Pois opettajan työstä - mutta mitä tilalle?

Täällä yksi kohtalotoveri ala-asteelta. Allekirjoitan kaikki aiemmissa viesteissä mainitut asiat ja lisäisin vielä, että yksi pahimpia asioita itselleni on se, että kun olen päivän kaitsenut toisten lapsia, en meinaa enää illalla jaksaa omiani ja se on itselleni ainakin tällä hetkellä silmiäavaavin asia. Minun täytyy tehdä asialle jotakin.

Minä olen valmistumassa parin vuoden päästä musiikin aineopettajaksi, mutta olen vähitellen tullut siihen tulokseen ettei koulumaailma vaan kerta kaikkiaan ole minua varten. Koko ajan kasvatetaan oppilasryhmiä, lapset ovat yhä moniongelmaisempia. Tyhjästä on paha nyhjästä eikä välttämättä soittimia riitä kaikille, osa porukasta joutuu koko ajan odottamaan ja opettaja joutuu keksimään mitä mielikuvituksellisempia keinoja että saa täysin rajattomat lapset pysymään jotenkin kurissa. Laitan nyt siis toivoni siihen että saan joko työpaikan lukiosta, yksityiseltä sektorilta tai jostain musiikkioppilaitoksesta. Olen myös muuttanut syventymiskohdettani ja päättöharjoittelupaikankin yritän etsiä tämän uuden suunnitelman mukaisesti.

Minulla on intohimoa opettamiseen ja mikään ei ole niin palkitsevaa kuin se että saa johonkin lapseen sytytettyä musiikin palon. Parhaimmillaan musiikki on koko elämän läpi kannatteleva voima, niinkuin minun tähänasteissa elämässäni on ollut. Kuitenkaan en voisi tehdä enää nykyisissä olosuhteissa töitä peruskoulumaailmassa. En voisi tehdä työtä täysillä ilman loppuunpalamista. Minulle on tärkeää että tunnen jokaisen oppilaani. Yksilöiden huomioinnista vaan tulee mahdottomampaa ja mahdottomampaa mitä suurempi ja haasteellisempi opetusryhmä edessä on.

Sinulle ap ehdottaisin vielä kansalaisopistoa mahdolliseksi työpaikaksi. Tai oletko ylipäätään kiinnostunut aikuiskasvatuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kieltenopettajan kelpoisuus. En ole valmis opiskelemaan. Olen tehnyt maiaterintutkintoni valmiiksi sekä opettajan pedagogiset lasteni jo synnyttyä. Nyt kun olen ollut työelämässä on tosi hienoa kun on rahaa enemmän ja varaa esim matkustaa (toisin kuin hoitovapaalla ollessani tai opiskellessa).

T. ap

Itse hyödynsin opettajana pitkät lomat aluksi avoimen yliopiston opintoihin, mutta myös myöhemmin kun olin "näennäisesti päätoimisena opiskelijana" Helsingin yliopistossa.

Voi olla, että joudut todennäköisesti tekemään valintoja, mikäli aiot vaihtaa alaa. Omalla kohdalla se tarkoitti minimaalista vapaa-aikaa (asuntolaina kuitenkin oli maksettava, joten opintovapaalle en siksi hakeutunut). Toisaalta joku perheellinen tuttuni järjesti asiansa siten, että otti töistä opintovapaata (heillä mies kävi töissä ja lapset päivähoidossa). Kukaan näistä alaa vaihtaneista ei ollut mitenkään erityisen varakas, mutta järjestivät asiat siten, että opiskelu onnistui.

Itse noudatin itselleni sopivaa opislelumetodia, johon kuului se, että "silloin kun opiskelen, opiskelen keskittyneesti ja silloin kun olen vapaalla, en stressaa mistään tekemättömistä töistä / opinnoista". Joka viikossa vähintään lauantai oli täysin vapaata.

(Se alaa aihtanut aineenopettaja)

Hei! En ole AP, mutta painin samojen ammatinvaihtoon liittyvien tuskailujen kanssa. Kiitos paljon viesteistäsi! Voisitko mitenkään antaa vähän osviittaa, mille alalle sinä/ex-opettajaystäväsi olette vaihtaneet? Jollekin "lähialalle" vai ihan uudelle? Olisin kovin kiitollinen! :)

It-alalle (kolme), matkailu- ja ravitsemisalalle esimiestehtäviin (yksi), lisäksi yksi tuttu opiskellut työn ohella kelpoisuuden uuteen kieleen, yksi tuttu opiskellut pätevyyden erityisopettajaksi. Kääntäjänä omassa toimistossaan toimii yksi.

