Pois opettajan työstä - mutta mitä tilalle?
Olen alakoulun kieltenopettaja nyt viidettä vuotta. Säästöt kurjistavat alaa jatkuvasti (kasvavat opetusryhmät, erityisoppilaista integrointi jne) ja alan saada tarpeekseeni. Pätkätyöt jatkuvat vuosi toisensa jälkeen, kesät olen työttömänä. Myös meteli on liian stressaavaa. Haluaisin tehdä jotain muuta, mutta mitä? Käännöstöitä olen tehnyt jonkin verran, mutta se ala on kovin epävarma ja huonosti palkattu. Onko kellään ideoita? :)
Kommentit (136)
Kenenkään ei kannata enää opiskella aineen opettajaksi, on todella vaikea työllistyä minnekään. Nytkin Jyväskylän lukioista potkitaan opettajia pihalle ja ammatillisella puolella on vielä kamalampi tilanne. Käytännössä kieltenopettajat valmistuvat nykyisin kortistoon.
Ihan oikein että opettajat saa kenkää koskaan en ole saanut yhtään mitää opettajilta!! Turha ammatti!!
Ex. Jkl-ope kirjoitti:
Kenenkään ei kannata enää opiskella aineen opettajaksi, on todella vaikea työllistyä minnekään. Nytkin Jyväskylän lukioista potkitaan opettajia pihalle ja ammatillisella puolella on vielä kamalampi tilanne. Käytännössä kieltenopettajat valmistuvat nykyisin kortistoon.
No tämä nyt on aivan pötypuhetta.
Vierailija kirjoitti:
Ex. Jkl-ope kirjoitti:
Kenenkään ei kannata enää opiskella aineen opettajaksi, on todella vaikea työllistyä minnekään. Nytkin Jyväskylän lukioista potkitaan opettajia pihalle ja ammatillisella puolella on vielä kamalampi tilanne. Käytännössä kieltenopettajat valmistuvat nykyisin kortistoon.
No tämä nyt on aivan pötypuhetta.
Siitäpä kokeilemaan työllistymistä pääkaupungin ulkopuolella. Esimerkiksi Jyväskylässä on monin kertainen määrä mm. kieltenopettajia suhteessa avoimiin paikkoihin. Lisäksi Jyväskylän Koulutuskuntayhtymä on supistanut lukioiden ja muiden toisen asteen opintojen kurssitarjonnan aivan minimiin, joka näkyy suoraan opettajien työllisyystilanteessa. Käytännössä pahimmillaan on lähes 50 oppilasta samassa luokassa ja opettajaraasu yrittää selviytyä vain hengissä.
Vierailija kirjoitti:
Ex. Jkl-ope kirjoitti:
Kenenkään ei kannata enää opiskella aineen opettajaksi, on todella vaikea työllistyä minnekään. Nytkin Jyväskylän lukioista potkitaan opettajia pihalle ja ammatillisella puolella on vielä kamalampi tilanne. Käytännössä kieltenopettajat valmistuvat nykyisin kortistoon.
No tämä nyt on aivan pötypuhetta.
En ole tuo aiempi kommentoija, mutta hänen kertomansa pitänee paikkansa kyllä Jyväskylän lukioiden osalta. Siellä on ihan tosi surkea tilanne, suorastaan katastrofaalinen sen jälkeen kun lukiokoulutus meni koulutuskuntayhtymälle.
Vierailija kirjoitti:
Kääntäjän työssä pahinta on epävarmuus. Kontaktien luomiseen voi mennä vuosia.
Kääntäjän työ on vaativa asiantuntijatyö. Se ei valitettavasti ihan jokaiselta kieltenopettajalta edes suju. Kaikenlaista uneksijaa ja perfektionistia on nähty. Kääntäjänä elää kyllä ihan hyvin, mutta työtahti on 2000-3000 suomen sanaa käännettynä kohdekielelle per päivä. Siihen verrattuna opettajan työ pienine ärsyttävine piirteineen on aika helppo rasti.
t. kumpaakin työtä tehnyt, sittemmin hoitoalalle vaihtanut
Saksassa on aina kysyntää kieleltään lahjakkaille itäeurooppalaisille, koulutusta ei edellytetä mutta auttava saksantaito plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka valitatte peruskoulun suurista ryhmistä, tervetuloa lukioon! Työmäärä ei ainakaan vähene kun ryhmäkoko on yleensä 36.
