Velat: ymmärrättekö, että teissä toteutuu luonnonvalinta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen velan edellä on kymmeniä tuhansia vuosia ja sukupolvia raivokasta selviytymistä yli nälänhätien ja sotien ja sitten vela valitsee katkaista ketjun 😃. On se edes vähän surku mielestäni.

Samaa mieltä. Ja elämän tuska ja pettymykset saa lannistumaan hänet, kun aikaisemmat sukupolvet ovat selviytyneet paljon pahemmasta.

Miksi se on surku? Mistä päättelet että elämän tuska ja pettymykset ovat lannistaneet velat, mitäs jos osa ihmisistä osaakin ajatella lisääntymisviettinsä ulkopuolelle?

Minulla ei ole lisääntymisviettiä. En osaa sanoa minäkään kuvitella millaista se on, kun on joku järkyttävä himo johonkin, lisääntymiseen, juomiseen, nussimiseen yms.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt velat, kyllä tekin olette ihan hyviä ihmisiä vaikka evoluutiomielessä olette häviäjiä.

Joo joo jooo jooo jooo.

Mitä sitten?

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen velan edellä on kymmeniä tuhansia vuosia ja sukupolvia raivokasta selviytymistä yli nälänhätien ja sotien ja sitten vela valitsee katkaista ketjun 😃. On se edes vähän surku mielestäni.

Vain sadisti suree kärsimyksen ketjun katkeamista. Sotia ja nälänhätää on nimittäin odotettavissa tulevaisuudessakin, ja moraalisena ihmisenä haluan säästää mahdollisimman monen siltä kohtalolta.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö te ihmisvihaajat tajua, että olette itse ihmisiä?

Etkö sinä maapallontuhoaja tajua, että siksi juuri.

Vierailija kirjoitti:

Älkää nyt velat, kyllä tekin olette ihan hyviä ihmisiä vaikka evoluutiomielessä olette häviäjiä.

Olisin kyllä paljon mieluummin vaikka delfiini. Ei sellainen delfinaarioon vangittu, vaan Uuden-Seelannin tai Afrikan eteläkärjen lähellä valtavissa parvissa vaeltava. Se se olisi elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velankin geenit jatkuvat sisarusten ja sukulaisten myötä. Velan oma päätös olla lisääntymättä ei ole luonnonvalintaa, koska paljon hänen geeneistään jatkuu. Yksilöllä ei ole merkitystä vaan isommilla joukoilla.

Näin juuri. Myös sisaruksillani on yhdistelmä samoista vanhempieni geeneistä kuin minulla. Sisarusteni lapsilla on yhtä paljon vanhempieni geenejä kuin minun lapsillani olisi, jos olisin lapsia hankkinut..

Toisaalta ihan vasta uutisoitiin, että älykkyys periytyy äidiltä lapselle. Ai niin, on mulla veli ja sillä lapsia. Tosin äitini älykkyys.. hetkinen. Eihän se periydykään. Se on kälyn tyhmyys mikä niille lapsille on periytynyt! VOI EI!

Sisareni lapset ovat kyllä fiksuja, melkein yhtä lahjakkaita kuin minä, ja paljon älykkäämpiä kuin äitinsä. Veljeni on taas valinnut kauniin, osaavan ja mukavan vaimon, eivätkä heidänkään lapsensa mitenkään onnettomilta tapauksilta vaikuta. Toisen sisareni lapset taas... voi lapsiraukkoja, jos mitään ominaisuuksia äidiltään perivät. Ja varsinkin voi voi yhteiskunnan kannalta, jos heistä tulee samanlaisia lusmuja ja pikkurikollisia kuin äidistään! 

