onko kukaan elänyt taiteilijan kanssa?

Se on taiteilia.

Rahatonta. 

Vierailija kirjoitti:

Kusipäitä

Itse täyspäiväisenä (ei täyspäisenä) taiteilijana voin allekirjoittaa tuon täydelliseksi totuudeksi.

Kiitos.

Ei ole. Kukaan ei ole koskaan elänyt taiteilija kanssa. Se on edelleen suuri mysteeri. Tämä on aikamme polttavimpia kysymyksiä.

Enemmän ilta- kuin aamuihminen. Jää kotiin nukkumaan ja heräilee suunnilleen, kun itse tulen töistä neljän aikaan. Tällä hetkellä vetämätön, odottaa inspiraatiota. Meillä on usein hauskaa illalla. Viikonloppuisin liikumme toisinaan yhdessä taidepiireissä. Hänellä on diagnosoitu masennus, koska ei voi mennä muihin töihin eikä taiteella elä.

käy tsekkaas

Olen itse se, jonka asuinkumppanina ollaan. Opiskelen taidealaa ja taiteilen kotona omaksi ilokseni. Olen perfektionisti taiteiluni suhteen, muuten taas koti on vähän niin ja näin - olen toisinaan aika saamaton kotitöiden suhteen. Katselen aikalailla dokkareita ja kerään oman laatikostoni täyteen vihkoja. Piirtelen ja kirjoittelen niihin sitten sitä mukaa kun vanhat täyttyvät. Ostan myös paljon kirjoja kotiin, ne ovat sekä huvituksiani, että hyödyksi alalla. Pelailen myös pleikkarilla ja katson mielelläni kun kumppanini pelaa. Haaveilen urasta konseptitaiteilijana.

Kuvataiteilijan kanssa elin kaksi vuotta, kunnes hän kuoli. Oli äärimmäisen ahdistunut ja piti minua äidin korvikkeena. Mutta oli myös spontaani, hirmuisen rakas, äärimmäisen hauska ja maailman parasta seuraa. Ikävöin häntä joka päivä.

Hahaa, oon naimisissa yhden kanssa. On vähän dramaattinen, arkijärkeä ei juuri ole ja masentuu herkästi. Ei kovinkaan käytännöllinen ihminen. Semmonen ihme haahuilija vähän. Ehdottoman individualisti. Toisaalta on innostava ja omistautuva isä, hyvä kokki ja tekee kyllä kotitöitäkin kun pyytää. Hyvin tuon kanssa arki sujuu.

Vierailija kirjoitti:

Se, että taiteilija on sottainen ja nukkuu päivät, ja on epätäsmällinen on aika stereotypia. Itse opiskelen Sibelius akatemialla laulajaksi, joten kutsuisin itseäni taiteilijaksi, mutta olen todella siisti ja "siivousintoilija", jonka koti on aina tip top, olen myös aina hyvin pukeutunut ja täsmällinen. Joten ei kaikki taiteilija-ihmiset ole stereotyyppisiä taiteilijoita.

Taiteilijoita on erilaisia. Sinä olet esiintyjä, et teosten tekjiä. Sanoisin hatusta vetämällä, että teosten tekijät elävät monesti epäsäännöllisemmin kuin esiintyjät, joilla pitää olla tietty taitotaso, että saa duunia. Se vaatii kovaa harjoittelua ja toistoja, mikä vetää puoleensa järjestelmällisiä ihmisiä.

Oon asunut wb-taiteilijan kanssa. Se tarkoittaa sit, et mikään normaalityö ei herralle maistunut, kun piti ehtiä ”luomaan”. Rahaa tuli satunnaista keikoista ja sekin yleensä pimeenä. Keikkareissulla veivät koko vkonlopun ja palkka yleensä jo juotu, kun palasi kotiin.

Jos joskus fyrkkaa tuli vähänkin enemmän, se meni ”taiteilijan työvälineisiin”.

Jätkä taiteilee yhä ja Kela maksaa elarit. Hyvä faija se kyllä on. Rämpyttävät soittimia lasten kanssa ja kuvailevat isäajat.

Mut parempi olla kyl eri kämpissä. Ite vaativaa asiantuntijaduunia painavana en olis kyl sitä yöt taiteillaan ja päivät nukutaan -meininkiä olis jaksanut.

No joo.

Muusikon kanssa.

Basisti.

Kuten arvaat, soittelee ärsyttäviä skaaloja tms. rämpytyksiä toistuvasti, jotka eivät poikkea toisistaan. Rimputirei kertaa tuhat..

Kappaleita tai biisejä ei suostu soittamaan.

Kotitöihin ei ole kiinnostusta.

Tulot käytännössä nolla kulujen jälkeen.

Kova itsetunto.

Lähinnä harminkappale kotioloissa.

