Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä arki voi olla niin rankkaa niin monelle terveelle ja työssäkäyvälle kolmi- tai nelikymppiselle? :O
26.12.2016 |
Tältä palstalta olen oppinut, että arki on liian kiireistä ja rankkaa syvällisten keskustelujen käymiselle, seksille, kokonaisen kirjan lukemiselle, elokuvan katsomiselle, uusien ystävien hankkimiselle tai kahdenkeskiselle illalliselle kumppanin kanssa. Miten ihmeessä tämä on mahdollista? Kun on rahaa ja terveyttä, aikuisenahan on oikeasti tosi helppoa ja hauskaa elää verrattuna vaikka opiskeluvuosien jatkuviin paineisiin ja stressiin.
Miksi sinun arkesi on liian rankkaa?
Kommentit (383)
Kaipa on helppoa ja rentoa, jos tekee kaiken vähän sinne päin: Syödään paskaa einesruokaa. Lapsia ei viedä harrastuksiin. Ei liikuta riittävästi. Hoidetaan työtkin vähän sinne päin. Työ on sellaista, että kaikki jää työpaikalle kun sulkee oven perässään. Lasten annetaan elää kuin pellossa.
Ja toinen juttu: Elämä helpottuu tosi paljon kun lapset ovat kouluikäisiä. Rankimmat vuodet on kun lapset ovat pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko aloitus provo vai ei, mutta nimenomaan opiskeluaika oli henkisesti sitä helppoa aikaa.
Silloin hallitsi omaa elämäänsä ja pystyi vaikuttamaan siihen. Jos hoiti lukemiset ja tentit suunnitelman mukaan, niin se riitti. Aikaa jäi kaikkeen järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa. Ja jos ryssi tentin, niin sitten homman pystyi hoitamaan seuraavalla kierroksella.
Nyt elämä on ajankäytöllistä nollasummapeliä työn, perheen, harrastusten ja puolison välillä.
Miksi ihmeessä tämä olisi provo? En ole suinkaan ainoa ihminen, jonka mielestä opiskeluaika oli kuormittavaa ja epämääräistä ja työelämä vastaavasti helpompaa ja selkeää.
Meidän eromme on kyllä siinä, että minulla on edelleen aikaa "järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa" sekä kaikkeen muuhunkin, mitä elämältä haluan. Mihin muuhunkaan sitä aikaansa käytäisi kuin siihen, mikä itselle on tärkeää? -ap
Ja käytät sen avlla notkumiseen se sitä itsellesi tärkeintä? Elämä on valintoja, hyvä jos kaikki ovat omistaan ylpeitä ja tyytyväisiä.
Joo, tykkään lomalla mm. surffailla netissä villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä, tekemättä mitään järkevää. Olen järjestänyt elämäni niin, että siihen on aikaa eikä se ole nommasummamaisesti pois mistään muusta. -ap
Joku voisi kokea tuollaisen elämän aika tyhjäksi. Jos se vapaa-aika menee "ei mihinkään järkevään", netissä omia elämänvalintoja parhaina mainostaen. Puolisokin varmaan veisi aikaa pois, rasittaisi eikä toisi koskaan yhtä paljon kuin veisi? Työkin hyvä pitää tarpeeksi keveänä ettei liikaa rasita, jotkut kummasti nauttivat vaativista töistä joissa saavat toteuttaa itseään? Ja harrastuksista voi tulla liian raskaita, niihin voi suhtautua intohimoisesti?
Jokainen tavallaan, aika moni muu haluaa tehdä jotain mielekästä elämässään mitä mummona/pappana muistella, se hetkellinen mukavuus ei ole elämän suurten valintojen tärkein ohjaaja monillakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa on helppoa ja rentoa, jos tekee kaiken vähän sinne päin: Syödään paskaa einesruokaa. Lapsia ei viedä harrastuksiin. Ei liikuta riittävästi. Hoidetaan työtkin vähän sinne päin. Työ on sellaista, että kaikki jää työpaikalle kun sulkee oven perässään. Lasten annetaan elää kuin pellossa.
Ja toinen juttu: Elämä helpottuu tosi paljon kun lapset ovat kouluikäisiä. Rankimmat vuodet on kun lapset ovat pieniä.