Eli luonnonvalinta karsii ne, joiden lisääntymisvietti on heikko. Pitäisikö velojen nyt jotenkin olla häpeissään, kun tajuavat, että heillä on heikko lisääntymisvietti? Kai he tämän nyt ovat itsekin tiedostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolestuttaa nimenomaan se, että ne joiden ei pitäisi lisääntyä, lisääntyvät hallitsemattomasti ja sitten taas ne, joiden geeneillä voisi olla jotain annettavaa tälle maailmalle, eivät lisäänny. Toisaalta jos katsoo miten meidän yhteiskuntamme kannustaa tähän malliin, niin aika looginen seuraus tämä on. Tuet pois suurperheiltä ja työssäkäyville äideille enemmän tukea uran ja perheen yhdistämiseen. Tällä tavalla saisimme parempia ja kykeneväisempiä jälkipolvia tähän maailmaan.

En näe tässä juuri tuilla merkitystä, merkitystä on enemmänkin näiden velojen ajattelussa. Haluanko auttaa ihmiskuntaa vai en?

Voi kuule, kyllä juuri valtiontuilla on erittäin suuri, jopa ratkaiseva, vaikutus siihen, että tietyt ihmisryhmät lisääntyvät yli omien resurssien.

Tuo on totta. Lapsiperheistä Suomessa huolehditaan suhteessa lapsettomiin yksin eläviin varsin hyvin. Mikä on ihan oikein, sanon tämän lapsettomana ja yksin elävänä. Yhteiskunta panostaa lapsiperheitä tukiessaan muutaman kymmenen vuoden päähän tulevaisuuteen, niin kuin pitääkin.

Arvostaisin kyllä sitä, että ne lapsia hankkineet eivät vittuiluisi meille heidän elintasonsa maksajillekaan. Kohtalaisen hyväpalkkaisena yksityisellä puolella työtä tekevänä olen jo tähän mennessä tuottanut kymmeniin kertoihin yhteiskunnalle sen, mitä elämäni lopun yhteiskunnan tukemat hoitokulut tulevat enimmillään olemaan. Tuottanut sekä maksaminani veroina, että varsinkin asiantuntijatyöni työpanoksena tuottamanani lisäarvona Suomen taloudelle.

Tässäkin yhteiskunnassa jonkun pitää maksaa yli oman osuutensa laskusta, ja minä olen ihan mielelläni siinä roolissa. Jää siitä kuitenkin itsellenikin sen verran, että huomisiltana voin kilistää vuosikertasamppanjalla ystävien kesken.

Onnea ja menestystä lapsiperheillekin!

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen velan edellä on kymmeniä tuhansia vuosia ja sukupolvia raivokasta selviytymistä yli nälänhätien ja sotien ja sitten vela valitsee katkaista ketjun 😃. On se edes vähän surku mielestäni.

Joka ainoan maapallolla elossa olevan eliön takana on se sama satojen miljoonien vuosien ketju valikoitumista lisääntymään, ja geenien siirtoa sukupolvelta toiselle. Ja samanaikaisesti on koko ajan tapahtunut geenilinjojen katkeamisia, kun kaikki eivät ole koskaan mitenkään voineet lisääntyä, maapallolla käytettävissä olevat resurssit ovat aina asettaneet rajan sille, miten paljon sinileviä, päästäisiä tai orankeja kuhunkin eliöyhteisöön mahtuu.

Itse olen tuottanut oman panokseni ihmiskunnan tulevaisuuteen kulttuurin kehittymisen muodossa, ja tulen vielä luultavasti tekemään muutamia jossain määrin merkittäviä ja ihmiskuntaa hyödyttäviä töitä, jotka säilyvät vähintään muutaman sata vuotta. En näe oman geenilinjani säilymistä siinä mielessä mitenkään merkittävänä lisänä. Sisarusteni lapsille välittämäni arvomaailma, osaaminen ja taloudelliset mahdollisuudet olkoon panokseni sillä alueella.  

En ymmärrä. Ihan oma valintani se on ollut olla lapseton.

En ikiaikaisia termejä käyttäisi, kun nykyajassa eletään. Jo ehkäisy ja sosiaaliturva on muokanneet paljon tota "luonnonvalintaa".

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani vela mutta ajattelin yrittää lasta näin nelikymppisenä. Ura ei oikein auennut ja kotiäitiys voisi olla hyvä vaihtoehto. Lapsiperheitä tuetaan kun taas yksinäisiä ei muisteta ollenkaan.

