Pois opettajan työstä - mutta mitä tilalle?

Ilmeisesti opettajien työtilanne on huonontunut radikaalisti, Itse olen ollut lukion virassa kohta 15 vuotta niin olen ihan tipahtanut työnhakukuvioista. Viran sain koko kunnan ulkopuolelta (vaikka jopa koulun sisäisiäkin hakijoita oli) ja työkokemusta oli kokonaiset kaksi vuotta siihen mennessä (sen työn olin saanut heti valmistuttuani ja siinäkin oli palkalliset kesät). Tosin itse olin vapaa ja valmis lähtemään työn perässä ja sillä tiellä.

Onhan noita uutisia ollut, että yhä useampi nuori opettaja vaihtaa alaa parin ensimmäisen vuoden jälkeen. Tämä ketju on ollut hurjaa luettavaa, itse olen aina viihtynyt työssäni. Päättäjien pitäisi herätä tilanteeseen. Lapsethan tässä on ne suurimmat kärsijät loppujen lopuksi.

Ymmärtääkseni olet pätevä opettamaan englantia missä vain, jopa yliopistossa.

Millä tavoin oppilaiden eriarvoistuminen ja lisääntyneet mielenterveysongelmat näkyvät työssänne? Mielenkiinnosta kyselen.

Vierailija kirjoitti:

Millä tavoin oppilaiden eriarvoistuminen ja lisääntyneet mielenterveysongelmat näkyvät työssänne? Mielenkiinnosta kyselen.

Maanantaisin kouluun tulee nälkäisiä ja levottomia lapsia. Lapsia, joilla ei välttämättä ole edes reppua mukanaan tai on reppu, mutta siellä ei ole mitään. Käyttäydytään aamusta asti riitaa haastaen tai vaihtoehtoisesti nukutaan pulpettia vasten koko päivä. Osa lapsista on likaisia. Läksyt tietysti tekemättä, kokeisiin lukematta. Yläkoulun tulee lapsia, jotka eivät osaa kertoa tai jakaa, normaaleista käytöstavoista puhumattakaan.

Ero hyvinvoivaan lapseen näkyy kauas. Hyvinvoivaa lasta ei väsytä, hän ei myöhästele, hän toivottaa hyvää huomenta, hänellä on mukanaan tarvittavat koulukamppeet. Hän tulee kouluun perustarpeet täytettynä (lepo, ravinto, puhtaus). Hän ei oireile jatkuvasti jotakin, vaan käyttäytyy suurimman osan ajastaan normaalisti. Hänen kotiinsa saa yhteyden ja vastauksia kysyttäessä.

Sama määräaikaisuuksien ketjuuttaminen koskee julkisen puolen korkeakoulutettuja alasta viis. Tiedän lukemattoman määrän samassa tilanteessa olevia 25-38-vuotiaita, juristeista alkaen. En oikein tiedä, miten alanvaihto loppujen lopuksi auttaisi tähän ongelmaan.

Juice jo sanoi että jotka osaa, ne tekee mitä vaan ja jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.

Se taas näkyy tässäkin. Tumpelot ja kädettömät on opettajia vissiin ihan syistä.

Vierailija kirjoitti:

Juice jo sanoi että jotka osaa, ne tekee mitä vaan ja jotka ei, ne ryhtyy opettamaan.

Se taas näkyy tässäkin. Tumpelot ja kädettömät on opettajia vissiin ihan syistä.

Opettajia on kymmeniä tuhansia ja ihan joka lähtöön. On niitä tumpeloita, jotka eivät esim. tiedä, mistä nappulasta tietokone käynnistetään (perustuu tositapahtumiin), ja toisaalta on sellaisia huipputyyppejä, jotka otettaisiin avosylin vastaan varmaan alalla kuin alalla. Ja kaikkea siltä väliltä. Olen opettaja, mä voin sanoa. Näin anonyymisti ;)

AP tässä, kiitos kommenteista.

Opettajan työ on siksi niin kuormittavaa, että varsinkin alakoulussa lapset ovat vielä tosi pieniä (kyllä, jopa kolmas-ja neljäsluokkalaiset) ja kaikenlaista muuta kuin opettamista on tosi paljon. Esim välituntivalvonta on täynnä riitojen selvittelyä, polvien paikkaamista jne. Milloin kaadutaan tai heitellään lumipalloja jne. Vanhemmat eivät aina jaksa tai ehdi tukea lastaan koulunkäynnissä kun perheissä on muita ongelmia. Maahanmuuttajia on paljon, mikä vaikeuttaa kotien kanssa toimimista kun yhteistä kieltä ei välttämättä ole, Wilmaa ei käytetä jne. On paljon turhilta tuntuvia hankkeita, kokouksia ja kaikenlaiseen pitäisi venyä. Kaikkein raskainta ovat kuitenkin ne oppilaat, jotka syystä tai toisesta voivat huonosti, on pahoja keskittymisvaikeuksia jne ja koulu on paikka, jossa heidän ei oikeastaan kuuluisi edes olla. Jopa ihan normioppilaat ovat usein käytökseltään haastavia ja rajoja haetaan koko ajan. Toki on myös ihania oppilaita paljon ja parhaimmillaan opettaminen on todella antoisaa. Mutta kurinpito vie paljon aikaa ja vanhempien kanssa yhteydenpito kun näitä tilanteita selvitellään.