Melko helppoa on, toki välillä vaikeampaa ja välillä helpompaa. Syödään tervellistä kotiruokaa, lapsilla on harrastukset, jotka eivät kuormita vanhempia kohtuuttomasti. Liikutaan riittävästi. Työt hoidetaan hyvin. Lapset käyttäytyvät hyvin.
Organisointikyvystä on paljon kiinni, onneksi sitä voi jokainen opetella jos haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa on helppoa ja rentoa, jos tekee kaiken vähän sinne päin: Syödään paskaa einesruokaa. Lapsia ei viedä harrastuksiin. Ei liikuta riittävästi. Hoidetaan työtkin vähän sinne päin. Työ on sellaista, että kaikki jää työpaikalle kun sulkee oven perässään. Lasten annetaan elää kuin pellossa.
Ja toinen juttu: Elämä helpottuu tosi paljon kun lapset ovat kouluikäisiä. Rankimmat vuodet on kun lapset ovat pieniä.
Joten parempi suorittaa hampaat irvessä ja uupua? Eiköhän tässäkin keskitie olisi paras. Terveellistä ruokaa, mutta eineksiä kiireisempinä päivinä. Lapselle riittää 1 harrastus, korkeintaan 2. Työt hoidetaan työaikana. Lapset eivät elä pellossa, mutta saavat kotona olla vähän rennommin kuin muualla. Saavat syödä iltapalan sohvalla jne. Paljon syliä ja läheisyyttä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herätys 6:00. Töihin lähtö 7:00. Töissä 7:30. painat ja paahdat täysillä 28 lapsen kanssa 8 tuntia päiväkodissa. Työ päättyy klo 15:30. Kotona olet klo 16:00 jos et käy kaupan kautta. Jos käyt voit lisätä aikaan tunnin lisää. Kotona tervehdit omat lapset jotka ovat tulleet koulusta pari tuntia sitten. kertaat heidän päivän asiat. Alat laittaa ruokaa, se on valmista klo 17:00. Mies tulee silloin töistä kotiin. Syöt ja lähdet viemään lasta harrastukseen, mies jää vaihtamaan autoon valoja ja tekemään muuta pikku huoltoa. Ei ole varaa uuteen autoon. Käyn kirjastossa sillä aikaa kun lapsi on harrastuksessa, kotona ollaan puoli kasilta. Iltapalaa, hetki koneella ja sitten nukkumaan. Aika samalla kaavalla menee kaikki arki-illat plus että kuukaudessa on töissä iltakokous 1-2 kertaa.
Mä olen aivan poikki, en tiedä kauanko jaksan. Työ vie mehut.
Vai iltojen lapsiperhehärdelli? Tuskin olisit noin poikki, jos töiden jälkeen voisit tehdä mitä huvittaa. Käydä itse harrastamassa liikuntaa, levätä, jättää ruoan teon välistä (koska aikuisperheessä voi syödä pakkasesta ruokaa jonka on sinne tehnyt rauhassa viikonloppuna), ja mennä ajoissa nukkumaan.
Työ vie mehut. Vielä keväällä ryhmässä oli 20 lasta, nyt 28. On erityistarvetta tarpeen päälle. Mutta myönnän että oma perhe vie osan mehuista vaikka meillä voi jättää ruuan teon välistä arkena tai viikonloppuna, voi harrastaa itse, levätä ja ottaa torkkuja sohvalla jne. Silti vain en meinaa jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja tämä siis siksi, että yleensä akateemisesti koulutetut ovat ylempiä toimihenkilöitä (jolla on eri tes), kun taas alemmin koulutetut alempia toimihenkilöitä).
Sulla tuo näkyy taas palkassa: 2-3x enemmän palkkaa, jolla pystyt ostamaan avun palveluna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko aloitus provo vai ei, mutta nimenomaan opiskeluaika oli henkisesti sitä helppoa aikaa.
Silloin hallitsi omaa elämäänsä ja pystyi vaikuttamaan siihen. Jos hoiti lukemiset ja tentit suunnitelman mukaan, niin se riitti. Aikaa jäi kaikkeen järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa. Ja jos ryssi tentin, niin sitten homman pystyi hoitamaan seuraavalla kierroksella.
