onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Kyllä, elän itseni kanssa. Arki on mielenkiintoista, yllätyksellistä ja epämääräistä. :D Koskaan ei arvaa, mitä tulee eteen. En kuitenkaan ole mikään hulttio, velvollisuuteni hoidan, vaikkakin usein omia reittejäni.

Miehellä ei ainakaan vielä ole mennyt hermo, pitää taitelijaluonnettani söpönä ja piristävänä. Hehe.

Minä elän itseni kanssa yötä päivää. Hyvin menee.

Lapsikin menee tuossa sivussa ihan omalla painollaan.

Kamalaksi ilmeisesti taitelijan kanssa elämän koette?!?!?!?!

Ihan normaali ammatti siinä, missä lääkäri, autokoulunopettaja, lentäjä, kirkkoherra tai sotilas ja sorvaaja.

Ne, jotka nykymaailmassa todella haluavat/ kykenevät ammattitaiteilijoina pärjäämään, eivät nuku klo 14:ään eivätkä jätä asioitaan hoitamatta.

Jos on sellainen vaimo-/miehekeriepu, joka tekee kaikki "eteen", en voi kuin ottaa osaa suruun, mutta ymmärrä en.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Taiteilijan "virallinen" määritelmä kuuluu kai, että harjoittaa luovaa ammattia. Se että opiskelet Sibelius-Akatemiassa ei kyĺlä tee sinusta taitelijaa. Toki se ei myöskään poissulje sitä. Mutta mikään tutkinto tai koulutus ei automaattisesti tee taiteilijaksi. Tiedän muutamia Sibelius-Akatemiassa opiskelevia ja he ovat kyllä kaikkea muuta kuin taitelijoita, enemminkin perfektionisteja kympin tyttöjä, jotka ovat ala-asteen ekalla luokalla aloittaneet pianonsoiton, viulunsoiton ja kuoron.

Päivien nukkuminen ja yöt töitä tehden ei automaattisesti tee taiteiijaa. Mutta ei sitä myöskään tee 8-16 päivittäinen mahdollisimman oikein soittaminen ja laulaminen.

Taiteilijoita on muitakin kuin kuvataiteilijoita.

Muusikoksi opiskelu klassisella puolella on vähän kuin klassisen baletin opiskelu. Hiotaan, hiotaan, hiotaan. Mutta jos sielu, palo puuttuu, et ole mitään. Pelkkä tyhjä kone. Mitä siinä hiotaan? Kykyä tulkita ne vähäiset mustetäplät paperilla, jotka eivät vielä ole mitään. Mutta silti muusikko luo niistä niin hienovireistä ja ilmaisuvoimaista musiikkia. Klassinen muusikko työskentelee oman elämänkokemuksensa, sielunsa, persoonansa, luovuutensa, älynsä ja sivistyksensä kautta, tekniikka on vain väline. Aivan kuten muissakin taiteissa. Jos klassinen muusikko ei ole taiteilija niin ei varmaan sitä ole myöskään näyttelijä - hänkin vain "mekaanisesti" tulkitsee muiden raapustuksia paperilla, eikö? Ja silti yksi yksinkertainen fraasikin voidaan sanoa tai soittaa miljoonalla tavalla.

Tanssi ja musiikki on kurinalaisempaa kuin kuvataiteet. Lisäksi, muusikon on kyettävä soittamaan yhteen muiden kanssa.

Oliko täällä jo jossain "Elämää tylsän ja harmaan suomalaisen lehmän kanssa"?

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Et sinä olekaan taiteilija, vaan opiskelija. Eivätkä läheskään kaikki laulajat ole taiteilijoita. Vain osa luo taidetta. Toiset vaan laulavat muiden tekemiä lauluja.

Tekee töitä taiteen alalla ja harrastaa muussa muodossa vapaa-ajallaan. Palkittu töistään.

Ja ihan normaalia 9-5-päivää tekee, joskus jumahtaa töihin ja tulee vasta kahdeksan perään kotiin. Todella hajamielinen, unohtelee sovittuja asioita ja inspiraation iskiessä syömisenkin. Joskus todella hankala jääräpää ihmisenä ja taantuu ihan 5-vuotiaan tasolle kiukutellessaan. Siisti, ei siedä sotkua tai liikaa epäjärjestystä. Koti suht riisuttu, mutta erikoinen. Läheisyys tärkeää, mutta jos keskittyy töihinsä, niin suon hänelle siihen rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Tekee töitä taiteen alalla ja harrastaa muussa muodossa vapaa-ajallaan. Palkittu töistään.