Ollaan erottu ja kesäbasistin ottoa en suosittele, eivät selviä syksystä!

Vierailija kirjoitti:

Kuvataiteilijan kanssa elin kaksi vuotta, kunnes hän kuoli. Oli äärimmäisen ahdistunut ja piti minua äidin korvikkeena. Mutta oli myös spontaani, hirmuisen rakas, äärimmäisen hauska ja maailman parasta seuraa. Ikävöin häntä joka päivä.

Oi miten harmi..surullista..

Vierailija kirjoitti:

Ollaan miehen kanssa molemmat taiteilijoita. Itse painotun luovaan kirjoittamiseen, mies musiikkiin. Yhdessä ja erikseen maalaamme sekä veistämme myös paljon. Elämme meidän mielestä normaalia elämää (ilmiselvästi). Meidän kaksio yleensä perussiisti, miehellä oma työhuone, jossa maalatut kankaatkin ovat kuivumassa. Valmiit maalaukset seinille tai myydään pois. Molemmille on tärkeää, että muut tilat on siistejä, koska vieraita käy usein kahvilla ja muutenkin siistissä kodissa on mukavempi olla. Meillä on vuokrastudio (kuin toinen koti), jossa joskus vietellään päiviäkin.

Erikoisinta varmaan on tietyt tavat ja spontaanius. Ulkona ollessa ainakin toisella mukana vihko ja kynät siltä varalta, että jos tulee inspiraatiopuuskia. Välillä saatetaan kesken yötä lähteä toiselle puolelle maata matkalle, valvoa koko yö uimarannalla tms. Usein nukkuminen osuu 12-18 välille. Uskon, että monelle inspiraatiopuuskat ja "taiteilijaluonne" on rasittavaa. Meille arki ei ole ongelma, koska molemmat olemme lähes yhtä taiteellisia persoonia. Vuosien varrella opittu toisiemme ärsytyksenkohteita ja ymmärretään niitä.

Ihanalta pariskunnalta kuulostatte. Menestystä teille!

Vierailija kirjoitti:

No joo.

Muusikon kanssa.

Basisti.

Kuten arvaat, soittelee ärsyttäviä skaaloja tms. rämpytyksiä toistuvasti, jotka eivät poikkea toisistaan. Rimputirei kertaa tuhat..

Kappaleita tai biisejä ei suostu soittamaan.

Kotitöihin ei ole kiinnostusta.

Tulot käytännössä nolla kulujen jälkeen.

Kova itsetunto.

Lähinnä harminkappale kotioloissa.

Ollaan erottu ja kesäbasistin ottoa en suosittele, eivät selviä syksystä!

Tämä. Onkohan sama jätkä kyseessä?

Rusinapullaketju. Jotkut puhuvat taiteilijoista viitaten selvästikin tiettyyn persoonaan(tyyppiin) - käytöksen perusteella ilmeisesti (tai kysyen) . Toiset taas viittaa henkilön tekemisiin tai ammattiin/opiskeluun yms.

Tietysti kun aloittaja kyselee "arjesta" voinee arvailla että on kuullut että henkilö x on "taiteilija". Arvaisinpa niin että riippuen vastaajan persoonasta(tyyppi), vastaaja näkee kysymyksen tietyltä kantilta. Siksi vastaukset poikkeavat. Jotain voi kuitenkin arvailla. Vaikka tässä nyt viitattiin muutamiin säveltäjiin, taiteilija sana tuo ehkä kuitenkin helpommin mieleen kuvataiteilijan. Entäpä jos piirtää vaikkapa sarjakuvia tai animaatioita. Tutkimuksten mukaan persoona/käyttäytyminen on osin synnynnäistä ja osin opittua ja työn luonne voi olla ei ehkä määrittävä mutta huomattava osa.

Yhteenvetoni onkin että taiteilija on liian epämääräinen käsite että mitään hyvää vastausta tähän voisi olla muuta kuin niitä stereotyyppisiä. Jos maalaa oikeilla maaleilla niin voisin kuvitella että homman käytännön seikoista johtuen, tuohon tosiaan valikoituu persoonia joita ei haittaa se esm. ajatus siitä että maalia nyt menee johonkin ja sitä ei ehkä saa noin vain pois. Itseäni tuollainen haittaa ja siksi "taiteiluni" onkin lähinnä digitaalista, koodauksesta säveltämiseen soittamiseen ja piirtämiseen (nyt kun näitä kyniä saa ipadeihin yms). En kuitenkaan testeissä saa "taitelija persoona(tyyppiä)" vaan saan toisen "tyypin" jonka keskeinen piirre on aloittaa paljon erilaisia projekteja eikä saada niitä valmiiksi. Oikea taitelijatyyppi taas saa juttuja valmiiksi mutta kuten ketjussa kuvattiin, pistää sen työnsä etusijalle. Minun tyyppini taas lähinnä "sortuu" taiteilemaan koska ei oikein tiedä mitä haluaa tehdä tai missä on hyvä. Tuli hiljattain vastaan video jossa omaa tyyppiäni oleva kertoi että tyyppini vahvuus ei olekkaan minkään tekeminen vaan ennemminkin Star Trekin "Picard" kaltainen touhuilu - eli toisten toisiaan ymmärtämättömien kommunikaation parantaminen (eli esm jos vaikka työpaikassa ihmiset puhuu eri kieliä tai eivät muuten tule toimeen, niin minun tyyppiseni soveltuu tähän- firmoissa ei kylläkään tunnisteta tällaista funktiota). Ikävä kyllä en tiedä mikä ammattinimike tälle on joten suuri osa kaltaisistani taitaa olla työttömiä.

