Oudot/vaivaannuttavat/kamalat treffit & treffikumppanit

Mies koetti suudella heti kätellessä. Eieiei!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon käyny ulkona useammankin tahdottoman "kaikki käy" -miehen kanssa.

Mikä olis susta kiva ravintola/kahvila?

-Kaikki käy, mistä sä vaan tykkäät.

Mennäänkö elokuviin/kävelylle?

-Kaikki käy, mikä susta on vaan kivaa.

Jos kaipaan kynnysmattoa, menen käymään ikeassa. Oma tahto ja omat mielipiteet ois kivat.

Tämmöinen ei ole vain kynnysmattoilua, vaan myös todella laiskaa. Jätetään kaikki mietintä ja päätöksenteko, pahimmillaan myös suunnittelu ja järjestäminen toisen harteille. Laiskuus ei viehätä.

Laiskaa hyvinkin! Ja todella epämiellyttävää . Ollaan ihan vaan muka-mukavia , oikeesti vapaamatkustajia, tyhjiä ja turhia tyyppejä.

Vanha ketju, mutta ajankohtainen aina. Näin lähes viisikymppisenä täytyy todeta, että kyllä maailma on viimeisen 35 vuoden aikana muuttunut paljon. Ei 1980- tai 1990-luvulla ollut mitenkään outoa, että treffit oli tuntemattoman ihmisen kotona. Itsekin ollut useamman yön jonkun luona tai joku mun luona. Nykyisin ymmärrän kyllä, että voi tuntua mahdottomalle mennä jonkun vieraan ihmisen kotiin tai kutsua joku ventovieras kotiinsa.

Näistä ei mitään treffejä syntynyt mutta muistan, että kesällä 2000 olen ensimmäistä kertaa kieltäytynyt menemästä vieraan miehen himaan. Kävelin jossain päin Kamppia, kun vastaankävellyt, selvästi päihtynyt, mies alkoi pyydellä luokseen Eiran kattohuoneistoon kaljalle. Oli minua jonkin verran lyhempi, mutta selvästi rotevampi mies, joten vähän säikähdin, että käykö päälle, mutta ymmärsi onneksi, kun sanoin, että on työpäivä huomenna, pitää mennä himaan nukkumaan. No oli työpäivä, mutta kyllä tässä enemmän oli kyse siitä, että pelkäsin miehen olevan homo/bi, kun taas itse olen täysin heteromies. Kuitenkin tämä kokemus avasi silmäni ymmärtämään, ettei ehkä tunnu naisista kivalta, kun vongataan mukaan jonnekin lasillisille ja ei yhtään kiinnosta suostua. Taidan jättää kuitenkin kertomatta ne kamalat treffikokemukset, koska ei ole mitään tarvetta nolata itseäni enempää...

Olen varmaan sitten itse jo niin kyynistynyt kun jos sitä treffeille pääsee niin suht' alkuvaiheessa tulee sanottua että voit sitten lähteä jos ei natsaa tämä tai ahdistaa tai jotain.

Aika moni nainen kyllä lähtenytkin, sanon kyllä kaikille että oli kiva nähdä ja hyvät päivänjatkot ja poistan sitte yhteystiedot.

En kyllä ymmärrä että jotkut ottaa pahasti pulttia tai vonkuu perään.

Aika turhauttavaltahan tämä tuntuu, kun ei kellekään tunnu kelpaavan tai herättävän edes jotain mielenkiintoa.

Oli treffit yhden parikymppisen itä Hki naisen kanssa. Olin itse n.25.

Ulkonäkö sinänsä ihan ok, vähän pulska, isot tissit, iso pylly, muutama ruma tatska, ei paha.

Käytiin baarissa, juotiin vähäsen, mentiin kämpille, juotiin vähäsen, seksi oli hyvää, jatkettiin juomista.

Jossain vaiheessa tyttö pieraisi, olin kun en olisi kuullutkaan. Pieraisi toisen kerran, nyt en voinut olla kuulematta, tyttö röhönauroi päälle. Vielä pari paukkua ja taas röhönaurua, vesi valui hällä silmistä kun ulvoi.

Esitin että nyt väsyttää niin että mennään nukkumaan ja niin tehtiin.

Aamulla hankkiuduin eroon mahd. nopeasti.

Mukavan oloinen nainen kenen kanssa ensin viestejä vaihdeltiin ja vaikutti rennolta ja huumorintajuiselta. Menin sitten hänen luokseen käymään ja daami aloitti keskustelun whatsappissa jonkun toisen kanssa  vaikka itse treffit olisivat vielä käynnissä. Ei tullut toista kertaa eikä muutenkaan hän osannut puhua mistään ja vastaili vaan lyhyesti joo tai ok kun koitin pitää keskustelua yllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon käyny ulkona useammankin tahdottoman "kaikki käy" -miehen kanssa.