Nyt elämä on ajankäytöllistä nollasummapeliä työn, perheen, harrastusten ja puolison välillä.
Miksi ihmeessä tämä olisi provo? En ole suinkaan ainoa ihminen, jonka mielestä opiskeluaika oli kuormittavaa ja epämääräistä ja työelämä vastaavasti helpompaa ja selkeää.
Meidän eromme on kyllä siinä, että minulla on edelleen aikaa "järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa" sekä kaikkeen muuhunkin, mitä elämältä haluan. Mihin muuhunkaan sitä aikaansa käytäisi kuin siihen, mikä itselle on tärkeää? -ap
Ja käytät sen avlla notkumiseen se sitä itsellesi tärkeintä? Elämä on valintoja, hyvä jos kaikki ovat omistaan ylpeitä ja tyytyväisiä.
Joo, tykkään lomalla mm. surffailla netissä villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä, tekemättä mitään järkevää. Olen järjestänyt elämäni niin, että siihen on aikaa eikä se ole nommasummamaisesti pois mistään muusta. -ap
Joku voisi kokea tuollaisen elämän aika tyhjäksi. Jos se vapaa-aika menee "ei mihinkään järkevään", netissä omia elämänvalintoja parhaina mainostaen. Puolisokin varmaan veisi aikaa pois, rasittaisi eikä toisi koskaan yhtä paljon kuin veisi? Työkin hyvä pitää tarpeeksi keveänä ettei liikaa rasita, jotkut kummasti nauttivat vaativista töistä joissa saavat toteuttaa itseään? Ja harrastuksista voi tulla liian raskaita, niihin voi suhtautua intohimoisesti?
Jokainen tavallaan, aika moni muu haluaa tehdä jotain mielekästä elämässään mitä mummona/pappana muistella, se hetkellinen mukavuus ei ole elämän suurten valintojen tärkein ohjaaja monillakaan.
Jos en muuta tekisi kuin joisin kahvia, olisin ihan samaa mieltä. Mutta varmaan huomasit, että sanoin sen olevan vain yksi asioista, jotka tuovat minulle nautintoa. Sorrut hyvin mustavalkoiseen ajatteluun, jos sinusta rankasta elämästä kärsimisen ja hetkellisen mukavuuden maksimoimisen välissä ei ole mitään.
Vaikeuksien ja kärsimyksen glorifiointi on sitten toinen ajatusvinouma. Ei se, että arki on hankalaa, tee kenenkään elämästä yhtään sen syvällisempää -ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko aloitus provo vai ei, mutta nimenomaan opiskeluaika oli henkisesti sitä helppoa aikaa.
Silloin hallitsi omaa elämäänsä ja pystyi vaikuttamaan siihen. Jos hoiti lukemiset ja tentit suunnitelman mukaan, niin se riitti. Aikaa jäi kaikkeen järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa. Ja jos ryssi tentin, niin sitten homman pystyi hoitamaan seuraavalla kierroksella.
Nyt elämä on ajankäytöllistä nollasummapeliä työn, perheen, harrastusten ja puolison välillä.
Miksi ihmeessä tämä olisi provo? En ole suinkaan ainoa ihminen, jonka mielestä opiskeluaika oli kuormittavaa ja epämääräistä ja työelämä vastaavasti helpompaa ja selkeää.
Meidän eromme on kyllä siinä, että minulla on edelleen aikaa "järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa" sekä kaikkeen muuhunkin, mitä elämältä haluan. Mihin muuhunkaan sitä aikaansa käytäisi kuin siihen, mikä itselle on tärkeää? -ap
Ja käytät sen avlla notkumiseen se sitä itsellesi tärkeintä? Elämä on valintoja, hyvä jos kaikki ovat omistaan ylpeitä ja tyytyväisiä.