Itse ainakin koen sen rasittavimman työmäärän olevan juuri vanhempien ja muiden tahojen kanssa palaveeraaminen joka ikinen viikko. Alakoulussa piippaa kännykkä aamusta asti myöhäiseen iltaan. Ei mitään häveliäisyyttä vanhemmille nykypäivänä siinä, mihin aikaan ahdistelevat. On kadonnutta kumisaapasta, mikä pitäisi kiireellisesti etsiä. On taas kiusattu, joku hiton vihko kateissa, selityksiä miksei läksyjä taaskaan lapsella hoidettu, huippuoppilaan joka asiasta huolestunut äiti kyselee miten menee, psykan polilta soitellaan ja lasu pyytää selvityksiä... yhden terapeutti haluaa kiireellisesti jotkin seurantalomakkeet täytettyinä ja toisen kohdalla kysytään miten lääkitys on vaikuttanut. Kolmen hojks:t vaativat päivitystä, yhden vanhemmat keiltävät tutkimukset, pari vaatii tukiopetusta kun ovat matkustelleet vuoden aikana viikkotolkulla ja lapset tippuneet kärryiltä. Muista sitten lähettää hammassääkäriin, ja vietkö terkkarille näyttämään sitä näppylää, selvitä kuljetuksiin liittyvää kiusaamiskuviota... Jokainen perhe kuvittelee olevansa spesiaali ja odottaa siksi vastausta heti, muuten alkaa uusinta-ahdistelu, että miksi et vastaa (esim. kesken tunnin?!). Sanoisin, että lukiossa pääsee aika tavalla vähemmällä kun ei tarvitse koko ajan kärsiä vanhempien aihettamasta riesasta ja ylimääräisestä säätämisestä.
Siihen päälle luokanopen pitää hoitaa liki 30 oppilaan kaikkien reaaliaineiden kokeiden suunnittelu, niiden korjaus, ainekirjoitusten korjaus, tuntien suunnittelu (iso homma kun ei samat kurssit kierrä vuodesta toiseen, meillä luokka vaihtuu joka 4. vuosi...ei ne fyken asiat ihan itsestäänselvyyksiä useimmille ole), pilipalipäivien työryhmät ja joka helvatun juhliinkin pitää aina pyörä keksiä uudestaan kun ei voi samoja ohjelmia kierrättää. Lukiossa käsittääkseni samat kurssit kiertää vuodesta toiseen, jopa jaksosta toiseen. Hommaahan siinä on toki kun korjaa esseitä ja pitää tunnit, mutta se kai sitä opettajan varsinaista työtä nimenomaan olisikin. Olisin onnellinen jos saisin työrauhan tehdä juuri sitä opetustyötä. Mutta ei se alakoulussa ole kuin naurettava murto-osa työmäärästä.
Markkinointia tai viestintää opiskelemaan tai sitten jotain ihan muuta.
Jos saisit esim. iltakoulusta vakipaikan, niin se voisi olla yksi ratkaisu, sillä vakituisena palkka juoksisi läpi vuoden. Niin, ja opiskelijat ovat motivoituneita, ei ole erityislapsia eikä muitakaan häiriköitä.
Kansalaisopisto ei ole hyvä ratkaisu. Lukuvuosi on vieläkin lyhyempi kuin koulussa ja harvoin sinne palkataan vakituisia täyspäiväisiä opettajia. Ja palkka on suoraan sanottuna huono. Jos hyvä tuuri käy, niin opiskelijat ovat toki motivoituneita, kunhan ei aseteta liian suuria vaatimuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen alakoulun kieltenopettaja nyt viidettä vuotta. Säästöt kurjistavat alaa jatkuvasti (kasvavat opetusryhmät, erityisoppilaista integrointi jne) ja alan saada tarpeekseeni.