Ihmetyttää nämä Lappi- ja matkailualakommentit.. Niihin on oma koulutus ja menijöitä pilvin pimein. Nuoret restonomit tienaavat talvet Lapissa ja reissaavat kesät. Ei sinne kieltenopettajia palkata. Nuoret tekevät ympäripyöreää päivää saadakseen rahaa ja perheellinen ope 8h päivässä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tapana tehdä ekstrakivoja juttuja, toki pidän myös tavallisia oppitunteja. Tulen hyvin lasten kanssa toimeen ja työnantaja arvostaa sitä. En kuitenkaan koe jaksavani enää todistella osaamistani vuosi vuoden jälkeen ilman mitään takeita jatkosta. Samalla työn vaatimukset nousevat ja kuormitus kasvaa.

T. ap

En tarkoita nyt ekstralla sitä mitä teet tunnilla vaan mikä tekee sinusta kiinnostavamman työnhakijan, oletko digiguru, someihme vai kv-puuhaaja?

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, olen kohtalotoveri. Määräaikaisuuksia 4 vuotta, mulla on harvinaiset kielet ja yksi virka ollut auki. Pääsin ekalle varasijalle, viran sai tietenkin sisäisesti määräaikainen. Nautin työstä lasten kanssa mutta kaikki muu on skeidaa. Lasten takia en haluaisi vaihtaa alaa, mutta muuten kyllä. Nyt olen jälleen aloittamassa uuden määräaikaisuuden uudessa koulussa vaikka hain muitakin töitä.. Näin se menee ellen kouluttaudu lisää. Mulla on kyllä paljon työkokemusta muiltakin aloilta mutta se koulutus puuttuu.

Haluaisin jonnekin taustalle näkymättömiin töihin. Vaikka arkistoimaan papereita kunnes pää hajoaa.

Papereita ei enää arkistoida

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kieltenopettajan kelpoisuus. En ole valmis opiskelemaan. Olen tehnyt maiaterintutkintoni valmiiksi sekä opettajan pedagogiset lasteni jo synnyttyä. Nyt kun olen ollut työelämässä on tosi hienoa kun on rahaa enemmän ja varaa esim matkustaa (toisin kuin hoitovapaalla ollessani tai opiskellessa).

T. ap

Itse hyödynsin opettajana pitkät lomat aluksi avoimen yliopiston opintoihin, mutta myös myöhemmin kun olin "näennäisesti päätoimisena opiskelijana" Helsingin yliopistossa.

Voi olla, että joudut todennäköisesti tekemään valintoja, mikäli aiot vaihtaa alaa. Omalla kohdalla se tarkoitti minimaalista vapaa-aikaa (asuntolaina kuitenkin oli maksettava, joten opintovapaalle en siksi hakeutunut). Toisaalta joku perheellinen tuttuni järjesti asiansa siten, että otti töistä opintovapaata (heillä mies kävi töissä ja lapset päivähoidossa). Kukaan näistä alaa vaihtaneista ei ollut mitenkään erityisen varakas, mutta järjestivät asiat siten, että opiskelu onnistui.

Itse noudatin itselleni sopivaa opislelumetodia, johon kuului se, että "silloin kun opiskelen, opiskelen keskittyneesti ja silloin kun olen vapaalla, en stressaa mistään tekemättömistä töistä / opinnoista". Joka viikossa vähintään lauantai oli täysin vapaata.

(Se alaa aihtanut aineenopettaja)

Hei! En ole AP, mutta painin samojen ammatinvaihtoon liittyvien tuskailujen kanssa. Kiitos paljon viesteistäsi! Voisitko mitenkään antaa vähän osviittaa, mille alalle sinä/ex-opettajaystäväsi olette vaihtaneet? Jollekin "lähialalle" vai ihan uudelle? Olisin kovin kiitollinen! :)

It-alalle (kolme), matkailu- ja ravitsemisalalle esimiestehtäviin (yksi), lisäksi yksi tuttu opiskellut työn ohella kelpoisuuden uuteen kieleen, yksi tuttu opiskellut pätevyyden erityisopettajaksi. Kääntäjänä omassa toimistossaan toimii yksi.