Joo, tykkään lomalla mm. surffailla netissä villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä, tekemättä mitään järkevää. Olen järjestänyt elämäni niin, että siihen on aikaa eikä se ole nommasummamaisesti pois mistään muusta. -ap
Joku voisi kokea tuollaisen elämän aika tyhjäksi. Jos se vapaa-aika menee "ei mihinkään järkevään", netissä omia elämänvalintoja parhaina mainostaen. Puolisokin varmaan veisi aikaa pois, rasittaisi eikä toisi koskaan yhtä paljon kuin veisi? Työkin hyvä pitää tarpeeksi keveänä ettei liikaa rasita, jotkut kummasti nauttivat vaativista töistä joissa saavat toteuttaa itseään? Ja harrastuksista voi tulla liian raskaita, niihin voi suhtautua intohimoisesti?
Jokainen tavallaan, aika moni muu haluaa tehdä jotain mielekästä elämässään mitä mummona/pappana muistella, se hetkellinen mukavuus ei ole elämän suurten valintojen tärkein ohjaaja monillakaan.
Jos en muuta tekisi kuin joisin kahvia, olisin ihan samaa mieltä. Mutta varmaan huomasit, että sanoin sen olevan vain yksi asioista, jotka tuovat minulle nautintoa. Sorrut hyvin mustavalkoiseen ajatteluun, jos sinusta rankasta elämästä kärsimisen ja hetkellisen mukavuuden maksimoimisen välissä ei ole mitään.
Vaikeuksien ja kärsimyksen glorifiointi on sitten toinen ajatusvinouma. Ei se, että arki on hankalaa, tee kenenkään elämästä yhtään sen syvällisempää -ap
Eikä ylemmyydentuntoinen ja omahyväinen vittuilu tee kenestäkään fiksua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen on 9 päiväinen työviikko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko aloitus provo vai ei, mutta nimenomaan opiskeluaika oli henkisesti sitä helppoa aikaa.
Silloin hallitsi omaa elämäänsä ja pystyi vaikuttamaan siihen. Jos hoiti lukemiset ja tentit suunnitelman mukaan, niin se riitti. Aikaa jäi kaikkeen järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa. Ja jos ryssi tentin, niin sitten homman pystyi hoitamaan seuraavalla kierroksella.
Nyt elämä on ajankäytöllistä nollasummapeliä työn, perheen, harrastusten ja puolison välillä.
Miksi ihmeessä tämä olisi provo? En ole suinkaan ainoa ihminen, jonka mielestä opiskeluaika oli kuormittavaa ja epämääräistä ja työelämä vastaavasti helpompaa ja selkeää.
Meidän eromme on kyllä siinä, että minulla on edelleen aikaa "järjestöissä touhuamiseen, kavereiden kanssa olemiseen ja maailman parantamiseen aamuyöstä hyvässä seurassa" sekä kaikkeen muuhunkin, mitä elämältä haluan. Mihin muuhunkaan sitä aikaansa käytäisi kuin siihen, mikä itselle on tärkeää? -ap
Ja käytät sen avlla notkumiseen se sitä itsellesi tärkeintä? Elämä on valintoja, hyvä jos kaikki ovat omistaan ylpeitä ja tyytyväisiä.
Joo, tykkään lomalla mm. surffailla netissä villasukat jalassa ja kahvikuppi kädessä, tekemättä mitään järkevää. Olen järjestänyt elämäni niin, että siihen on aikaa eikä se ole nommasummamaisesti pois mistään muusta. -ap
Joku voisi kokea tuollaisen elämän aika tyhjäksi. Jos se vapaa-aika menee "ei mihinkään järkevään", netissä omia elämänvalintoja parhaina mainostaen. Puolisokin varmaan veisi aikaa pois, rasittaisi eikä toisi koskaan yhtä paljon kuin veisi? Työkin hyvä pitää tarpeeksi keveänä ettei liikaa rasita, jotkut kummasti nauttivat vaativista töistä joissa saavat toteuttaa itseään? Ja harrastuksista voi tulla liian raskaita, niihin voi suhtautua intohimoisesti?
Jokainen tavallaan, aika moni muu haluaa tehdä jotain mielekästä elämässään mitä mummona/pappana muistella, se hetkellinen mukavuus ei ole elämän suurten valintojen tärkein ohjaaja monillakaan.
