin myös laittautua treffeille, shoppailla uusia vaatteita jne. Eikä löytynyt miestä. Toiseksi naiseksi olisin kelvannut useammallekin, seksiä olisin saanut, mutta ei löytynyt mitään sen vakavampaa, puhumattakaan mistään rakastumisesta, puolin tai toisin. Tuntui myös todella kurjalta, kun oli itse panostanut siihen, että tulee siistin ja tyylikkään näköisenä treffeille, niin mies saattoi pamahtaa paikalle reikäisissä verkkareissa, parta ajamatta ja rasvaisilla hiuksilla. Oman kokemukseni perusteella suosittelenkin monelle miehelle ihan perusasioihin keskittymistä: hygienia, siistit vaatteet, perus-käytöstavat.

Tällä hetkellä ajattelen, että se oikea tulee sitten jossain vaiheessa vastaan. Ja jos ei tule, niin sitten ei. Itsestäni ja ulkonäöstäni pidän edelleen huolta, mutta samanlaiseen ventovieraiden kanssa treffeillä ravaamiseen en meinaa enää alkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju on heti täynnä jotain laasalaisia? Eniten kiinnostaisi kuulla toisten NAISTEN kokemuksia että miten on onnistunut miehen etsintä vielä tässä iässä.

N31

Eikö noita asioita olisi pitänyt miettiä 10 vuotta sitten eikä tuossa iässä?

Kyllä minä olin 10 vuotta sitten pitkässä parisuhteessa, se vaan ei valitettavasti ollut loppuelämän kestävä suhde vaikka vakavissaan olimmekin.

N31

Missä tämä N31 käy ja liikkuu.  Itse olen saman ikäinen mies, enkä löydä saman ikäluokan naisia mistään.

T. pekka

Itse olin päälle 30, kun Tinderissä tuli vastaan semikiinnostava mies. No aluksi ajattelin, että ei tästä varmaan mitään tule, koska X, Y ja Z. Sitten lakkasin ajattelemasta ja keskityin siihen fiilikseen, mikä minulla oli sillä hetkellä, kun olin hänen kanssaan. Päätin unohtaa täysin kaikki muotoseikat ja keskittyä olennaiseen, eli siihen että miten keskinäinen oleminen sujuu. Ja se sujui sen verran hyvin, että kiinnosti nähdä uudestaan ja taas uudestaan. Varmasti olisi ollut "parempiakin", mutta niitä aina on.  Otin päivän kerrallaan ja yks kaks oltiinkin tapailtu jo yli vuosi. Sitten vaan todettiin, että kun kerran kivaa on niin ollaan tässä sitten. Hyvä ohje on siis ottaa rauhallisesti, keskittyä hetkeen ja nähdä muotoseikkojen taa. Ylianalysointi on tyypillistä meille naisille, että kun sen saa heivattua, niin hyvä tulee. Itse en myöskään ns. syttynyt miehestä ekoilla, tokilla enkä vielä kolmansillakaan treffeillä (toki jotain kiinnostusta oli) ja olin pitkään ns. kahden vaiheilla, mutta näin potentiaalin. Ja toki kyse oli myös omista epävarmuuksista. Mielestäni täydellinen hullaantuminen tekee vaan elämästä vaikeaa. Aiempiin verrattuna tällainen hitaasti kytenyt kiintymys on paljon parempi.  

Eli vaikka ekojen treffien jälkeen tuntuisikin, että ei jatkoon (täysin selvät tapaukset toki erikseen), niin kannattaa satsata vielä ne tokat tai kolmannetkin. Ja useampia voi tapailla mielestäni samaan aikaan ja sitten se lähtee siitä aikalailla luonnollisesti jonkun kanssa, jos on lähteäkseen. Tsempit! 31 on vielä nuori kuitenkin. :) 

Minä löysin vakikumppanin 33-vuotiaana tanssikurssilta.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut pari vuotta profiili Suomi24 treffipalvelussa. Olen 36v mies jolla on amis koulutus ja olen töissä eikä elämässäni ole mitään erityisesti mainittavaa. Ei lapsia enkä ole eronnut tai leskikään. Naisia tuolla sivustolla on kai viisi kertaa enemmän kuin miehiä.

Silti koko aikana voin laskea yhden käden sormilla ne naiset jotka ovat vierailleet profiilissani ilman että olen käynyt katsomassa tuon naisen profiilia. Mulla ei ole edes kuvaa profiilissa joten ulkonäkökään ei voi olla karkottava tekijä.

