Oudot/vaivaannuttavat/kamalat treffit & treffikumppanit

Vierailija kirjoitti:

Kesken treffien näin kun vaaltava hämähäkki käveli kädelläni. Yritin käyttäytyä kuin hieno leidi ja sen sijaan että olisin hypännyt pystyyn, kirkunut ja juossut karkuun, pyyhkäisin vain hämähäkin vaivihkaa pois. Hetkenpäästä minusta alkoi tuntua siltä että selkää kutitti. Ajattelin että kuvittelen hämähäkin vain. Kunnes mies hetkenpäästä sanoi että olkapäälläni on iso hämähäkki. Siinä vaiheessa en pystynyt enää hillitsemään itseäni vaan aloin kirkua ja huitoa ympäriinsä.

So? Mikä tuossa nyt niin pahaa on? Ei normaali mies tuollaisesta järkyty.

Myönnän itse puhuneeni varmasti liikaa exästäni treffeillä. Olin vasta eronnut pitkästä liitosta ja omasta elämästä oli aika vaikea kertoa ilman, että olisi maininnut kyseistä ihmistä lainkaan.

Treffeille tullessani nainen istui pöydän ääressä gt-drinkki kädessä. Ilmeestä päätellen niitä oli jo mennyt muutama pohjiksi. Ruokalistan luku meni hänellä hihittelyksi. Olin kyllä yllättynyt daamin kunnosta. Etukäteen olin saanut hänestä toisenlaisen mielikuvan. Eipä siitä muutamaa treffikertaa pidemmälle päästy. Vieläkin tosin hymyilyttää tämä kostea dinneri :)

Pari kertaa ollut kärsimysten kävelyretket ensitreffeinä. Parin kilometrin jälkeen on tullut selväksi emme ole toisillemme luodut. Tässä vaiheessa olimme kuitenkin vasta retken alkuvaiheessa. Kului monta minuuttia kävellessä että kirosin vaan hiljaa mielessäni tätä v-mäistä tilannetta josta ei ollut pakokeinoa. En vaan kehdannut sanoa että hyvää loppumatkaa, tämä oli tässä:)

Tästä edes ensitreffit aina kahvilaan. Kyllä yhden kaffen voi aina istua ja jutella. Sitten hatkat jos tilanne sitä vaatii.

Olin kerran treffeillä toisella puolen Suomea kaupungissa, jossa en itse asunut. Treffit olivat puuduttavat ja kärvistelin ruokailun ajan pitkästyttävän miehen kanssa. Yritin pitää keskustelua yllä kyselemällä kaikkea, mies puhui mielellään itsestään muttei kysynyt mitään. Toivoin ruokailun olevan ohitse mahdollisimman pian.

Eiköhän pieneen ravintolaan saapunut yllättäen eräs kaverini (hänkin toiselta paikkakunnalta) ja ihmetteli, mitä teen siellä päin Suomea. Kaveri hoksasi äkkiä minun olevan treffeillä ja virnisteli asialle hyväntuulisesti. Hän tietysti istui selkäni takana olleeseen pöytään (josta kuuli keskustelumme). Itsellä oli hieman vaivaantunut olo törmätä yllättäen kaveriini, kun istun vaivaannuttavilla treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Mies suuttui, kun vaikean kala- & äyriäisallergiani takia emme voineet mennä merenelävistään kuuluisaan ravintolaan, johon mies olisi sillä hetkellä halunnut.

Toivottavasti oikea allergia joka testattu. Itse olen treffeillä törmännyt niin moneen kuviteltuun allergiaan että oksat pois. On saatu kala-allergia mätiähkystä jne.

Parikymmentä vuotta sitten, tosi nuorena tyttönä lähdin treffeille itseäni melkein 10 vuotta vanhemman miehen kanssa.

Mies oli jo pienessä tuiterissa tavatessamme, (huomautan tässä vaiheessa että olin varsin kokematon ja hirveän kiltti vielä tuohon aikaan)

Alku meni kaiketi ihan ok, mutta mies joi koko ajan enemmän ja enemmän, ja jutut kävivät koko ajan hämärämmiksi, koitin kovasti keksiä kohteliasta tapaa kadota paikalta.