Jos en muuta tekisi kuin joisin kahvia, olisin ihan samaa mieltä. Mutta varmaan huomasit, että sanoin sen olevan vain yksi asioista, jotka tuovat minulle nautintoa. Sorrut hyvin mustavalkoiseen ajatteluun, jos sinusta rankasta elämästä kärsimisen ja hetkellisen mukavuuden maksimoimisen välissä ei ole mitään.
Vaikeuksien ja kärsimyksen glorifiointi on sitten toinen ajatusvinouma. Ei se, että arki on hankalaa, tee kenenkään elämästä yhtään sen syvällisempää -ap
Huomasin, että joku sinulle jo vastasikin. Tuo mustavalkoisuus on erinomainen huomio. Saman koskee myös noita muidenkin kuin sinun valintoja. Itse olen valinnut pitkän koulutuksen, vaativan uran ja kaksi lasta elämääni. Nuo kaikki ovat vieneet aikaani, mutta tuoneet paljon. Arki on joillakin hankalaa, mutta kun perheelliset kertovat arjen iloista ne eivät sinusta riitä kompensoimaan heidän arkensa "kärsimyksiä". Jokainen katselee maailmaa omasta näkökulmastaan. Erinomaista jos pitää näkemästään - mutta pitäisi ymmärtää tuon olevan pieni reikä maailmaan, muut katselevat ihan tosenlaisista pikkurei'istä. Ja rikkaan, onnellisen elämän voi saavuttaa monella eri tavalla. Av ja villasukat voi olla oman vapauden symboli ja valinnan mahdollisuuksien huipennus toiselle kun toiselle se voi olla tylsähkö tapa kuluttaa aikaa flunssasta toipuessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jo pelkästään kotityöt vie enemmän aikaa, kun joutuu hoitamaan työt neljän ihmisen edestä ja kotikin on isompi kuin opiskeluaikoina jolloin huolehti vain itselle. Pitää huolehtia lasten aamutoimet, ruoat, harrastukset, nukkumaanmenoa, valvoa öisin lasten flunssat/korvatulehdusitkut jne. Ja tämän lisäksi Työssäkäynti ja itsestään pitäis ehtiä pitää huolta...
Lastenhoidossa vaaditaan nykyisin mahdottomia. Ennenvanhaan esim 80-luku, riiti kun ei nyt kännissä hakenut lapsiaan hoidosta. Nykyisin vanhemmille on miljoonia lippulappuja ja vilmoja seurattavana, päiväkotiin pitää olla just tietynlaiset kurahankat ja maalausessut,harrastuksissa täytyy olla mukana kuin kokonainen kannustusjoukkio rahoituksineen jne. Pieninki poikkeama pitää raportoida ja seurata ja analysoida, vaikka lähes aina kaikki korjaantuu parissa kuukaudessa.
Pahinta on henkinen puoli, kun pitäisi olla niin hiton täydellinen ja jokainen juttu muistettuna ja valmiina ja silitettynä, tai sitten on Voi Voi kun on sentään Äiti-ihminen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoidossa vaaditaan nykyisin mahdottomia. Ennenvanhaan esim 80-luku, riiti kun ei nyt kännissä hakenut lapsiaan hoidosta. Nykyisin vanhemmille on miljoonia lippulappuja ja vilmoja seurattavana, päiväkotiin pitää olla just tietynlaiset kurahankat ja maalausessut,harrastuksissa täytyy olla mukana kuin kokonainen kannustusjoukkio rahoituksineen jne. Pieninki poikkeama pitää raportoida ja seurata ja analysoida, vaikka lähes aina kaikki korjaantuu parissa kuukaudessa.
Pahinta on henkinen puoli, kun pitäisi olla niin hiton täydellinen ja jokainen juttu muistettuna ja valmiina ja silitettynä, tai sitten on Voi Voi kun on sentään Äiti-ihminen...
Tämä.
24/7 pitäisi päivystää nettiä, tiedotteita, aikataulumuutoksia, häärätä ajanvarauksia, koulun ohjelmaa jne.