Ja ihan normaalia 9-5-päivää tekee, joskus jumahtaa töihin ja tulee vasta kahdeksan perään kotiin. Todella hajamielinen, unohtelee sovittuja asioita ja inspiraation iskiessä syömisenkin. Joskus todella hankala jääräpää ihmisenä ja taantuu ihan 5-vuotiaan tasolle kiukutellessaan. Siisti, ei siedä sotkua tai liikaa epäjärjestystä. Koti suht riisuttu, mutta erikoinen. Läheisyys tärkeää, mutta jos keskittyy töihinsä, niin suon hänelle siihen rauhan.

Saanko kysyä neuvoa, miten pärjäät tuon kiukuttelun kanssa? Olen tuoreehkossa suhteessa niinikään palkitun ja menestyvän taiteilijan kanssa, ja nuo mainitsemasi kohtaukset kuulostavat tosi tutuilta. Otan ne ilmeisesti aivan liian vakavasti ja alan vängätä vastaan.. Tajuan, että se ei toimi, mutta mikä ihme sitten toimisi paremmin?

Arvostaisin neuvoja. Mieheni on muilta osin unelmieni täyttymys ja haluan oppia elämään hänen kanssaan. :)

Vierailija kirjoitti:

Nukkuu puolille päivin ja herääminen vaikeaa. Syö miten sattuu. Todella, todella tarkka töistään mutta kotona ei haittaa kaaos. Siivoaa kyllä pyydettäessä. Seksi maistuu hänelle kerran viikossa ja on erittäin huomaavainen sängyssä ja intohimoinen. Stressaantuu helposti, vaikea noudattaa deadlineja. Vaipuu helposti synkkyyteen. Huomaa kuitenkin arjen pienet ilot. Aina hellii ja kehuu minua, mutta en todellakaan saa häiritä häntä silloin kun tekee töitä.

Kappas, en tiennytkään olevani taiteilija, vaikka joku on joskus varsinaiseksi artistiksi kutsunut.

Ollaan miehen kanssa molemmat taiteilijoita. Itse painotun luovaan kirjoittamiseen, mies musiikkiin. Yhdessä ja erikseen maalaamme sekä veistämme myös paljon. Elämme meidän mielestä normaalia elämää (ilmiselvästi). Meidän kaksio yleensä perussiisti, miehellä oma työhuone, jossa maalatut kankaatkin ovat kuivumassa. Valmiit maalaukset seinille tai myydään pois. Molemmille on tärkeää, että muut tilat on siistejä, koska vieraita käy usein kahvilla ja muutenkin siistissä kodissa on mukavempi olla. Meillä on vuokrastudio (kuin toinen koti), jossa joskus vietellään päiviäkin.

Erikoisinta varmaan on tietyt tavat ja spontaanius. Ulkona ollessa ainakin toisella mukana vihko ja kynät siltä varalta, että jos tulee inspiraatiopuuskia. Välillä saatetaan kesken yötä lähteä toiselle puolelle maata matkalle, valvoa koko yö uimarannalla tms. Usein nukkuminen osuu 12-18 välille. Uskon, että monelle inspiraatiopuuskat ja "taiteilijaluonne" on rasittavaa. Meille arki ei ole ongelma, koska molemmat olemme lähes yhtä taiteellisia persoonia. Vuosien varrella opittu toisiemme ärsytyksenkohteita ja ymmärretään niitä.

Kuvaitaitelijan puoliso kirjoitti:

Taiteilijapuolisoni herää yleensä hyvin aikaisin. Keittää kahvit, puurot ja valmistaa aamiaisen koko perheelle. 8-11 hän on työhuoneellaan ja toteuttaa pilkuntarkasti laatimiaan ennakkosuunnitelmia. Käyttää runsaasti aikaa uusien materiaalien hankintaan, niiden analysointin kuinka käyttäytävät eri yhteyksissä eri tekniikoilla ja tietää hyvin tarkkaan minkälaista tavoittelee ja kuinka siihen pääsen.

11-12.30 on lounastauko.

12.30-16.30 on toinen sessio jolloin keskittyy suunnitteluun, taidemaailman seurantaan ja ideoitiin, suunnitteluun ja hahmottelee tulevia teoksia. Tänä aikana myös yhteydessä galleristeihin, vastaan asiakkaiden sähköposteihin ja hoitaa muuten taidemaailmaan kuuluvat yhteydet.

16.30 alkaa aika perheen kanssa ja emme vapaata kaikkien työasioista.

Viikonloppuisin saatamme sunnuntaisin 13-16 välillä käydä katsomassa näyttelyitä gallerioissa ja museoissa.

Tää vastaa hyvin sitä millainen oma sisäinen taitelijani on. Se luova boheemi puoli pääsee valloilleen vain hyvin suojatussa työtilassa, kunnon suojavaatteissa, silloin kun aikataulu sallii flow-pohjaisen tekemisen. Muutoin kaikki on hyvin rakennettua ja suunniteltua.