Voin väittää että tavallisen miehen markkina arvo on nolla seuraa etsivien naisten keskuudessa. Jos naisilla olisi mitään kiinnostusta niin kyllä profiiliani edes käytäisiin katsomassa. Samanlaisen havainnon ovat kertoneet tehneensä lukuisat muutkin miehet keskustelupalstoilla. Joten ap älä viitsi valehdella täällä että löydä kyllin hyvää kun sinulle ei kelpaa kukaan ns. normaali mies vaan etsit sitä unelmien prinssiä joita on 1% kaikista sinkku miehistä.

Viestistäsi välittyy jotenkin katkera sävy.

Ei ne minun edellisetkään suhteet ole minkään unelmien prinssien kanssa ollut. Ei sitä voi määritellä ja etukäteen päättää että kenen kanssa kolahtaakin. Eikä se kolahdus välttämättä todellakaan tapahdu sen miehen kanssa joka olisi paperilla täydellinen. Siksi olen tinderissä melko avokätisesti antanut sydäntä niille joilla on mielenkiintoinen profiili vaikkei ulkonäkö olisikaan mikään täydellinen. Huumoria pitää löytyä ja seksuaalista vetovoimaa. Jonkun ihmisen olemuksessa, äänessä, tuoksussa jne on vaan sitä jotain mikä vetää puoleensa vaikkei olisikaan mikään miesmalli.

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kiltit miehet ja potentiaaliset perheen isät, joita et nuorempana kelpuuttanut juostessasi jännämiesten perässä, ovat tuossa iässä jo tehneet itsemurhan tai liittyneet MGTOW:iin.

Pieni osa on siirtynyt noihin luokkiin. Isompi osa on katkeroitunut tai muuttunut niin ikipoikamiehiksi ettei ne enää naisista mitään tajua tai pukeutumisesta tai hiustyyleistä tai oikeestaan mistään mistä nainen voisi kiinnostua. 

Mikä niissä hiuksissa on muuten niin mielenkiintoista? Miksi ne täytyy olla silleen coolisti? 

Naiset löytää halutessaan miehen. Ja 31-vuotiaalle on tarjontaa samanikäisistä miehistä enemmän kuin tarpeeksi. Ennakkoluulottomasti treffeille vaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne kiltit miehet ja potentiaaliset perheen isät, joita et nuorempana kelpuuttanut juostessasi jännämiesten perässä, ovat tuossa iässä jo tehneet itsemurhan tai liittyneet MGTOW:iin.

Pieni osa on siirtynyt noihin luokkiin. Isompi osa on katkeroitunut tai muuttunut niin ikipoikamiehiksi ettei ne enää naisista mitään tajua tai pukeutumisesta tai hiustyyleistä tai oikeestaan mistään mistä nainen voisi kiinnostua. 

Tainut kuitenkin isompi osa löytää loppujen lopuksi sen naisen itelle... Ei ehkä kedon kauneinta kukkaa, mutta siitäkinhän saadaan taas kiusaamisen aihe, että miten tommonen mies on ottanut tollasen naisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on ollut pari vuotta profiili Suomi24 treffipalvelussa. Olen 36v mies jolla on amis koulutus ja olen töissä eikä elämässäni ole mitään erityisesti mainittavaa. Ei lapsia enkä ole eronnut tai leskikään. Naisia tuolla sivustolla on kai viisi kertaa enemmän kuin miehiä.

Silti koko aikana voin laskea yhden käden sormilla ne naiset jotka ovat vierailleet profiilissani ilman että olen käynyt katsomassa tuon naisen profiilia. Mulla ei ole edes kuvaa profiilissa joten ulkonäkökään ei voi olla karkottava tekijä.

Voin väittää että tavallisen miehen markkina arvo on nolla seuraa etsivien naisten keskuudessa. Jos naisilla olisi mitään kiinnostusta niin kyllä profiiliani edes käytäisiin katsomassa. Samanlaisen havainnon ovat kertoneet tehneensä lukuisat muutkin miehet keskustelupalstoilla. Joten ap älä viitsi valehdella täällä että löydä kyllin hyvää kun sinulle ei kelpaa kukaan ns. normaali mies vaan etsit sitä unelmien prinssiä joita on 1% kaikista sinkku miehistä.

Mies ei ole parinkaan vuoden jälkeen älynnyt laittaa kuvaansa profiiliin ja itkee nettideittailun vaikeutta. Ei saatana.

Vihje: se kuva voisi nostaa kiinnostusta profiiliasi kohtaan.

Pakko tähän todeta, että en itsekään vastaisi profiiliin jossa ei mitään kuvaa. Herättää nimittäin epäilyksiä, tulee ensimmäisenä mieleen joku Pena 60-v eikä Pekka 36-v jos kuvattomasta profiilista laitettaisiin viestiä. Myöskään tinderissä en ole antanut yhdellekään profiilille sydäntä jossa ei edes jonkunmoista kuvaa pärstästä.