Tuntien valmistelusta vielä, että kun opetustunteja on esim 24 viikossa, niinkuin minulla, ja jokaista tuntia valmistellaan n. vartti niin kyllä siihen aikaa menee. Sitten on vielä ne erityisen kivat tunnit, joiden valmistelu vie parikin tuntia. Plus kokeiden korjaus, yksi opetusryhmä= n. 20 monisivuista paperia monta kertaa lukukaudessa.

Että tällaisia syitä.

En ole kaikkea lukenut, mutta haluan muistuttaa, että englantia voi opettaa myös Helsingin yliopiston tai Aalto-yliopiston kielikeskuksessa, AMK:issa ynnä moniaalla muuallakin kuin vain peruskoulussa ja lukiossa. Täältä voisi löytyä jotakin:

http://www.aarresaari.net/index.php?13&uniid=7&lang_id=2

Minusta opettajat on itse syyllisiä siihen, että ovat alkaneet hoitotädeiksi lapsille ja vanhemmat odottaa sitä. Suoraan sanottuna on täysin älytön vaatimus, että opettaja on kuin perhepäivähoitaja, joka kävelee perässä muistuttamassa ulkoiluhousuista, käsineistä, piposta ja siitä, että pitää käydä vessassa. Ja kun vanhemmat odottaa tuota. Jos lapsi on välkällä ilman hanskoja, niin opettajalta kysytään, että voitko katsoa, että "Jesse-Jasmiinalla" on hanskat huomenna, kun nyt on kurkku kipeä. HALOO! Koulu on koulu. Ymmärrän, että fiksu ope huomauttaa asiasta, jos huomaa, mutta kun vanhemmat kehtaa edes kysellä tuollaisen perään. Sanoisivat muksulle, että tulee tukkapöllyä, jos ne hanskat ei pysy koulussa. (tämä vähän vitsinä) Tämä johtaa siihen, että opettajan pitää kaiken muun lisäksi vielä tuostakin huolehtia ja muistaa se sen häsläyksen keskellä. Kuormitus on valtava, kannattaa kokeilla työtä, jos ei itse usko. Ei se heti tunnu. Muutama viikko menee aika kepeästi, mutta kun se jatkuu ja jatkuu, niin lopulta on ihan sekaisin.

Kouluissa pitäisi ottaa ryhtiliike. Lopettaa se paapominen. Kaikkien opettajien.

Toivottavasti opetusministeri lukee ketjun, ymmärtää ja vielä sisäistää sen. Joku muutos nykyiseen meininkiin on tultava. Suomessa ei ole varaa tuhlata vuosia opiskelleiden ihmisten voimavaroja siihen, että he yrittävät selvitä järjissään työpäivästä.

Opettajat vaihtavat vuoden välein työpaikkaa, tutustuvat ja sopeutuvat uuteen työympäristöön ja ihmisiin. Toukokuussa kiitti vaan ja onnea työnhakuun. Päälle hankalat munalissuoppilaat ja heitä säestövät vanhemmat. Tämänkin ketjun joistain vastauksista näkyy, että jotkut eivät arvosta tai ymmärrä opettajan ammattia alkuunkaan. En ihmettele, että se lahtelaisope sekosi.

Ja ei, en ole itse ammatiltani opettaja.

Mä vasta opiskelen opettajaksi ( luokanope + yhden opetettavan aineen pätevyys tulossa) mutta opettajan töitä olen ehtinyt tehdä muutaman vuoden ajan. Luulin lukiosta asti opettajan ammatin olevan unelma-ammattini, mutta käytännössä esim. luokanopettajan työhön kuuluu niin paljon kaikkea ylimääräistä ja itselleni vastenmielistä, että enpä tiedä kuinka sitä jaksaa.

Oppilaista tykkään todella paljon, samoin he minusta, ja pidän erityisesti monipuolisten opetuskokonaisuuksien suunnittelemisesta. Monet koulut ovat kuitenkin työyhteisönä aika kurjia. Opettajissa on paljon ison egon omaavia ihmisiä, ja kyräily, kateellisuus ja kuppikuntaisuus päivittäistä. Vain yhdessä työskentelemässäni koulussa oli mielestäni hyvä työilmapiiri ja johtaminen erinomaista. Kuitenkin hyvä, kannustava ja suvaitsevainen työilmapiiri olisi mitä parhainta polttoainetta työssä jaksamiselle.