Mutta edes tekstiviestiin ei saa vastata jos lapsi läsnä koska sitten korppi vie huonon äidin lapsen,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoidossa vaaditaan nykyisin mahdottomia. Ennenvanhaan esim 80-luku, riiti kun ei nyt kännissä hakenut lapsiaan hoidosta. Nykyisin vanhemmille on miljoonia lippulappuja ja vilmoja seurattavana, päiväkotiin pitää olla just tietynlaiset kurahankat ja maalausessut,harrastuksissa täytyy olla mukana kuin kokonainen kannustusjoukkio rahoituksineen jne. Pieninki poikkeama pitää raportoida ja seurata ja analysoida, vaikka lähes aina kaikki korjaantuu parissa kuukaudessa.
Pahinta on henkinen puoli, kun pitäisi olla niin hiton täydellinen ja jokainen juttu muistettuna ja valmiina ja silitettynä, tai sitten on Voi Voi kun on sentään Äiti-ihminen...
Tämä.
24/7 pitäisi päivystää nettiä, tiedotteita, aikataulumuutoksia, häärätä ajanvarauksia, koulun ohjelmaa jne.
Mutta edes tekstiviestiin ei saa vastata jos lapsi läsnä koska sitten korppi vie huonon äidin lapsen,
Uhhuh. Pientä liioittelua ilmassa. Wilmat sun muut tärkeät tulee kännyyn, joten ei niitä sen kummemmin tarvitse päivystää. Vastaa kun ehtii, työmatkalla junassa tulee aika paljon lasten juttuja hoidettua, mikä muuten olisi lähinnä hukka-aikaa. Kaikkeen ei myöskään tarvitse osallistua, "ei" on ihan hyvää suomea ja sitä kannattaa käyttää kursailematta jos ei aika eikä jaksaminen riitä.
Miksi hankkia isoja omakotitaloja isoilla pihoilla, monta lasta,niille lapsille vaativia harrastuksia, lemmikkejä hoidettavaksi jne., jos ne aiheuttavat vain kiirettä ja stressiä? Elämä on juuri sellaista millaiseksi sen itse tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoidossa vaaditaan nykyisin mahdottomia. Ennenvanhaan esim 80-luku, riiti kun ei nyt kännissä hakenut lapsiaan hoidosta. Nykyisin vanhemmille on miljoonia lippulappuja ja vilmoja seurattavana, päiväkotiin pitää olla just tietynlaiset kurahankat ja maalausessut,harrastuksissa täytyy olla mukana kuin kokonainen kannustusjoukkio rahoituksineen jne. Pieninki poikkeama pitää raportoida ja seurata ja analysoida, vaikka lähes aina kaikki korjaantuu parissa kuukaudessa.
Pahinta on henkinen puoli, kun pitäisi olla niin hiton täydellinen ja jokainen juttu muistettuna ja valmiina ja silitettynä, tai sitten on Voi Voi kun on sentään Äiti-ihminen...
Tämä.
24/7 pitäisi päivystää nettiä, tiedotteita, aikataulumuutoksia, häärätä ajanvarauksia, koulun ohjelmaa jne.
Mutta edes tekstiviestiin ei saa vastata jos lapsi läsnä koska sitten korppi vie huonon äidin lapsen,
Uhhuh. Pientä liioittelua ilmassa. Wilmat sun muut tärkeät tulee kännyyn, joten ei niitä sen kummemmin tarvitse päivystää. Vastaa kun ehtii, työmatkalla junassa tulee aika paljon lasten juttuja hoidettua, mikä muuten olisi lähinnä hukka-aikaa. Kaikkeen ei myöskään tarvitse osallistua, "ei" on ihan hyvää suomea ja sitä kannattaa käyttää kursailematta jos ei aika eikä jaksaminen riitä.
Kaikki ei kulje työmatkaansa junalla. Ja koulujakin on erilaisia. Meillä tulee suunnilleen joka iltapäivä/ilta jokin viime hetken muutos johonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lastenhoidossa vaaditaan nykyisin mahdottomia. Ennenvanhaan esim 80-luku, riiti kun ei nyt kännissä hakenut lapsiaan hoidosta. Nykyisin vanhemmille on miljoonia lippulappuja ja vilmoja seurattavana, päiväkotiin pitää olla just tietynlaiset kurahankat ja maalausessut,harrastuksissa täytyy olla mukana kuin kokonainen kannustusjoukkio rahoituksineen jne. Pieninki poikkeama pitää raportoida ja seurata ja analysoida, vaikka lähes aina kaikki korjaantuu parissa kuukaudessa.