Mikä olis susta kiva ravintola/kahvila?

-Kaikki käy, mistä sä vaan tykkäät.

Mennäänkö elokuviin/kävelylle?

-Kaikki käy, mikä susta on vaan kivaa.

Jos kaipaan kynnysmattoa, menen käymään ikeassa. Oma tahto ja omat mielipiteet ois kivat.

Tämmöinen ei ole vain kynnysmattoilua, vaan myös todella laiskaa. Jätetään kaikki mietintä ja päätöksenteko, pahimmillaan myös suunnittelu ja järjestäminen toisen harteille. Laiskuus ei viehätä.

Miksei se kysmysten esittäjä sitten tuo esiin omia mielipiteitään, vaan toisen osapuolen olisi tehtävä ne päätökset? Ehkä kysyjä yrittääkin päästä helpommalla ja kysymällä sysää vastuun toiselle, kun ei oikeasti osaa itse yhtään sen paremmin päättää? Olen törmännyt tällaiseen kyselijään. AINA minä olin se jonka piti päättää, omia mielipiteitään ei tuonut esiin missään asiassa.

Eiköhän näissä tilanteissa ole yleensä kyse siitä, että kysymysten esittäjä on väsynyt siihen, että hän on se joka aina päättää kaikki asiat, ja toivoisi että se toinen osapuoli sanoisi edes joskus oman mielipiteensä.

On mulla omat mielipiteet ja ajatukset, mutta en mä osais vastata mikä on hyvä kahvila/ravintola, kun en semmoisia harrasta 😬

Elokuvistakaan en oikein tiedä mitään, vois mennä tovi edes valitessa leffaa.

Menin tindermiehen kanssa treffeille kahvilaan. Mies tuli purkkaa suussa jäytäen niin, että kitalaki vilkkui. Ei hyvä.

Tilasin kahvin, hän otti salaattilounaan. Kertoi sanat asiat kuin mitä oli tinderissä kertonut, ja juteltiin niitä näitä, ja tiesin, että kemiat ettii kohtaa, ja lähden kahvin jälkeen. Hänellä kun oli lautanen syöty ja joku ruoantähde lautasella, hän keksikin kalastaa sen sormellaan ja upottaa sormi suuhun kokonaan. Ja näin tapahtui pari kertaa, käänsin katseeni pois kummallakin kerralla, se vaan oli ällöttävää keskellä julkista paikkaa.

Treffien jälkeen mies ei halannut, eikä kumpikaan ehdottanut jatkoja. Hyvä, kun tajusi, ettei kemiaa ole, ja saattoi loukkaantua reaktioistani hänen pöytätavoistaan.

No tämä on aika perus, mutta mies aloitti heti ensi treffeillä puhumaan eksästään. En tiedä halusiko hän jotenkin leveillä naisellaan, vai oliko vain niin tampio ettei tajunnut sen olevan turn off. Tästä syntyi kuitenkun lyhyt tapailusuhde, mutta se hiipui, koska mies vain jaksoi puhua eksästään. Kerran meinasi jopa lähteä eksänsä luokse. 

Vinkki vitonen: älä etsi uutta seuraa jos eksä on jatkuvasti mielessä!

Up

Boo

Tinderistä viimeiset 3 todella komeaa miestä. Yrittivät hyvin suoraviivaisesti siirtyä seksiin. Haisi km päähän ettei ole mitään kiinnostusta seurusteluun.

Olin ensimmäisillä treffeillä netistä löydetyn miehen kanssa. Treffit menivät aluksi hyvin, mutta sitten mies alkoi muistella jotain nuoruudenrakkauttaan, kuinka se oli niin ainutlaatuinen tunne tai jotain. En muista tarkkaan mitä siihen vastasin, mutta pointti oli suunnilleen se että ihmettelin, miten se voi niin ainutlaatuista olla, ellei hän ole edelleen rakastunut siihen samaan henkilöön. Ehkä oli tyhmää tarttua siihen, mutta yritin vain ymmärtää mitä hän tarkoitti. Niinkuin tällä palstallakin saattaisin kysyä tuollaista asiaa toiselta kirjoittajalta.

Lopputulos oli joka tapauksessa se, että mies sanoi että siitä on jo 20 vuotta aikaa ja että vaikutan mustasukkaiselta, ja että hän ei halua mustasukkaista naista, koska hänellä on niistä huonoja kokemuksia. Sanoin, että en itse asiassa ole mustasukkaista sorttia vaan ehkä ennemminkin liian luottavainen, mutta eihän se enää mennyt perille. Toisia treffejä ei sitten tullut.