Opettajan työhön nyt vaan kuuluu se kasvatus. Etenkin peruskoulussa. Miksi olette hakeutuneet opetusalalle, jos ette tykkää siitä? Nämä runotytöt jotka lähtevät opiskelemaan kieliä siksi kun mikään muu ei kiinnosta ja päätyvät vastentahtoisiksi opettajiksi, ovat alan syöpä. Yrittäkää ajatella niin, että jokainen alaa vaihtava leipääntynyt opettaja joka ei enää halua kasvattaa, on voitto niiden huonosti voivien lasten ja perheiden kannalta. He ansaitsevat parempia ammattilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työhön nyt vaan kuuluu se kasvatus. Etenkin peruskoulussa. Miksi olette hakeutuneet opetusalalle, jos ette tykkää siitä? Nämä runotytöt jotka lähtevät opiskelemaan kieliä siksi kun mikään muu ei kiinnosta ja päätyvät vastentahtoisiksi opettajiksi, ovat alan syöpä. Yrittäkää ajatella niin, että jokainen alaa vaihtava leipääntynyt opettaja joka ei enää halua kasvattaa, on voitto niiden huonosti voivien lasten ja perheiden kannalta. He ansaitsevat parempia ammattilaisia.

Juuri tällaiset ihmiset tekevät työviikosta helvettiä, eivätkä he valitettavasti tajua sitä itse lainkaan.

Kuuluu kasvatus, mutta ei mielisairaahoitajana, sosiaalityöntekijänä tai psykologia toimiminen. Totuus on, että monet nykyvanhemmat ovat ulkoistaneet lapsen kasvatuksen älypuhelimille ja kouluille.

T. ap

Vierailija kirjoitti:

Opettajan työhön nyt vaan kuuluu se kasvatus. Etenkin peruskoulussa. Miksi olette hakeutuneet opetusalalle, jos ette tykkää siitä? Nämä runotytöt jotka lähtevät opiskelemaan kieliä siksi kun mikään muu ei kiinnosta ja päätyvät vastentahtoisiksi opettajiksi, ovat alan syöpä. Yrittäkää ajatella niin, että jokainen alaa vaihtava leipääntynyt opettaja joka ei enää halua kasvattaa, on voitto niiden huonosti voivien lasten ja perheiden kannalta. He ansaitsevat parempia ammattilaisia.

Oletpas fiksu kun tulet kertomaan opettajille että työhön nyt vaan kuuluu se kasvatus. Että pulinat pois ja opettamaan? Eikö sinun omassa työssäsi ole tullut tilannetta jossa sinua väsyttää ja olet kuormittunut? Ei varmaan. Kerron sinulle että on hienoa että näistä asioista puhutaan ääneen eikä puurreta yksin luokassa masennuslääkkeiden voimalla kunnes ei jaksa enää. Mikään ei muutu jos kaikki vaan niellään ja siedetään.

Omaan työssäjaksamiseen tepsi äitiysloma.. eli pitkä tauko kaikesta pilipalihankkeista ja kaipuu lasten luo.

Vierailija kirjoitti:

Olen alakoulun kieltenopettaja nyt viidettä vuotta. Säästöt kurjistavat alaa jatkuvasti (kasvavat opetusryhmät, erityisoppilaista integrointi jne) ja alan saada tarpeekseeni. Pätkätyöt jatkuvat vuosi toisensa jälkeen, kesät olen työttömänä. Myös meteli on liian stressaavaa. Haluaisin tehdä jotain muuta, mutta mitä? Käännöstöitä olen tehnyt jonkin verran, mutta se ala on kovin epävarma ja huonosti palkattu. Onko kellään ideoita? :)

Mielestäni kääntäjän työ ei ole sen huonommin palkattua kuin kieltenopettajankaan, toki se edellyttää yrittäjäksi ryhtymistä ja pitkiä työpäiviä asiakkaiden aikataulujen mukaan.

Kääntäjän työssä pahinta on epävarmuus. Kontaktien luomiseen voi mennä vuosia.

Kansalaisopiston opettajan työtä en suuremmin suosittele. Lukukaudet paljon vielä lyhyempiä kuin koulussa, muu aika kortistossa. Ryhmät voivat kuihtua kasaan. Virkoja ei ole juurikaan, iso määrä freelancerei tavoittelee tunteja. Tosi epävarmaa. Iltatyö aivan kamalaa koululaisten vanhemmille, yhteistä aikaa ei kuin tunti, pari iltapäivällä. Aikuiset eivät metelöi, mutta joukossa aina joku ikävä narisija ja outojen vaatija.

Te, jotka valitatte peruskoulun suurista ryhmistä, tervetuloa lukioon! Työmäärä ei ainakaan vähene kun ryhmäkoko on yleensä 36.