Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Masennuksen paheneminen
28.12.2016 |
Masennukseni alkoi kuukausia sitten,paheni ja muutama viikko sitten kävin lääkärissä.Lääkitys aloitettiin,mutta sitä voi nostaa tuskallisen hitaasti joten se ei vielä vaikuta viikkoihin.Toimintakykyni heikkenee koko ajan,en enää jaksa urheilla mistä olen yrittänyt pitää kiinni.Nyt lomalla ja pian töihin josta en voi olla pois (työtäni ei voi kukaan sijaistaa).
Hoitajaa näen reilun viikon päästä,lääkärin sitten joskus.
En jaksa mitään.Muita?
Kommentit (37)
Minulla myös ollut monta masennusta,myös psykoottinen masennus.Olen tähän peilaten pärjäillyt kuitenkin elämässä ok.
Nyt alkaa olla näitä hidastumisoireita ja pelkään,että se näkyy ulospäin.En voi töissä kertoa sairaudesta.Muisti heikentynyt paljon joten vaikea tehdä töitäni.
Iltaisin minuakin ahdistaa ja en nukkuisi jos en siihen olisi saanut nappeja.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pilatkaa niillä napeilla sitten lopullisesti päänne. Kun oikeasti tarvitsisitte vaan elämänmuutosta.
Vierailija kirjoitti:
Pilatkaa niillä napeilla sitten lopullisesti päänne. Kun oikeasti tarvitsisitte vaan elämänmuutosta.
Voi hyvänen aika. Toisinaan masennus ei ollenkaan johdu mistään huonosta elämäntilanteesta tai ulkoisista asioista, eikä edes sisäisistä ongelmista, vaan voi olla ihan puhdas aivokemian häiriötila. Siinä ei elämänmuutokseen edes pysty, eikä siitä olisi apua.
Muutenkin inhottavaa pelotella masentuneita lääkityksestä. Eiköhän jokainen haluaisi selvitä ilman, mutta joskus vaan on tilanne että ei selviä. Silloin on paljon parempi syödä niitä nappeja kuin turvautua vanhaan masennuslääkkeeseen eli viinaan, tai jopa tehdä itselleen jotain pahaa kkun ei kestä pahaa oloaan enää.
Itselläni on ollut kerran elämässäni vaikea masennusjakso, joka tuli ilman mitään syytä tuosta vaan, kesti noin vuoden hyvin intensiivisenä, ja meni sitten itsestään ohi, ilman mitään elämänmuutosta, terapiaa tai mitään. Ja joo, söin rauhoittavia lääkkeitä ja masennuslääkkeitä, ilman niitä en olisi enää hengissä.
Eikö "hidastumista" voi muuttaa tietoisesti? Eli voit vaikka kokeilla ensin taputtaa käsiä yhteen sekunnin välein ja sitten puolen sekunnin välein, sitten neljäsosasekunnin välein jne. Itsehän ihminen kai päättää kuinka hitaasti tai nopeasti liikehtii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään.
Tuo muistin huonontuminen on itselle paha paikka. Pää ei pelaa ja energiaa tuhrautuu asian piilottelemiseen. Sanoja unohtuu ja sitten joutuu käyttämään erilaisia kiertoilmauksia.
Syynä on vakava masennus, johon "vajoan" tasaisin väliajoin. Lääkkeet pitävät sllä tavalla toimintakykyisenä, että selviän arjen käytännön toimista. Jos lääkitystä ei olisi, makaisin zombiena sängyn pohjalla. Koettu on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo muistin huonontuminen on itselle paha paikka. Pää ei pelaa ja energiaa tuhrautuu asian piilottelemiseen. Sanoja unohtuu ja sitten joutuu käyttämään erilaisia kiertoilmauksia.
Syynä on vakava masennus, johon "vajoan" tasaisin väliajoin. Lääkkeet pitävät sllä tavalla toimintakykyisenä, että selviän arjen käytännön toimista. Jos lääkitystä ei olisi, makaisin zombiena sängyn pohjalla. Koettu on.
En käsitä. Luulisi, että evoluutio olisi hoitanut tuollaisen vaivan geenistöstä huitsiin jo iät ja ajat sitten. Sinähän olet selvää luolakarhun einettä, jos jäät jonnekin makoilemaan kun pitäisi jo juosta.
Mitenkähän mä kuvailisin kiertoilmaisulla esimiestäni..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo muistin huonontuminen on itselle paha paikka. Pää ei pelaa ja energiaa tuhrautuu asian piilottelemiseen. Sanoja unohtuu ja sitten joutuu käyttämään erilaisia kiertoilmauksia.