Iso kiitos! Tuo it-ala kiinnostaisi minuakin. Olen vain miettinyt, miten hyvin kolmekymppinen pääsee kelkkaan mukaan... Täytyypä funtsailla ja kartoittaa vaihtoehtoja. Mutta vielä kerran: kiitos! :)

Itse ole pätevä luokanopettaja ja olen tehnyt yritysmaailmassa vaikka mitä esim. ostanut, myynyt ja konsultoinut. Koskaan ei ole kukaan valittanut, että koulutus olisi epäsopiva. Perus IT -taidot täytyy olla kunnossa ja nöyrä asenne, niin kyllä varmaan töitä löytyy.

Myyntihommia on varmaan helpointa saada aluksi. Mieti mitä kaikkea teidän kouluun myydään ja pistä firmoille avoimet hakemukset ja soita perään. Sano, että myyntihommat kiinnostaa, tunnet asiakkaat ja olet jo lukenut pari kirjaa myymisestä, joten ei tarvitse ihan alusta aloittaa.

Jos et tykkää myymisestä, teet sitä kuitenkin pari vuotta niin hyvin kun osaat ja sitten yrität vaihtaa työnkuvaa.

Kyllä kansalaisopisto tai jonkinlainen aikuisten opettaminen voisi olla potentiaalinen vaihtoehto. Jotenkin niin kurjaa kun nyt minulla on vuosien kokemus alakoulussa ja muutaman vuoden kuluessa voisi irrota vakityö, mutta jos lähden muualle niin sitä vakituista työtä saa taas odottaa... lukioonkaan ei niin vaan pääse, edes määräaikaisia sijaisuuksia tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kieltenopettajan kelpoisuus. En ole valmis opiskelemaan. Olen tehnyt maiaterintutkintoni valmiiksi sekä opettajan pedagogiset lasteni jo synnyttyä. Nyt kun olen ollut työelämässä on tosi hienoa kun on rahaa enemmän ja varaa esim matkustaa (toisin kuin hoitovapaalla ollessani tai opiskellessa).

T. ap

Itse hyödynsin opettajana pitkät lomat aluksi avoimen yliopiston opintoihin, mutta myös myöhemmin kun olin "näennäisesti päätoimisena opiskelijana" Helsingin yliopistossa.

Voi olla, että joudut todennäköisesti tekemään valintoja, mikäli aiot vaihtaa alaa. Omalla kohdalla se tarkoitti minimaalista vapaa-aikaa (asuntolaina kuitenkin oli maksettava, joten opintovapaalle en siksi hakeutunut). Toisaalta joku perheellinen tuttuni järjesti asiansa siten, että otti töistä opintovapaata (heillä mies kävi töissä ja lapset päivähoidossa). Kukaan näistä alaa vaihtaneista ei ollut mitenkään erityisen varakas, mutta järjestivät asiat siten, että opiskelu onnistui.

Itse noudatin itselleni sopivaa opislelumetodia, johon kuului se, että "silloin kun opiskelen, opiskelen keskittyneesti ja silloin kun olen vapaalla, en stressaa mistään tekemättömistä töistä / opinnoista". Joka viikossa vähintään lauantai oli täysin vapaata.

(Se alaa aihtanut aineenopettaja)

Hei! En ole AP, mutta painin samojen ammatinvaihtoon liittyvien tuskailujen kanssa. Kiitos paljon viesteistäsi! Voisitko mitenkään antaa vähän osviittaa, mille alalle sinä/ex-opettajaystäväsi olette vaihtaneet? Jollekin "lähialalle" vai ihan uudelle? Olisin kovin kiitollinen! :)

It-alalle (kolme), matkailu- ja ravitsemisalalle esimiestehtäviin (yksi), lisäksi yksi tuttu opiskellut työn ohella kelpoisuuden uuteen kieleen, yksi tuttu opiskellut pätevyyden erityisopettajaksi. Kääntäjänä omassa toimistossaan toimii yksi.

Alanvaihtaja jatkaa: omalla taustallani se, että myös äitini vaihtoi alaa aikanaan.