Ei se mies kyllä paljon ajatellut. Enhän vielä edes tuntenut häntä eikä minulla voinut siinä vaiheessa olla tunteita häntä kohtaan, joten ei ollut edes teoriassa mitenkään mahdollista, että olisin ollut hänestä mustasukkainen.

Mies oli varmaan 140cm ja laiha kuin tikku.Rasvainen musta tukka roikkui olkapäillä.  Jotenkin järkyttävä se kulahtanut, nelikymppinen naama tuon "12vee hevari" kropan jatkona!

Tuijotti tissejäni, jotka olivat sopivasti silmiensä korkeudella ja selitti jostain muinaisesta panostaan hautausmaalla,selvästi vihjaili jotain..    Ei päässyt minun kanssani muistoja verestämään.

thr

Ekat treffit kahvilassa,mies meni vessaan ja luulin jo että on livistänyt kun kesti niin kauan mutta lopulta palasi valitellen että maha vähän "huonona". No muuten kiva tyyppi joten treffit jatkui ja toinen tapaaminen sovittiin luokseni. Tuli kaljapakin ja kebabien kanssa, pussasi ja juoksi paskalle. Hirveä haju vessassa enkä viitsinyt paukkupakkasella avata ikkunaa. No syötiin ne kebabit ja pussattii kunnes mies TAAS juoksi paskalle! Tuli vessasta,sanoi että hänen pitää  varmaan  tästä lähteä ja lähti. Kaljatkin jäi jääkaappiin. Laitoin viestiä,mutta ghostasi täysin.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin erään miehen ystäväni suosituksesta. Mies oli mukava, mutta en nähnyt meitä pariskuntana (aivan eri arvot ym). Sanoin tämän suoraan sekä miehelle että ystävälleni, mutta molemmat jaksavat yhä kuvitella että miehen ja minun välille voisi tulla jotakin. Kyseinen ystävä on mm. jättänyt minut kahden kesken miehen kanssa noiden treffit jälkeen "kun ei sitä koskaan tiedä... ;)".

Miksi ihmiset kuvittelevat, että mieli jotenkin mystisesti ajan kanssa muuttuisi? "Voi että, olen vieläkin sinkkuna, ehkä sittenkin pitäisi ottaa se Kalle-Akseli etten vain jää yksin."

Harlekiini-kirjat ja romanttiset Hollywood-leffat ovat aikojen alusta opettaneet meille, että ihmiset, jotka aluksi suorastaan inhoavat toisiaan tai jotka muuten ovat täysin eri maailmoista, muodostavat lopulta kaikkein upeimmat ja legendaarisimmat rakkaussuhteet. Niiden mukaan esimerkiksi miehen pitää pakkien jälkeen vain sitkeästi jatkaa piiritystä ja tehdä suuria romanttisia eleitä ja sitten nainen muuttaa mieltään. 

Olin ollut lapseni äidin kanssa avoliitossa aboutit 10 v kun äitini soitti ja sanoi että minun pitäisi ehdottomasti tulla käymään lauantaina. Oli kuulema huippu tärkeää. Menin paikalle vähän ennen sovittua aikaa. Oli pöytä korkeana. Sitten selvisi että oli kutsunut serkkunsa vaimoineen kylään. Heidän tyttärensäkin oli tulossa.

Meistä tulisi hyvä pari. Sitten liuta uhkauksia helvettiin joutumisesta perinnöttömäksi jäämiseen jos yrittäisin latistaa. En jäänyt. Sanoin muutaman valitun sanan ja lähdin menneen.

Ne ois voineet olla melkoiset treffit.

Sovin treffit ravintolaan syömään naisen kanssa jonka kanssa oltiin viestittely treffit palstalla. Ilmeni että hän yritti värvätä minut verkostomarkkinointi (pyramidi huijauksen). Maksettuani oman ruokani, pyysi vielä kuittini että saisi sen vähennyksiin. Tapahtui Tampereella.

User71334 kirjoitti:

Nettideitin kanssa sokkotreffit joskus 17-vuotiaana. Olin laittautunut vimpan päälle korkkareihin jne. Mies tuli paikalle hupparissa ja tennareissa, ja näytti mua pari vuotta nuoremmalta. No käveltiin kuitenkin pieni lenkki, kun ei muutakaan muka keksitty. Eikä keksitty mitään puhuttavaa. Mä olen aika hiljainen ja ujo, mutta siinä seurassa tunsin olevani erittäin suulas. Miksi lähteä treffeille jos ei saa sanaa suustaan?

Mitä väliä parilla vuodella on?