Syynä on vakava masennus, johon "vajoan" tasaisin väliajoin. Lääkkeet pitävät sllä tavalla toimintakykyisenä, että selviän arjen käytännön toimista. Jos lääkitystä ei olisi, makaisin zombiena sängyn pohjalla. Koettu on.
En käsitä. Luulisi, että evoluutio olisi hoitanut tuollaisen vaivan geenistöstä huitsiin jo iät ja ajat sitten. Sinähän olet selvää luolakarhun einettä, jos jäät jonnekin makoilemaan kun pitäisi jo juosta.
On myös eläimiä, jotka suojautuvat paikalleen. Eivät kaikki ole jotain päättömiä arokauriita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo muistin huonontuminen on itselle paha paikka. Pää ei pelaa ja energiaa tuhrautuu asian piilottelemiseen. Sanoja unohtuu ja sitten joutuu käyttämään erilaisia kiertoilmauksia.
Syynä on vakava masennus, johon "vajoan" tasaisin väliajoin. Lääkkeet pitävät sllä tavalla toimintakykyisenä, että selviän arjen käytännön toimista. Jos lääkitystä ei olisi, makaisin zombiena sängyn pohjalla. Koettu on.
En käsitä. Luulisi, että evoluutio olisi hoitanut tuollaisen vaivan geenistöstä huitsiin jo iät ja ajat sitten. Sinähän olet selvää luolakarhun einettä, jos jäät jonnekin makoilemaan kun pitäisi jo juosta.
On myös eläimiä, jotka suojautuvat paikalleen. Eivät kaikki ole jotain päättömiä arokauriita.
Juu siilit. Mutta nekin ovat jo oppineet ylittämään tiet vilkkaan kipittäen. Luulin kyllä, että kyseinen masentuneisuudestaan keskustellut henkilö olisi ihminen. En arvannut, että keskustelinkin jonkin päällisen arokauriin kanssa. Sellaisen masennus varmaan parantuu vähän järsimällä ruohoa.
Eli ellet suorasta vittuilustani käsittänyt, kiitos vaan typerästä kommentista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään.
Tälläiset lauseet tarkoitetaan yleensä tsemppaavina ja positiivisina, mutta usein niistä on vaikeasti masentuneelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanoisitko sinä syöpäpotilaalle, että ''lakkaa murehtimasta ja ota itseäsi niskasta kiinni, unohda se syöpä ja nauti elämästä'' ? Masennus on siitä vaikea sairaus, että sitä ei korjata optimistisella asenteella ja tekohymyillä. Kun terve ihminen käskee ulos reippailemaan, niin se on kuin löisi kasvoille. Masentunut ihminen joutuu ehkä kamppailemaan, että saa itsensä ylös sängystä ja käymään suihkussa ja silloin toisen kehotukset saattavat lannistaa enemmän ja kasvattaa syyllisyyttä siitä, ettei kykene samaan kuin terveet ihmiset. Välillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen on paras tie masennuksesta tervehtymiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään.
Tälläiset lauseet tarkoitetaan yleensä tsemppaavina ja positiivisina, mutta usein niistä on vaikeasti masentuneelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanoisitko sinä syöpäpotilaalle, että ''lakkaa murehtimasta ja ota itseäsi niskasta kiinni, unohda se syöpä ja nauti elämästä'' ? Masennus on siitä vaikea sairaus, että sitä ei korjata optimistisella asenteella ja tekohymyillä. Kun terve ihminen käskee ulos reippailemaan, niin se on kuin löisi kasvoille. Masentunut ihminen joutuu ehkä kamppailemaan, että saa itsensä ylös sängystä ja käymään suihkussa ja silloin toisen kehotukset saattavat lannistaa enemmän ja kasvattaa syyllisyyttä siitä, ettei kykene samaan kuin terveet ihmiset. Välillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen on paras tie masennuksesta tervehtymiseen.
Ei tuossa ole mitään järkeä. Keksitty juttu koko masennus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö "hidastumista" voi muuttaa tietoisesti? Eli voit vaikka kokeilla ensin taputtaa käsiä yhteen sekunnin välein ja sitten puolen sekunnin välein, sitten neljäsosasekunnin välein jne. Itsehän ihminen kai päättää kuinka hitaasti tai nopeasti liikehtii?
Jos on asiat elämässä huonosti, ei ole kauheasti motivaatiota "taputtaa nopeammin". Masennus johtuu siitä, että asiat on elämässä huonosti (olipa niistä asioista tietoinen tai ei).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään.