- neuroottinen, siisteysintoinen taitelijasielu

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa molemmat taiteilijoita. Itse painotun luovaan kirjoittamiseen, mies musiikkiin. Yhdessä ja erikseen maalaamme sekä veistämme myös paljon. Elämme meidän mielestä normaalia elämää (ilmiselvästi). Meidän kaksio yleensä perussiisti, miehellä oma työhuone, jossa maalatut kankaatkin ovat kuivumassa. Valmiit maalaukset seinille tai myydään pois. Molemmille on tärkeää, että muut tilat on siistejä, koska vieraita käy usein kahvilla ja muutenkin siistissä kodissa on mukavempi olla. Meillä on vuokrastudio (kuin toinen koti), jossa joskus vietellään päiviäkin.

Erikoisinta varmaan on tietyt tavat ja spontaanius. Ulkona ollessa ainakin toisella mukana vihko ja kynät siltä varalta, että jos tulee inspiraatiopuuskia. Välillä saatetaan kesken yötä lähteä toiselle puolelle maata matkalle, valvoa koko yö uimarannalla tms. Usein nukkuminen osuu 12-18 välille. Uskon, että monelle inspiraatiopuuskat ja "taiteilijaluonne" on rasittavaa. Meille arki ei ole ongelma, koska molemmat olemme lähes yhtä taiteellisia persoonia. Vuosien varrella opittu toisiemme ärsytyksenkohteita ja ymmärretään niitä.

Lisään vielä, että olemme molemmat hiljaisia ja seuraamme muotia. Uudet ihmiset yleensä yllättyy kun vedämme vihkon esiin mcdonaldsissa ja alamme piirtelemään silmät kiiluen. Emme osu ulkonäöllisesti stereotyypiseen boheemin taiteilijan kuvaan. Luonteelta senkin edestä "taiteilijuutta".

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka nykymaailmassa todella haluavat/ kykenevät ammattitaiteilijoina pärjäämään, eivät nuku klo 14:ään eivätkä jätä asioitaan hoitamatta.

Jos on sellainen vaimo-/miehekeriepu, joka tekee kaikki "eteen", en voi kuin ottaa osaa suruun, mutta ymmärrä en.

alle miljoona omaisuuden "taiteilijat" ovat vain säälittäviä harrastelijoita

Lasken itseni jossain määrin taiteilijaksi vaikka opiskelun ei taiteellista alaa. Lauloin klassista 12 vuoden ajan

Taiteilijaelämää:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee töitä taiteen alalla ja harrastaa muussa muodossa vapaa-ajallaan. Palkittu töistään.

Ja ihan normaalia 9-5-päivää tekee, joskus jumahtaa töihin ja tulee vasta kahdeksan perään kotiin. Todella hajamielinen, unohtelee sovittuja asioita ja inspiraation iskiessä syömisenkin. Joskus todella hankala jääräpää ihmisenä ja taantuu ihan 5-vuotiaan tasolle kiukutellessaan. Siisti, ei siedä sotkua tai liikaa epäjärjestystä. Koti suht riisuttu, mutta erikoinen. Läheisyys tärkeää, mutta jos keskittyy töihinsä, niin suon hänelle siihen rauhan.

Saanko kysyä neuvoa, miten pärjäät tuon kiukuttelun kanssa? Olen tuoreehkossa suhteessa niinikään palkitun ja menestyvän taiteilijan kanssa, ja nuo mainitsemasi kohtaukset kuulostavat tosi tutuilta. Otan ne ilmeisesti aivan liian vakavasti ja alan vängätä vastaan.. Tajuan, että se ei toimi, mutta mikä ihme sitten toimisi paremmin?

Arvostaisin neuvoja. Mieheni on muilta osin unelmieni täyttymys ja haluan oppia elämään hänen kanssaan. :)

Ehkä vähän tottumuksesta..? En ole ihan varma. Toki olen keksinyt myös keinot millä hänet saa lepytettyä. Ei siis mitään maata mullistavia, mutta sellaisia, että saa hänet nauramaan ja tajuamaan että olipas typerää marttyyrimökötystä. Toki joskus itse sähähdän vastaan, jos olen väsynyt ja nälkäinen. :D

Niin ja olen vähän puolipäivätaiteilija itsekin, joten varmaan ymmärretään toistemme päänsisäisiä myllerryksiä sitäkin kautta.

minä olen, siis itseni kanssa. vaikeaa on olut alkoholin kanssa, ainakin krapulassa. Muita ihmisiä en siedä ympärilläni koska kaikki ovat liian tyhmiä ja epätaiteellisia eivätkä halua kuunnella musiikkia koko ajan.

en enn eennnn eennnnnnnn

taiteilijan eklöämäöäö

Uskomattoman rasistista kommentointia täällä.