Hyvä. Tämä on tulevaisuutta. Yli 40 v ei enää työllisty, joten siitä vain nopeasti lapset, jos työt loppuu akateemiselta. Tulee uudenlaisia uria. Voiko vaikka pyytää parhaalta exältä siittiöt. Miten hienoa tuossa iässä jo ottaa rennommin ja keskittyä lapsiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani vela mutta ajattelin yrittää lasta näin nelikymppisenä. Ura ei oikein auennut ja kotiäitiys voisi olla hyvä vaihtoehto. Lapsiperheitä tuetaan kun taas yksinäisiä ei muisteta ollenkaan.

Hyvä. Tämä on tulevaisuutta. Yli 40 v ei enää työllisty, joten siitä vain nopeasti lapset, jos työt loppuu akateemiselta. Tulee uudenlaisia uria. Voiko vaikka pyytää parhaalta exältä siittiöt. Miten hienoa tuossa iässä jo ottaa rennommin ja keskittyä lapsiin.

Höpsis. Kyllä voi vielä työllistyä jos koulutusta ja työkokemusta on. Se on kyllä totta, että ilman lastani olisi äkillinen työttömyys tuntunut vielä kurjemmalta. Odotan jo miten päästään luistelemaan. Ostin pojalle ekat hokkarit!

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen velan edellä on kymmeniä tuhansia vuosia ja sukupolvia raivokasta selviytymistä yli nälänhätien ja sotien ja sitten vela valitsee katkaista ketjun 😃. On se edes vähän surku mielestäni.

Niin, juuri sitä tympeää aineellisen olemassaolon taistelua, jota usein älykkäimmät ihmisistä eivät näe taistelemmisen arvoiseksi. 

Toki hekin näkevät, että kärsimysten vastapainoksi elämässä on myös iloja, mutta moni kyseenalaistaa sellaisen elämän mielekkyyden silti sen suhteen, kannattaako tehdä uusia olentoja juoksemaan nautinnon ja kärsimyksen pyörässä. 

Itse olen usein toivonut, etten olisi syntynytkään. Ei siksi, että elämäni olisi ollut erityisen kauheaa. Se on ollut varsin tavanomaista ja keskiluokkaista, ilman suuria kriisejä. Siltikään en pidä yleisesti tästä maailmasta, jossa vähän väliä on jotain pientä nitkuttavaa vaivaa ja harmia, ja jossa nautinnotkin ovat kovin ohimeneviä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen velan edellä on kymmeniä tuhansia vuosia ja sukupolvia raivokasta selviytymistä yli nälänhätien ja sotien ja sitten vela valitsee katkaista ketjun 😃. On se edes vähän surku mielestäni.

Samaa mieltä. Ja elämän tuska ja pettymykset saa lannistumaan hänet, kun aikaisemmat sukupolvet ovat selviytyneet paljon pahemmasta.

Mitä vikaa siinä sitten olisi, että lannistuu. Muistan kun luin jutun, missä kerrottiin kuinka delfiinien älykkyyden yksi osoitus on se, että ne voivat tehdä itsemurhan, jos niitä pidetään sietämättömissä oloissa. Koe-eläiminä pienissä kylpyammemaisissa altaissa pidettyjä delfiinejä oli tosiaan tappanut itsensä vain lopettamalla hengittämisen ja painumalla veden alle. Niillä hengittäminen ei ole automaattinen toiminto vaan jokainen hengenveto on päätettävä tietoisesti. 

Delfiineistä siis me ajattelemme, että ovatpa ne älykkäitä, kun osaavat arvioida elämän mielekkyyttä ja tehdä päätöksiä arvionsa lopputuloksen mukaan, jopa elävän organismin vaistomaista kivun ja kuoleman pelkoa vastaan. Mutta ihmisellä sitten olisikin jotenkin ihailtavaa, että pakkomielteen omaisesti aina vaan taistelisi elämänsä puolesta, kyseenalaistamatta sen mielekkyyttä missään oloissa?