Matkatoimistoja menee kiinni yksi toisensa jälkeen

Kaikki on digitaalista ja nettiin tarvitaan koodinikkaria ja sisällöntuotantoa

Mainosmiehiä ja naisia digiin ja someen

Myynti-ihmisiä myös - missä yrityksissä myydään sinun kielillä?

Vierailija kirjoitti:

Niin ja erityisopetus ei ole yhtään minun juttuni. Hyvä luokanopettaja, allekirjoitan niin sinun ajatuksesi tästä työstä. Perheiden pahoinvointi, eriarvoistuminen, säästöt, pilipaliprojektit (kuten ilmiöviikot), toimimattomat laitteet jne). Alakoulussa tuntuu myös, että koulutus menee hukkaan. Kielet ovat intohimo minulle, ja en pääse oikein toteuttamaan sitä tässä työssä.

Mikä on sisällöntuottaja? Toimistotyö kävisi kyllä. Aikuisten kanssa toimiminen. Turismialaa olen miettinyt, vaikka amerikkalaisia turistiryhmiä opastamaan. :D

T. ap

Pelkällä amerikkalaisten opastamisella ei elä. Kiinaa jos osaisi, voisi työllisyystilanne olla parempi oppaana.

Suomessa elää vain oppaan työllä muutama ihminen Helsingissä. Muualla Suomessa oppaan työ on enemmän harrastus. Lapissa tietysti voi työskennellä oppaana talvikauden, mutta jos sinulla on pienet lapset, onko nuutamaksi kuukaudeksi vuodessa Lappiin muutto vaihtoehto?

Oppaan työssä joutuu myös valmistelemaan kierroksia palkattomina kotitöinä. Voin kertoa, että niissä on enemmän hommaa kuin tuntien valmistelussa. Alalke pääsee käymällä ensin paikallisoppaan kurssin. Niitä järjestää iltakursseina erilaiset opistot. Jos olet pk-seudulta, kysy paikalliselta opasyhdistykseltä, koska on seuraava.

Palvelualalla on sut paskat palkat ja työajat, joten opennpslkka voi tuntua luksukselta kohta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, olen kohtalotoveri. Määräaikaisuuksia 4 vuotta, mulla on harvinaiset kielet ja yksi virka ollut auki. Pääsin ekalle varasijalle, viran sai tietenkin sisäisesti määräaikainen. Nautin työstä lasten kanssa mutta kaikki muu on skeidaa. Lasten takia en haluaisi vaihtaa alaa, mutta muuten kyllä. Nyt olen jälleen aloittamassa uuden määräaikaisuuden uudessa koulussa vaikka hain muitakin töitä.. Näin se menee ellen kouluttaudu lisää. Mulla on kyllä paljon työkokemusta muiltakin aloilta mutta se koulutus puuttuu.

Haluaisin jonnekin taustalle näkymättömiin töihin. Vaikka arkistoimaan papereita kunnes pää hajoaa.

Papereita ei enää arkistoida

:(

Oppaan työstä kirjoittanut täsmentää vielä, että tietysti jonkin verran oppaita in töissä museoissa vakivirassa. Itse olen tehnyt vain oppaan keikkatöitä kesälomilla, talvisin opastuksia on hyvin paljon vähemmän. Minulla on oppaan ammattitutkinto, olen suorittanut kolmen eri kaupungin paikallisooppaan kurssin ja minulla on kielten opettajan pätevyys.

Noita museotöitä on vaikea saada, pitää olla suhteita, osata harvinaisia kieliä ja olla hyvä tuuri. Usein pitäisi olla museologian tai historian opintoja taustalla. Taidemuseoihin kelpaavat vain taidehistoriaa tms lukeneet.

Yksi tuttuni on matikanope. Hän tekee nyt tietojenkäsittelytieteen opintoja. Niitä vii ainakin perusopinnot tehdä avoimessa yliopistossa ihan verkko-opintoina kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on tapana tehdä ekstrakivoja juttuja, toki pidän myös tavallisia oppitunteja. Tulen hyvin lasten kanssa toimeen ja työnantaja arvostaa sitä. En kuitenkaan koe jaksavani enää todistella osaamistani vuosi vuoden jälkeen ilman mitään takeita jatkosta. Samalla työn vaatimukset nousevat ja kuormitus kasvaa.