Mutta mies sai totuuskohtauksen, hän halusi kertoa että on istunut linnassa (syytä en tiedä), jatkuvasti hoki, ettei koskaan minua löisi, vaikka ex vaimoaan toisinaan oli läpsinyt...  ja "kulta, sä et sitten saa lihoa enää yhtään muuten tulee sanomista"  (olin kokoa 36 ja pituutta 170, eli "tosi läski") hän nimenomaan sitten tykkää siitä että nainen on kotona, etenkin kun  hän toisinaan tekee katoamistemppuja.. ja loppu kaneettina: ostetaan sulle sitten fairya, että sun kädet pysyy pehmeinä, mä nään susta että sä tykkäät hoitaa meidän kotia ja siivota.  Kuuntelin tota paskaa ihan oikeasti korvat punaisena jokusen tunnin.. kunnes ukko oli sen verran kännissä että hävisin vaan.

UUUAAAH!!!

Onneksi tuohon aikaan minulla ei ollut kännykkää, eli henk.koht numeroa minulla ei ollut, mutta olin kuitenkin aiemmin antanut kotinumeroni (siis ennen näitä surullisen kuuluisia treffejäni). enkä myöskään tuohon aikaan kotona juurikaan aikaani viettänyt (minulla oli myös opiskelija solu asunto viereisessä kaupungissa). Soitin kyllä noiden treffien jälkeen hänelle, ettei tästä nyt tule yhtään mitään... mutta silti puoli vuotta tuo ällötys viikottain kännissä soitteli lapsuudenkotiini, ja kyseli minua, kunnes antoi periksi. Jos hän toisinaan minut kiinni sai, hän oli tulossa kovasti puhumaan minulle järkeä.. ei meinannut millään mennä perille että NO THANKS!! ostakoon fairynsa jollekkin kulle muulle. Alkoi oma perheenikin olla aikamoisen ärsyyntynyt tuohon riivaajaan.

Tänä päivänä, en ole enää niin kiltti enkä kuuliainen. tänä päivänä antaisin pitkin korvia siihen malliin että tollasella niljakkeella tulis äitiä hyvin äkkiä ikävä. HYI OLKOON!

Olipas sekavasti selitetty, mutta nyt en oikeasti jaksa ajatella enempää, olen tosi väsynyt. anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Joku mies käy alapeukuttamassa tässä ketjussa, varmaan harmittaa kun ei itse pääse edes treffeille. :D

Sopiiko kysyä miksi toisen ihmisen yksinäisyys ja rakkauden/hellyyden puutos on sinusta hauskaa? En minäkään jaksa jokaisen ihminen ongelmia kyynelehtiä mutta ei se minusta silti hauskaa ole että joku jää yksin vastoin omaa tahtoaan.

Tuleeko siitä hyvä olo siksi että itsellä menee paremmin vai onko se hauskaa siksi että toisella on paha olla? Siis kumpuaako mielihyvä egoismista vai sadismista?

Vierailija kirjoitti:

Kävin deiteillä vähän reppanan, seurustelemattoman 28 v miehen kanssa, joka vaikutti olevan vielä hyvin riippuvainen vanhemmistaan ja viettikin heidän kanssaan paljon aikaa. Mies oli myös hyvin lapsenomainen (ei siis hyvällä tavalla). Yritin olla ajattelematta asiaa. Kesken ravintolassa odottamisen hän keinahteli jalalta toiselle vähän hypähtelevästi ja lopulta totesi "minun täytyy päästä pissalle". Jäin siihen käytävälle hämmentyneenä seisoskelemaan, kun hän paineli "pikkulaan".

Samankaltainen kokemus itselläkin, kun mies ravintolassa kailotti kovaan ääneen "nyt meen pissille". Voisiko millään olla vähemmän suorasukainen ja kertoa vaikka menevänsä vessaan/miestenhuoneeseen tms (Inhoan tuota pissille sanaa ja muuta lapsikieltä aikuisten kesken käytettynä)? En itsekään kuvaile, menenkö pienemmille/isommille asioille, puuteroimaan nenääni tai kaivelemaan tamponia käsilaukun pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Joku mies käy alapeukuttamassa tässä ketjussa, varmaan harmittaa kun ei itse pääse edes treffeille. :D