Mitä tarkoitat erityisoppilailla ja heidän integroinnilla?
Luokanopettajalla iso osa työmäärästä on juuri tuo HOJKsien tekeminen, palaveeraaminen milloin kenenkin kanssa, vanhempien kanssa taistelu jne. Väittäisin kuitenkin, että alakoulussa esim uskonnon kokeen korjaaminen on aika paljon nopeampi homma kuin vaikkapa ruotsin kokeen, jonka joka ikinen sanavalinta pitää syynätä ja tarkistaa. Kielten kokeissa on usein kolme-neljä sivua ja koko luokan kokeiden korjaus vie n. pari iltaa viikossa. Tämä sitten joka ryhmällä kaksi-kolme kertaa lukukaudessa. Ja oppilaita kun on se reilu sata, jopa 150 niin siinä menee aikaa ennen kun oppii tuntemaan joka oppilaan erityisyydet ja haasteet ja sen, että kuka ei voi istua kenenkin vieressä ja kuka hermostuu kehenkin.
Lukiossa ryhmät ovat kyllä järkyttävän suuria, mutta väittäisin, että 25 alakouluikäistä aiheuttaa kyllä enemmän meteliä ja hälinää kuin 35 lukiolaista.
T. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kieltenopettajan kelpoisuus. En ole valmis opiskelemaan. Olen tehnyt maiaterintutkintoni valmiiksi sekä opettajan pedagogiset lasteni jo synnyttyä. Nyt kun olen ollut työelämässä on tosi hienoa kun on rahaa enemmän ja varaa esim matkustaa (toisin kuin hoitovapaalla ollessani tai opiskellessa).
T. ap
Itse hyödynsin opettajana pitkät lomat aluksi avoimen yliopiston opintoihin, mutta myös myöhemmin kun olin "näennäisesti päätoimisena opiskelijana" Helsingin yliopistossa.
Voi olla, että joudut todennäköisesti tekemään valintoja, mikäli aiot vaihtaa alaa. Omalla kohdalla se tarkoitti minimaalista vapaa-aikaa (asuntolaina kuitenkin oli maksettava, joten opintovapaalle en siksi hakeutunut). Toisaalta joku perheellinen tuttuni järjesti asiansa siten, että otti töistä opintovapaata (heillä mies kävi töissä ja lapset päivähoidossa). Kukaan näistä alaa vaihtaneista ei ollut mitenkään erityisen varakas, mutta järjestivät asiat siten, että opiskelu onnistui.
Itse noudatin itselleni sopivaa opislelumetodia, johon kuului se, että "silloin kun opiskelen, opiskelen keskittyneesti ja silloin kun olen vapaalla, en stressaa mistään tekemättömistä töistä / opinnoista". Joka viikossa vähintään lauantai oli täysin vapaata.
(Se alaa aihtanut aineenopettaja)
Hei! En ole AP, mutta painin samojen ammatinvaihtoon liittyvien tuskailujen kanssa. Kiitos paljon viesteistäsi! Voisitko mitenkään antaa vähän osviittaa, mille alalle sinä/ex-opettajaystäväsi olette vaihtaneet? Jollekin "lähialalle" vai ihan uudelle? Olisin kovin kiitollinen! :)
It-alalle (kolme), matkailu- ja ravitsemisalalle esimiestehtäviin (yksi), lisäksi yksi tuttu opiskellut työn ohella kelpoisuuden uuteen kieleen, yksi tuttu opiskellut pätevyyden erityisopettajaksi. Kääntäjänä omassa toimistossaan toimii yksi.
Iso kiitos! Tuo it-ala kiinnostaisi minuakin. Olen vain miettinyt, miten hyvin kolmekymppinen pääsee kelkkaan mukaan... Täytyypä funtsailla ja kartoittaa vaihtoehtoja. Mutta vielä kerran: kiitos! :)
Kiva jos kommentista oli apua!