T. ap

En tarkoita nyt ekstralla sitä mitä teet tunnilla vaan mikä tekee sinusta kiinnostavamman työnhakijan, oletko digiguru, someihme vai kv-puuhaaja?

Ei tarvitse laittaa alapeukkuja, opettajaksi hakevia haastatellaan niin kuin muitakin ja jos et erotu muista työnhakijoista tuomalla työpaikalle jotain erityisosaamista niin et saa paikkaa. Olen itsekin kieltenopettaja, mutta lukion puolelle pääsin juuri tuon takia.

Kielenopettajille luulisi olevan työtä kun maassa on 30 000 kielitaidotonta. Lisäksi on yksityisiä kielitoimistoja, tietotekniikan alan firmoilla ja verkkokaupoilla ohjelmistojen, käyttöohjeiden ja nettisivujen lokalisaatiotyötä suomessa ja ulkomailla (Saksa, Britannia), ulkolaiset matkanjärjestäjät hakevat matkaoppaita, jne.

Matkatoimistoja on nykyisin hyvin vähän, tosi vaikea päästä töihin edes alaa opuskelleena. Hotellin respaan voi päästä Helsingissä, mutta sitten on töitä myös iltaisin ja viikonloppuisin. Muualla Suomessa hotelliin voi olla tosi vaikea työllistyä.

Matkailualan yrittäjän työ on Suomessa hyvin kausiluonteista. Yksi tuttuni on yksinyrittäjä, tekee töitä oppaana ja matkanjohtajana, suunnittelee itse kierrokset, bussifirmoille myymänsä ulkomaanmatkat jne. Mutta on sitten yli puolet vuodesta poissa kotoa niillä matkoilla. Onnistuuko, joson pienet lapset? Ja itseään pitää tuossa osata myydä ja keksiä uudet tuotteet joka vuosi.

Yksi vaihtoehto on perustaa bed and breakfast-tyyppinen kodinomainen majoitus- ja ruokapalveluyritys. Siinä on sitten sesongin, Suomessa yleensä kesän kiinni töissä päivät, yöt ja viikonloput. Sesongin ulkopuolella toiminnan voi joutua sulkemaan muualla paitsi Helsingissä. Esim Italiassa nämä sesonkiyrittäjät saa talvikaudella työttömyyskorvausta, Suomessa ei saa. Italiassa sesonki on yleensä ainakin 6kk, Suomessa 2,5kk.

Jos osaat laittaa ruokaa ja sulla on mahdollisuus hankkia kiinnostava majoitukseen soveltuva kiinteistö, esim vanha puutalo Porvoosta tai Naantalista, ja voit olla kesäkauden töissä ilman vapaa-aikaa, niin kyllä suositun b&bn pyörittäjänä voi itselleen leivän tienata. Mutta ei sillä rikastu eikä todennäköisesti voi palkata ulkopuolisia työntekijöitä. Tunnen yhden opettajapariskunnan, jotka kokeili vastaavaa, myivät yrityksensä 3 vuoden päästä, koska kokivat raskaaksi.

En tiedä, onko kivempi miljöö, mutta itse olen työskennellyt kahdessa eri asianajotoimistossa assarina. Sama palkka, paremmat edut.... tosin mulkkuja aikuisia. Niin ja olen myös kieltenopettaja.

Mielenkiintoinen keskustelu. Tosin haluaisin pikkuisen tiputtaa ap:tä maanpinnalle. Jos olet kolmatta lukuvuotta töissä ilman vakipaikkaa, se ei kuule ole nykyaikana vielä mitään.

Olen myös opetusalalla, tehnyt töitä peruskoulussa yli 15 vuotta. Alan vaihtoa suunnittelen osin samoista syistä kuin ap. Suurimpina syinä suuret opetusryhmät, mieletön, jatkuva meteli (ei niinkään oppitunneilla, mutta kaikkialla muualla koulussa), osan oppilaiden vanhempien täysin vääristynyt käsitys minun työstäni ja heidän omista velvollisuuksistaan ja oman lapsensa toiminnasta.

Viimeisten vuosien aikana ovat lisääntyneet myös hurjasti lasten ja nuorten mielenterveysongelmat ja lastensuojelun tarve. Ja näihinhän ei tässä maassa apua saa. Eli uutta Erika casea odotellessa.