Ilkeästi sanottu. Ei kaikki ihmiset pääse helposti treffeille. N26

Pari kertaa olen erehtynyt menemään ulos näiden "en ole koskaan ollut treffeillä, haluan niin saada naisen ja päästä seurustelemaan" -tyyppien kanssa. Itse kokemattomuudessa ei ole pahaa, mutta kun toisen käytöksestä selvästi huomaa ettei ole mitään tajua naisista enkä minä kiinnosta ihmisenä (riittää, että olen nainen). Tällaiset miehet usein myötäilevät naurettavuuksiin asti. Jos kerron kuvitteellisesti vaikka nauttivani vaaleanpunaisista vaahtokarkeista, huippumalli haussa ohjelmasta ja laventeli-jalkakylvyistä niin heti ollaan samoilla linjoilla kanssani. Niin varmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kesken treffien näin kun vaaltava hämähäkki käveli kädelläni. Yritin käyttäytyä kuin hieno leidi ja sen sijaan että olisin hypännyt pystyyn, kirkunut ja juossut karkuun, pyyhkäisin vain hämähäkin vaivihkaa pois. Hetkenpäästä minusta alkoi tuntua siltä että selkää kutitti. Ajattelin että kuvittelen hämähäkin vain. Kunnes mies hetkenpäästä sanoi että olkapäälläni on iso hämähäkki. Siinä vaiheessa en pystynyt enää hillitsemään itseäni vaan aloin kirkua ja huitoa ympäriinsä.

So? Mikä tuossa nyt niin pahaa on? Ei normaali mies tuollaisesta järkyty.

Minä olisin tuossa tilanteessa kiljunut kuin syötävä ja itkenyt, siis kirjaimellisesti itkenyt koska minulla on hämiskammo. Ei olisi kiinnostanut tippaakaan joku mies siinä vaiheessa! :-)

Mies oli tosi miehekkäältä vaikuttanut tyyppi, mutta nauramisen sijaan mies ihan oikeasti hihitti tosi tyttömäisellä äänellä. Ehkä oon liian nirso, mutta en ois pidemmän päälle jaksanut tuota hihitystä.

Kutsuin kerran mökille yhden miehen jota enoni suositteli, olivat samassa työpaikassa. Mies pyyhki käsidesillä ja rätillä kaikki paikat mihin istui, esim. laiturin penkin, keittiön tuolin, tukkipuun kun paistoimme makkaraa. Nukkumaan mennessä levitti oman lakanansa valmiiksi sijatun vuoteen päälle (tyynynkin) ja nukkui talvitakki päällä. Meillä on mökillä kyllä ihan kesäyönäkin + 20C

Vierailija kirjoitti:

Oon käyny ulkona useammankin tahdottoman "kaikki käy" -miehen kanssa.

Mikä olis susta kiva ravintola/kahvila?

-Kaikki käy, mistä sä vaan tykkäät.

Mennäänkö elokuviin/kävelylle?

-Kaikki käy, mikä susta on vaan kivaa.

Jos kaipaan kynnysmattoa, menen käymään ikeassa. Oma tahto ja omat mielipiteet ois kivat.

Niin, miksi miehistä tulee kynnysmattoja? Kuinka tätä voitaisiin parantaa?

Oli jotenkin ihanan romanttista kun tapasimme miehen kanssa sillä tavalla että luin kirjaa bussissa ja mies tuli siihen juttelemaan ja pyysi lopulta treffeille. Treffien aika koitti ja odotin häntä sopimassamme paikassa. Kun häntä ei kuulunut, soitin hänelle ja hän oli aivan hirveässä kännissä. Just ja just muisti kuka olen, sanoi että on kaverillaan ryyppäämässä mutta että mähän voin tulla sinne ja voidaan pitää treffit siellä! No en menny. 

Oukei, pari naiskokemusta. Treffikumppani oli ultrablondi joka oli kokoajan huolissaan meikeistään, kampauksesta, rakennekynsistään, näkeekö joku tuttu, onks tääl ketään tuttui, henki meinasi salpautua hajuveden määrästä, mikään ruoka ei ollut kelvollista (halusin viedä vähän parempaan ruokapaikkaan) olisi halunnut pizzaa ja olutta. Lopuksi tahtoi teinibaariin jossa soi musa aivan sikakovaa. Yritti näyttää paljon nuoremmalta mitä oli ja ylipaino/ikävuodet alkoi jo näkyä päällepäin. Keksin jo alkuillasta että minulla on aikainen aamuvuoro enkä voi juoda. Ei tavattu enää.