N31

Muutamalle tässäkin ketjussa huudelleelle: Miksi ihmeessä naisen pitäisi pariutua kaksikymppisenä? Entä jos haluaa silloin tehdä jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi opiskella, matkustella, tehdä töitä, harrastaa, kokea elämää? Pitäisikö omannäköinen elämä jättää elämättä sen takia, että saisi jonkun miehen? Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin, että itselleen parhaan kumppanin löytää kun elää omannäköistään elämää ja on omille arvoilleen uskollinen. Kukaan ihminen kun ei voi olla toiselle se koko elämän sisältö.

Vierailija kirjoitti:

Tule hymyilemään minulle salilla. Siitä se lähtee.

M36

Hmm. Mitä mieltä te miehet ylipäätään olette tästä? Itselläni on aika iso kynnys "häiriköidä" ketään kesken treenin. Voisin myös itse mennä aikalailla puihin jostain äkillisestä lähentymisestä.

N31

Ala ainakin tehdä aloitteita. Hyvistä miehistä on pula kun kello käy. Älä enää kuvittele, jos koskaan kuvittelitkaan, voivasi vain odottaa että kotoa tullaan hakemaan. Ehkä ihan vielä ei tarvitse laskea rimaa mutta älä montaa vuotta odota enää saavasi oman tasoistasi, siis sen tasoista millaiseen olisi ollut mahkut vielä 5-10 vuotta sitten opiskelijaelämänvaiheessa, jolloin miesten markkina-arvo on yleensä alempi kuin ikäistensä naisten.

N49 vastaa.

Nettideittiprofiili, siellä on niitäkin miehiä jotka ei käy baarissa, tai jos joskus käy, on liian kilttejä uskaltaakseen tulla juttelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tule hymyilemään minulle salilla. Siitä se lähtee.

M36

Hmm. Mitä mieltä te miehet ylipäätään olette tästä? Itselläni on aika iso kynnys "häiriköidä" ketään kesken treenin. Voisin myös itse mennä aikalailla puihin jostain äkillisestä lähentymisestä.

N31

Ei kylmiltään mutta jos tunnette jo muuten niin sitten hyvä. Tosin jos treenaa tosissaan niin ehkä sitten ei. Joku voi olla ujokin hikisenä treenivaatteissaan.

Ja tarkoitan ihan sellainen kuukausimaksullinen, vaikka eliittikumppani tai match.

Vierailija kirjoitti:

Itse löysin miehen 30-vuotiaana, nyt 33-v ja lapsikin on. Sattui vaan sopiva kohdalle, sitä ennen 7 vuotta intensiivistä treffailua, Eli ei ihan heti tullut vastaan. Tiedän yhden miehen joka kaipaisi naista ja haluaa lapsiakin, ei valitettavasti Ole kovin kiinnostava persoona ja ujokin on. Kuitenkin on työ ja akateeminen koulutuskin, harmi ettette Ole tavanneet. Ainakin yksi mies on siis vielä vapaana. Tsemppiä etsintöihin!

Huh, hurjalle kuulostaa tuo 7 vuoden aktiivinen treffailu, lopputulos kyllä mitä palkitsevin. Itse olen nyt ollut tinderissä vasta vuoden. Aiemmin oli niin paljon kiirettä elämässä etten ehtinyt mitenkään superaktiivisesti treffailemaan.

Ymmärrän todellakin ujoja ja heidän haasteitaan pariutumismarkkinoilla. Itse tosiaan olen hieman introvertti enkä aina siis supliikkina suuna päänä joka tilanteessa. Ja kun en ole se kaikista kaunein nainen niin varmasti siksikin jään keskivertomieheltä huomaamatta. Toivottavasti tuo tuntemasi mies vielä löytää naisen ja saa perheen!

N31

Vierailija kirjoitti:

Muutamalle tässäkin ketjussa huudelleelle: Miksi ihmeessä naisen pitäisi pariutua kaksikymppisenä? Entä jos haluaa silloin tehdä jotain ihan muuta, kuten esimerkiksi opiskella, matkustella, tehdä töitä, harrastaa, kokea elämää? Pitäisikö omannäköinen elämä jättää elämättä sen takia, että saisi jonkun miehen? Eikö sen pitäisi olla juuri päinvastoin, että itselleen parhaan kumppanin löytää kun elää omannäköistään elämää ja on omille arvoilleen uskollinen. Kukaan ihminen kun ei voi olla toiselle se koko elämän sisältö.

Miten seurustelukumppani estää opiskelun, matkustelun, työt, harrastukset ja muun elämän? Joku vuosikausien komennus sademetsässä on tietysti ymmärrettävä selitys, mutta siitä aika harvoilla taitaa olla kysymys.

Ala harrastaa sinua kiinnostavia asioita. Helppo ympäristö lähestyä miestä johon on edes yksi yhdistävä tekijä.