Sen verran it-alasta, että täällä on tottunut elämään hetkessä. Viime vuosina työpaikoillani on ollut isoja yt-neuvotteluita, joiden tuloksena on joka kerta irtisanottu paljon työntekijöitä.
Itsekin tunnen useammankin it-alan työntekijän, joka parhaillaan hakee töitä.
Mikäli ala tästä huolimatta kiinnostaa, niin kannattaa varmasti tutustua Helsingin yliopiston tietojenkäsittelyn MOOC-verkkokursseihin http://mooc.fi/ ,joilla voi suorittaa esimerkiksi ohjelmoinnin kursseja.
Enkä siis tarkoita, että aineenopettajien työ on haastavampaa, mutta haasteensa kummassakin. Itse olen myös aika paljon vanhempien kanssa tekemisissä.
Erityisluokkia lakkautetaan jatkuvasti ja niitä toki vielä on, mutta niille päästäkseen täytyy olla todella vaikea tilanne. Erityisluokilta sitten usein integroidaan joissain aineissa tavalliseen ryhmään, joskus mukana tulee avustaja, joskus (usein) taas ei. Siinä sitten ollaan kun luokassa on ehkä muitakin, joiden koulussa oleminen on hankalaa, muttei tarpeeksi hankalaa, jotta oppilas olisi oikeutettu johonkin tukeen (muuta kuin ehkä yksi tukiopetustunti viikossa tms).
On turha kuvitella, että nyt tai tulevaisuudessa tulet saamaan kuukausipalkattua työtä samoilla ehdoilla, mitä nyt teet. Jos sinulla on virka, en tosiaan kannusta irtisanoutumaan ennen kuin todella et pysty työhön. Olen opettanut yläkoulussa 20 vuotta ja joskus vituttaa niin, ettei tosikaan. Toisaalta taas työpäivät ovat kohtuulliset moneen muuhun ammattiin verattuna ja lomien takia jaksaa. Yritä etsiä työn ulkopuolelle mielekästä tekemistä ja vastapainoa työlle.
Vierailija kirjoitti:
On turha kuvitella, että nyt tai tulevaisuudessa tulet saamaan kuukausipalkattua työtä samoilla ehdoilla, mitä nyt teet. Jos sinulla on virka, en tosiaan kannusta irtisanoutumaan ennen kuin todella et pysty työhön. Olen opettanut yläkoulussa 20 vuotta ja joskus vituttaa niin, ettei tosikaan. Toisaalta taas työpäivät ovat kohtuulliset moneen muuhun ammattiin verattuna ja lomien takia jaksaa. Yritä etsiä työn ulkopuolelle mielekästä tekemistä ja vastapainoa työlle.
Epähuomiossa en huomannut, että sinulla ei ole virkaa. Joka tapauksessa muutkin alat ovat nykyään erittäin epävarmoja. Viran saadaksesi kannattaisi osoittaa erityistä aktiivisuutta esim. koulutusten ja erityistaitojen suhteen ( TT, monialaiset kokonaisuudet jne.) Osassa kouluja opettajan pitää olla rehtorin hybriksen takia imagonluoja ja projektivetäjä vielä opettamisen ohessa näyttääkseen dynaamiselta. Sekin syö helvetisti energiaa.
Istut pankin päällä. Aseta tavaralle hinta.
Lyhyt koulutus ja varma työpaikka.
Olen yrittänyt erottua edukseni digiosaamisellani, joka on aika hyvää. Teen paljon projekteja ja pikku tehtäviä, joissa käytämme tabletteja hyödyksi. Tällä erotun muista ihan mukavasti ainakin nykyisessä koulussani.
T. ap
rupee myymään pimppaa niin moni opettaja on tehnyt jo sivuammattinaan
Oletko ilmoittautunut käännöstoimistojen listoille? Sieltä saa yleensä tasaisen työvirran kun pääsee alkuun. Yksityisiä asiakkaita ei kannata haalia, lähes kaikki kääntäjät ovat isojen monikansallisten käännöstoimistojen freelancereita eli alihankkijoita. Ja unohda suomalaiset käännöstoimistot, polkevat hintoja pahemmin kuin kukaan muu.