Toinen treffikokemus eteni makuuhuoneen puolelle ja kun päästiin naisen kämpille, niin siellä näytti siltä että tornado olisi levittänyt vaatteet ympäri asuntoa. Keittiössä oli tiskivuori ja haiseva kaalikeittokattila. Nämä nyt menetteli, mutta nainen tuoksui hieltä ja lopullisen niitin antoi kusenkellertävät pikkarit. Selitin jotain että tuli otettua liikaa ja pikkuveitikka ei oikein tahdo toimia. Aamulla luikin nopsasti kotiin, ei mennyt jatkoon. Ehkä se hygienia on joilleikkin humpuukkia. Muutoin kait olisi ollut ihan ok.

Kaikenlaisia juttuja on ollut, mitä noita muistelemaan. Pahoittaa vielä mielensä.

Vierailija kirjoitti:

Oon käyny ulkona useammankin tahdottoman "kaikki käy" -miehen kanssa.

Mikä olis susta kiva ravintola/kahvila?

-Kaikki käy, mistä sä vaan tykkäät.

Mennäänkö elokuviin/kävelylle?

-Kaikki käy, mikä susta on vaan kivaa.

Jos kaipaan kynnysmattoa, menen käymään ikeassa. Oma tahto ja omat mielipiteet ois kivat.

minua taas yrittivät kerran treffauttaa työtoverit (naiset) jonkun sinkkukaverinsa kanssa, että mentäs porukalla ensin muka teatteriin, ei se rumakaan nainen ollut mutten harrasta sokkotreffejä ja varsinkaan mitään TEATTERIA

sanoin ,, että minä en minnekään teatteriin kyllä lähde ja se siitä

en kyllä elokuviinkaan lähtisi, ellei ole joku hyvä sotaelokuva tai scifi, romanttiset komediat on paskaa

Rax-buffettiin voin lähteä, siinä saa ainakin syötyä samalla ja jos treffit menee pieleen kuten meneekin, niin saa ainakin halvalla sapuskaa

Treffien alkupuolella kävi oikein selväksi, että jos treffikumppanini kahdeksan vuotta aiemmin häipynyt ex-vaimo pyytäisi miestä palaamaan, tämä lähtisi heti eikä katselisi taakseen. Halusi kuulemma minun tietävän tilanteen tarkalleen. Mies ei sitä tajunnut ollenkaan, miksen minä innostunut hänestä, vaan vakuutteli, että rehellisyyteen perustuva suhde on terve suhde.

Toinen treffikumppani oli illallisen ajan oikein mukava, mutta kertoi sitten kahvin ja konjakin ylitse minulle kaikki viat, jotka minun tulisi ulkonäössäni ja käytöksessäni korjata. Lopuksi tähdensi minulle sitä, että minun olisi jatkossa varmistettava, että istuisin ja kävelisin aina vain hänen vasemmalla puolellaan, jotta hän näkisi vain kauniimman kasvonpuoliskoni. Olin niin mykistynyt, etten osannut edes mainita hänen puutteistaan, joita aloin sillä hetkellä huomata.

Tutustuin netissä kivan oloiseen tyyppiin naapurikaupungista, jonka kanssa kirjoiteltiin jonkun aikaa ennen kuin sovittiin tapaaminen, kun oli minun kaupunkiini tulossa kavereita tapaamaan. Tavattiin pubissa, hän oli etukäteen sanonut että täytyy varmaan ottaa pari rohkaisevaa ettei ujostuta, no niinpä oli tosiaan ottanut. Itse asiassa enemmänkin kuin "pari", koska lähti käymään tupakalla ja kun tuli sisään, käveli suoraan mun ohi, kierteli ympäri pientä baaria, ja tajusin, ettei hän muista missä istuimme ja miltä näytän! Olisin voinut tietysti helpottaa hänen ongelmaansa huikkaamalla että hei, tänne, mutta kiinnosti nähdä kuinka hän tilanteen handlaa.

No, hän käveli takaisin ulos ja SOITTI sieltä minulle, että voisinko tulla ulos, vaihdetaankin samantien paikkaa. Kävelin kyllä ulos, mutta vaihdoin paikkaa ihan keskenäni suoraan kotiin. Ei kiitos ihan noin viinaanmenevää tapausta minulle.