Pahinta on henkinen puoli, kun pitäisi olla niin hiton täydellinen ja jokainen juttu muistettuna ja valmiina ja silitettynä, tai sitten on Voi Voi kun on sentään Äiti-ihminen...
Tämä.
24/7 pitäisi päivystää nettiä, tiedotteita, aikataulumuutoksia, häärätä ajanvarauksia, koulun ohjelmaa jne.
Mutta edes tekstiviestiin ei saa vastata jos lapsi läsnä koska sitten korppi vie huonon äidin lapsen,
Uhhuh. Pientä liioittelua ilmassa. Wilmat sun muut tärkeät tulee kännyyn, joten ei niitä sen kummemmin tarvitse päivystää. Vastaa kun ehtii, työmatkalla junassa tulee aika paljon lasten juttuja hoidettua, mikä muuten olisi lähinnä hukka-aikaa. Kaikkeen ei myöskään tarvitse osallistua, "ei" on ihan hyvää suomea ja sitä kannattaa käyttää kursailematta jos ei aika eikä jaksaminen riitä.
Kaikki ei kulje työmatkaansa junalla. Ja koulujakin on erilaisia. Meillä tulee suunnilleen joka iltapäivä/ilta jokin viime hetken muutos johonkin.
Ihan varmasti tulee joka iltapäivä/ilta :) Jos tosiaan tulee niin kipinkapin palaveri pystyyn opettajan ja/tai rehtorin kanssa, koska koululla mättää jokin ja pahasti. Älä tyydy vain ruikuttamaan vauvapalstalla vaan tee asialle jotain.
Vierailija kirjoitti:
Miksi hankkia isoja omakotitaloja isoilla pihoilla, monta lasta,niille lapsille vaativia harrastuksia, lemmikkejä hoidettavaksi jne., jos ne aiheuttavat vain kiirettä ja stressiä? Elämä on juuri sellaista millaiseksi sen itse tekee.
Ja sitten vielä just tämä! Nykyinen meininki, että mistään, varsinkaan vaikeuksista lasten kanssa ei saa koskaan valittaa tai olla väsynyt. Heti on joku ilkkumassa että mitäs lähdit... Ihan sama kuin ei koskaan saisi työkiireistäkään puhua, kun "mitäs oot työpaikan hommannu, oma valinta!".
Ei tämä maa kuule pyöri jos ei ole myös meitä jotka jaksaa hoitaa ja kasvattaa seuraavaa sukupolvea ja tulevia veronmaksajia.
En tiedä, mikä minussa on vikana, mutta ihan tavalliset 8 tunnin päivät plus työmatkat vetävät kaikki voimat. Viikonloppuisin sunnuntai-iltana on vähän aikaa levännyt ja insproitunut olo, mutta siinä vaiheessa ei enää ehdi tehdä mitään mukavaa, joten sekin menee hukkaan. Mulla on myös pahoja univaikeuksia, joita ei saa millään hoidettua arkiöinä, jos haluaa olla seuraavana aamuna tolkuissaan.
Lisäksi harmittaa, että vapaata aikaa joutuu tuhlaamaan työmatkoihin, liikuntaan ja ruoanlaittoon. Liikuntaa olen harrastanut vuoden kun kuvittelin, että yleiskunnon kohoaminen auttaisi jaksamiseen. Fyysisesti ehkä huomaankin vähän eroa, mutta henkisesti väsyttää ihan samalla tavalla. Haluaisin vain olla yksin tekemättä mitään. Toisinaan päivän jälkeen vain tärisen illan sohvalla, jos ei ole pakko tehdä mitään sinä iltana. Jokin yllättävä meno, esim. ylityö joka tulee tietoon vasta samana päivänä, saa tärinän päälle koko loppuviikoksi.
Tiedän, että muut ihmiset tekevät pitempää työpäivää, pitempää työmatkaa ja vaativampaa työtäkin. Mutta en saa silti itsestäni irti tämän enempää ja tämäkin vain, koska pakko saada jostain rahaa. Työni on ihan kivaa, varmaan olisi kivempaakin, jos jaksaisi paremmin.