Tälläiset lauseet tarkoitetaan yleensä tsemppaavina ja positiivisina, mutta usein niistä on vaikeasti masentuneelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanoisitko sinä syöpäpotilaalle, että ''lakkaa murehtimasta ja ota itseäsi niskasta kiinni, unohda se syöpä ja nauti elämästä'' ? Masennus on siitä vaikea sairaus, että sitä ei korjata optimistisella asenteella ja tekohymyillä. Kun terve ihminen käskee ulos reippailemaan, niin se on kuin löisi kasvoille. Masentunut ihminen joutuu ehkä kamppailemaan, että saa itsensä ylös sängystä ja käymään suihkussa ja silloin toisen kehotukset saattavat lannistaa enemmän ja kasvattaa syyllisyyttä siitä, ettei kykene samaan kuin terveet ihmiset. Välillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen on paras tie masennuksesta tervehtymiseen.
Masennus ei ole sairaus, vaan terve ja normaali reaktio olosuhteisiin, jotka eivät ole toivottuja. Masennus on suorastaan sairauden vastakohta.
Kyllä kai kliinisessä masennuksessa usein on kyse jostain aivokemiallisesta häiriöstä, voi toki olla yhdistelmä kokemuksia + aivokemiaa sekä negatiivisia ajatuskehiä.
Jokin lievempi masennus on eri asia. Masennus-sanaa käytetään kahdessa eri merkityksessä, välillä puhutaan vakavasta kliinisestä masennuksesta ja välillä tyyliin "mua vähän masentaa...". Kaksi ihan eri asiaa. Ensin mainitussa tapauksessa henkilö ei jaksa välttämättä mennä suihkuun.
Vierailija kirjoitti:
Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään.
Tuota noin. Olen vaikeasti masentunut ja ollut yli kaksi viikkoa influenssassa, joka jatkuu yhä. "Reippailu" ei varmaan auttaisi asiaa millään tavoin.
Katsos kun ihmisellä voi olla fyysistä ja psyykkistä kipua samanaikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulos vaan reippailemaan. Kyllä elämä siitä hymyksi muuttuu, kun aurinko pian paistaa. Älä vatvo menneitä vaan keskityt hymyilemään.
Tälläiset lauseet tarkoitetaan yleensä tsemppaavina ja positiivisina, mutta usein niistä on vaikeasti masentuneelle enemmän haittaa kuin hyötyä. Sanoisitko sinä syöpäpotilaalle, että ''lakkaa murehtimasta ja ota itseäsi niskasta kiinni, unohda se syöpä ja nauti elämästä'' ? Masennus on siitä vaikea sairaus, että sitä ei korjata optimistisella asenteella ja tekohymyillä. Kun terve ihminen käskee ulos reippailemaan, niin se on kuin löisi kasvoille. Masentunut ihminen joutuu ehkä kamppailemaan, että saa itsensä ylös sängystä ja käymään suihkussa ja silloin toisen kehotukset saattavat lannistaa enemmän ja kasvattaa syyllisyyttä siitä, ettei kykene samaan kuin terveet ihmiset. Välillä sairauden hyväksyminen ja ymmärtäminen on paras tie masennuksesta tervehtymiseen.
Masennus ei ole sairaus, vaan terve ja normaali reaktio olosuhteisiin, jotka eivät ole toivottuja. Masennus on suorastaan sairauden vastakohta.
Oot tosi huono provo :D Jätän tämän kuitenkin tähän
''Masennus on monimuotoinen sairaus, joka voi oirehtia hyvin monella tavalla. Masentuneella voidaan todeta masentuneen mielialan lisäksi mm. seuraavia oireita...''
Masennus ja kurja mieliala on siis kaksi eri asiaa. Toivottavasti ymmärrät jatkossa olla provoilematta toisten sairauden kustannuksella. Jos et, niin sitten sulla itselläsi taitaa olla aikamoista pahoinvointia taustalla...
Alue: Aihe vapaa
Sama tilanne. Minulla masennus on kestänyt useamman vuoden, mutta ilmenee kausittain. Nyt ollut pidemmän aikaa huonompi kausi meneillään ja tuntuu vain pahenevan. Ei jaksa tehdä mitään eikä juuri mikään kiinnosta. :( Päivisin väsyttää koko ajan ja iltaisin ahdistaa. Urheilu jäi kun jo sängystä ylös pääseminen on kovan työn takana.