Maanista sakkia kaikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tekee töitä taiteen alalla ja harrastaa muussa muodossa vapaa-ajallaan. Palkittu töistään.

Ja ihan normaalia 9-5-päivää tekee, joskus jumahtaa töihin ja tulee vasta kahdeksan perään kotiin. Todella hajamielinen, unohtelee sovittuja asioita ja inspiraation iskiessä syömisenkin. Joskus todella hankala jääräpää ihmisenä ja taantuu ihan 5-vuotiaan tasolle kiukutellessaan. Siisti, ei siedä sotkua tai liikaa epäjärjestystä. Koti suht riisuttu, mutta erikoinen. Läheisyys tärkeää, mutta jos keskittyy töihinsä, niin suon hänelle siihen rauhan.

Saanko kysyä neuvoa, miten pärjäät tuon kiukuttelun kanssa? Olen tuoreehkossa suhteessa niinikään palkitun ja menestyvän taiteilijan kanssa, ja nuo mainitsemasi kohtaukset kuulostavat tosi tutuilta. Otan ne ilmeisesti aivan liian vakavasti ja alan vängätä vastaan.. Tajuan, että se ei toimi, mutta mikä ihme sitten toimisi paremmin?

Arvostaisin neuvoja. Mieheni on muilta osin unelmieni täyttymys ja haluan oppia elämään hänen kanssaan. :)

Ehkä vähän tottumuksesta..? En ole ihan varma. Toki olen keksinyt myös keinot millä hänet saa lepytettyä. Ei siis mitään maata mullistavia, mutta sellaisia, että saa hänet nauramaan ja tajuamaan että olipas typerää marttyyrimökötystä. Toki joskus itse sähähdän vastaan, jos olen väsynyt ja nälkäinen. :D

Niin ja olen vähän puolipäivätaiteilija itsekin, joten varmaan ymmärretään toistemme päänsisäisiä myllerryksiä sitäkin kautta.

Kiitos vastauksesta! Minä olen myös taiteilija, mutta sellaisella alalla jossa on tultava toimeen myös bisnes-ihmisten kanssa, tai ura voi kaatua kokonaan. Siitä syystä olen jo kauan sitten opetellut pitämään mölyt mahassani ja olemaan ns. ihmisiksi. Ja sitten minua sieppaa, kun toinen antaa itsensä vain taantua pikkulapseksi, ikään kuin minun pitäisi olla sitten aikuinen kahden edestä.

Olisitko viitsinyt kertoa jonkin konkreettisen esimerkin, miten saat miehesi nauramaan kun hän on lapsellinen? Luultavasti tuo toimisi minunkin mieheeni, mutta aivoni ovat niin lukossa tämän asian kanssa että en saa oikein jutun juonesta kiinni.. :D

Ex-kämppikseni on taiteilija. Nukkui iltapäivään asti, valvoi yöt. Ei siivonnut tiskejään koskaan, kaikki aina ihan levällään. Huoneensa oli käytännössä sänky kaiken paperin ja sotkun keskellä. Älyttömän herkkis kritiikille, epävakainen ja päihdeongelmainen. Lisäksi itsekeskeinen ja tuomitseva. Luonteenpiirteet osa johtuivat varmasti mt-ongelmista ja vihdoin olen häneen saanut katkaistua välit. Myrkkyä ympäristölleen :( Mutta hemmetin taitava taiteilija on.

^ Ainiin, laskut usein maksamatta miten sattuu ja muutenkin elämänhallinta täys kaaos. Saattaa tuhlata kerralla kauppaan älyttömiä summia, mutta ostokset eivät ole mitenkään hyödyllisiä tai niitä syö sen yhden päivän. Jakoi tosin mielellään omastaan ja on hyvin vieraanvarainen. 

Hidasta seuraa missä tahansa, koska jää tölläilemään silmäänpistäviä juttuja (juurikin jotain hyvin arkisia, mutta jotain hän niissä näkee)